In the madness and soil of that sad earthly scene

[Zarroc]

Pääsimme taksille asti ja huomasin juuri ja juuri Tobyn heittävän Lawrencelle jotain. Oliko tuo siideriä? En kerennyt kauaa ihmetellä asiaa kun minut nykäistiin sisälle taksiin harvinaisen rivakasti ja olin taas Lawrencen päällä.
"Alan kohta ajatella että oikeesti haluut mun makailevan sun päällä enemmänki", totesin tummentuneella sävyllä miehelle ja yritin kammeta itseni istumaan jotenkin fiksun oloisesti, mutta ei se kovin helppoa ollut. Katselin vaan pikkumiestä vierelläni ja mietin, miten helvetin hyvältä voikaan ihminen näyttää kaatokännissä.

[kujakettu]

"Eihän sitä voi koskaan tietää", sanon ilkikurisesti virnistäen päälläni makaavalle Sebastianille ja näykkäisen tätä leikkisästi korvasta ennen kuin tämä kampeaa itsensä istumaan jotenkin järkevästi.
"Haluisitko auttaa, en tiiä pääsenkö ite ihan noin kepeästi ylös", hymähdän sitten miehelle.

"Pojat, pojat, yrittäkää nyt ees leikkiä ettette ois ihan kaatokännissä", naurahtaa Toby etupenkiltä ja siemaisee olutta, kertoen sitten harvinaisen kärsivälliselle kuskille osoitteen.

[Zarroc]

"No se", virnuilin miehelle ja asettelin jopa kauluksiani hieman parempaan asentoon. Mies pyysi minulta apua ja yritin toteuttaa toiveen jotenkuten fiksusti, eli nykäisin hänet paremmin itseäni vasten ja suutelin ohimoa kuin ohimennen. Kietaisin käteni Lawrencen ympärille, jotta hän pysyisi suunnilleen istuallaan ja katsoin Tobyyn taksin nytkähtäessä liikkeelle.
"Ootko nyt ihan varma että me ollaan vaan kaatokännissä?" virnistin.

[kujakettu]

Sebastian auttaa minut jotenkin järkevästi ylös ja huokaisen kun pääsen ylös.
"Ei sitä kuvittelisi että pelkkä ylhäällä oleminen on näin vaikea homma", naurahdan samalla kun tunnen miten Sebastian kietoo kätensä ympärilleni ja suukotan kevyesti tämän poskea.
Päässä surisee.

"En enää tiiä mitä te ootte mutta selviä ette ainakaan", Toby naurahtaa etupenkiltä rennosti.
"En muista millon oisin viimeks nähny Laurenin - SIIS Lawrencen tollasena ihan oikeesti", mies hymähtää huvittuneesti ja siemaisee kuohuvaansa.
"Paskat, minäkö muka olisin kännissä!" tokaisen uhmakkaasti mutta sitten leveä virne valtaa taas kasvoni. Ai mitä autuutta oli olla kunnolla humalassa.

[Zarroc]

"Niinpä", naureskelin Lawrencelle ja yritin nojailla selkänojaan mahdollisimman normaalisti. Kyllä se oikeastaan helvetin vaikeaa oli, mutta ehkä tässä pysyisi kun kunnolla yrittäisi.
Minulta melkein meni ohi, mitä Toby ja seuralaiseni puhuivat keskenään, mutta sain suunnilleen kiinni ajatuksesta.
"No eikös tässä tarkotuski ollu juoda", hymähdin rennosti ja pörrötin vapaalla kädelläni Lawrencen hiuksia.

[kujakettu]

"No, humalahan on totta kai se päätavoite", sanon maireasti hymyillen ja taas ajattelematta sen kummemin suutelen Sebastiania. Tämä meni nyt ihan mahdottomaksi, mutta syytetään järjetöntä humalaa nyt vaikka sitten siitä.
Taksin tasainen kulkeminen on niin mukavan rauhoittavaakin. Okei, ehkä me emme olisi selvinneet kävellen hengissä perille asti.

[Zarroc]

Nauruni tukahdutti suudelma, joka ei oikeastaan enää yllättänyt minua lainkaan. Puristin Lawrencen paremmin itseäni vasten ja käteni jäi hänen poskelleen, saatoin jopa peukalollani silittää häntä kevyesti.
"No ollaanpa sitä nyt hellyydenkipeitä", virnuilin suudelman välissä, mutta en kyllä aikonut sanoa vastaan.

[kujakettu]

Kevyt silitys tuntuu varsin mukavalta ja tunnen miten suupieleni nykivät.
"Pyh, pois se minusta", sanon virnistäen kun Sebastian väittää minun olevan hellyydenkipeä.
"Sinä vain kerjäät sitä", tokaisen itsevarma ilme naamallani ja suutelen häntä vielä uudelleen.

[Zarroc]

"Kerjään?" tyrskähdin ja nuolaisin kevyesti hänen alahuultaan, mutta en saanut älytöntä virnettä pois naamalta. Tämä menisi tästä vaan pahemmaksi, ellei Lawrence tajuaisi kieltää minua ajoissa. Tuijotin häntä silmiin kevyesti hymyillen, niin läheltä, että saatoin tuntea hänen hengityksensä kasvoillani.
"Jos kerran kerjään sitä, niin mitäs sinä kerjäät?" kysyin painautuessani miestä vasten ja suudellessani tällä kertaa hieman viipyilevämmin, käsi poskelta kaulalle livahtaen.

[kujakettu]

"No vähän joo", naurahdan virnistäen, "myönnä pois."
Tämä nyt meni kyllä jo aivan mahdottomaksi. Mutta ei se edes haitannut. Tunnen vain miten Sebastianin käsi painautuu kaulalleni ja tunnen miten ilkikurinen virne pyrkii taas kasvoilleni kun vaihdan suudelman siihen että puren kevyesti kiusoitellen hänen kaulaansa. Sen mitä toisen huivilta nyt pystyi.
"Mitä minä kerjään?" tokaisen naurahtaen kun Sebastianin kysymys tavoittaa korvani.
"Enhän minä mitään", sanon kiusoitellen ja hieron päätäni kevyesti toisen olkaa vasten.
"Minähän olen ihan kiltisti."

[Zarroc]

"Kiltisti?" hymähdin miehelle kun tunsin hänen purevan kaulaani. Purin omaa huultani hymyillen tuntiessani hampaiden jälkien jäävän iholleni, mutta en sanonut asiasta mitään. Vastasin vain samalla tavalla, kuljetin huuleni leukapieltä pitkin kaulalle ja suutelin heti korvan alta, saatoin näykkäistäkin kevyesti. Enimmäkseen kuitenkin imin niin, että siihen jäisi selvä jälki aamuksi kartoittamaan Lawrencelle illan kulkua.
Toby oli kyllä kummallisen hiljaa, mutta en jaksanut kiinnittää siihen juuri nyt suurtakaan huomiota.

[kujakettu]

Toinen vastaa samalla mitalla takaisin puremaani ja en voi estää hymyä nousemasta kasvoilleni kun mieleni tekisi taas vain vastata jollain ilkeällä tavalla - tämä alkoi jo käydä varsin mielenkiintoiseksi mutta haitanneeko tuo.

"Hei imukalat, kohta ollaan perilla", toteaa sitten rauhallinen ääni, sitten käsi tunkee takapenkin puolelle tölkki kädessä.
"Olutta?"
"No mikä ettei", tokaisen pirteästi ja nappaan tölkin kouraani, vaikka avaamaton siiderikin nökötti vielä penkillä. Hörppään pitkän kulauksen kuohuvaa, ja kappas vain, se maistui jo vallan hyvältä.

[Zarroc]

Toby tarjosi meille imukaloille olutta, mitä en tosin ottanut vastaan. Lawrence kyllä imi sitä sisäänsä minunkin puolestani, mutta en juuri välittänyt siitä. Katselin enemmänkin vähän ympärilleni, mutta eipä se minulle paljoa kertonut tämänhetkisestä ympäristöstäni. Enemmänkin seuralaiseni vei jatkuvasti huomiotani.
Lopulta taksi kaartoi Lawrencen kerrostalon pihaan ja avasin oven saadakseni taksiin edes jotenkin vaihtuvaa ilmaa. Kenenköhän oli edes tarkoitus maksaa koko taksi?

[kujakettu]

Hörpin olutta kitusiini varsin menevää tahtia kunnes taksi pysähtyy ja kuulen Tobyn äänen.
"En mä sanonu et juo koko tölkki, senkin paukapää", mies hymähtää ja ottaa hyvin tyhjentyneen tölkin takaisin.
Sebastian ilmeisestikin avaa oven ja hieman hämääntyneenä tunnen miten pakkasilma tunkee sisälle taksiin.
"Mä maksan, katotaan sitä sit myöhemmin tarkemmi", Toby tokaisee ja iskee ilmeisesti taksikuskille seteleitä käteen.
"Löytäisikö arvon herra humalainen sitten asunnon avaimen jostain taskustaan?" Toby toteaa ulos taksista päästyään.

[Zarroc]

Toby ilmeisesti maksoi kyytimme ja raahasin Lawrencen puoliväkisin ulos autosta, pitäen kuitenkin miehen aika tarkasti pystyssä. Katselin kun taksi ajoi pois pihasta, todennäköisesti kyyditsemään jotain seuraavaa humalaista, kenties onnellista tai sitten surullista. Katseeni siirtyili laiskasti puolelta toiselle, mutta sain sen suunnilleen siirrettyä Tobyyn kuullessani tämän puhuvan jälleen ja sen jälkeen pikkumieheen.
Avaimet saattaisivat tosiaan auttaa joissakin asioissa.