In the madness and soil of that sad earthly scene

[Zarroc]

"Aikamoinen pelimies", virnuilin miehelle, joka oli vastannut jo katsomatta minuun. "Et ees tiedä miten sysiruma seuralaises on, mutta oot valmis kaatamaan."
Minua alkoi naurattaa väkisinkin miehen rohkaisuryypyt ja pyyhkäisin kevyesti hiuksia toisen kasvoilta. Ilmeisesti shotit olivat tehneet tehtävänsä, jos ei mikään muu, toinen vaikutti paljon iloisemmalle kuin ulkona.
Siemaisin vodkastani kaikessa rauhassa ja hymähdin siinä lilluvalle oliiville. Niitä aineksia, mistä en välittänyt ruoassa tai drinkissä.

[kujakettu]

Nauran lisää kun Sebastian toteaa minun olevan aikamoinen pelimies.
"Totta kai, ei se Nathan kato oikeesti oo mitään muhun verrattuna", sanon muka-itsevarma sävy äänessäni, virne huulia koristaen.
Sebastian pyyhkii hiuksia kasvoiltani mutta ei se minua häiritse - arpeni tosin näkyvät paremmin, sikäli mikäli tässä valossa niitä erottaa. Ehkä paremmin, ehkä huonommin, ihan vaaleat ja pigmentittömäthän ne olivat. Joskus olleet varsin syvätkin.
Tilaan tiskiltä vielä itselleni drinkin, vilkaisten sitten Sebastianiin.
"Käskin sen Tobyn aika pitkä tovi sitten hakemaan juomia. Jokohan se on juonut ne kaikki pois ja karannut jonkun matkaan", sanon sitten huvittunut sävy äänessäni.
Tobyn nyt minä uskoin vielä löytäväni, siitä en ollut läheskään niin varma että Nathania enää tämän illan aikana näkisin.

[Zarroc]

Lawrence ei tuntunut häkeltyvän lähentelystäni, mistä olin osittain ihan hyvilläni. Toisaalta taas halusin hänestä edes jonkin reaktion irti, jotain tietoa, että hän tajusi mihin tässä maailmassa oltiin menossa.
"Niinpä tietenkin", naurahdin hänen sanoilleen ja kuuntelin, kun mies alkoi jutella Tobysta. Mies ei vaikuttanut sille että lähtisi örvellyskännissä kenenkään matkaan, mutta mistäpä minä tiesin?
"Emmeköhän me hänet löydä", hymähdin huvittuneesti. "Ja vaikkemme löytäisi, hän on iso poika ja osaa varmasti toimia sen mukaan."
Vodkani hupeni sitä mukaa, kun Lawrence alkoi näyttää paremmalta. Tai sitten se meni toisinpäin, helvetti.

[kujakettu]

"Iso poika hän on ollut aina", sanon voimatta hillitä nauruani. Sellainen korsto, iso kiltti jätti.
Saan juoman käteeni ja sitten katseeni hapuilee taas pitkin baaria. Yllätyksekseni katseeni osuukin lopulta jonkun kymmenisen metrin päässä seisoskelevaan Natheniin, johonkin naiseen ja kaljuun takaraivoon joka ei voi kuulua kuin Tobylle.
"Hei kato", sanon ja nykäisen Sebastiania hihasta, "tuollahan ne idiootit on."
"Taitaa olla joku wingman-juttu nyt menossa", sanon vähän arvioiden tilannetta katsoen. Nathan oli ihan mielin kielin brunetelle kiharahiuksiselle naiselle, Toby varmaan tuttuun tapaansa yritti auttaa tilannetta jotta pääsisi pöljäilevästä Nathanista eroon ja voisi itse keskittyä siihen mitä nyt tänä iltana saattoikaan haluta. Toisinaan se oli vain juominen, toisinaan juttelu, toisinaan jonkun iskeminen, mutta aina ensin Toby hankkiutti Nathenin pois jaloista pyörimästä häseltämästä humalansa kanssa.
"Kannattanee odotella että Nathan nyt häipyy tosta pöljäilemästä", sanon vähän ajatuksiani ääneen laukoen. Ja päässä tuntuu taas siltä että humala sen kuin kohisee. Vilkaisen Sebastianiin ja sitten jätkiin, sitten taas Sebastianiin jonka jälkeen hänen juomaansa.
"Mitä sä juot? Voinks maistaa?" sanon sitten virnistäen ja lasken oman drinkkini pöydälle.

[Zarroc]

"Näköjään", myötäilin kun Lawrence bongasi idiootit, kuten hän tapasi ystäviään nimittää. Seurasin tilannetta takavasemmalta varsin vähäeleisesti, Tobysta kun ei ottanut mitään selvää ja Nathan oli selvästi kaatamassa jokaisen joka astuisi hänen tielleen. Surullista se kai oli, mutta voinko minä sanoa mitään, kun en harrastanut oikeastaan yhtään ketään?
Siirsin katseeni jälleen seuralaiseeni kun hän selitti jotain Nathanista ja kysyi sitten yhtäkkiä drinkistäni.
"Vodkaa", vastasin yksinkertaisesti ja kohautin olkiani. Tässä tilassa en ollut enää kovin tarkka juomistani ja Lawrencen virnistys näytti kieltämättä ihan suhteellisen suostuttelevalta.

[kujakettu]

Sebastian toteaa juovansa vodkaa eikä ilmeisesti kieltäydy siitä että maistaisin - tai jos aikookin niin on siihen aivan liian hidas. Otan juoman käsiini ja hörppään, pieni irvistys seuraa jälkijunasta.
"Kyllä tuota juomaan pystyisi mutta ei kovin mielellään", totean sitten ja lasken lasin takaisin pöydälle.
"Taidan pysytellä makeammissa tyttöjuomissani", hymähdän ja otan drinkkini takaisin käsiini.
Pyyhkäisen hieman hiuksiani, vilkaisen miten jätkillä menee ja sitten taas Sebastiania.
"Mulla on ihan helvetillisen kuuma", totean sitten ja nyin huivia kaulastani. Nahkatakkikin minulla oli edelleen päällä, miksi hitossa en ollut jättänyt sitä narikkaan?

[Zarroc]

"Kyllä se menettelee, maku meni muutama drinkki sitten", irvistin myötäelävästi miehelle, mutta hymyilin sitten. Melkoinen neitidrinkkien imijä olikin toisesta paljastunut, mutta en oikeastaan osannut olla edes yllättynyt koko asiasta.
"No ei ihmekään kun sulla on noin paljon päällä", hymähdin miehelle kun tääm alkoi nykiä huivia kaulastaan. Minulla ei ollut kuin kauluspaitani, josta oli tainnut aueta toinenkin nappi. Jostain syystä en kuitenkaan osannut välittää koko asiasta katsellessani vodkaani mietteliäänä.

[kujakettu]

Naurahdan Sebastianin kommentille kevyesti samalla kun kiskon huivini kaulasta.
"Ahh, vapaus", huokaisen helpottuneena saatuani vaatekappaleen pois päältäni.
"Takkikin kyllä tuntuu olevan jo ihan liikaa. En vaan tiiä viittiikö näitä lähteä enää narikkaankaan viemään", tokaisen vähän pettyneeseenkin sävyyn. Haluaisin vain todella eroon takistani mutta en olisi halunnut raijata ylimääräisiä vaatekappaleita sitten mukanakaan.

Nathen ottaa lopulta tyttöä kädestä ja vie hänet tanssilattian suuntaan, Toby jää huojentuneen oloisena hetkeksi paikalleen useampi juoma käsissään (kaiketi oikeasti ne mitä häntä pyysin hakemaan) ennen kuin huomaan että hänenkin katseensa alkaa hapuilla - varmaankin etsimään meitä. En silti jaksa huitoa tai muuta, eiköhän hän meidät ihan kohta huomaisi.

[Zarroc]

Lawrence vaikutti hyvin helpottuneelta päästessään eroon huivistaan ja se hymyilytti minua vähän luvattoman paljon. Upotin huomioni vodkaan, joka läheni loppuaan hyvin hälyttävästi. En tosin tiennyt miten paljon voisin vielä juoda pysyäkseni pystyssä.
"Arvaa mitä ei olla muuten vielä tehty", virnistin saatuani viimeisen kulauksen kitkerästä alkoholista alas. Siirsin katseeni miehen silmiin miettien halusinko oikeasti sanoa sen. No, joka tapauksessa sanoisin jossain vaiheessa, joten parempi nyt kun tajusin vielä jotain.
"Tanssittu."

Huomasin Tobyn lähteneen kävelemään meitä kohti ja älysin lasit tämän käsissä. Voi helvetti nyt, hyvä etten voihkaissut epätoivosta. Jalat eivät kantaisi kohta enää edes ulos täältä.

[kujakettu]

Sebastian esittää kohta kysymyksen joka saa ilmeeni hetkeksi hämmentyneeksi -sitten vähän ilkikurinen virne hiipii kasvoilleni, johtuen kaiketi entisestäänkin hilpeyttävästä humalasta.
"No mitä?" kerkeän kysyä kun mies sitten sanoo että tanssittu.
Juon loput drinkistäni ja lasken lasin pöydälle.
"Katos helvetti, sähän oot oikeessa", totean sitten.
"No, mennään", sanon sitten hilpeästi baarijakkaralta vähän liiankin sukkelasti humalatilaani nähden nousten, koska horjahdan taas aika makeasti.

[Zarroc]

"No elä nyt vielä syliin kaadu", hörähdin kun mies yllättäen vastasikin myöntävästi, nousi vauhdikkaasti ylös ja horjahti melko suorilta jaloilta. Nappasin hänestä kiinni ja toivoin, ettei oma tasapainoni pettäisi siinä sivussa.
"Tästä alkaa tulla tapa", mutisin nostaessani miehen taas kunnolla pystyyn ja viedessäni tätä hieman varoen kohti tanssilattiaa. En yhtään tiennyt milloin toinen päättäisi vaipua koomaan tai mennä yllättäen kanvesiin liian suuren promillemäärän takia.

[kujakettu]

"En mä ihan vielä", naurahdan kun Sebastian nostaa minut pystyyn otettuaan minusta ensin kiinni etten kaadu ihan täysin.
"Katotaan tanssimisen jälkeen sit", jatkan vielä hilpeästi, käsikynkkää Sebastianin kanssa tanssilattiaa kohden suunnaten.
Taidamme ohittaa hieman hämmentyneen Tobynkin matkalla mutta minä vain taputan häntä rennosti olalle ja totean jotain tanssimisesta ja mies näyttää sitten rauhallisesti menevän yhteen tyhjään pöytään istumaan.

[Zarroc]

Tobya ei paljon näyttänyt kiinnostavan, että Lawrence roikkui minussa kuin kerjäläinen viimeisessä leivänpalassa. Enkä voinut sanoa, että se olisi juuri häirinnyt minuakaan päästessämme tanssilattialle, jonne oli pakkautunut paljon humalaisia nuoria ihmisiä. Pariskuntia, niiden alkuja, eronneita, ystäviä.
Hetken ajan mietin oliko biisi oikeasti hidas vai olivatko aivoni jo puuroutuneet kokonaan kääntyessäni Lawrencea kohden ja hymyillessäni tälle keveästi.
"Saanko luvan?" kysyin hieman kumartaen.

[kujakettu]

Huomaan ohimennen Nathanin jossain kaukana tanssilattian vilskeessa sen bruneten kanssa. Varsin lämmin tunnelma heillä näytti ainakin olevan, ja sen tiesinkin että Nathen oli varsin hyvä tanssimaan vaikka olisi tuhannen päissäänkin. Sillä oli helppo kietoa naisia pikkusormen ympäri.
Musiikki tuntuu jo hieman sekoittuvan päässäni, olin päässyt pisteeseen missä paskinkin musiikki kuulosti hyvältä ja kaikki jotenkin vähän puuroutui. Mutta vain sellaisella hilpeällä tavalla, ei niin että se olisi häirinnyt.
Sebastian kysyy saako hän luvan, jolloin virnistän.
"No mutta tottahan toki."
En ole ihan varma onko biisi oikeasti hidas vai ei, mutta samapa tuo kai on. Kyllä muukin porukka tuntuu lattialla rauhoittuneen hieman toisenlaiseen tempoon. Kai.

[Zarroc]

Kun minulle vastattiin myöntävästi, tulin miehen lähelle hetken verran rohkeammin ja itsevarma hymy huulillani laskin käden toisen lanteille.
"Sulle pitäs ostaa korkkarit", ilmoitin huuliani hieman mutristaen pikkumiestä katsellessani. Aika hyvin toinen tuntui liikkuvan musiikin tahtiin, mutta niin musikaaliset ihmiset yleensä tekivät, vaikkeivat välttämättä tanssia aivan täsmällisesti osanneetkaan.
Minä nautin musiikin rytmistä, eivätkä edes toisiinsa törmäilevät ihmiset haitanneet juuri nyt. Oli paljon helpompi olla, kun päässä vain humisi ja pyöri, eikä maailmassa ollut oikeastaan mitään muuta kuin Lawrencen silmät.

Hämmentävää sinänsä, aika isot niiden piti olla siinä tapauksessa.