In the madness and soil of that sad earthly scene

[kujakettu]

Antaudun lopulta Sebastianin holhottavaksi vaikka se vähän nyt itsetunnolle ottaakin. Helvetin jalat, yhteistyö ei nyt oikein pelannut niiden kanssa.
"Kyllä mä pärjäisin varmasti yksinkin", soperran vielä uhmakkaasti vaikka tiedänkin itsekin valehtelevani sammaltavan puheeni takaa.
"Hitto kun tulikin humala", naurahdan sitten ja vilkaisen Tobyyn joka kävelee tuoppiensa määrästä huolimatta määrätietoisen rauhallisesti eteenpäin eikä siitä näe kuin katseesta että jätkä on myös aika hyvin naamat. Epäreilua.

Sebastian puhuu jotain taksista jota en oikein edes tajua kun yritän keskittyä kävelemiseen.
"Tästä tiukka vasen!" hihkaisen ja kiskaisen Sebastiania mukanani suuntaan josta mielestäni juuri nyt pääsee parhaiten kämppäni suuntaan. Jonne on matkaa kilometritolkulla.
Toby sen sijaan vastaakin ilmeisesti jotain Sebastianille.
"Saattaa olla kun tuo meidän kompassi on aika onnettoman tuiskeessa", hän sanoo naureskellen ja taidan näyttää hänelle käsimerkkiä, sitä mitä harvemmin arvostettiin.
"Eikä kyllä hirveän selviä taideta mekään olla vaikka jaloillamme vielä ollaankin", mies toteaa sitten ja sanojensa perään ottaa vakaudestaan huolimatta vahingossa pienen ristiaskeleen.
"Kyllähän mä teoriassa osaan Laurenin kämpille mutta käytännössä voi olla et tästä tulee ihan mielenkiintosta jos kävelemällä lähetään", Toby sanoo vielä ja hikkaa sanojensa perään.
"Perkele kyllä minä tiiän minne ollaan menossa!" minä sen sijaan hihkun uhmakkaasti ja käsi Sebastianin kädessä kiinni yritän silti kävellä niin nopeasti kuin jaloillani pääsen, kiskoen miestä mukanani milloin mistäkin risteyksestä vaikka oma suuntani on silti joka askeleella koko ajan lähemmäs maankamaraa.

[Zarroc]

Toby puhui kännikompassista ja minua alkoi väkisin naurattaa, kun ajattelin Lawrencea hieman horjuvana kompassina, jolla oli pienet jalat millä se kipitti menemään. Yritin pidätellä naurunpyrskähdyksiäni, pysytellä pystyssä ja pysyä vielä pikkumiehen perässä, kun se veti minua mukanaan kädestä raahaten.
"Oota nyt", puuskahdin kun näin Tobyn ottavan muutaman ristiaskeleen enemmänkin ja käytin koko painoani pysäyttääkseni Lawrencen menon. Valitettavasti se suisti minut nojailemaan lyhtypylvästä vasten, mutta mikäs sen mukavampaa.
"Vitut sulla oo mitään hajua mihin me ollaan menossa", ilmoitin Lawrencelle ja kaivelin puhelintani taskustani ihan hyvän aikaa.
"Nyt se taksi."
Selasin puhelintani hieman neuvottomana, en tosiaan tiennyt mistä helvetistä kaivaisin taksin numeron juuri nyt. Vilkaisin Tobyyn neuvottomana ja yritin pitää kiinni Lawrencesta, ettei se karkaisi jonnekin.

[kujakettu]

Sebastian yrittää kovasti jarrutella minua mutta minä kiskon entistä kovemmin vastaan. Hän päätyy nojailemaan lyhtypylvästä, jolloin tyrskähdän naurusta mutta sitten huidon taas kädelläni johonkin suuntaan.
"Tuosta kun oikasee niin pääsee sille yhelle tielle ja sit siit yhest kohast ja tiukka käännös oikeelle ja sit se yks mäki ja siit semmost hämyy sivukatuu nii oikastaa melkee puol kilsaa", yritän selvittää hirveän pätevänä huitoen kädelläni kuin idiootti.
Sitten Sebastian ilmoittaa ettei minulla ole hajuakaan minne olemme menossa ja hymähdän.
"Perkele ettekste luota oikeesti mun suuntavaistoon yhtään?"
"Ei", Toby sanoo rauhallisesti ja ojentaa jostain syystä puhelintaan Sebastianille.
"Tossa on taksin numero. Jos sä soitat niin mä yritän nyt saada tän miehen olemaan karkaamatta mihinkään", hän sanoo, ojentaa puhelimensa Sebastianille ja nappaa sitten minua harteista kiinni.
"Lawrence nyt hei", Toby sanoo vähän väsyneellä äänellä, "koeta perkeleen paukapää tajuta että kotiis on varmaan melkeen viis kilometriä ja sä olet niin kaatokännissä ettet pääse puoliakaan."
"Haista vittu", tuhahdan ja yritän riuhtaista itseni Tobyn otteesta.
Jos Tobya ei tuntenut niin saattoi olla yllättynyt miten järkähtämättömän rauhallinen mies jaksoi olla. Hän vain tyynesti nappaa minua kiinni käsistä ja kääntää ne selkäni taakse.
"Nyt me ootetaan taksia ja sillä hyvä. Sano jos satutan", mies ilmoittaa ja jää sitten niinne hyvineen hymyilemään maireana kun minä manaan itsekseni naama nyrpeänä.

[Zarroc]

Viimein luovutin nauruni kanssa, kun Lawrence selitti oikein vakuuttavasti minne pitäisi kävellä. Nauroin lyhtypylvääseen nojaillen ja välillä kylkeäni pidellen, yrittäen samalla saada puhelimestani jotain selkoa.
Saadessani Tobyn puhelimen käsiini työnsin omani hyvillä mielin takkini taskuun ja kykenin jopa rauhoittumaan jollain tavalla. Seurasin puolella silmällä kun Lawrence pistettiin kiltisti vain seisomaan kadulle kädet selän takana ja minä yritin tilata taksia naama peruslukemilla.
"Kiitos lainasta", virnistin Tobylle ojentaessani tälle puhelimen takaisin. Toivottavasti olin sanonut osoitteen oikein, muuten olisimme aika hukassa sen taksin tulon kanssa. Katseeni harhaili minne sattuu melko tyhjällä kadulla enkä osannut oikein sanoa olinko istuallani vai seisaallani. Katsoessani jalkojani totesin, että ainakin näytin vielä seisovan. Painoin pääni takaisin lyhtypylvästä vasten ja toivoin, että taksi tulisi nopeammin kuin minun humalani muuttuisi tunneliksi ilman valoa.

[kujakettu]

Marisen ja kitisen Tobyn otteessa samalla kun Sebastian tekee jotain. Itse asiassa en ole kovinkaan kärryillä mitä tapahtuu.
"Voisitko nyt pliis päästää mut irti", anelen Tobylta joka vain hymähtää vastaukseksi.
Sitten huomaan kadun vastakkaisella puolella kerrostalon pihalla suuren lumivuoren aurattua lunta ja kiskaisen otteeni vapaaksi Tobyn käsistä kun tämä ottaa puhelimensa Sebastianilta (vaikka minulla ei olekaan hajuakaan miksi se Sebastianilla oli alun perinkään). Sitten lähden lähden juoksemaan tien yli kerrostalon pihan lumivuorelle nauraen mennessäni - aika hyviä sivuaskeleita samalla hoiperrellen.
"Voi helvetti ton kanssa!" Toby ärähtää.
"Ihan kuin pientä lasta paimentaisi", tämä tokaisee ja tunkee puhelimensa taskuun, lähtien ilmeisesti perääni.

[Zarroc]

Katsoin vierestä kun Lawrence lähti ryntäämään johonkin. Sain katseeni lumivuorelle asti ja voihkaisin epätoivosta.
"Hei, se taks..." en kuitenkaan kerennyt sanoa sanottavaani edes loppuun kun Toby ryntäsi pikkumiehen perään ja niin tein minäkin. En voinut sanoa, että juoksuni olisi ollut kovinkaan sulavaa tämän liukkaustason alustalla, mutta jollain ihmeen tyylillä sain Tobyn kiinni ja kirimme Lawrencen perään.
Tämähän oli helvetin hyvä juttu. No kyllä taksi löytäisi meidät lumikasastakin.

[kujakettu]

Minä kiipeän lipsuen ja luisuen lumivuorta pitkin ylöspäin. Maihari meinaa kerran upota tosissaan hankeen mutta kiskaisen sen rajusti jonka seuraksena horjahdan näyttävästi taaksepäin - saan kuitenkin tasapainoni sen verran ojennukseen että lähden puolittain ryömimään lumivuorta yhä ylemmäs.
"Lauren älä ole aasi!" Toby tölväisee päästessään lumivuoren juurelle ja minä vain käännän katsettani ja virnistän.
"Älä ole ilonpilaaja, tuu messiin!", hihkaisen pirteästi ja kiipeän ylöspäin.
Ja kas vain, pääsen jopa huipulle asti.
"Wuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii-iiiiii", pääsee hihkunta suustani kun seisoskelen kädet levälläni lumivuoren huipulla ja keinuttelen hieman maihareillani.

Alhaalla Toby vilkaisee Sebastiania vähän tympääntyneellä katseella.
"Kohta rytisee", tämä ilmoittaa.

[Zarroc]

"Todennäköisesti", vastasin hieman hämmentyneenä Tobylle katsellessani Lawrencen kiipeämistä lumivuoren huipulle. Mietin kahteen kertaan pitäisikö siirtyä suosiolla pois alta vai enemmänkin siihen eteen, että saisin otettua pikkumiehen kiinni ennen kuin hän kaatuisi ja laskisi jonkun talon seinään.
Vilkasin taakseni ja näin taksin kaartavan meitä kohti jotenkin helvetin kovalla vauhdilla. Tai sitten käänsin vain päätäni liian kovaa.
"Taksi!" karjaisin niin, että Lawrencekin varmasti kuuli ja siirryin aika varmasti niin, että saisin miehen kiinni jos hän päättäisi laskea alas enemmän tai vähemmän tasapainonsa menettäneenä.

[kujakettu]

Äkkiä ilmaa halkoo huuto joka ilmoitta taksista. Taksi? Niin mikä helvetin taksi? Minähän sanoin että osaan reitin!
"Täh?" kiljaisen ja humalasta sumea katseeni kääntyy alas Tobyn, Scott -eikun Sebastianin ja ilmeisestikin taksin puoleen.
"Alas sieltä idiootti, vai pitääkö tulla hakemaan?" Toby ilmoittaa käskevään sävyyn.

No, näköjään hakemista ei tarvita koska vaikka jo meinaankin laskea alas kun kaikki ovat niin tympeitä ilonpilaajia niin horjahdan sen verran että lähden liukumaan mäkeä alas ihan ilman sen kummempaa suunnitteluakin.
Ikävä kyllä tosin mahallani.
"Ai saatanansaatanansaatana", karkaa suustani tasaisena vanana kun valun alas muhkuraista puoliksi jäätynyttä lumivuorta.

[Zarroc]

Katsoin enemmän huvittuneena kuin kauhuissani Lawrencen laskevan alas mäkeä selvästikin mahallaan. Vilkaisin Tobya vierelläni, mutta mies näytti rauhalliselta ja minä heilautin kättäni taksille, että se tajuaisi pysyä paikallaan. Tai edes ajaa lähemmäs, minkä se hetken kuluttua tekikin.
Kuuntelin pikkumiehen kiroustulvaa yksinäni naureskellen ja koppasin kiinni toisesta juuri silloin, kun hän tuli minua kohden.
Vauhti kuitenkin yllätti minut ja tuiskahdin miehen perässä hankeen. Tai enemmänkin tuiskahdin miehen päälle hankeen, mutta ei se niin haitannut.
"Valmiina menemään taksiin?" kysyin pyyhkäistessäni rytäkässä auenneita hiuksia silmiltäni ja tuijottaessani Lawrencea, jonka kasvot olivat jotenkin häiritsevän lähellä.

[kujakettu]

Kirousvana kuuluu perässäni kun lasken alas - sitten tapahtuu jotain eikä minulla ole aavistustakaan mitä mutta yhtäkkiä vain huomaan miten Sebastian makaa päälläni hiuksiaan selvitellen.
"No mutta terve", sanon rennosti virnistäen, suukotan miestä nopeasti ja yritän sitten kompuroida tämän alta jotenkin pois.

[Zarroc]

Miehen tervehdys meni ihan kuuroille korville, kun tämä kevyesti suuteli minua ja yritti kompuroida alta pois. Tajusin nousta sen verran, että toinen saisi edes henkeä ja tarrasin sitten kovempaa kiinni.
"Elähän karkuun juokse", naurahdin Lawrencelle melko lempeällä sävyllä ja suutelin tätä huomattavasti hitaammalla tahdilla.

[kujakettu]

Koko tilanne on nyt kyllä harvinaisen hämäännyttävä koska en oikein tajua mitä taaskaan tapahtuu kun yritän ryömiä Sebastianin alta pois. Sitten minä äkkiä vain huomaankin suutelevani häntä. No, pysyihän sitä pystyssä tietysti näinkin.

"Taksikaan ei oota ikuisesti", kuuluu sitten Tobyn ääni jostain kauempaa jota minä en juurikaan tosin meinaa taaskaan humalani takia tajuta.

[Zarroc]

Tobyn äänen kuullessani säpsähdin irti suudelmasta ja nauroin jälleen, kompuroiden hieman horjuen pystyyn. Ojensin Lawrencelle käteni auttaakseni hänetkin kunnolla ylös ja aloin sitten tiirailla taksin suuntaan. Kyllä me nyt sinne pääsisimme kun kunnolla yrittäisimme, emmekä jäisi nuolemaan lumihankeen. Kylmähän siinä vain tulisi.

[kujakettu]

Sebastian auttaa lopulta minutkin kunnolla pystyyn kun Toby oli sanonut jotain - mitä en enää muista. Edessämme seisoo taksi. Oliko se ollut tuossa pitkäänkin?
"Noniin jos nyt päästäis sinne taksiin sisälle asti ennen kuin mittari raksuttaa ihan älyttömiä", Toby naurahtaa huvittuneesti ja pörröttää hiuksiani kun hoiperran Sebastianin käsikynkässä lähemmäs taksia.
Iso kiltti jättimmekin ottaa taas muutaman harha-askeleen, ja pienen virneen kera kaivaa laukustaan sitten oluen.
"Alan olla jo aika vastuuton mutta helvetti, enhän minä teidän kummankaan vanhempi ole", mies toteaa sitten kun heittää laukustaan minulle siideritölkin jonka juuri ja juuri saan kiinni.

Taksikuski odottelee hämmästyttävän rauhallisesti meitä ja lopulta saan jotenkin kivuttua takapenkille - kiskaisen kädestä tosin Sebastianinkin sisälle niin että tämä varmaan taas kaatuu päälleni.