In the madness and soil of that sad earthly scene

[kujakettu]

"Hyvä, kaikki messissä siis", totean rennosti ja nojaan vähän taaksepäin istuimellani. Lasken kädessä pyörittelemäni drinkkilasin pöydälle ja pöyhin vähän hiuksiani. Ai niin, olin kokonaan unohtanut sen räntäsateen joka oli varmaan lässäyttänyt kauniin hiuspehkoni.
"Täytyy laittaa kyllä viimeistään baariin mennessä nää hiukset ojennukseen", hymähdän hiuksiani pörröttäen.
"Nehän on melkein liian siististi."

Vilkaisu tiskille paljastaa että Nathan lirkuttelee varsin pitkään tiskillä olevallekin naiselle vaikka tämä vaikuttaa päällepäin ainakin vähän ujommanpuoleiselta tapaukselta.
Kaljansa saatuaan mies suuntaa tupakkakoppiin. Noniin, silläkin oli nousuhumalavaihe päällä. Miehestä huomasi kun se keskittyi jonkin aikaa juomiseen ja sitten röökivälit alkoivat taas tihenemään.
Kun Sebastian sanoo että ainakin minut olisi helpoin kantaa kotiin jos olisin ihan naamat, käännän katseeni häneen ja nauran.
"Taidat olla oikeessa, eihän mulla sitten mitään hätää ole!" hihkaisen.
"Omat kätevyytensä olla tällainen rimppakinttuinen kääpiö."

[Zarroc]

"Muista myös puuteroida nenäs, saattaa muuten punottaa ikävästi", virnuilin miehelle. Olihan tuo jo melkoista neiteilyä noiden hiusten kanssa, vaikka en voinut sanoa, että minäkään olisin mikään tosimies niiden suhteen ollut. Eivät ne onneksi kihartuneet tai mitään, mutta ahdisti kyllä kun letti oli ensin kuiva ja sitten astuit ulos - badum, näytit puudelilta. Ei kiva yhdistelmä sinänsä kun mietti.

Seurasin jälleen katseellani Nathania, kun se lopetti kassaneidille flirttailun ja siirtyi vaihteeksi röökivaiheeseen. Tuo mies kyllä tuntui polttavan kuin korsteeni. Siirsin katseeni Lawrenceen hieman tutkivana, kun tämä nauroi ja puhui rimppakinttuisesta kääpiöstä. Suupieliäni nyki väkisin siemaistessani viimeiset tipat valkovenäläisestä.
"Tosin saattaa olla ongelma, jos kantajakin on tuntuvassa tunnelissa", naurahdin ja katselin pitkästä aikaa hieman paremmin ympärilleni. Tulisin varmaan käymään täällä enemmänkin, aika viihtyisä paikka.

[kujakettu]

"Tottahan toki", sanon naurahtaen, "emmehän me sitä halua."
"Pitääkö samalla laittaa huulipunaakin?" kysäisen.
"Kajaalit kun on jo. Vai menisikö se jo liioittelun puolelle", virnistän.
Otan lasini taas käsiini ja hörppään drinkistäni. Mukavan makeaa.

Kun Sebastian sitten mainitsee ongelman kantajan humalapitoisuudesta, suupieliäni nykii taas.
"Niin no, se voi olla ongelma. Ainahan voi ryömiä."
Yllätys kyllä Nathan palaa taas keskuuteemme, eikä kaljakaan ole vielä edes puolillaan.
"Ihan nätti tyttö tuo tuossa tiskillä, Shayne, vaikka vähän vaisu puhumaan. Paikan omistaa kuulemma joku irkkuneito nimeltä Felcia Hayes, pitää joskus tulla tsekkaamaan. Joutuivat kuulemma väkisin passittamaan piruparan pitäämään vapaapäivää kun on vähän työnarkomaanin vikaa", mies selvittelee.
"Vai sillä lailla", totean, "et sitten pyydellyt vaaleaverikköä ulos?"
"Enpä usko että olis suostunut. Pitää käydä vähän useemmin ja tulla tutuiks varmaan ensin. Ja mulla ei nyt just ole aikaa semmoiseen", mies toteaa rennosti ja kiskaisee sitten tuolin alleen, istahtaen niin että hetken pelkään että jätkä iskee jalkansa pöydälle. Toinen kuitenkin rupeaa vain rennosti keikkumaan tuolillaan. Iso lapsihan tuokin jätkä vaan oikeasti oli.

[Zarroc]

"Se kyllä korostas sun silmiä kivasti", naureskelin Lawrencen huulipunaehdotukselle. Jäin hetkeksi katselemaan miestä hieman pidempään silmiin, mutta käänsin katseeni nopeasti pois. Vihasin olla humalassa ihmisten lähellä, varsinkin jos he tiesivät homoudestani. Se toi minulle aika jäätävän nurkkaan ajetun olon, mutta tähän mennessä toinen oli ollut vielä suhteellisen siedettävä.

Samassa Nathan palasikin luoksemme pelastaen minut henkisestä ahdistuksesta ja vittuilevasta alitajunnasta, josta toivoin pääseväni eroon enemmillä promilleilla.
Tällä kertaa kyseessä oli selvästikin tiskin takana oleva nainen, jonka nimi ilmeisesti oli Shayne. Siirsin katseeni naiseen, miettien hetken ajan, mikä hänessä mahtoi näitä kavereita viehättää. Näytti nuorelta ja oli kai ihan nättikin, mutta en minä nähnyt mitään erikoista.
Hiljaa hymähtäen käänsin katseeni ikkunasta ulos.
"Räntäsadekin on vihdoin lakannut", totesin helpottuneen kuuloisena.

[kujakettu]

"No niin, pakko varmaan sitten pyytää joltain neidiltä lainaksi niin näytän sitten varmasti sievältä", tokaisen naureskellen. Huulipunaa en kyllä ollut koskaan kokeillutkaan, minun meikkaamiseni oli aina rajoittunut pelkkään kajaaliin.

Nathan ryhtyy litkimään kaljaansa taas kaikessa rauhassa ja laittamaan lisää viestejä ilmeisestikin Tobylle. Sebastian puhuu räntäsateesta ja hymähdän.
"No hyvä, pysyypähän tukka sitten kuosissa", naurahdan ja hörppään sitten drinkistäni. Pohjalle jää vielä aavistus. Kasvoja kuumottaa vähän, muutenkin alkaa olla varsin lämmin alkoholin johdosta. Huh miten kuuma baarissa mahtaisikin tulla.

[Zarroc]

"Kannattaa varmaan pyytää sitä neitiä myös laittamaan sitä", naurahdin kevyesti. "Ei sillä, ettenkö luottais meikkaustaitoihisi."
Itse en ollut ikinä oikein perustanut meikkaamisesta. Olin tainnut joskus nuorena poikana livekeikalla ollessani käyttää hieman kajaalia, mutta en minä sitä kyllä itse osannut laittaa. Aina joku muu bändin jäsenistä oli tuikannut sitä naamaan ja tyrkännyt lavalle, vaikka eihän minua kiippareiden takaa kukaan edes nähnyt, joten sama se.
Mutta kyllähän tuo Lawrencelle kävi, toinen tuntui muutenkin olevan varsinainen nättipoika.

Hänen naurahdukseensa vastasin vain pienellä hymyllä, vilkaisten jälleen puhelintani.
"Kello alkaa olla kymmenen", ilmoitin ja vilkaisin Nathaniin katsellen sen edessä olevaa oluttuoppia.

[kujakettu]

"Mitä!? Etkö sä luota mun meikkaustahtoihin! Jumalauta!" huudahdan mukaloukkaantuneena ja virnistän sitten.
"No ei mut ihan rehellisesti sulla olis huulipunat varmaan pitkin poskea jos ite rupeisit laittaa", Nathan toteaa sitten tuoppinsa takaa virnuillen, tuolillaan edelleen keikkuen.
"Ite huolin huulipunaa vaan jonkun toisen neidin huulilta", mies sitten ilmoittaa varsin tarpeettomasti koska se oli meille molemmille jo varmasti päivänselvää.
"Rajottaisit joskus noitten juttujes kanssa, oot välillä aika yksipuolinen", totean huvittuneena ja käännän katseeni taas Sebastianin puoleen.
Hän sanoo kellon tulevan kymmenen ja Nathankin herää taas mietteistään.
"Ai perkele, no sittenhän tässä pitää pistää vauhtia!" ja suurin surmin mies kulauttaa puolet tuopistaan saman tien kurkustaan alas.
"Juoppo", sanon virnistellen, hörpäten sitten omankin drinkkini tyhjäksi.
"Eiköhän mennä sitten."

[Zarroc]

"Ei taida huulipuna kyllä kovin hyvältä maistua", naureskelin Nathanin ilmoitukselle ja pyöräytin silmiäni hieman. Ei ollut ollut hirveästi tarvetta maistella sitä, joten en voinut sanoa varmasti, mutta minun käsittääkseni mitkään meikit eivät ainakaan hyvänmakuisia olleet. Eipä niitä oltu siihen luotukaan, että ei sinänsä.
Hieman hämmästyneenä katsoin kun Nathan veti kaljan naamaansa sadaosasekunneissa ja oli jo käytännössä menossa.
"Odotas nyt että tässä saadaan edes luut kasaan", huikkasin miehelle ja vetäisin nahkatakin päälleni. Sidoin myös huivin kaulaani ja jätin pöydälle vähän tippiä, koska tiskin takana hyörivät olivat oikein mallikkaasti kestäneet meidän läsnäoloamme koko illan.

[kujakettu]

Nathan ei vastaa mitään Sebastianin kommenttiin, yllättävä kyllä, virnistelee vain ilkikurisesti sellaisella ilmeellä että 'usko pois vaan'. Mies kiskoo jo takkia päälleen minkä kerkiää, hän kyllä yllätti aina sillä miten saattoi olla niin täysin koomassa ja omissa ajatuksissaan tuntikausia ja sitten sekunnissa lähteä liikkeelle ollen ihan ajan hermoilla.
Sebastian vähän toppuutteleekin malttamatonta Nathania ja naurahdan.
"Niinpä, oota nyt että me muutkin keretään taas mukaan."

Kiskon nahkatakkini takaisin ylleni ja ylös noustessani huomaan kyllä että alkoholi on jo noussut kiitettävästi päähän. Pienen pieni horjahdus, tämän siitä sai kun istui vain paikallaan juomassa. Ei sitä huomannut ennen liikkumista miten hyvin olivatkin jo promillet nousseet.
"Äijä on humalassa", Nathan hykertelee minun nousemista katsoessaan, vaikka horjahdukseni oli ollut vain pienoinen. Katsahdan jätkää vähän nyrpeä ilme naamallani.
"Paraskin puhumaan, hemmetin sieni", tokaisen.
Pöyhin taas vähän hiuksiani ja jätän itsekin hieman tippiä pöytään.
"Petollista kun istuu vain aloillaan juomassa", sanon sitten Sebastianille, "eiköhän pieni kävely tee ihan hyvää."
"Kiitoksia!" huikkaan vielä ovelle kulkiessamme tiskille ja baarineiti nyökkää, katse vielä vähän epäillen Nathania seuraten. Juu, ei tainnut tuo neitonen kyllä meidän Nathanillemme lämmetä.

Ulkona on jo vähän raikkaampaa.
"Katos vaan, onks täällä alkanut pakastaa", totean ja nyin huiviani hieman paremmin kaulaani.

[Zarroc]

"Taitaa tulla mulle kantohommia loppuillasta", naureskelin seuratessani Lawrencen menoa ja kävelin tämän perässä ulos pubista. Lähdimme astelemaan kaikessa rauhassa sitä baaria kohden, mutta annoin heidän aivan kaikessa rauhassa johdatella minua. Tosin piti kai se Tobykin ottaa mukaan välillä, mutta mikäpä kiire tässä olisi, valmiissa maailmassa.
Askel ei varsinaisesti tuntunut epävakaalta, mutta saattoi tietysti näyttää hieman sille. Minulla oli kuitenkin ihan hyvä olo, joten se oli varmaan kaikista tärkeintä tällä hetkellä. Mutta pakko siinä kohti oli myödätä Lawrencea, kun pelkästään istui juomassa, humala nousi niin kovin huomaamatta.

[kujakettu]

"Hiljaa, mitään kantohommia tule", sanon virnistellen, "minä ryömin. Ellen ole siinä kunnossa etten pysty edes ryömimään."
Ulkona Nathan iskee heti ensimmäisenä taas sätkän huuleensa kuten voikin olettaa. Minullakin on humalaa sen verran että teen saman. Ja sytkärikin jopa löytyy taskusta, minulta ei aina löytynyt kun poltin vain silloin tällöin.
Hilpeä juokkiomme kulkee kohti keskustoria enemmän tai vähemmän kaikki ilmeisesti omissa humalaisissa ajatuksissaan.

Torin laidalla bussipysäkillä seisoo pitkä kalju mies, kukas muu kuin Toby itse. Vilkutan jo kauempaa hilpeästi.
"Ei ihan tajuttu ajan kulkua", totean kun päästään miehen luo, "mut et sä oo täs tainnu kauan keretä ootella?"
Mies nauraa.
"No en, bussi lähti just", hän sanoo ja nyökkää päätään oikealle, jossa bussin takavalot näkyvät vielä kadun päässä.
"Katos vaan", hymähdän ja Nathan läimäisee minua tyylillä 'hitto sä oot ihan kujalla'.
"Ootte tainnu ihan hyvin alotella jo?" Toby sanoo huvittuneesti ja katsoo koko meidän porukkaamme aina minusta ja Nathenista Sebastianiin.
"Sua en oo tainnu ennen tavatakaan? Moi, oon Toby", mies sanoo ja ojentaa kämmentään kätelläkseen.

[Zarroc]

Kävelimme aika täydellisessä hiljaisuudessa Lawrencen viimeisen tokaisun jälkeen. Torille päästyämme näimme bussin takavalot, sekä jonkun kaljun miehen, joka mitä ilmeisemmin oli Toby. Tervehdyksiä ei vaihdettu pikkumiehen vilkutusta lukuunottamatta ja kuuntelin jälleen sananvaihtoa sivummalta, kunnes Toby kääntyi minua kohden ja ojensi kättään.
Tartuin siihen ja puristin kevyesti, katsoen toista suoraan silmiin. "Olen Sebastian", sanoin pehmeästi ja päästin irti miellyttävän lämpimästä kädestä. Vilkaisin Nathaniin ja Lawrenceen, halusin pois täältä märältä kadulta ja mielelläni jonnekin, missä olisi alkoholia.

[kujakettu]

"Hauska tavata, kiva aina tutustua uusiin tyyppeihin", Toby toteaa iloisesti puristettuaan Sebastianin kättä ja esittelyt vaihdettua.
"Mennääs sinne baariin ja vauhdilla", Nathan toteaa sitten ja läimäisee sitten Tobya selkään, "mitä mies?"
"Mitäs tässä, etkös sä oo jo koko illan mulle viestiä laittanu. Ei täs ny mitää uutta viimeses kymmenes minuutis oo tapahtunu", mies toteaa rauhallisen sarkastisesti.

Lähdemme kävelemään baarin suuntaan ja Toby tarkkailee kiinnostuneen oloisena Sebastiania.
"Mistäs te tähän jannuun ootte törmänny?" hän kysäisee.
"Tavattiin tossa joku aika sitten Sandsleyssa rannalla", vastaan miestä vilkaisten ja virnistän, "vähän sattuman kauppaa. Mut Sebastian on hyvä jätkä."
"Kunhan sais sen vaa juotettua vielä aavistuksen puheliaammaksi", sanon ilkikurisesti virnuillen Sebastiania katsoen.

[Zarroc]

Lawrence selvästi keräili jotain mukavia tyyppejä. Ihan varmasti joku kivamagneetti, koska Tobykin vaikutti ihan yhtä ystävälliselle ja rennolle kuin kaikki muutkin.
"Samoin", hymyilin ja jäin katselemaan kun kalju mies jutteli jälleen muiden kanssa. Lähtiessämme kävelemään baarin suuntaan tunsin Tobyn katseen itsessäni, mutta en viitsinyt juurikaan reagoida siihen. Kuuntelin vain kun Lawrence oli jälleen kerran äänessä.
"Ikävä tuottaa pettymys", naurahdin pienelle miehelle. "Olen nyt jopa yllättävän puhelias."
Se oli kyllä totta, en minä nyt mikään tuppisuu ollut ikinä, mutta pysyttelin usein aikalailla joukon reunalla. Nyt olin kuitenkin kiilannut itseni Lawrencen viereen kävelemään, vaikka pituuseromme oli vähän turhan huvittavaa sorttia.

[kujakettu]

Kun Sebastian toteaa jo nytkin olevansa yllättävän puhelias, vilkaisen häneen jopa hieman hämmentyneenä.
"Oikeesti?" tokaisen vähän huvittuneeseen sävyyn.
"Voi kamala. Sittenhän sulla varmaan tulee jo korvat kipeiks meidän kuuntelemisestakin kun koko ajan joku on äänessä", naurahdan, "vai onks ongelma vaan sen oman puheliaisuuden suhteen?"
"Noo mutta onhan meitä moneen junaan", Toby toteaa rauhallisesti edelleen Sebastiania tarkkaillen.
"Ei siinä mitään jos ei niin paljoa puhu. Ei se sen huonommaksi tyypiksi tee."
Toby kyllä tasapainoitti onneksi aina jonkin verran Nathanin räiskyvää persoonaa, vaikka Toby itsekin osasi olla varsin idiootti halutessaan. Järkeä sentään löytyi vähän enemmän eikä Toby ollut muutenkaan niin tuuliviiri.
"Joo mut se tekee ihmisistä helvetin paljon vaikeaselkoisempia", Nathan sanoo samalla kun kaivaa taskustaan taas tupakka-askiaan, "se on mulle joskus kamalan vaikeeta."
"Deal with it, ei kaikki kerro itestään kaikkea heti kun ne tapaa ensimmäisen kerran niinkuin sinä joka nyt saatat läväyttää koko elämänhistorias ohikulkijan naamalle jos siltä tuntuu", naljailen kääntäen katseeni Nathanin puoleen.