In the madness and soil of that sad earthly scene

[Zarroc]

Vaikka Lawrence kuinka vakuutteli ettei tarvinnut apua, ei hänen menonsa kovin selväpäiseltä näyttänyt. Tunsin hänen vielä törmäävän selkäänikin kaiken lisäksi ja jouduin kääntymään ympäri katsomaan oliko toinen jo ihan kanvesissa.
Ilmeisesti seisoi aloillaan suhteellisen kivasti ja tajusin, että olin vaistomaisesti tarrannut miehen käsivarteen pitääkseni hänet pystyssä.

"Sun varmaan kannattas mielummin mennä mun eteen että näkisit ees jotain", virnistin miehelle, josta Nathan käytti ilmeisesti nimeä Lauren ja päästin vähäeleisesti irti hänen käsivarrestaan. En jäänyt kauaksi aikaa miettimään tätä nimitystä, kuulin nimittäin ihmisten huutavan ympärilläni ja rumpukapula paukahti pelteihin ensimmäisen kerran.

Käännyin takaisin menosuuntaan ja valmistauduin keikkaeuforiaan.

[kujakettu]

Minä seisoskelen vähän hämilläni lievästi huojuen paikallani, nyt alkoi olla sellainen olo etten ollut enää ihan kartalla mitä tapahtuu. Kun Sebastian sitten toteaa minulle että minun kannattaisi mennä hänen eteensä jotain nähdäkseni, katson vähän arvoiden hänen ja minun välistä pituuseroa.
"Fine, saatat olla oikeessa", sanon sitten ja otan muutaman askelen ja jään puoliksi hänen eteensä että näen paremmin.

Sitten huomaankin että bändin jäsenet saapuvat lavalle ja keikka alkaa. Tätä olikin jo odotettu. Milloin viimeksi olinkaan ollut yleisössä enkä lavalla?

[Zarroc]

Lawrence jäi hieman hämmentävästi puoliksi eteeni seisomaan, mutta en valittanut. Hiuksista huolimatta näin helposti hänen päänsä ylitse, mutta huomioni kiinnitti sinitukkainen nainen, joka oli seisahtunut muutaman metrin päähän meistä.

Hän iski minulle silmää katsoessaan Lawrencea aivan vierelläni ja minä nauroin yksinäni, joutuen ottamaan muutaman sentin takapakkia miehestä.
Hetken kuluttua keskityin kuitenkin musiikkiin joka kuulosti kummallisen hyvältä tässä tilassa ja yhdyin pian täysin yleisön sekalaiseen riehuntaan.

[kujakettu]

Kun musiikki alkaa pauhata, minä unohdan kaiken muun. Vaivun hieman samanlaiseen euforian tilaan minkä sain soittaessani, ja vaikka bändi on minulle vain hyvin etäisesti tuttu, en tässä humalatilassa ja livemusiikin äärellä voi hillitä itseäni vaan alan riehua täysillä yleisön mukana. Hypin ja taputan tahtia käsilläni, en edes välitä.
Ja päässä sen kuin kohisee.
Bändihän on jopa varsin hyvä.

[Zarroc]

Huulillani keikkui jatkuvasti huvittunut hymy katsellessani kun Lawrence hyppi ja taputti edessäni. En minäkään paikallani ollut lainkaan, keskityin vain siihen etten lyö miestä vahingossa päähän.

Tajusin tunnistavani yhden kappaleen ja kaiken muun toiminnan lisäksi vielä lauloin sen kokonaan mukana. Eihän tämä nyt paska ollut, vaikka selvinpäin tuskin vapaaehtoisesti juurikaan kuuntelisin.
Eturivissä joku kaatui ja loput huusivat ja taputtivat yhden biisin loputtua. Minä taputin mukana lähes mielipuolisesti hymyillen, katseen seuratessa laulajan liikkeitä lavalla.

[kujakettu]

Alan kaivata niin kovasti omaa keikkailua että se melkein tekee kipeää. Emmekä olleet todellakaan olleet edes pitkään tauolla. Seuraavaa keikkaa vain saisi vielä odottaa ainakin sen kuukauden, ja se tuntui lähes musertavalta.
Yritänkin jotenkin kompensoida soittamisen kaipuutani nyt siihen miten tunteella otan tämän bändin musiikin vastaan.
Niin, ainakin siihen asti kunnes humalani takia horjahdan taas aivan kunnolla suoraan päin Sebastiania.
Voi saatana.

[Zarroc]

Uuden biisin jälleen alkaessa olin juuri kerennyt laskea käteni ja sainkin samantien sylintäydeltä Lawrencea. Otin nopeasti paremmin kiinni miehestä, ettei tämä kaatuisi tai saisi parhaimmillaan meitä molempia nurin.
"Ootsä kunnossa?" huusin suoraan miehen korvaan, ei täällä muuten mistään mitään selvää saanut. Ainakin toinen tuntui olevan vielä hereillä, en vain kyennyt arvioimaan miten kännissä se oli.

[kujakettu]

Sebastian ottaa onneksi vastaan, ihan hyvä niin tai olisin varmaankin päätynyt lattialle ihmismassojen keskelle. Hän huutaa korvaani kysyen ilmeisesti kunnostani, ja ensimmäisenä susutani pääsee hämmentynyt naurahdus.
"Joo enköhän mä oo", huudan sitten nauruani pidätellen.
"Tasapaino ei vaan ihan oo kaveri", jatkan ja yritän sitten horjuen saada jotenkin olemukseni taas pystyyn.

[Zarroc]

"Siltä vaikuttaa", nauroin miehen korvaan ja tuin hieman parempaan asentoon seisaalleen. Tuntuihan se suurimman osan ajasta sujuvan suhteellisen kivasti, mitä nyt välillä tuli näyttäviä horjahduksia. Sain hänet ainakin suunnilleen seisomaan ilman tukea ja vilkaisin sivulleni tajuten sinitukan kadonneen, mutta en voinut keskittyä siihen. Yritin vain saada taas kiinni musiikista ja pitää samalla varalla Lawrencen kanssa, melko lähellä tämän selkää seisoen.
Kaikki huutavat ihmiset olivat kadonneet ympäriltäni ja humala humisi jossain vatsanpohjassa asti. Kaikki tuntui ikäänkuin puuroutuvan.

[kujakettu]

Kuulen Sebastianin naurun korvissani mutta sanoista en saa ihan selvää. Ei se kuitenkaan ole niin tärkeää. Sen sijaan se on, että saan itseni taas jotenkuten pystyyn horjumisestani huolimatta ja oloni on vallan mainio päässä tuntuvasta pyörinnästä huolimatta jota ihmismassojen heiluminen ympärillä varmaankin lisäsi.
Olen jo melkein unohtanut Tobyn ja Nathanin kunnes näen Nathanin äkkiä ihan vieressäni.
"Mahtava keikka!" huudan hänen korvaansa ja mies nauraa takaisin, läimäisten high-fiven kanssani.
Sitten ilman mitään ilmeistä varoitusta hyppään miehen reppuselkään.
Nathan kuitenkin ottaa vain chillisti kiinni jaloistani etten tipahda ja jatkaa heilumista musiikin mukana. Tämä oli hänelle varsin tuttua.
Saa nähdä miten pian tällä humalan tasolla kaatuisimme sitten yhdessä, mutta niinhän ystävät tekivät.
Vilkaisen Sebastianiin leveä virne kasvoillani.

[Zarroc]

Nathan oli yllättäen vierellämme, mutta en juuri keskittynyt siihen. Keskityin huutamaan jälleen yhden biisin lopussa ja aloittamaan seuraavaa, kun tajusin Lawrencen hypänneen ystävänsä reppuselkään. Nähdessäni leveän hymyn miehen kasvoilla minua alkoi väkisinkin naurattaa, mutta en liikahtanut senttiäkään kauemmas hänestä. Turpa ruvella he tulisivat alas tuosta unelmasta, joten parempi jos oli edes joku ottamassa kiinni.
En halunnut katsoa kelloa, vaikka laulaja sanoi mikkiin, että illan viimeiset alkoivat. Ehkä tämä oli sittenkin ollut paljon parempi ilta kuin olin olettanut.
Huomasin Tobynkin ilmaantuvan viereemme, mutta en kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota.

[kujakettu]

Pieni pettymyksen tunne tuntuu sisälläni kun laulaja ilmoittaa että he alkaisivat soittaa illan viimeisiä biisejä. Nyt jo? Vastahan tässä oltiin vauhtiin päästy!
Ja seuraavassa kappaleessa laulankin sydämeni pohjasta mukana, tämän kappaleen olin kuullut ennenkin. Katseeni seuraa kitaristin sormia kun ne kulkevat soitinta pitkin ja tunnen kylmät väreet selässäni koska tiedän miten ihanalta tuo tunne tuntui.

Nathan innostuu hyppimään vaikka minä olen hänen reppuselässään, hänkin on yllättävän vahva. Toisaalta, enpä minä mikään painava olekaan. Tobykin nauraa katsoessaan meidän menoamme, ottaa näköjään kuvankin. Mokoma riesa, näytän hänelle keskisormea ja virnuilen.
Nathan meinaa jo kerran horjahtaa vähän pahemmin ja ihmettelen ettei kukaan valita meistä, humalaisesta horjumisestamme tai esimerkiksi siitä miten todennäköisesti tukimme jonkun näköalan lavalle täysin.

[Zarroc]

Hetkeksi painoin silmäni kiinni nauttiakseni musiikista täysin siemauksin, mutta jouduin räväyttämään ne auki tuntiessani epäilyttävää ilmavirtaa ihan lähelläni. Nathan hyppi Lawrence reppuselässään, mutta humalatilastani ja yleisestä euforiastani johtuen en osannut kuin nauraa tälle kyseiselle tapahtumalle. Toby näkyi ottavan kuvan heistä, mikä oli tietysti ihan oikein kännikaksikolle. Olihan tuo vaarallista, mutta pikkumiehellä näytti olevan kivaa ja sehän oli kaikkein tärkeintä.

Laulaja joi olutta lavalla, minä keskityin jälleen seuraamaan häntä katseellani. Huojuin ehkä hieman humalaisesti ja enemmän musikaalisesti paikoillani, Tobykin tuntui olevan vähän samoissa lukemissa. Oikeastaan ihmettelin miten nuo kaksi jaksoivat vielä riehua, tunsin itseni jotenkin kummallisen väsyneeksi ja samalla niin energiseksi, että halusin huutaa.
Tyydyin kuitenkin vain hymyilemään onnellisen näköisenä.

[kujakettu]

Laulaja juo olutta lavalla joka saa minut kaipaamaan tuoppia omiinkin kätösiini, huolimatta etten pahemmin edes välitä oluesta. Tätä varten juomia piti ottaa yleisöönkin mukaan! Ne tosin oikeastaan poikkeuksetta loiskuivat jonkun muun piruparan päälle, mutta silti.
"Janohan tässä tulee!" huudan jätkille aika yleisesti, ja kun laulaja sitten heittää tyhjän tölkin yleisöön, nostan itsekin kädet ylös tölkin saadakseni vaikka tiedän että en tekisi tyhjällä tölkillä mitään ja eturivissä riehuvat ihmiset saavat sen kyllä. Todennäköisesti suurempia bändin faneja, joten ovat sen ansainneetkin jos siitä tulevat onnellisiksi.

Viimeinen biisi alkaa ja tässä humalatilassa se saa minut yllättävänkin tunteellisen oloiseksi. Suljen silmäni hetkeksi ja annan sointujen tuntua kehossani ennen kuin palautan katseeni lavalle, katsomaan vielä hetkeksi tuota taitavaa soittoa ja unohtuakseni vielä sekunniksi jonnekin kauas tuon livemusiikin ja alkoholin aiheuttamaan yhteiseen euforiaan.

[Zarroc]

Lawrencella tuntui tosiaan olevan keikkafiilis päällä, hänen huutoaan seurasi myöntävä mölähdys yleisöstä sekä kaljatölkin lentäminen yleisöön. Minä naureskelin yksinäni ihmisten innolle saada se kiinni kuin paraskin aarre.

Kun keikka loppui, osa alkoi valua pois paikalta ja osa takaisin baaritiskille, mikä oli joko hyvä taikka helvetin huono juttu. Minä seurasin ihmisiö katseellani kääntyen jopa puolittain selin seuralaisiini. Sinitukkaisen naisen katoaminen jäi häiritsemään minua enemmän kuin halusin myöntääkään.