In the madness and soil of that sad earthly scene

[Zarroc]

Nathan sanoi pelänneensä minun olevan tosikko, jolle naurahdin huvittuneeseen sävyyn.
"Voin olla sitäkin jos haluat", virnistin ilkikurisesti ja join juomastani. Lawrence näytti aluksi vähän odottelevan juomistuultaan, mutta sitten hänkin luovutti.

"Se on ihan normaalia", naureskelin Nathanin kommentille. "Minäkin teen sitä, oon aina muuten niin korrekti."
Ennen kuin sain edes drinkkini alas, tilasin meille tequilashotit, vaikka se ei ollut ihan sitä mistä pidin eniten. Mutta kyllä se menisi alas oikein hyvin kun vain nielaisisi.

Join drinkkini, vaikka se harmistuttavan kauniin värinen olikin ja siirsin katseeni Lawrenceen. Hän ei varsinaisesti viehättänyt minua, mutta olihan tuollainen kurittomuus aina ihan suloista.

[kujakettu]

"Anything for you, baby? Niinkö?" Tokaisee Nathan ja naurahtaa makeasti päälle.
"Oot ihan hauska."

Kuuntelen Nathanin ja Sebastianin sananvaihtoa samalla kun juon lonkeroani vetämättä edes henkeä välillä. Kun sitten isken lasin pöytään, henkäisen syvään.
"No, sehän oli hyvää", naurahdan ja katson jätkiä muutaman kerran nopeasti silmiäni räpyttäen.
"Ai niin mutta mullahan on tää drinkkikin vielä", jatkan virnistäen, ottaen lasin käteeni.
Nathan tyhjentää kaljaansa kuin mikäkin, se oli kyllä oikea olutsieppo.
Sebastian tilaa tequilaa. Mitäköhän tästäkin illasta tulisi.

[Zarroc]

"Yeah, my dearest", hymisin Nathanille ilkikurisen lempeällä sävyllä. "Kuin myös."
Millehän linjalle tämä tästä menisi kun alkaisin olla vielä enemmän humalassa ja nämä kaverit vielä läheisempiä. Sain kyllä niin vahvat heterovibat ettei ollut tosikaan, mutta ainahan niistä kännissä kuoriutui vaikka yksisarvisia kun nätisti osasi pyytää.

Lawrence imi juomat sisäänsä älytöntä vauhtia, minä odotin yli kolmekymmentäprosenttisten nopeaa jälkinousua hieman kuumotellen.
Samassa shotit tulivat pöytään, eivätkä jättäneet minulle aikaa miettiä humalan nousua.
"Ykkösellä?" kysyin seuralaisiltani tarttuen pieneen lasiin hymynkareen väreillessä huulilla.

[kujakettu]

Nathan nauraa makeasti Sebastianin jutuille, vaikuttaa että näidenkin kahden sananvaihto rentoutui vähän muutaman lasillisen jälkeen vaikka ihan mukavalla tunnelmalla tässä oltiin menty aikaisemminkin.

Sebastianin tilaamat tequilashotit tulevat pöytään ennen kuin kerkeän maistaakaan drinkkiäni ja huvittuneena lasken lasini pöydälle.
Hän ehdottaa shottien juomista ykkösellä alas, ja Nathan ottaa oman shottinsa into naamallaan hehkuen joten minäkin otan omani.
"Ilman muuta, kuinkas muutenkaan", sanon virnistäen.
"Kippis", totean kilauttaen shottilasia yhteen toisten kanssa ja sitten juon tequilan kerralla kurkustani alas.

Tyhjät lasit iskeytyvät pöytään ja minä naurahdan.
"Odotellessa sitä miten pahasti kohta humahtaa päähän", virkon ottaen sitten äskeisen drinkkilasini takaisin käteeni.
No, Nathan sentään oli juonut jo sen verran reippaammin että oli onneksi vielä sentään hilpeämpi kuin minä. Toisaalta jätkällä myös oli uskomaton viinapää ja vaikka se oli tuhannen tuiskeessa se pystyi myös esittämään uskomattoman selvää. Mutta itse nyt huomasin milloin sillä alkoi olla nousut päällä.

[Zarroc]

Naurahdin jälleen kun ehdotukseeni myönnyttiin kovin helposti. Kilisimme laseja ja saimme ne takaisin pöytään yhtä aikaa. Tässä välissä hörppäsin jälleen vähän vettäni, jääden hetkeksi odottamaan, että aiemmat alkaisivat nousta kunnolla päähän.

Lawrence luki ajatukseni suoraan. "Niinpä", totesin ja nojasin hieman taaksepäin loosin selkänojaa vasten. En tiennyt mitä odottaa näiden kahden viinapäältä.
Minulla nousi pienestä määrästä herkästi suoraan känniin ja pysyin samassa tilassa koko illan huolimatta miten paljon join.

Paitsi jos join heti alussa älyttömästi niin silloin nousu jatkoi suoraa kiitoa. Tästä voisi tulla mielenkiintoista tällä tahdilla.
Vilkaisin seuralaisiani jälleen lyhyesti ja pyyhkäisin karanneita suortuvia silmiltäni. Vedin pompulan irti ja sidoin hiukset takaisin aloilleen miettien jo seuraavaa juotavaa.

"Oottekos te pojat aina naismetsällä kun pubista alotatte jo?" kysyin kuitenkin hetken kuluttua kevyesti virnistäen.

[kujakettu]

Sebastian myötäilee kommenttiani juomien päähän nousemisesta ja nojailee taaksepäin loosissaan. Itsekin vaikka pidänkin drinkkiä käsissäni, en juo siitä. Muuten voisi kohta tuntua aikamoisen pahalta.
Nathan sen sijaan tilaa uutta olutta pirteänä kuin peipponen, kaksin kappalein.

Sebastianin seuraavalle kysymykselle en voi olla nauramatta.
Nathan kerkeää väliin.
"Tottahan toki! Tuo on oikee gigolo!" hän ilmoittaa hersyvän iloisesti ja vilkaisen häntä vähän murhaavasti.
"Hei vittu pliis nyt hei", tokaisen naurahdus äänessäni.
"Toi se juoksee aina naisien perässä kyllä", sanon sitten viitaten päälläni Nathanin puoleen.
"Totta helvetissä, mikäs nyt vois olla naisia parempaa. Paitsi ehkä tupakka", mies toteaa itsekseen virnuillen.
"Josta puheenollen, meikä voiskin painua röökille", hän toteaa ja liukenee niine hyvineen tupakkakoppiin.
Naureskelen vähän itsekseni kun Nathan on mennyt menojaan ja hörppään sitten drinkistäni vaikka päässä tuntuukin vähän huminaa äskeisistä juomista.
"Tuo on se meidän bändistä joka niiden muijien perässä jaksaa juosta. Toby on vähän samaa sorttia muttei yhtä paha, Scotthan on jopa parisuhteessa."

[Zarroc]

Sain kysymykseeni varsin rönsyileviä vastauksia, joista ei saanut oikein mitään selvää ennen kuin Nathan liukeni jälleen kerran tupakalle. Ihmeen kauan hän olikin kyennyt olemaan meidän aeuranamme täällä.

Huvittunut hymy huulillani kuuntelin Lawrencen selontekoa ketkä bändin jäsenistä yleensäkin juoksivat naisten perässä ja ketkä sitten eivät. Itseään hän ei maininnut missään vaiheessa.
"Minkäs perässä sinä sitten juokset?" kysyin edelleen hymyillen, mutta silmäni olivat vakavoituneet.

Jotenkin kerjäsin aina verta nenästäni, rokkikukoista kun ei koskaan tiennyt mitä maata ne edustivat ja mitä puolustivat nyrkein. Valitettavaa sekin.

[kujakettu]

Vilkaisen huvittuneena Nathanin perään kun tämä polttaa tupakkaa tupakkakopissa niin kertakaikkisen onnellisen näköisenä. No, tuon sai periaatteessa helpolla onnelliseksi. Olutta ja tupakkaa.
Vilkaisen Sebastianiin kun tämä sitten kysäisee että minkä perässä minä juoksen. Niin, olin tainnut vähän välttää vastaamasta siihen.
Hörppään drinkistäni pitkän kulauksen.
"En kai oikein minkään. Elämänkokemusten, seikkailujen", sanon sitten virne suupielelläni nykien. Signasta en mainitse mitään, enkä mistään muustakaan. En minä rehellisesti sanottuna oikein tiennyt. Oli päiviä jolloin olin helvetin yksinäinen ja olisin voinut vetää perseet ja olla niinkuin Nathan, iskeä vain jonkun, ja olin niin joskus tehnytkin, mutta ei se oikein sopinut minulle. Signa kävi mielessäni usein mutta en ollut kuullut hänestä aikoihin. Joten ota siitä nyt sitten selvää, mutta mieleni yritin pitää pirteänä. Olihan minulla musiikkini.
"Entäpä itse?"

[Zarroc]

Elämänkokemuksen ja seikkailujen.. Se kuulosti melko fantastiselta jos siihen vain osaisi tyytyä. Kovasti pelkäsin, että minä en millään osaisi, vaikken ollut pitkään aikaan kenenkään kanssa ollutkaan. Jotenkin sitä kuitenkin välillä kaipasi, toisen ihmisen kosketusta tai edes läsnäoloa.

"Jaa-a, yleensä jonkun taskuvarkaan", virnistin kevyesti kuin välttääkseni vastaamasta kysymykseen jonka olin itse aiheuttanut.
"Yleensä tosin väärän joukkueen perässä."

Eiköhän Lawrence sillä tajuaisi tai olisi jo niin humalassa ettei haluaisi tajuta. Kummin vain, tilasin itselleni lisää viinaa, koska ainakaan tämän jälkeen tätä ei enää selvänä kestäisi. Katsahdin tutkivasti Nathanin suuntaan, mutta tunsin itseni huomattavasti iloisemmaksi saadessani käteeni valkovenäläisen.

[kujakettu]

Hörähdän nauramaan kun Sebastian toteaa juoksevansa taskuvarkaiden perässä.
"Vai sillä tavalla", totean huvittuneesti ja juon pohjia drinkistäni.
Sitten hän mainitsee väärän joukkueen perässä juoksemisen ja kohotan kulmiani. Minulla on aavistukseni siitä mitä mies on sillä sanovinaan, mutta en rupea miettimään sitä tarkemmin. Sen vain sattui huomaamaan kyllä tästä keskustelusta että kumpikaan meistä ei antanut suoraa taikka täysin rehellistä vastausta.

Tilaan itsekin uutta juotavaa, aprikoosirommia.
Ja yllätyksekseni Nathan palaa tupakalta.
"Katos vaan, et jäänytkään sinne asumaan! Kiitä onneas että en oo niin kännissä että kalja maistuis jo kunnolla niin jäi tuo unohtunut täys tuoppis rauhaan."
"No, tiiät että oisin motannut sua turpaan jos oisit juonut sen", mies toteaa tyynen rauhallisesti ja istahtaa sitten ottaen tuoppinsa käteen kuin asian joka hänen kädestään oli aiemmin puuttunut.
"Sen kun näkis", totean huvittuneesti.
"No mut hei Sebastian, ei kait enää oo tylsää?" kysäisen sitten virne naamallani kareillen.

[Zarroc]

Lawrence ei kommentoinut oikeastaan mitään ja minä seurasin katseellani kun Nathan tuli pöydän luokse.
He alkoivat kiistellä tällä kertaa kaljanjuonnista ja minä tyydyin maistelemaan juomaani kaikessa rauhassa, tuntien tutun huminan alkavan pikku hiljaa jyllätä päässäni.
Kun minulta hetken kuluttua kysyttiin, oliko vielä tylsää, minä virnistin rehellisesti vastaukseksi. "No ilman viinaakin voi olla hauskaa, mutta en minä vaan ole saanut aikaiseksi."

Olin saanut yli puolet juomastani alas, kun laskin sen pöydälle ja tunsin humalan tulevan rytinällä. Nyt sitten mentiin.
Vilkaisin Lawrencea pikaisesti ja ilmoitin käyväni vessassa, lähtien kävelemään vielä miellyttävän selväpäisesti kohti ovea, joka kertoi minulle varsin selvästi, että hakemani paikka oli juuri siellä.

[kujakettu]

Naurahdan kun kuulen Sebastianin vastauksen.
"Oikeaa asennetta pelissä", Nathan kerkeää sanoa iloisesti, jatkaen kaljan kittaamistaan.
"Tosiaankin", sanon virne suupieltäni nykien.
"Kaipa tämä nyt toivon mukaan voittaa edes sen korvaan läähätyksen kuuntelun", hymähdän vielä huvittuneesti samalla kun tarjoilija tuokin juomani pöytään ja käännän katseeni tämän puoleen.

Sebastian lähtee käymään vessassa ja minä vilkaisen Nathania. Päässä tuntuu vähän pumpuliselta, tiedän että kohta olisi humala jo kohtuuhyvin päällä eikä oltu vielä edes baariin asti päästy. No, onneksi sentään söimme ensin niinkuin kunnon ihmiset ikään.
Tajuan lopulta että voisin vilkaista kelloa, olihan siitä jo pitkä tovi kun se oli ollut seitsemän ja olimme lähteneet liikkeelle. Ja kävelyssäkin oli kestänyt..
"Puoli kymmenen jo? Kappas", totean itsekseni kun kaivan puhelimeni taskusta. Puhelin näyttää ilmoittelevan lukemattomista sähköposteista ja muutama tekstiviestikin on, mutta pikaisella vilkaisulla ne ovat vain työasioita joten ne saisivat odottaa huomiseen ja siihen että olisin selvä.

[Zarroc]

Palatessani vessasta minulla ei ollut hajuakaan ajankohdasta tai mistään muustakaan, joten istahdin loosille ja katsahdin paljonko kello on. Puoli kymmenen maita taisi suunnilleen olla, minä katsoin seuralaisiani.
"Lähetäänkös me sinne baariin jo vähän ennen keikan alkua?" kysyin vilkaisten vaistomaisesti tiskille, jossa se mies näytti pyyhkivän laseja keskittynyt ilme kasvoillaan. Ei se ainakaan näyttänyt kovin häiriintyneelle meidän seurastamme, eli olimme osanneet olla suhteellisen kiltisti.

Tartuin valkovenäläiseen ja maistoin sitä jälleen, vaikka se oli hieman kerennyt lämmetä. Kai sen hiljakseen tässä joisi pois ja sitten antaisi hetkeksi olla, ainakin sen aikaa, että kerkeäisimme baariin asti.
Otin puhelimen taskustani jälleen, mutta siinä ei näkynyt mitään kovinkaan järkevää. Kukaan ei ollut kaivannut minua, joten työnsin sen takaisin taskuun ja kohotin katseeni pöydänpintaa pitkin kahteen toveriini.

[kujakettu]

Sebastianin palatessa hänkin ilmeisesti älyää katsella mitä kello mahtaa näyttää tähän aikaan illasta.
Nyökkään hänen kysymykseensä.
"Joo vois ihan hyvin. Keikka alkaa vasta puolenyön aikoihin mutta sitä kerkeää sitten olla siellä baarissakin ennen kuin on ihan täyttä", totean mietteliäästi.

Nathan näppäilee taas puhelintaan ja kohottaa sitten katsettaan.
"Joo Toby sano että se on keskustorilla siinä bussipysäkillä vartin yli kymmenen", hän ilmoittaa.
"Et jos lähetään tästä siinä kympiltä tai vähän yli, miten ny juomat lopetellaan ja näin, ja haetaan se yks tahvo mukaan kun pitää siitä torin ohi mennä kuitenki sinne baariin", Nathan jatkaa ja laittaa puhelimen takaisin taskuunsa.
"Pääsee sitten tosissaan etsimään sitä viehkeämpää seuraakin", hän toteaa sitten vähän ilkikurisella virneellä ja vilkaisee myös ympärilleen pubissa.
"Täälläkin on töissä yks punapää joka on kyl varsin viehkeä. Taitaa olla paikan omistaja. Mut ei oo kai tänään täällä. Sääli."
Naureskelen Nathanin mietinnöille.
"Joo, kuulostaa ihan hyvältä", sanon sitten ja vilkaisen Sebastiania, laskien katseeni drinkkiini.
"Ehkä ihan hyvä jos tän jälkeen ei tuu juotua mitään ennen kuin pääsee baariin tai tuun vielä olemaan ihan lärvit", totean huvittuneeseen sävyyn.
Nathan sen sijaan hyräilee tyytyväisenä, iskee tyhjän tuopin pöytään ja lähtee hakemaan tiskiltä uutta juomaa nyt kun sinne on vaihtunut työntekijäksi kiltin näköinen blondi tyttö.

[Zarroc]

"Se voi olla ihan hyvä", totesin värähtäen jo valmiiksi ajatuksesta, että baari tulisi todennäköisesti olemaan aika täynnä. En käynyt yksin paljon missään, koska en varsinaisesti pitänyt suurista ihmisjoukoista kovinkaan paljon. Sain sietää niitä töissä ihan tarpeaksi paljon, joten oli helpompaa viettää aikaa vain kotona tai vaikka lenkillä Hafnin kanssa.
Kuuntelin heidän keskusteluaan jälleen sivusta käsin, eipä minulla siihen mitään sanottavaa ollutkaan. Hörpin vain drinkkiäni tasaisin väliajoin, saadakseni sen alas määräaikaan mennessä, mutta olematta kuitenkaan liian kännissä.

"No mutta oot sentään porukan pienin", virnistin hetken kuluttua Lawrencen sanoille. "Paljon helpompi kantaa sut kotiin jos oot ihan naamat."
Se olisikin tosiaan hienoa jos joku meistä olisi oikeasti siinä kunnossa, että pitäisi mennä kontaten taikka ryömien pois. Tosin kun katsoin Nathanin tepastelua tiskille päin totesin hiljaa itsekseni, että eipä se sisänsä olisi edes ihme.