In the madness and soil of that sad earthly scene

[kujakettu]

Voi meitä hienoja rokkineitejä kun valitamme kilpaa miten hiukset menevät pilalle. Nathan nyt ei lyhyistä hiuksistaan niin välitä mutta kitisee muuten vaan.
Sebastian mainitsee sitten edessä siintävän irkkupubin ja yllätyksekseni nappaa minut kädestään mukaan.
"Ai, katos, no mennään vaan sinne", naurahdan ja virnistäen huidon Nathanin seuraamaan perässä kun juuri skotiksi paljastunut mies raahaa minua varsin varmasti irkkupubin suuntaan.
"Hitto ku oon tyhmä, en ees aiemmin tajunnut et oot skotti. Pitäishän aksentista sen verran erottaa", totean vähän huvittuneesti hymähtäen samalla kun pääsemme pubin ovelle.
"No mihinkä sä nyt huomiota yleensä kiinnitätkään", Nathan toteaa keljuilevaan sävyyn kun tumppaa jälleen tupakkaansa.
"Paraskin puhuja", naurahdan, "hyvä ettet nytkin pariin otteeseen törmänny katulamppuun kun olit niin kii puhelimessa tai sätkässäs."
"Epärelevanttia", mies hymähtää.

[Zarroc]

Miehet eivät juuri pistäneet vastaan vaan raahautuivat oikein mallikkaasti perässäni pubin ovelle asti. Lawrence ihmetteli skottiuttani ja minua lähes nauratti.
"Niin no, ei kai minulla mikään selvä aksentti enää ole kun asuin vuosia muualla", virnistin ja avasin vihdoin ja viimein pubin oven kuuntelematta juurikaan seuralaisteni keskinäistä väittelyä.
Heti kun pääsin edes puolittain sisälle ovesta, jokaisen aistini täytti iloisen kuuloinen, viihtyisä musiikki ja todella hyvä tuoksu. Pudistelin räntäpaskaa päästäni ja harteiltani kävellessäni syvemmälle tämän hienon paikan saloihin ja hymyilin tiskin takana hääräilevälle miehelle.

Kävelin tiskille edelleen takki päällä ja katselin tarjontaa mietteliäänä.
"Talon ranskalaiset sekä yksi Aamukahvi", tilasin suunnilleen ikäiseltäni mieheltä, joka nyökkäsi ja sanoi tuovansa ne hetken päästä pöytään. Maksoin tyytyväisenä ja päätin majoittautua erääseen nurkassa olevaan loosiin.

[kujakettu]

"No niin, ilmankos", totean sitten.
"Missä sä sitten oikein asuit?" kysäisen samalla kun astumme sisälle. Nathan pudistelee jupisten vetistä räntää takistaan.
Sisällä raikaa iloinen irlantilaismusiikki joka ei kyllä hevillä saisi ketään pahalle tuulelle. Ilmassa leijuu kotoisa juomien ja lämpimän ruuan tuoksu ja sisällä on pitkän kävelyn jälkeen mukavan lämmin.
"Vaikuttaa hyvältä paikalta", Nathan toteaa pörröttäen lunta hiuksistaan.
"Jep."

Avaan nahkatakkini vetoketjun samalla kun kävelemme tiskille.
"Mä voisin ottaa talon erikoispurilaisen", totean hymyillen, "niin ja greippilonkero sille kaveriksi."
Nathan tilaa olutta, kuinkas muuten, ja paneroitua kanaa ranskalaisten kera.
Juomat saamme mukaamme, ruuat tulisivat pöytään. Maksettua seuraamme Sebastianin perässä mukavannäköiseen nurkkaloosiin.
"Vesi nousee kielelle jo pelkästään tästä tuoksusta täällä", totean kun istun alan ja riisun nahkatakin päältäni.

[Zarroc]

Muut tilasivat myös omansa, minä sain odotella drinkkiäni pöytään hieman kauemmin. Riisuin takkini ja huivini ja asettelin ne naulakkoon loosin vieressä, mennen istumaan lähemmäs ikkunaa. Katselin ympärilleni ja nautiskelin toisiinsa sointuvista väreistä.
"Niinpä", kommentoin Lawrencen sanoihin ja katsoin kun tiskipoika toi minulle drinkkiäni. Se ilmaantui eteeni suht korkeassa lasissa lämpimän ruskean värisenä ja haistoin sitä kevyesti. Tuoksu oli voimakas, mutta en välittänyt.
"Toivottavasti ruokaa tulee ennenkun saan nautittua tän ennätysvauhdilla ja sit ei enää maistu", virnuilin hörpätessäni kokeilevasti lasista.
Ihan hyvää.

Milloinkahan viimeksi olisin edes juonut mitään alkoholipitoista?

[kujakettu]

Sebastiankin saa pian juomansa ja katson sitä kiinnostuneena, en itse ollut moista ennen juonut. Hän puhelee siitä miten ruoka tulisi toivottavasti nopeasti ettei hän ehtisi juoda koko juomaansa ennen sitä ja virnistän.
"Niinpä, niinpä", totean ja katseeni käy Nathenissa joka on taas puhelimensa kimpussa.
"Nyt helvetti lopeta jo se luurisi näprääminen", tokaisen ja otan puhelimen hänen kädestään.
"Hitto sun kanssas", Nathan manaa.
"Kenen kanssa sä sit muka niin perkeleesti viesteilet?" totean minä puolestani vähän irvailevaan sävyyn.
"No sen sun tyttös tietty", Nathan sanoo ilkikuriseen sävyyn ja huokaisen.
"Joo totta kai. Ja mulla mitään sellasta ole joten pidä pääs. Ja puhelimes", tokaisen ja tyrkkään luurin hänelle takaisin.
"Voisit silti rajottaa vähän, sähän se olit niin innolla ulos lähtemässä."
"No joojoo, oota kun saan muutaman juoman tähän alle ja syötyä niin johan vauhti paranee", Nathan sanoo virnistäen ja tunkee sitten sen puhelimensa lopultakin taskuunsa ja tarttuu sen sijaan oluttuoppiinsa.
"Niin", sanon sitten ja palautan katseeni Sebastianiin, "taisin äsken kysyy että missä sä sit oot asunu. En tainnu saada vastausta." Naurahdan kevyesti ja siemaisen juomaani.

[Zarroc]

He alkoivat jälleen kiistellä jostain tytöstä ja tekstaamisesta, mikä ei minua sinänsä kiinnostanut niin kauan kun he eivät alkaisi ehdotella minulle jotakuta kivaa pientä blondia. Toivoin todella, että eivät. Koska joutuisin silloin paljastamaan salaisen aseeni, mikä todennäköisesti ei miellyttäisi heitä, kun jätkäporukalla oltiin kuitenkin menossa mukana.
"Aaa näköjään meni ohi", naurahdin kun tajusin, että Lawrence toisti ilmeisesti jo kerran esitetyn kysymyksen. "Amsterdamissa asuin jonkun viisi vuotta."
Join jälleen pienen siemauksen lasistani ja tajusin ruokien saapuvan pöytään.

Kiitin tarjoilijaa ja iskin haarukan ensimmäiseen ranskalaiseen hyvillä mielin.

[kujakettu]

Virnistän kun Sebastian sanoo kysymyksen menneen häneltä ohi.
"Ei se mitään", naurahdan kevyesti juomalasiani käsissäni näperrellen.
Mies toteaa asuneensa Amsterdamissa ja kohotan kulmiani.
"Huumeiden mekka!" hihkaisee Nathan vähän liiankin innostuneen oloisesti äkkiä ja vilkaisen häneen hymähtäen.
"Voi juma."
En onneksi kerkeä virkkoa mitään sen enempää kun ruokamme tuleekin pöytään. Sebastian saa ranskalaisensa, minä purilaiseni ja Nathan kanansa.
"Huumaava tuoksu", totean ja alan saman tien syömään.
Muutaman tovin syötyämme palaan jälleen keskusteluun.
"Työnkö perässä sä sit muutit sinne Alankomaihin vai minkä?" kysäisen.

[Zarroc]

Nathanin hihkaisu nauratti minua ja pudistelin päätäni työntäen kolmannen ranskalaisen suuhuni. Hetkeksi he vaikuttivat kiinnittävän huomionsa annoksiinsa, joten kutsuin tarjoilijan luokseni ja pyysin itselleni vielä lasin vettä, ranskalaisissa oli nimittäin ihan reippaasti mausteita. Se oli kyllä hyvä juttu, mutta ei pelkän jallukahviliköörin kanssa.
Samassa Lawrence kysyikin minkä perässä olin muuttanut Amsterdamiin ja minä ikäänkuin vakavoiduin hieman.
"Enemmänkin karkuun jotakin", vastasin välinpitämättömästi ja söin jälleen, saaden hetken kuluttua vesilasini pöytään. Hörppäsin siitä ja katsahdin seuralaisiini hieman kulmien ali. Olikohan Nathan sitten enemmänkin aineisiin menevä? Ja mikä tämä minulle tutumpi jätkä sitten oikeasti olikaan?
Vai olinko aina vain helvetin epäluuloinen kaikkea kohtaan.

[kujakettu]

Sebastian toteaa lopulta enemmänkin lähteneensä karkuun jotain. Hymähdän vähän ja nyökkään sitten.
"Aivan. Tuttu tunne", totean vähän mietteliääseen sävyyn ja yllätyksekseni Nathen kohottaa katsettaan luoden minuun merkitsevän katseen. Niin, minun menneisyytenikin nyt oli mitä oli. Mutta olin vahvistunut siitä.
"Me kierrettiin Nathanin kanssa siinä parikymppisinä Eurooppaa", sanon sitten nieltyäni palan hampurilaisestani, "asuttiin vuosi Tanskassa kimppakämpässä. Oli ihan jännää. Mutta en kyllä toisten haluis asua ton kanssa enää, kamala kämppis."
"Äh, sä et vaan ymmärrä mua", Nathan toteaa huvittuneesti kanaansa syöden.
"Sit kun sieltä lähdettiin niin muutettiin Yhdysvaltoihin koko bändi, Toby ja Scott myös. Ne oli ollut kotimaisemissa siihen asti. Asuttiin siellä aikamme ja otettiin tuulta siipien alle ja lopulta päädyttiin Kanadaan."

[Zarroc]

Kuuntelin Lawrencen tarinointia melko ymmärtäväinen katse silmissäni. En ollut nähnyt vanhempiani enää sen jälkeen, kun muutin pois heidän luotaan - eikä mikään ollut ollut niin hyvä päätös tähän astisessa elämässä.
Silti kaipasin Andréaa paljon enemmän kuin olisi ollut todellakaan hyväksi.
"Yksin asumisessa on kyllä puolensa", virnistin suupalojen välissä ja join jälleen vettä hieman. Muistin kuitenkin kokeilla myös drinkkiä välissä, etten ihan selväpäiseksi tällä menolla jäisi.

En oikeastaan tiennyt halusinko tietää mitä luurankoja näillä kavereilla oli kaapissaan. Se ei ehkä olisi terveellistä tuon tupakoinnin lisäksi.

[kujakettu]

"Onhan siinä joo", naurahdan, "jos sitä seikkailua ympäriinsä tuon älypään kanssa ei lasketa niin onhan sitä tullut jo oltua omillaannkin yhtä pitkään kuin meidän bändikin on ollut olemassa."
Hörppään pitkän kulauksen lonkerostani ja sitten syön hieman lisää hampurilaisestani.
"Ei oo tullut kyllä kotikulmilla käytyä aikoihin", Nathen toteaa vähän mietteliäästi syömisensä lomasta keskusteluun.
Kuristan kulmiani.
"Ei kyllä joo. Vuos tai kaks sitten sitten taidettiin käydä siellä keikalla? Ja etkös sä käynyt kerran sen jälkeen vanhempies luona."
"Eikun siskon. Kuitenki", Nathan sanoo ja jatkaa syömistään.
"No perheen kuitenkin", hymähdän ja vilkaisen Sebastianiin.
"Minä viimeksi käydessäni pelastin Anktin sitten hoiviini", totean.

[Zarroc]

"Sellaista se tuppaa olemaan", hymähdin. Lawrencen elämä kuulosti ihan tavalliselle ja tasapainoiselle ainakin sen perusteella mitä hän antoi ymmärtää. Nathankn luomista katseista ymmärsi kuitenkin välillä muuta, mutten sanonut mitään. Eihän se minulle kuulunut, hyvä että me edes tunsimme.
"Otin Hafnin vuotta ennen kuin muutin tänne", kerroin vähän omalta puoleltani, mutta jätin tarinoinnin siihen.

Olin saanut tuhottua suurinpiirtein puolet ranskalaisistani kun Aamukahvi loppui ja jouduin tilaamaan jotain muuta.
Mietiskelin hetken ja kutsuin tarjoilijan jälleen paikalle, tilaten jotain missä olisi toivon mukaan vodkaa.

Kun kerran juotiin, niin juodaan sitten kunnolla.

[kujakettu]

"Jep", vastaan miehen sanoihin.
"Ja tänne on tullut kotiuduttua niin että eipä sinne Uuteen-Seelantiin hirveä ikäväkään ole. Yleensä."
Lonkerostani on kolmasosa jäljellä ja hampurilaisesta puolet, Nathan taas on jo syönyt valtavan ruoka-annoksensa ja kulauttanut olusensa siihen päälle. Katson häntä vähän huvittunut ilme naamallani.
Sebastiankin saa juotua juomansa ja tilaa uutta, joka saa Nathaniin eloa.
"Noniin, tästä ne juomiset alkaa!"
"Voi jessus", huokaan, "ja toihan on jo juonut mitä, kolme kaljaa. Vai neljä. Se ryysti niitä kämpilläkin ihan kiitettävästi."
"Kaipa sitä itsekin pitäisi uutta tilata", totean sitten ja juon loput juomastani, tilaten vielä toisen samanlaisen. Helpolla oli hyvä aloittaa enkä toisaalta jaksanut vaivata liikaa päätäni sillä mitä tilaisin. Nathan nyt tilaa lisää kaljaa, kuten arvata saattaa, ja pyytää vielä muutaman shotinkin. Noniin, siitä se lähtisi.

[Zarroc]

"No äläs nyt", virnistin Lawrencen marinalle Nathanin juomistottumuksista. "Pitäähän miehen nyt saada kostutettua kurkun lisäksi maksaansakin."
Aina kun olin juonut vähänkin, muutuin oikeaksi pikkujuopoksi. Ihmettelin miten kykenin vetämään yön aikana viinaa kuin pesusieni ja sitten olemaan kolme kuukautta ilman täysin ongelmitta.

Sain jotain violettia, missä selvästi oli jotain värillistä likööriä vodkan seassa. Ja ehkä limeen taipuvaista limpparia.
Maistelin sitä tyytyväisenä ja söin kaikessa rauhassa ranskalaiseni loppuun, pyyhkien käteni lautasliinaan kovin viehkeästi mieheksi.

[kujakettu]

"Niinpä, tuossa on jo sitä oikeaa puhetta!" Nathan naurahtaa kun Sebastian puhuu maksan kostuttamisesta.
"Pelkäsin jo että oot ihan tosikko", hän tokaisee vielä ja ottaa sitten hyvillään uuden kaljan jonka eteensä saa. Shottejakin hänen naamansa eteen tulee kaksin kappalein ja vilkaisen häntä.
"Sori mut nää on nyt kyl molemmat mulle", hän virnistää, "tiiät että alan anteliaaks vasta juotuani muutaman lisää."
Mies kiskaisee molemmat shotit naamaansa ja iskee tarjoilijan tarjottimelle tyhjät lasit. Katson laseja.
"Okei, okei, minähän tässä villiä iltaa ehdotin", totean vähän luovuttaneeseen sävyyn, kääntyen sitten vielä paikalla olevan tarjoilijan puoleen, "joten toisitko minulle jonkun vahvan drinkin. Mielummin makeahkoa."
Äsken tilaamani täysi lonkero nököttää pöydällä edessäni ja päätän syödä hampurilaiseni loppuun ennen kuin se jäähtyy. Sen jälkeen juoman kimppuun.

Kun olen saanut viimeisetkin palat ruuasta tuhottua, isken lonkerolasin parahiksi juuri käteeni kun juomani saapuu.
"Kiitos", totean ja maksan juomasta.
"Noniin, no juomaanhan me tultiin, eiks niin", sanon sitten virnistäen ja kohotan täyttä lonkerolasillistani. Alan sitten juomaan juomaa lasista kerralla alas.
Nathan rupeaa nauramaan.
"Toi tekee tota aina välillä. On olevinaan eka niin sivistynyt ja sit vetelee kaikkia juomia kerralla alas."