In the madness and soil of that sad earthly scene

[Zarroc]

"Nah, joku kylmyys", virnuilin, mutta pidin kuitenkin paitani kuuliaisesti päällä. En kyllä muutenkaan ollut mitään itsenipaljastelutyyppiä, mielummin olin kaikki kamat niskassa joka paikassa. Se vain oli joku opittu tapa, kun oli vieraita, ei rilluteltu puolialasti vaikka keli olisi ollut havaijin luokkaa.
He alkoivat taas selittää kulissibändijutuistaan, minä seurasin keskustelua suhteellisen tarkkaavaisena sivusta. Lopulta Lawrence paljasti jopa bändin nimen, joka sai minut nyökkäämään hieman.
"Jotain punkin tyyppistä?" kysyin hetken kuluttua. "Oon saattanu joskus biisin tai kaks kuunnella."
En tosin ollut kovinkaan paljon sen musiikkilajin perään, olin mielummin rehellisiä hevimiehiä. Ja kiippareiden takia rakastin myös aika mahtipontista musiikkia.

[kujakettu]

Sebastian nyökkää paljastukselleni että meillä oli ihan oikeakin bändi eikä vain tarinaa kulissibändistä. Jotain punkin tyyppistä? Kysymys.
"Sinnepäin", tokaisee Nathan ja tumppaa tupakkansa, hörpäten sitten viimeisiä pohjia oluestaan.
"Punk-rock taitaa kai olla lähin termi", sanon vähän virnistäen, "miten sen nyt ottaa."
"Sen verran ollaan saatu tuulta siipien alle että pystytään elättämään ittemme tällä nykyään ja se on aika hiton jees", hymyilen puhaltaen viimeiset savut ja tumpaten sitten itsekin tupakkani.

"Noniin, eiköhän lähdetä maailmalle", Nathan sanoo iskien tyhjän kaljatölkin parvekkeen pöydälle ja ollen jo taas ihan puoliksi menossa.
"Ties mitä maailmalla on tänäänkin sitä etsiville tarjolla", mies hihkaisee hilpeästi ja kipittää tyynesti meidän ovea lähempänä olevien ohi jo sisälle.
"Tuo on aina aika menossa", sanon naurahten ja päätäni pyöritellen, "siihen tottuu."
Lähden huomattavasti rauhallisemmin parvekkeelta vilkaisten Sebastiania ohikulkiessani.
"Et itse sitten ole ikinä ihan bändissä soittanut? Jotain muuta kuin sitä kitaraa edes?" sanon pienen virneen kera.

[Zarroc]

Nyökkäilin heille sitä mukaa kun sain kuulla hieman lisää. Olihan se ihan hyvä kieltämättä jos pystyi elämään musiikilla. Kai minäkin olisin sitä voinut haluta, mutta ei ollut ikinä oikein tullut mieleen. Enkä pitänyt itseäni ihan tarpeaksi kelvollisena soittajana mihinkään bändiin, vaikka kai sitä oppisi ajan myötä.
Sitten he olivatkin kaikki jo menossa, Nathan hyvä ettei ovesta ulkona kun me vasta mietimme liikkumista mihinkään ilmansuuntaan. Seurasin Lawrencen perässä kuullessani tämän kysyvän oliko minulla ollut omaa bändiä.
Naurahdin hieman huvittuneena, oikeastaan tietämättä miten vastata.
"Olin kiipparilla tuuraajana parilla bändillä tarvittaessa", hymähdin ja pudistelin päätäni hiljaa. Olin itse asiassa tykännyt soittaa livenä, mutta en tiedä olisiko siitä ollut minulle ammatiksi.

[kujakettu]

Nyökkään kun mies sitten toteaa tuuranneensa joskus kosketinsoittimilla muutamalla bändillä.
"Joo, mulla on noi kitarat se mun vahvuusalue", sanon hänelle ja vilkaisen mihin Nathen on jo ehtinyt. Siellähän mies on jo eteisessä takkia pukemassa, kiireinen tapaus sille päälle sattuessaan.
"Laulan kans mut no, niin."

"Sä oot jo sitten ihan menossa", tokaisen Nathanille huvittuneesti kun pääsen eteiseen asti.
Sammutan valot olohuoneesta ja nappaan itse vihreän huivini ja tummanruskean nahkatakkini naulakosta.
"Mites on, jaksetaanko me kävellä keskustaan vai hypätäänkö bussiin?" kysäisen sitten jätkiltä samalla kun mietin iskisinkö jalkaani tennarit vai maiharit.

[Zarroc]

"Laulaminen on mulle vähän vierasta", naurahdin. "Kai sitä kotona tulee hoilattua, mutta eihän sitä kestä kuunnella kuin Hafni. Usein ei sekään."
Eteisessä Nathan oli käytännössä jo puskemassa ovesta ulos, eli hänellä taisi tosiaan olla kiire pois meidän seurastamme. Nappasin nahkatakkini naulasta ja vedin sen päälleni, tarkastaen nopeasti, että taskuissa oli edelleen kaikki tarvittavat tavarat. Vedin kengätkin jalkaani, harvoin käytin nykyään tennareita missään tarkoituksessa.
"Mun puolesta voidaan mennä kävellenkin", hymähdin ja päätin, että pitäisi varmaan ottaa huivi autosta. Onneksi minulla oli siellä jonkinlainen, olikohan tosiaan sinimustaruutuinen kapistus.

[kujakettu]

"Haha, voi ei", tokaisen naurahtaen kun Sebastian kertoo omasta laulamisestaan.
"Kyllä se vähän järkyttää muakin että jotkut piruparat on jopa valmiita maksamaan kuunnellakseen mun laulua", sanon huvittuneisuutta äänessäni.
"Muakin", Nathan tokaisee nyt jo täysin valmiina lähtemään ovesta ulos, tarkistaen ilmeisesti vielä että hänellä oli tupakka-aski ja puhelin pitkän takkinsa taskussa.
Sebastian sanoo että voisimme kävelläkin, jolloin vilkaisen Nathania.
"Käykö?"
"Juujuu", mies toteaa jo mielensä selvästi jossain muualla ja näpräilee nyt puhelintaan.
Päätän että vanhat kunnon maiharit saavat tänäänkin palvella minua uskollisesti, todennäköisesti säästyisin tällä viileällä talvisäällä myös kuivemmin jaloin ne jalassani.
Katseeni eksyy vielä Anktin ovelle. Lapsella oli siellä ruokaa ja vettä ja se nukkui, joten hyvin sekin pärjäisi.
"Noniin jätkät, eiköhän lähdetä valloittamaan maailmaa!" tokaisen sitten hilpeästi ja avaan oven rappukäytävään.

[Zarroc]

Nauroin Lawrencen viimeisille sanoille ennen kuin menimme rappukäytävään. Huomasin pitäväni hetki hetkeltä enemmän hänen seurastaan, eikä Nathankaan mikään kovin paha ollut. Molemmat olivat niin rentoja, että pakkohan niiden kanssa oli tulla toimeen.
Kävelin rappusia alas niiden perässä ja alaovesta ulos päästyäni kävelin autolleni. Se vilkutti valoja jo kauempaa painaessani avainta ja avasin takaoven, kaivellen huivini sieltä. Kopistelin sitä vähän laittaessani oven takaisin kiinni.
Sidoin kolmiohuivia kaulaani kävellessäni takaisin seuralaisteni luokse.
"Nyt ei hevimiehetkään palellu", virnistin ja inhosin jo valmiiksi loskakelin tuntua tennareiden läpi. Pidin talvesta, mutta tällaisesta mössöstä en. Yöllä olisi varmasti liukasta.

[kujakettu]

Lähdemme ulos Sebastianin naurun säestäminä. Rappusia reippaasti puolijuoksua, naapurit varmaan kiittäisivät taas painavien maiharien kuminasta rappukäytävässä mutta mitäpä tuosta.

Ulos päästyämme Sebastian lähteekin varsin päättäväisesti autonsa suuntaan ja kohotan toista kulmaani.
"Unohtuiko jotain?" kysäisen ja jäämme Nathanin kanssa sitten odottelemaan pienen matkan päähän autosta.
Kuten arvata saattaa, Nathanilla on jo taas uusi sätkä huulessa. Tuolla miehellä oikeasti kului varmaan useampikin aski päivässä.. En edes ikinä uskaltanut kysyä paljonko sillä meni tupakkaa viikossa.
"Hemmetin tervakeuhko", tokaisen ja lyön leikkimielisesti Nathania käsivarteen.
"Niin olenkin ja ylpeä siitä", mies huokaisee tyytyväisenä tupakkaansa pössytellen.
Sebastian häärii autollaan ja pukee ilmeisesti enemmän vaatetta päälleen. Aah, huivin.
Kun mies sitten palaa luoksemme, virnistän hänen toteamukselleen.
"Ja tyylikään ei kärsi", heitän rennosti.
Ja eikun menoksi.

[Zarroc]

"Pitäähän sitä nätiltä näyttää", naureskelin lähtiessämme kävelemään eteenpäin. Annoin miesten viedä minua kuin pässiä narussa, koska tämä ei ollut minulle kauhean tuttua aluetta, joten parempi oli pysyä ryhmässä kuin lähteä sooloilemaan.
"Onko tietoo mikä bändi tänään mahtaa soittaa?" kysyin hetken käveltyämme ja haisteltuani Nathanin tupakan katkua. Ihmettelin jo nyt miten toinen saattoi polttaa noin jumalattomia määriä ja silti kävellä ylämäkeä yskimättä. Harvinaisen terveellinen tapaus jälleen, mutta minkäpä sille mahtoi.
Katselin ympärilleni painaakseni suunnilleen mieleeni missä olimme, ihan vain tulevaisuuden varalle jos sattuisin enemmänkin täällä tallustelemaan. Mietin kyllä mihin raahaisin luuni yöksi, koska tuskinpa olisin näiden herrojen seuran jälkeen ajokunnossa baarista lähtiessä, mutta se olisi sen ajan murhe.
Vilkaisin Lawrenceen sivusilmällä. Eiköhän se minut sohvalleen ottaisi, kun nätisti pyytäisin.

[kujakettu]

"Tottahan toki", vastaan huvittuneella hymähdyksellä kun Sebastian toteaa että pitäähän sitä nätiltä näyttää.
Kävely sujuu vetisestä loskasäästä huolimatta varsin vauhdikkaasti ja kiitän itseäni fiksusta kenkävalinnasta. Maiharit ne eivät ikinä pettäneet.
Nathan savuttelee kaikessa rauhassa edelleen puhelintaan näpräten ja Sebastian kysyy sitten bändistä.
"Mikäs se nyt olikaan, Nathan? Bad Snake's Coffin?" kysäisen vilkaisten päätäni kallistaen Nathanin suuntaan.
"Täh? Joo, just se", Nathan sanoo nostaen katsettaan puhelimen näytöstä sätkä samalla savuttaen suupielestä roikkuen.
"Nii Toby sit sano et se tulee tosiaa suoraan sinne baariin mut ei pubiin alottelee", mies toteaa sitten ja tunkee puhelimen lopultakin housujensa taskuun ja keskittyy nyt taas täysin siemauksin tupakkaansa. Tuolla miehellä tuntui kyllä olevan syvin rakkaussuhde tupakkaan, vasta sen jälkeen mihinkään muuhun. Sitten ehkä musiikkiin ja sen jälkeen taisivat tulla naiset ja me, sen parhaat kaverit. Muusta ei nyt ollut niin väliä, tai no, tatuoinneista ehkä. Ai niin, ja olut. No, varsin selkeä linja tuolla silti oli.
"Hei onks kellään havaintoa mitä kello muuten nyt on?" kysäisen sitten. Pimeähän täällä oli tullut jo aikapäiviä sitten mutta se nyt ei paljoakaan kertonut.

[Zarroc]

Bad Snake's Coffin ei sanonut minulle nimenä mitään, mutta sai suupieleni nykimään huvittuneesti. Aina joskus tuli mietittyä mitä ihmettä bändin nimeäjien päässä oikein liikkui. Mitä lie oli sitten luvassa, varmaan jotain punkpaskaa sekin. En ollut kovinkaan paljon kyseisen lajityylin ystävä, mutta kyllä se menetteli jos ei ollut muuta saatavilla.

Toby kuulemma tulisi vasta baariin, kuka nyt ikinä sitten olikaan. Ilmeisesti näiden kahden joku kaveri, mutta mikäs siinä. Jos saisin pubissa kevyen nousuhumalan aikaiseksi, olisin edes vähän sosiaalisempi ja helpompi lähestyttävä. Katselin ympärilleni, vaikka pimeäähän täällä oli kuin kiven alla jouluna. Toki katuvalaistus piti meidät tiellä ja niin edelleen, mutta silti.
Kaivoin puhelimen taskustani kun Lawrence kysyi kellonaikaa. "Mm näkyisi olevan kohta seitsemän", vastasin ja työnsin puhelimeni takaisin taskuun.

[kujakettu]

Minusta tuntuu ettei bändi sano nimenä Sebastianille mitään ja virnistän vähän.
"En mäkään oo livenä ennen kuullut", totean sitten, "mut kyl mä luulen et tykkäät siitä. Ymmärtääkseni ihan rokkia, en kauheesti tiiä onko se sit vähän hevimpääkin vai ei, itekin oon vaan muutaman biisin kuullut joskus aikoja sitten. Mut kyllä livemusiikki voittaa aina silti mennen tullen."
"Tunnelma on aina ihan erilainen", jatkan vielä.
"Toisaalta saattaahan tähän vaikuttaa se oma musiikkitausta että kuuntelee mielummin livemusiikkia. Kun tietää millanen kokemus se on lavan toisellakin puolella."
"Joo, livemusiikkia sen olla pitää jos vaan suinkin mahdollista", Nathan säestää ja tumppaa vihdoin tupakkansa, tai no, se taisi olla jo toinen. Jospas sekin nyt hetken hengittelisi ihan happea eikä koko ajan suodattaisi sitä sätkän läpi.

"Seitsemän?" toistan.
"Noniin, tässä ehtii hyvin käppäillä sinne keskustaan ja käydä jossain parilla ja syödä vaikka vähän samalla ennen kun menee sinne baariin. Tais aueta yheksältä mutta eihän sinne tarvi heti sillon rynnätä kun keikkakin alkaa vasta puoliltaöin", selvittelen.

[Zarroc]

"Kaikki menee", hymähdin. Saatoin kuunnella musiikkia radiosta, levyltä, vinyyliltä, soittaa itse, seisoa lavan edessä taikka takana. Sillä ei ollut minulle mitään merkitystä loppujen lopuksi.
Tietysti Lawrencella ja Nathanilla oli puolensa tuossa, olivathan he itse soitinten varressa ja olihan se elämyksensä kerrakseen. Kyllä minä tiesin, vaikka pystyin laskemaan käsien ja jalkojen varassa kuinka monta kertaa olin ollut lavalla.

"Joo, ruoka voisi tosiaan tehdä ihan hyvää jossain välissä", myötäilin Lawrencen puhetta. Tämähän oli hyvää seuraa kun ei tarvinnut itse sanoa oikeastaan sanaakaan, mies puhui minun ylitseni samantien. Vilkaisin Nathania sivusilmällä ja mietin, mikähän hänkin oli miehiään.

[kujakettu]

"No se on hyvä", totean kun Sebastian sanoo kaikenlaisen musiikin menevän. Sitten ei ainakaan ollut ongelmaa.

[aikahypsistäheijaa]

Kun pääsemme keskustaan, on alkanut sataa räntää taivaan täydeltä.
"Voi helvetti mikä keli oikeesti", Nathan manailee jälleen tupakka huulessa.
"Nahkatakki ja maiharit pelastaa", totean hilpeän huolettomasti, "vaikka hiukset kyllä vähän kärsii."
Niin, kaunis sekasotkuinen tukkapehkoni, pitäisi tupeerata sitä jossain välissä parempaan kuosiin taas.
"Noniin hei jätkät, mistäs paikasta iltamme aloitamme?" sanon sitten virne naamallani ja levitän käsivarsiani keskustan ympärillä.
"Onks mitään erityisiä ideoita? Tästä löytyy useampikin kulmilta", selvitän samalla kun kävelemme edelleen. Olemme kauppakeskus Ironien kulmilla ja lähellä näkyy The Irish Foxin kyltti. Sisällä en ollut koskaan käynyt. Tiesin myös että siitä oli nurkan takana yksi toinen pubi jossa olin käynyt useinkin, Matthew's Pub & Bar. Ihan kiva paikka sekin.
"Ihan sama mulle kunhan päästään tästä paskakelistä sisälle", Nathan sanoo sitten.

[Zarroc]

Kun alkoi sataa räntää, kirosin vähän aikaa sitä, että minulla ei ollut huppua. Nostin huivia ylemmäs ja sulloin hiukseni sen alle, joten sai luvan kelvata.
"Hiukset menee", valitin neitimäisellä äänensävyllä Lawrencen perässä ja kuuntelin tämän kysymystä siitä, minne pitäisi seuraavaksi suunnata.
"No eikös tuolla oo joku irkkupubi?" kysyin hetken kuluttua, kun olin katsellut ympärilleni. "Se on vissiin ihan jees, vaikka skottina en saisi edes pitää koko musiikista."
Virnuilin samalla kun nykäisin Lawrencen käsivarresta mukaani ja harpoin kohti pubia. Kyllä Nathankin perässä kipittäisi.