Kirjoittaja kujakettu » 15 Tammi 2015, 23:17
Sebastiankaan ei näytä olevan enää ihan kartalla vakuutteluistaan huolimatta.
"Okei", vastaan joka tapauksessa, tuntien lopulta miten paine hellittää olkapäältäni.
Sitten mies ilmoittaa menevänsä pihalle, ja hieman hämmentyneenä nyökkään. Kun hän on mennyt, palaan hiljaisuudessa tuoppini tuhoamiseen. Toby taas tuntuu tarkkailevan tilannetta kaikessa rauhassa.
"Hei kato, Nathanilla tais tosissaan tärpätä!" Toby sanoo lopulta yllättyneisyyttä äänessään kun Nathan lähtee tiskilta punapää vanavedessään. Meidän suuntaamme mies luo viekkaan virneen ja silmäniskun ja katoaa sitten niine hyvineen ulko-oven suuntaan.
"Nyt alkaa kalja tökkiä aina pahasti", inahdan lopulta laskien tuopin pöytään. Toby hörppii loput omastaan.
"Anna tänne, etköhän sä oo jo tarpeeks ottanutkin", hän sanoo, ottaa tuopin ja kulauttaa siitä loput.
"Noniin, mennääs ettii se Sebastian ennen kuin se karkailee omille teilleen", mies sanoo sitten rauhallisesti ja auttaa minut ylös pöydästä.
"Hei helvetti, pärjään mä ilman apuakin", tokaisen Tobylle joka katsoo minua epäuskoisesti kulmiaan kohottaen. Otan muutaman horjuvan askelen ja rupean nauramaan, otettuani lähimmästä tuolista tukea.
"Okei, en pärjääkään", sanon hihitellen.
"Sitähän minäkin", mies sanoo, ottaen käsikynkästä sitten minua kiinni, koettaen pitää minut jotenkuten tolpillani kun lähdemme suuntaamaan ulos.
Ulkona on tungosta jonkin verran kun porukka on lähdössä. Toby katselee rauhallisesti ympärilleen samalla kun minä nojailen häneen ja oloni tuntuu vain kertakaikkisen huvittuneelta. Helvetti kun ei tuo kävely nyt ihan toiminut.