Kirjoittaja kujakettu » 05 Tammi 2015, 19:41
Nathan ei vastaa mitään Sebastianin kommenttiin, yllättävä kyllä, virnistelee vain ilkikurisesti sellaisella ilmeellä että 'usko pois vaan'. Mies kiskoo jo takkia päälleen minkä kerkiää, hän kyllä yllätti aina sillä miten saattoi olla niin täysin koomassa ja omissa ajatuksissaan tuntikausia ja sitten sekunnissa lähteä liikkeelle ollen ihan ajan hermoilla.
Sebastian vähän toppuutteleekin malttamatonta Nathania ja naurahdan.
"Niinpä, oota nyt että me muutkin keretään taas mukaan."
Kiskon nahkatakkini takaisin ylleni ja ylös noustessani huomaan kyllä että alkoholi on jo noussut kiitettävästi päähän. Pienen pieni horjahdus, tämän siitä sai kun istui vain paikallaan juomassa. Ei sitä huomannut ennen liikkumista miten hyvin olivatkin jo promillet nousseet.
"Äijä on humalassa", Nathan hykertelee minun nousemista katsoessaan, vaikka horjahdukseni oli ollut vain pienoinen. Katsahdan jätkää vähän nyrpeä ilme naamallani.
"Paraskin puhumaan, hemmetin sieni", tokaisen.
Pöyhin taas vähän hiuksiani ja jätän itsekin hieman tippiä pöytään.
"Petollista kun istuu vain aloillaan juomassa", sanon sitten Sebastianille, "eiköhän pieni kävely tee ihan hyvää."
"Kiitoksia!" huikkaan vielä ovelle kulkiessamme tiskille ja baarineiti nyökkää, katse vielä vähän epäillen Nathania seuraten. Juu, ei tainnut tuo neitonen kyllä meidän Nathanillemme lämmetä.
Ulkona on jo vähän raikkaampaa.
"Katos vaan, onks täällä alkanut pakastaa", totean ja nyin huiviani hieman paremmin kaulaani.