In the madness and soil of that sad earthly scene

[kujakettu]

"No mut eiks se nyt menis jo vähän liian neiteilyks", totean kun Sebastian ilmoittaa että minun pitäisi hankkia korkkarit.
"Ehkä sitten ku hankin sen huulipunan."
Maiharit kyllä olivat tanssimiseen ilman muuta liian raskaat kengät eivätkä mitenkään helpoimmat, mutta toisaalta humalan tila antoi varsin paljon anteeksi. Ja oli aika mukava tanssia pitkästä aikaa, en edes tiennyt milloin olin viimeksi tanssinut. Vaikka vähän harvemmin kyllä naisen roolissa vaikka pituuteni sen varsin helpoksi tekikin.
Humalan tila kyllä varkain sen kuin tihenee niin että on ehkä parempikin että musiikki ei nyt ole niin vauhdikasta koska itsekseni en välttämättä pysyisi parhaiten pystyssä. Taidankin nojata Sebastianiin aika tavalla, mutta en minä sentään sammumassa ole tai mitään.

[Zarroc]

"Susta tulis kyllä aika hyvä drag queen", kiusoittelin kun mies puhui jälleen huulipunastaan. Olihan hän tuollainen nättipoika kieltämättä, minkäs sille mahtoi jos näytti hyvältä meikattuna.
Lawrence nojasi minuun aika reippaasti, mutta en antanut sen häiritä. Olipahan parempi sauma hidastuneilla reflekseillä tarrata siitä kiinni jos näyttäisi, että jalat olisivat pettämässä omistajansa täysin.

Mikä ei tietenkään ollut ihme siihen nähden, että kello oli mitä todennäköisimmin kolme aamulla. Enkä ollut saanut edes yhtäkään humalaista suudelmaa.

[kujakettu]

"Voi olla", naurahdan.
"Pitänee joskus kokeilla."
Oli ehkä ihan hyvä että ei ollut tullut enää juotua Tobyn juomia, koska liekö niiden jälkeen olisi ollut jo millaiset olot. Katson Sebastiania tarkkaan, ei hänen kanssaan tanssiminen edes tuntunut lainkaan kummalliselta. Jännä sinänsä.

[Zarroc]

"Se voisi olla avartava kokemus", vastasin miehelle hymyillen kunnes tajusin hänen tuijottavan minua aika tarkkaavaisena. Kallistin päätäni hieman kysyvästi yrittäen lukea Lawrencesta edes jotain. Humalassa ongelma tosin moninkertaistui, joten aika nopeasti luovutin koko yrittämisen.

Lopulta huokaisin hiljaa, koska jahkailemallahan tästä elämästä ei tulisi paskaakaan vaan nostin käden miehen poskelle lempeästi ja kumarruin suutelemaan häntä.

[kujakettu]

En edes hirveästi ylläty kun mies lopulta suutelee minua. Eikä hän mikään huono ole - ja toisaalta, en edes ollut varma muistinko milloin viimeksi olin suudellut jonkun kanssa.
Joka tapauksessa vastaan hänen suudelmaansa.

[Zarroc]

Kiristin otettani miehen lanteilta tämän vastatessa suudelmaan. Jäätävän humalaistahan meno kieltämättä oli, mutta ei huonoa, kuten olettaa olisi saattanut... tai sitten ei.
Päästäessäni irti toisesta loin vielä lyhyen katseen ympärillemme ja hymyilin sitten seuralaiselleni.
"Noh, mitenkäs olisi drinkit? Toby näyttää niin yksinäiselle", ehdotin viitaten isoon mieheen, joka istui yksin pöydässä lasirintama edessään. Tällä menolla tosin niistä ei varmaan olisi jäljellä enää mitään.

[kujakettu]

Suudelman jälkeen Sebastian kysyy drinkeistä ja mainitsee yksikseen pöydässä istuvasta Tobysta. Äskeisestä vielä hieman hämääntyneenä vilkaisen suuntaan jossa rauhallinen Toby istuskelee juomalasien kera, näyttäen kieltämättä vähän yksinäiseltä.
"Siinä voisi olla ideaa", tokaisen virnistäen.
Vilkaisen vielä tanssilattian suuntaan, Nathan on kadonnut brunettensa kanssa. Minne lie, mutta en kyllä voi sanoa olevani yllättynyt.
"Tiskille siis? Vai onkohan Tobyn laseissa enää täytettä lainkaan, mitä luulet?" kysäisen Sebastianilta.

[Zarroc]

"Tiskin kautta pöytään voi olla hyvä idea", virnistin miehelle ja lähdin tanssilattialla hytkyvien ihmisten seasta kohti tiskiä. Humalani oli kai syventynyt entisestään, käveleminen tuntui ihan jonkin asteisesti vaikealta ja en varmaan olisi edes tajunnut Lawrencen läsnäoloa, ellen olisi vetänyt häntä hihasta perässäni. Tiskillä horjahdin hieman jonkun tönäisemänä, mutta en välittänyt siitä, vaan nojauduin lasien sekaan ihan reippaasti.
"Lucifer, kahteen kertaan", pyysin baarimikolta kysymättä seuralaiseni mielipidettä.

Eteemme saapui korkeassa lasissa tarjoiltu coca colan värinen drinkki, josta menisi satavarmasti muisti. Vilkaisin pikkumieheen ilkikurisen virneen kera.
"Tykkäätkö absintista?"

[kujakettu]

"Tehdään sitten niin", totean miehen sanoihin ja tämä kiskoo minut mukanaan tiskille ihmisjoukkojen lävitse. Vähän liiankin sukkelaan humalatilaani nähden, nimittäin tulee muutaman kerran horjahdettua aika makeasti, enkä ole varma tallaanko vahingossa maihareillani jonkun piruparan varpaille mutta huikkaan vain kiireisen sorin johonkin suuntaan.
Sebastian tilaa minulta kyselemättä jotain jonka nimikin aavistelee jo pahaa. Kun hän sitten täräyttää että tykkäätkö absintista, en voi estää itseäni nauramasta.
"Helvetin hullu", tokaisen hänelle.
"Sanoisin että yritätkö juottaa mua humalaan ellen olis jo ihan saatananmoisessa tuiterissa", hymähdän vähän hihitellen huvittuneena.
"Joten juu, kyllä tähän tilaan ainakin jo absintitkin maistuu. Antaa palaa vaan", sanon sitten ja otan lasin käteeni, lähtien sitten kulkemaan kohti Tobyn pöytää. Varsin huojuen tosin.

[Zarroc]

"No hulluuttahan tämä on", naureskelin miehelle. "Tavoitteena kantaa sut kotiin."
Eipä mies kyllä vastaankaan väittänyt ottaessaan lasin käteensä ja lähtiessään sen kanssa kohti Tobyn pöytää. Seurasin aika läheltä perässä, vaikka pitkät jalkani alkoivat vähän kostautua tässä kunnossa. Tuntui, että lattialla oli jotain kovasti minua vastaan, tai sitten se vain tykkäsi minusta niin perkeleen kovasti, että olisi halunnut halailla.
Pääsin kuitenkin jotakuinkin pystyssä pöydän ääreen ja istahdin siihen hieman helpottuneen oloisena. Tobyn laseista ei kyllä ollut paljoa jäljellä.

[kujakettu]

Kun Sebastian sanoo että tavoitteena on kantaa minut kotiin, rupean nauramaan taas. Kuinka jalot tavoitteet hänellä olivatkaan, jotka eivät kyllä tätä menoa olisi kovin kaukanakaan.
Istahdan pöytään Tobyn viereen, Sebastiankin pääsee hieman hapuillen istumaan.
"Kappas, tuttuja naamoja", Toby sanoo leveästi virnistäen, ja vaikka mies näyttää tuttuun tapaansa vielä rauhalliselta, näen hänen silmistään että hänelläkin alkoi olla jo varsin vahva humalan tila.
"Pitkä matka teillä kyllä oli takaisin pöytään", hän naurahtaa ja iskee taas valtavan kolpakon huuliltaan pöytään.
"No ei se mitään. Mut juomat vähän väheni kun pakkohan niitä oli sit ite kitata", Toby sanoo.
"Ei se mitään, kato varauduttiin siihen ja tuotiin omat", sanon hilpeästi ja kohotan lasiani. Toby nauraa taas syvää nauruaan. Oi kun olikin jo kerinnyt olla ikävä häntä.

[Zarroc]

Tobyn kanssa oli jotenkin niin rauhallista olla. Mies tuntui niin kovin ystävälliselle ja rennolle, että siinä seurassa oli helppo vain tuijotella lasiaan mietteliään näköisenä. En voinut sanoa, että olisin absinttia mielelläni juonut, mutta kyllä se nyt tuntui niin kovin houkuttelevalta.
Ensimmäinen kulaus lasista kyllä puisteli karvaasti, mutta kestin sen kuin mies. Ainakin yritin.
Vilkaisin Lawrenceen sivusilmällä, mutta keskityin lasiini täysin siemauksin. Tai puolitäysin, koska ei tätä tavaraa uskaltanut vetää ihan noin vain.

[kujakettu]

Hörppään hilpeänä juomaani vaikka se tämän humalankin läpi tuntuu varsin tujun makuiselta. Noh, kyllä se silti uppoaisi. Oli sitä kaikkea muutakin tullut vuosien mittaan kurkkuunsa kaadettua, raakaa viinaakin eikä sekään nyt mitään parasta herkkua ollut.
"Näinköhän Nathania onnisti", Toby toteaa rauhallisen tyynesti juomaansa kulauttaen.
"Siltä vaikuttaa", sanon ja katseeni hapuilee automaattisesti baaria huomaamatta missään kyseistä miestä lyhyine hiuksineen ja tatuointeineen.
"Oon aika varma et se ilmestyy vielä piakkoin", Toby hymähtää jotenkin julman tietäväinen hymy naamallaan, "tyttö oli sensorttisen oloinen et jätkä saa tuossa kunnossa vielä niin takkiinsa."
Hymähdän mietteliäästi, niin, saattoihan se olla. Toby tuntui näissä asioissa aina olevan oikeassa.
"Mokoma yrittää ihan liikaa", hän vielä jatkaa huvittuneeseen sävyyn, hikkaa kertaalleen mutta näyttää silti niin julmetun tyyneltä. Miten se osasikin tuon? Olin kaikki nämä vuodet sitä miettinyt.
Minun olonihan nimittäin oli vain humalasta levoton ja taisin hieman huojua paikallani siinä juomaani hörpiskellessäni hiljalleen ja naputellessa maiharin kärkeä lattiaan musiikin tahtiin.

[Zarroc]

Kuuntelin heidän jutusteluaan vähän puolella korvalla, olin enimmäkseen keskittynyt pysyttelemään suorassa tuolillani. Se tuntui harvinaisen vaikealta ja sain miettiä kahteen kertaan jokaisen laiskanpuoleisen hörpyn välissä, oliko se nyt niinkään hyvä idea.
Katseeni seurasi baarissa liikkuvien ihmisten eleitä, joista yksikään ei ollut enää selvinpäin. Hapuilin puhelinta taskustani ja sain aikani miettiä, miten se nyt taas aukeaakaan.
"Kello on yli kolme", möläytin kun en muutakaan keksinyt ja hymähdin sitten yksinäni. Näinköhän olisimme vielä aamullakaan Lawrencen luona.

[kujakettu]

Sebastian toteaa yllättäen että kello on yli kolme ja ilmeeni muuttuu hämmentyneeksi.
"Nyt jo?" kysäisen kummastuneena ja toljotan hetken Sebastiania.
"No mutta, sehän tarkoittaa että pitää hakea viimeinen kierros ennen pilkkua", Toby toteaa hilpeästi, kalauttaa tyhjän kolpakon pöytään ja tunkee kaksi lasia nenäni eteen joissa toisessa on puolet ja toisessa ehkä yksi kolmasosaa jäljellä.
"Tyhjennäpäs nuo tuosta Lawrence niin minä haen meille vielä yhden setin", hän sanoo, taputtaa mennessään päälakeeni ja suunnistaa tiskille.

Minä tuijotan laseja ja kädessäni olevaa puolikasta juomaa pieni epätoivo ilmeessäni.
"Voi hyvä luoja", huokaisen.
"Saattaa olla kyllä että tulee tosissaan kantoreissu", hymähdän, lasken sitten lasin kädestäni pöydälle ja kulautan toisesta, tyhjemmästä lasista kaikki loput kerralla pois.
Sitten se puolikas.
Huhhuh.
"Mitkä on olot?" sanon sitten hymähtäen kääntäen humalaisen katseeni Sebastianiin samalla kun palautan hänen minulle ostamani juoman käteeni.