In the madness and soil of that sad earthly scene

[Zarroc]

Tobyhan näytti pistävän pirskeet pystyyn, se tuuppasi Lawrencelle omat jämänsä ja lähti tiskin suuntaan. Minä jäin miehen kanssa istumaan pöytään ja tuijottamaan omaan lasiini.
"Siltä vähän vaikuttas", naurahdin miehen epätoivolle ja katsoin, kun hän alkoi tuhota juomia. Olin juuri ja juuri saanut imettyä Luciferin naamani, kun mies kysyi olotilaani.
"No, oon kantokykynen", hörähdin huvittuneeseen sävyyn. "Mutta vähän arvaamaton kyyti."
Miten sainkaan sen kuulostamaan niin väärältä? Etsin Tobya katseellani, etten möläyttelisi enempää hyviä ideoita.

[kujakettu]

Rupean nauramaan kun Sebastian sanoo olevansa kantokykyinen mutta aika arvaamaton kyyti.
"Voi sun, ollaankohan tässä sitten pulassa", saan sanottua nauruni välistä, tuhoten sitten loput Luciferistani kertakulauksella -juuri sopivasti siihen kun Toby tulee paikalle liiankin monta lasia mukanaan. Kuinka hitossa se pystyi tuohon? Jotain vahvaa se iskee minun ja Sebastianin nenän eteen, kaupan päälle pöydälle vapaaksi riistaksi jäävän aivan liian ison tuopin ja itselleen hänellä on taas tuoppi.
"Piti sitä pari shottiakin tiskillä kiskaista", hän sanoo hilpeästi.
"Oot sairas", sanon miestä katsoen, sitten uutta juomaani.
"Voi olla", Toby saa sanottua, "mutta katsopas kuka se sieltä purjehtii luoksemme!"
Ja kun käännän katsettani, niin varsin murretun näköinen Nathan saapuu pöytäämme kohden, naama hehkuen. Tuoppi käsissään, taas, mikä ei liene yllätys.

Ilmeeni muuttuu aivan liian hilpeäksi kun erotan tuoreena punoittavan kämmenen jäljen hänen poskellaan.
"Ei menny vissiin ihan putkeen?" sanon enkä saa pidäteltyä nauruani.
"Voi saatana", on ainoa mitä Nathan saa suustaan sanottua kun hän rojahtaa pöytään.
"Ootapa vaan pikkumies, jos et ois bestikseni niin saisit tosta naurusta turpaas. Hitto mikä muija! Meni jo niin hyvin."
"Niin aina", Toby hörähtää tuopistaan hörpäten.
"Älä huoli, on täs vielä aikaa vähän hieroa haavojaan ja ettiä uus neito. Jos et liikaa jää rypee pettymyksees. Ja jos vähän hillitsisit ittes tällä kertaa", mies sanoo rennosti tuoppinsa takaa.

[Zarroc]

Toby ilmestyi luoksemme jälleen sellaisen lasiarsenaalin kanssa, että minun oli pakko pudistella päätäni.
"Toby, oikeesti", voihkaisin epätoivoisena ja vilkaisin Lawrenceen. "Meidän pienin on kohta niin tuiskeessa että se pitää kantaa olalla ulos täältä."
En kuitenkaan valittanut sen enempää, otin hörpyn lasistani ja irvistin heti perään.
"Perkele onko tämä pelkkää vodkaa", ärähdin samaan aikaan kun Nathan tuli pöytään. Selvästikin pelkkä jonkinasteinen limevodka, saattoi olla likööriäkin seassa. Tämän kanssa sitä mentäisiin nurin niin, että heilahtaisi.

Siirsin kuitenkin katseeni Nathaniin ja yritin vaivalloisesti saada jutun juuresta kiinni. Ilmeisesti iskureissu ei ollut mennyt ihan putkeen, sen näki jo helottavasta naamasta.
"No mut Nathan hei", sanoin sen kummemmin miettimättä. "Sä et vissiin oo saanu turpaas mustasukkaselta hevoselta?"
Se Andréan kaakki oli tosiaan ollut melkoinen eläin.

[kujakettu]

Toby nauraa rempseästi kun Sebastian puhuu siitä miten minut jouduttaisiin kohta kantamaan ulos.
"Voi olla, mutta haitanneeko tuo. Kun tullaan juomaan niin sitten juodaan niin pitkään että vähintään yksi on pöydän alla", hän toteaa rennosti ja hörppää aimo kulauksen kolpakostaan.
"Sitä paitsi Lauren on tosi huvittava sitten kun se on ihan naamat", hän sanoo.
Hörpin juomaani liiankin sukkelaan tahtiin mutta Tobyn kuullessani vilkaisen häntä ja rupean nauramaan vaikka ei tarkoitukseni olekaan.
"Sinä siis.. helvetti", saan nauruni lomasta sanottua.
"Oot kamala. Kiitti helvetisti."
"Ole hyvä", mies sanoo leppoisasti, kaataen lisää juomaa kurkkuunsa järjettömästä tuopistaan.

Nathan näyttää varsin nyrpeää naamaa tuoppinsa takaa Tobyn kannustuksista huolimatta. Ja johtuen todennäköisesti siitä että minä puolestani nauran hänen epäonnistumiselleen aivan liiankin rempseästi.
"Hevoselta?" Nathan kysäisee sitten vähän hämmentyneesti Sebastianin kommenttiin.
"Hitto vie, en sentään. Kukaan ei oo ees tainnut näyttää hevoselta. Niin et muistaisin ainakaan."
"Mutta jos katsoisit peiliin niin vastassa voisi olla yksi aasi", Toby sanoo rauhallisesti ja jatkaa juomistaan.
"No jo nyt ei tuu morkkaamisesta loppua, saatana", Nathan sanoo uhmakkaasti.
"Oottakaa vaan, tän tuopin jälkeen mä pokaan jonkun kaunottaren ja sit saatte kaikki huuli pyöreenä ihmetellä miten tein sen tässä humalassa."
"No uhoa ainakin riittää tuosta sammalluksen takaakin", Toby sanoo taas rennosti ja juo lisää.

[Zarroc]

Toby mollasi ihan tyynesti Lawrencea, enkä voinut olla nauramatta sille. Kieltämättä pikkuinen rokkikukko olisi varmaan ihan huvittava pyöriessään lärveissään takapihan lumihangessa. En epäillyt lainkaan etteikö hän tekisi sitä pienellä yllytyksellä... suupielilleni kaartui hetkeksi miettiväinen hymy.

Nathan näytti hämmentyneeltä kommentistani ja sanoi kohta, ettei kukaan ollut edes näyttänyt hevoselta. Minua nauratti taas ja pyöräytin silmiäni miehille, jotka vain vittuilivat keskenään. Toivottavasti kukaan ei olisi kovin tulisieluinen, en jaksaisi juuri tänään olla todistamassa jotain painimatsia.
"Joo no mä epäonnisena otin kerran melkein itteni korkuselta puoliveriseltä turpaan", naureskelin omalle epäonnelleni ja värähtäen join taas lasistani. "Latas suoraan päällä minua päin, en tiiä mitä vittua se oikein yritti."
Andréa oli nauranut niin kovasti, että oli kaatunut heinäkasaan. En oikeastaan tiennyt halusinko muistaa koko asiaa. Komea musta silmä siitä oli ainakin syntynyt ja Rehab näyttänyt aika säälittävältä kun exäni sätti sitä.

[kujakettu]

Sebastian kertoo surullisen tarinansa joka saa lyödyn Nathaninkin nauramaan. Minua huvittaa ihan liikaa tämä mielikuva Sebastianin ja hevosen tappelusta ja kun naurultani kykenen, juon vain entistä nopeammin.
"No, ei mulla sitä huonommin sentään voi mennä", Nathan toteaa, imien tuoppinsa tyhjäksi ja katsoen sitten ympärilleen, huomaten punapään joka on menossa hakemaan tiskille viimeistä juomaansa ennen pilkkua.
"Näkyillään", mies sanoo ja lähtee salamana pöydästä punapään perään, vielä kerran kipeää poskeaan hieraisten.
"No ei siltä yritystä ainakaan puutu", Toby naurahtaa leppeästi.
Ja siellä se piruparka tiskillä jutustelee jo punatukalle kuin mikäkin, maksaen sitten auliisti tämän juoman, totta kai.
Näinköhän onnistuisi, toisaalta minä oikein pystyin näkemään sen uhman mikä Nathanissa nyt oli siitä että hän halusi näyttää meille. Pöljä mikä pöljä.
Minä taasen pitelen pääparkaani kun tunnen miten humala kohisee päässä. Silti vain juon ja juon juomaani odottaen milloin pohja tulee vastaan.

[Zarroc]

Nathan näytti piristyvän huomattavasti tarinastani ja sai jälleen uutta puhtia tekosiinsa. Lawrence taas näkyi nauravan tukehtumiseen asti, mutta mikäs sen mukavampaa.
"On siinä miehellä sisua", hörähdin katsoessani Nathanin sinkoamista punapään perään. Kauaa en kuitenkaan jaksanut seurata, kun Lawrence alkoi pidellä päätään. Kas kun ei heijannut itseään edestakaisin.

"Meidän on ehkä pakko mennä kohta", sanoin vaikka tuntui, että kieli ei kääntynyt suussa oikein mihinkään suuntaan.
"En kohta pysty raahautumaan sinne asti ja mua ette halua kantaa."
Join kuitenkin hyvillä mielin loput vodkastani, nousten seisomaan. Valomerkki välähti juuri sillä sekunnilla ja meinasin horjahtaa nurin pöydän viereen. Nappasin kuitenkin nopeasti kiinni Lawrencen olasta pysyäkseni pystyssä ja ravistelin päätäni kuin, no.. koira.

[kujakettu]

"Tosiaankin", Toby toteaa kun Sebastian sanoo Nathanilla olevan sisua.
"Pöljähän se on, mutta yllättävän usein sitä siihen nähden onnistaa."

Kuulen jotenkin etäisesti mitä Sebastian sanoo lähtemisestä, samalla kun saan itse juomani tyhjäksi. Hieman haparoiden nappaan kiinni yksinäisestä tuopista keskellä pöytää.
"On sitä ennenkin kannettu kuule enemmänkin porukkaa", Toby vastaa Sebastianille rauhallisesti.
"Jos ei muuta niin aina sitä jostain saa kuule pulkan varastettua", hän naurahtaa.
Valomerkki käy ja minä en melkein huomaa sitä - paitsi siitä että Sebastian tarttuu minua olasta ja meinaan itse keikahtaa tämän otteen voimasta jo alas tuoliltani - kunnes nappaan pöydänkulmasta tukea.
"Hui helvetti", huoahdan, laskien tuopinkin hetkeksi pöydälle ettei se kaatuisi pitkin poikin. Vilkaisen Sebastiania.
"Ooks kunnossa?"

[Zarroc]

Lawrence lähes kaatui horjahdukseni takia ja se sai minussa aikaan pienen naurunpyrskähdyksen.
"Toki, toki", vastasin hämmentyneenä Lawrencen kysymykseen ja tuijotin edelleen kättäni, joka puristi hänen olkapäätään. Päästin siitä vähäeleisesti irti ja vilkaisin ovien suuntaan.
"Taidan mennä pihalle, täällä on aika tunkkasta", totesin ja lähdin kävelemään ulko-ovea kohden. Taisin törmätä matkalla pariin pöytään, mutta se ei juuri vauhtiani hidastanut.

Takki päälle ja huivi kaulaan ja olin ulkona, saaden vetää rauhassa henkeä. Ulkona oli yllättävän kylmä ja melko vähän porukkaa varmasti osaltaan sen takia.
Astelin muutaman melko varmanoloisen askeleen seinän viereen ja jäin nojailemaan siihen, kaivaen puhelimen taskustani. Jep, kello oli ainakin puoli neljä eikö kukaan ollut kaivannut minua.

[kujakettu]

Sebastiankaan ei näytä olevan enää ihan kartalla vakuutteluistaan huolimatta.
"Okei", vastaan joka tapauksessa, tuntien lopulta miten paine hellittää olkapäältäni.
Sitten mies ilmoittaa menevänsä pihalle, ja hieman hämmentyneenä nyökkään. Kun hän on mennyt, palaan hiljaisuudessa tuoppini tuhoamiseen. Toby taas tuntuu tarkkailevan tilannetta kaikessa rauhassa.

"Hei kato, Nathanilla tais tosissaan tärpätä!" Toby sanoo lopulta yllättyneisyyttä äänessään kun Nathan lähtee tiskilta punapää vanavedessään. Meidän suuntaamme mies luo viekkaan virneen ja silmäniskun ja katoaa sitten niine hyvineen ulko-oven suuntaan.
"Nyt alkaa kalja tökkiä aina pahasti", inahdan lopulta laskien tuopin pöytään. Toby hörppii loput omastaan.
"Anna tänne, etköhän sä oo jo tarpeeks ottanutkin", hän sanoo, ottaa tuopin ja kulauttaa siitä loput.
"Noniin, mennääs ettii se Sebastian ennen kuin se karkailee omille teilleen", mies sanoo sitten rauhallisesti ja auttaa minut ylös pöydästä.
"Hei helvetti, pärjään mä ilman apuakin", tokaisen Tobylle joka katsoo minua epäuskoisesti kulmiaan kohottaen. Otan muutaman horjuvan askelen ja rupean nauramaan, otettuani lähimmästä tuolista tukea.
"Okei, en pärjääkään", sanon hihitellen.
"Sitähän minäkin", mies sanoo, ottaen käsikynkästä sitten minua kiinni, koettaen pitää minut jotenkuten tolpillani kun lähdemme suuntaamaan ulos.

Ulkona on tungosta jonkin verran kun porukka on lähdössä. Toby katselee rauhallisesti ympärilleen samalla kun minä nojailen häneen ja oloni tuntuu vain kertakaikkisen huvittuneelta. Helvetti kun ei tuo kävely nyt ihan toiminut.

[Zarroc]

En kerennyt seisoskella kovin kauaa syvässä yksinäisyydessäni kun näin jo Lawrencen ja Tobyn tulevan pihalle. Vähän aiemmin Nathan oli auttanut jonkun typykän taksiin ja hypännyt itse perässä, eli hänellä oli varmaan mennyt vähän enemmän putkeen kuin meillä muilla.

Hengitin syvään ja kävelin sitten seuralaisteni luokse mahdollisimman vakain askelin, kohottaen kulmaani pikkumiehelle.
"Eli sä sait jo taluttajan", virnistin. "Oot ku viisvuotias menossa tien yli."
Siltä hän tosiaan näytti valtavan Tobyn vieressä ja minä hihitin hieman itsekseni.

[kujakettu]

Sebastian ilmestyy pian luoksemme, yllättävää kyllä ennen kuin Toby kerkeää hänet mistään bongata. Minä nyt enimmikseen tuijottelen mihin sattuu, kuten kengänkärkiini, ja ajatukset jumittavat vähän paikallaan.
"Tää mitään mua taluta", sanon kun Sebastian vertaa minua viisivuotiaaseen, ja uhmakkaasti irrotan käteni Tobyn otteesta.
Niine hyvineni keikahdankin sitten pitkin pituuttani lumiselle tielle.
"Voi herranjestas sun kanssasi", Toby hymähtää huvittuneesti samalla kun minä pyyhin lunta naamaltani ja yritän keräillä itseni takaisin seisovaan asentoon. Huonolla menestyksellä. Tarraan kiini sekä Sebastianin että Tobyn takkeihin yrittäessäni kavuta takaisin ylös.

[Zarroc]

Repesin kunnolla nauramaan kun Lawrence tuiskahti suorilta jaloilta turvalleen hankeen. Meinasin suorastaan tikahtua siinä kohti, kun Toby kuulosti ihan väsyneeltä karhuemolta.
Horjahtelin hienan kun pikkumies takertui takkiini kuin viimeiseen oljenkorteen. Kumarruin niin, että sain kunnon otteen miehestä ja vedin hänet ylös luottaen ihan täysin Tobyyn. Kyllä mies ottaisi meidät kiinni jos menisimme takaperin uudestaan nurin.

Sain kuitenkin itseni pysymään suunnilleen pystyssä ja tuin asianlaidan tolalleen ihan vain nojautumalla hieman Lawrencea päin, edelleen nauraen.
"Oot kyllä melkonen tolvana", hihitin. "Saanks mä sit taluttaa sua jos ei Toby kelpaa?"

[kujakettu]

Jotenkin minut kiskotaan tolpilleni ja olen yhtä aikaa kamalan turhautunut ja samalla meinaan tukehtua nauruuni.
Sebastian pitää minut sitten ilmeisesti jotenkin pystyssä, todeten saako hän sitten taluttaa minut jos Toby ei kelpaa.
Hymähdän vähän pettyneesti, yrittäen taas uhmakkaasti ottaa askelen mutta horjun aika pahasti joten nopeasti tartun taas Sebastianin hihaan.
"Taluttakaa sitten saatana", tokaisen luovuttaneeseen sävyyn, "kun ei näemmä voi jalkoihinsakaan enää luottaa."
"Perkele sentään."

[Zarroc]

"Voi sun kanssas", naureskelin miehelle ja annoin tämän tarrautua kunnolla hihaani. Vilkaisin Tobyyn hieman kysyvästi ja lähdimme jälleen liikkeelle, minä pidin kuitenkin jatkuvasti vähän varoa siitä, ettei Lawrence tuiskahtaisi uudelleen turvalleen. Katselin ympärilleni hieman hämmentyneenä, minulla ei ollut totta puhuen mitään hajua siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä.
"Melkein taksi ois helpompi", sanoin mietteliääseen sävyyn yrittäessämme kompuroida kadun ylitse mahdollisimman fiksun näköisesti.