In the madness and soil of that sad earthly scene

[kujakettu]

Kun keikka sitten loppuu, porukka alkaa hajaantua. Osa hitaammin, osa nopeammin, tupakoitsijat valuvat röökille ja iso osa liukuu suoraa päätä tiskin suuntaan. Minä istun vielä Nathanin reppuselässä konsertin aiheuttamasta euforiasta, mutta sitten vilkaisen tiskille menevää populaa jonka jälkeen Tobya.
"Hae! Juomista!" sanon Tobylle ja leveä virne naamallaan hän nyökkää.
"Olisin muuten käskenyt tän mut tää jää harhateille kuitenkin eikä saa yhtä monta kannettua perille", selvitän sitten naureskellen Sebastianille Nathanin kyydistä.
"Lauren, nyt mä tiputan sut kyllä todellisuuteen koska mä haluun kuselle ja tupakalle", Nathan ilmoittaa sitten ja päästää irti jaloistani jolloin meinaan tipahtaa suin päin lattialle mutta otteeni on vielä miehen hartioissa joten teemme vain kummallisen melkein-kaatumisen kunnes päästän irti miehen kaulasta ja tömähdän lattialle.
"Hitto sun kaa", hymähdän nousten humllaisille jaloilleni ja hieroen putoamisesta kipeää takapuoltani. Nathan nauraa ilkikurisesti, sotkee niin-huolella-asettelemani kampaukseni ja katoaa sitten ihmismassan sekaan.
"Hemmetin mulkvisti", murahdan muka-nyreissäni vielä Nathanin perään katsoessani.
"Mennääks istuu jonneki? En tiiä kannattaako tää horjuminen iha hirveesti", naurahdan. Katselen hieman ympärilleni.
"Tosin... Toby varmaan löytää jonkun paikan jos on löytääkseen. Mennään mekin käymään röökillä", sanon ja nappaan Sebastiania kädestä, lähtien määrätietoisesti baarin terassia kohden. Oli siellä tupakkakoppikin, mutta halusin nyt mielummin ulos.

[Zarroc]

Lawrence otti ohjat heti käsiinsä ja passitti Tobyn hakemaan juomista, joka ei näyttänyt sanovan vastaan. Minä seurasin sivusta edelleen hieman hämmentyneenä maailmanmenosta kun Nathan tiputti pikkumiehen lattialle ja häipyi johonkin. En ollut ihan varma minne, mutta tiesin jääneeni kaksin tämän porukasta minulle tutuimman henkilön kanssa.

En juuri kerennyt reagoida miehen papatukseen kun hän jo ponkaisi jaloilleen ja lähti vetämään minua kädestä perässään ilmeisesti kohti ulko-ovea.
"Röökille?" hörähdin hieman huvittuneesti, mutta en juuri pyristellyt vastaan kun mies veti minut ulos baarin tunkkaisesta ilmasta. Olin itse asiassa ihan onnellinen kun sain vetää raikasta ilmaa keuhkoihini, varsinkin kun oli pakastanut ihan kunnolla illan aikana ja maa oli huomattavan jäinen.

"Nyt et lennä nurin", varoitin Lawrencea kun meinasin jo itse liukastua ja jäin mielummin nojailemaan ihan seinää vasten. Niin oli huomattavasti turvallisempaa ainakin nyt kun maailma pyörähteli kiitettävästi eri akseleilla.

[kujakettu]

Pääsemme ulos ja tuntuu todella vapauttavalta saada hengittää raikasta pakkasilmaa keuhkoihin. Kun Sebastian sitten puhuu minun nurinlentämisestäni, naurahdan huolettomasti kättäni heilauttaen - ja melkein osun yhteen sisälle palaamassa olevaan pariskuntaan.
"Enhän mä ny kaatuile hei", totean rennon huolettomasti lainkaan huomaamatta pariskuntaa ja naisen paheksuvaa mulkaisua.
Otan tupakka-askin nahkatakkini taskusta ja sytkärin toisesta.
Ojennan askia Sebastiania kohden.
"Otatko?"

[Zarroc]

"Etpä toki", naureskelin miehen huitomiselle ja yritin välttää katsomasta pariskuntaan jotka joutuivat kärsimään hänen pahoinpitelystään.
Kun Lawrence tarjosi minulle askia, tuijotin sitä vähän aikaa tapellen itseni kanssa.
"Kai mä sit otan", huokaisin ja nappasin röökin huulieni väliin. Kumarruin pientä miestä kohden, että sytyttäisi nyt vaikka minutkin palamaan siinä samoilla tulilla.

[kujakettu]

Mies pieneksi yllätykseksenikin huolii tupakan. Otan itsekin röökin huulieni väliin, sytyttäen sitten ensin Sebastianin savukkeen ja sitten omani.
Vedän pitkät savut keuhkoihini ja puhallan sitten ne hitaasti ulos.
"Pitäis kyllä vähentää tää vähäkin tapa pois mutta toi noiden paheellinen seura aiheuttaa tätä", hymähdän.
"Ja humala. Sillon tekee aina ihan hitosti mieli röökiä."
Katson Sebastiania tarkkaan.
"Onks ollu ees kiva ilta?"

[Zarroc]

Vedin savua keuhkoihini hitaasti, palaten jälleen nojaamaan seinää vasten. Puhalsin myrkylliset kemikaalit ulos nenän kautta kuunnellen jälleen kun Lawrence puhui.
"Se on kyllä totta", virnistin. "Humalassa seura kostautuu."
En kuitenkaan juuri ollut varautunut miehen toiseen kysymykseen ja varsin tarkkaavaiseen katseeseen, se sai minut imaisemaan vielä toiset henkoset ennen vastaamista.
"No ainakin jännittävämpi ku Hafnin kans sohvalla", hymähdin huvittuneesti.

[kujakettu]

"Tai jos on semmosta seuraa kuin minulla lähes päivittäin niin kostautuu se selvinkin päin", naurahdan. No ei, kaikesta huolimatta jätkät olivat minulle tärkeintä maailmassa ja minun perheeni. Niin monta suosta me olimme toisemme yhdessä ylös auttaneet.
"No se on hyvä", sanon leppoisasti kun Sebastian toteaa illan olleen ainakin mielenkiintoisempi kuin jos hän olisi viettänyt sen sohvalla koiransa kanssa.

Ulko-ovi käy ja joku saapuu ulos äänestä päätellen varsin haparoivin askelin.
"No mutta! Laurenhan se siinä!" huudahtaa Nathan mahtipontisesti ulos tullessaan, halaa minua ja iskee sitten kädessään olleista tuopeista toisen käteeni.
Räpytän silmiäni typertyneenä ja tuijotan tuoppia.
"Jaa no kiitti", tokaisen. Montakohan Nathan oli vetänyt jo suorilta käsin tiskillä?
"Mut viittisitkö pliis olla kutsumatta mua Laureniks", hymähdän sitten vähän vakavammalla ilmeellä.
"Täällä voi olla oikeesti ihmisiä jotka tunnistaa meidän bändin."

[Zarroc]

"Jotenkin sen huomaa", virnistin miehen sanoille ja pudistelin päätäni. Se oli huono idea, päässä pyöri kuin karusellissa, mutta yritin olla välittämättä.
Otin jälleen henkoset tupakastani, joka oli livennyt puoliväliin ihan sattumankaupalla. Savu keuhkoissani tuntui samaan aikaan helvetin pahalta ja todella hyvältä, sehän oli urheilijalle varsinainen kielletty hedelmä. Mutta jotenkin minä en osannut sanoa ei humalassa, ei se nyt tuntunut siltä. Nyt se tuntui hetkelliseltä vapautukselta ja painoin päätäni kylmää seinää vasten vain nauttiakseni hetken ajan savukkeen tunnusta huulillani.

Samassa Nathan tuli luoksemme, askeleet eivät kyllä olleet kovin varmoja, mutta pääsi hän sentään tänne asti. Kuuntelin heidän sananvaihtoaan välinpitämättömän näköisenä imien savuja röökistäni, vaikka aivoni raksuttivat kovasti humalatilan läpi.
En silti osannut sanoa, miksi Nathan oikein kutsui Lawrencea Laureniksi, mutta se selviäisi varmaan joskus.

Tiputin röökinlopun maahan ja polkaisin sen sammuksiin, yrittäen tarkentaa katsetta johonkin kauempana seisovaan henkilöön. Tajusin tuijottavani sinitukkaa, joka poltti kaikessa rauhassa tupakkaansa keskellä katua ja tuijotti jonnekin kaukaisuuteen.

[kujakettu]

Humalainen Nathan hymyilee kuin mikäkin, jätkä oli tosiaan tuopin (taikka useamman) kanssa onnensa kukkuloilla. En ole alkuun läheskään varma että hän edes kuuli kommenttiani nimeni käytöstä mutta sitten hän vain kohauttaa välinpitämättömästi olkiaan.
"Hitto mikä siinä on niin vakavaa oikeesti?" mies toteaa vähän hämmentynytkin sävy äänessään. Hän kyllä tiesi, hän tiesi vallan hyvin mutta humalassa oli tavallistakin kovempi väittämään vastaan.
"Mikäköhän", sanon ensimmäistä kertaa aikoihin hieman vaarallinen sävy äänessäni ja käännän hänen puoleensa oikeaa poskeani otsatukkani alta jossa on kaksi pitkää arpea.
"Mikäköhän."

Käännyn poispäin Nathenista sanomatta enää mitään muuta ja puhallan tupakansavut keuhkoistani, hörppään pitkän kulauksen tuopillisesta ja katson Sebastiania.
Hän tumppaa tupakkansa ja oikeastaan ajattelematta avaan askin.
"Toinen?"
Tumppaan itsekin omani, se oli puolivarkain palanut loppuun, ja sytytän uuden.

[Zarroc]

Huomasin ilmapiirin kiristyvän sadasosasekunneissa. Kerkesin nähdä vilaukselta Lawrencen poskessa jotain outoa, mutta en sanonut mitään. Kun mies sitten kääntyi minua kohden ja kysyi haluaisinko toisen röökin, huomasin pudistavani päätäni.
"Eiköhän tämä riitä", vastasin hieman välttelevästi. Kaiken sumun seassa minulla oli epämukava olo ja totesin, että sen pystyi korjaamaan vain yhdellä tavalla.
"Taidan mennä hakemaan juomista", sanoin ja kävelin mahdollisimman rauhallisesti heidän ohitseen.

Sisällä nojasin tiskiä vasten kun tuntui, että päässä pyörähti ihan mukavasti ja sain miettiä kalliin minuutin tilaisinko enää jotain. No tässä kunnossa se ei varmasti ollut fiksua, mutta en aikonut palata kaksikon luokse ulos. Se ei kuulunut minulle.
"Rommikola", pyysin lopulta baarimikolta ja hetken ajan kaikki tuntui helpommalta lasi naaman edessä.

[kujakettu]

Sebastian kieltäytyy tupakasta ja oli varmasti nähnyt kireyden mikä minuun oli iskenyt kun Nathan väitti minulle vastaan. Hän toteaa hakevansa juomista ja nyökkään.
"Oikeasti, sun täytyy lopettaa toi", sanon sitten Nathanille tiukkaan sävyyn kun Sebastian on poissa.
"Sen kun kutsut mua mun nimellä sillon kun ollaan keskenään. Mut älä vieraampien ihmisten kanssa jotka ei tiiä siitä tai julkisilla paikoilla. Tiiät mistä mun arvet johtuu ja miks varon käyttämästä sitä. Vaikka siitä on helvetin pitkä aika niin arvet pysyy ja mulla on syyni olla varovainen. Kunnioittaisit sitä helvetti vieköön vaikka olisitkin kännissä ja taulapää muuten vaan."
Poltan röökiä ihan hitonmoista tahtia, juoden jokaisten savujen välissä tuopista.
"Joo, sori. Joskus on silti hankala muistaa", mies sanoo pahoittelua äänessään.
"Tiiän. Toisille on, toisille ei. Mut antaa olla, tiiän ettet sä sitä ilkeyttäs tee", hymähdän sitten, vetelen viimeiset savut, tumppaan röökin ja hörppään heti sen päälle loput tuopista.
"Meen sisälle ettii sen Tobyn ja Sebastianin kans. Take it easy", sanon jo loput vähän hymyillen ja taputan Nathania olalle kun menen hänen ohitseen sisälle takkuisena hiuspehkon hulmahduksena.

[Zarroc]

Olin juonut puolet rommikolastani ja olo alkoi tuntua huomattavasti paremmalta. Baarimikko oli seisoskellut lähistölläni jo pidemmän aikaa jututtamassa minua, koska humalaiset ihmiset olivat pikkuhiljaa kerenneet siihen levolliseen tanssipisteeseen. Siihen, missä huojuttiin kädet partnerin perseellä ja toivottiin saavansa ja äkkiä.
"Eikös sulla oo seuraakin?" baarimikko kysyi juodessani viimeistä pisaraa lasin pohjalla ja minä hymähdin.
"Joo kai, jätin ne pihalle kun ilmapiiri kiristyi."
"Sitä se tuppaa tekemään humalaisilla", mies kohautti olkiaan, näytti tottuneen työnsä varjopuoliin. Minä hymyilin varovasti, koska kaikki kasautui yhteen ja tajusin haluavani tanssilattian kautta sohvalle jonkun sellaisen kanssa, joka odotti minulta muutakin kuin kitaranviritystä.
Se, oli se humalan huono puoli.

[kujakettu]

Sisällä on edelleen tungosta kohtuullisen paljon. Spottivalot hämärässä, alkoholin haju sekä massat tanssivia ihmisiä tuntuvat jotenkin ulkoilman hiljaisuuden jälkeen iskevän kunnolla vasten kasvoja.
Varsinkin tämän humalatilan kanssa minkä pieni alipainoinen jätkä voi saada itselleen aikaseksi juomalla kuin sieni. Mutta humalatilan onneksi ennen kuin ehdin edes tiskille asti niin vastaani tulee joku tyyppi joka ilmoittautuu innokkaaksi The Hungry Catepillarin faniksi, haluaa nimmarin ja tarjoaa minulle vahvan drinkin jonka humalassani hörppään miltei kerralla tyhjäksi.
Tuosta tyypistä eroon päästyäni löydän tieni tiskille mutta ilmeeni on aika eksynyt. Humalassa sitä kadotti helposti kaverinsa, varsinkin baarin hämäryydessä. Ja soittaminen oli yleensä niin yhtä tyhjän kanssa koska vastauksesta ei musiikin takia ikinä saanut mitään selvää.
Katseeni harhailee pitkin tiskiä ja baaria eksyneesti samalla kun tilaan kaksi shottia itselleni paremman tekemisen puutteessa.

[Zarroc]

Juteltuani vielä hetken baarimikon kanssa älysin, että Lawrence oli vihdoin kerennyt sisälle asti. Katselin häntä vähän kauempaa ja mietin, halusinko mennä nyt hänen lähelleen. En oikeastaan tiennyt oliko toinen oikeasti suuttunut Nathanille ja miten kireä tunnelma sitten olisi. Huokaisten tilasin vodka martinin ja korkea lasi kädessäni kävelin pikkumiehen luokse niin sirosti kuin kännissä oleva homo nyt yleensäkin voi.
"Käytsä usein täällä?" virnistäen kysyin häneltä laskien lasin tiskille ja nojautuen kevyesti miestä kohden. Lawrence näkyi tulevan hyvin toimeen shottien kanssa, voihan helvetti.

[kujakettu]

Vetäisen ensimmäisen shotin kerralla kurkkuuni, sitten katson hetken toista. Humalainen katseeni hapuilee edelleen ympäristöä mutta en näe Tobya, en Sebastiania, enkä edes Nathania jonka äsken jätin vielä ulos tupakkansa ja tuoppinsa kanssa. Alan epäillä että tässä humalassa näinköhän enää jätkiä löytäisinkään.
Kun kuulen kysymyksen käytsä usein täällä, vetäisen toisenkin shotin naamaani ja käännyn sitten puhujan puoleen itsevarman ilkikurinen ilme kasvoillani.
"Totta kai jos tuollaista seuraa täällä on tarjolla."
Kääntyessäni huomaankin katsovani Sebastiania silmiin ja en voi hillitä itseäni vaan rupean nauramaan. Ei elämä.