Kirjoittaja kujakettu » 23 Tammi 2015, 18:33
Sebastian yrittää kovasti jarrutella minua mutta minä kiskon entistä kovemmin vastaan. Hän päätyy nojailemaan lyhtypylvästä, jolloin tyrskähdän naurusta mutta sitten huidon taas kädelläni johonkin suuntaan.
"Tuosta kun oikasee niin pääsee sille yhelle tielle ja sit siit yhest kohast ja tiukka käännös oikeelle ja sit se yks mäki ja siit semmost hämyy sivukatuu nii oikastaa melkee puol kilsaa", yritän selvittää hirveän pätevänä huitoen kädelläni kuin idiootti.
Sitten Sebastian ilmoittaa ettei minulla ole hajuakaan minne olemme menossa ja hymähdän.
"Perkele ettekste luota oikeesti mun suuntavaistoon yhtään?"
"Ei", Toby sanoo rauhallisesti ja ojentaa jostain syystä puhelintaan Sebastianille.
"Tossa on taksin numero. Jos sä soitat niin mä yritän nyt saada tän miehen olemaan karkaamatta mihinkään", hän sanoo, ojentaa puhelimensa Sebastianille ja nappaa sitten minua harteista kiinni.
"Lawrence nyt hei", Toby sanoo vähän väsyneellä äänellä, "koeta perkeleen paukapää tajuta että kotiis on varmaan melkeen viis kilometriä ja sä olet niin kaatokännissä ettet pääse puoliakaan."
"Haista vittu", tuhahdan ja yritän riuhtaista itseni Tobyn otteesta.
Jos Tobya ei tuntenut niin saattoi olla yllättynyt miten järkähtämättömän rauhallinen mies jaksoi olla. Hän vain tyynesti nappaa minua kiinni käsistä ja kääntää ne selkäni taakse.
"Nyt me ootetaan taksia ja sillä hyvä. Sano jos satutan", mies ilmoittaa ja jää sitten niinne hyvineen hymyilemään maireana kun minä manaan itsekseni naama nyrpeänä.