Kirjoittaja kujakettu » 06 Tammi 2015, 22:18
"Eeeeeen mä nyt vielä", vakuuttelen Sebastianille kun hän tarjoaa jo kantoapua.
Itse asiassa kun lähdemme porukalla kävelemään lavalle päin, en ole asiasta ihan niin varma koska horjun aika kiitettävästi. Ei helvetti, nyt tuntuu kyllä päässä. Mutta horjumiseni vain lähinnä huvittaa minua joten kuljeksin eteenpäin aika typerä ilme naamallani.
Pääsemme suhteellisen lähelle lavaa ja kun Sebastian pysähtyy, se tuntuu minusta kamalan äkkinäiseltä ja otan tukea hänen selästään etten kaadu.
"Huhhuh", huokaisen sitten ja koetan kerätä itseni seisomaan ihan ilman tukea.
"Lauren on ihan tunnelissa", Nathan naurahtaa ja läimäisee minua olkaan. Ja minä mietin hetken miksi se kuulostaa niin hölmöltä, ennen kuin lopulta tajuan että mies käyttää oikeaa etunimeäni.
"Voi vittu sun kanssas, oliko pakko", hymähdän ja mulkaisen Nathania pahasti. Mutta humalassa se oli rehellinen kuin mikä eikä myöskään ikinä muistanut sellaisia asioita kuin että millä nimellä minua julkisilla paikoilla kannatti kutsua.
No, Sebastian voisi kuvitella että se on vain joku Nathenin käyttämä lempinimi tai jotain.
Ja toisaalta, päässä pyörii nyt sen verran että hetkellinen ärtymykseni asiasta katoaa aika nopeasti.
Toby selvittää jotain Nathenille ja kurtistan vähän kulmiani, mutta jotain neitosiahan he tällä kertaa tiirailevat yksissä tuumin. Minä vilkaisen Sebastianiin ja sitten keikkalavaa. Bändi aloittaisi ihan juuri.