[Mukaan kujakettu & Keira. Paikkana Dockstonin suuri hautausmaa.]
REBECCA DE ANDRADE
Kesä oli tullut hitaasti Snowfinchiin. Katselin ympärilleni vihreällä hautausmaalla, jota varjostivat sopivissa kohdin suuret hongat ja kuuset. Kävelin hitaasti hautojen välissä sijaitsevaa tietä pitkin ennen kuin istuuduin alas hautausmaan keskellä olevalle lepopaikalle, jossa oli joitakin penkkejä sekä pieni suihkulähde. Vedin syvään henkeä, ilmassa tuoksui kesäsade ja aurinko paistoi puiden välistä rinteeseen. Haudoille tuodut pakkasta kestävät orvokit kukkivat täyttä päätä ja kaksi oravaa kisaili lähimmässä puussa. Kauempana näkyi melkein kokonaan lasisen kappelin siluetti, se kiilsi auringonpaisteessa näyttävänä keskellä harmonista ymäristöä.
Sormeilin kaulassani roikkuvaa kultaista ristiä epäröimättä ja nautin hautausmaan hiljaisuudesta. Olin miettinyt jo pitkään hautausmaalla käyntiä, mutta en ollut saanut sitä aikaiseksi ennen tätä. Hyvä ilma ja vapaapäivä olivat kerrankin osuneet yksiin. Minulla oli päälläni burgundinpunainen sileäpintaista kangasta oleva lepakkohihainen paita, valkoiset farkut sekä mustat keinonahkanilkkurit, joissa oli korkoa ehkä 10 senttiä. Nojauduin penkin selkänojaa vasten ja annoin katseeni levätä rauhallisessa ympäristössä. Kevät oli tuonut mukanaan oppilaiden loppukokeet ja siitä stressaamisen, joten tarkistettavia kokeita oli kotona vino pino odottamassa. Esseistä nyt puhumattakaan.
En juuri nyt jaksanut kuitenkaan edes ajatella koko asiaa, vaan painoin hetkeksi silmäni kiinni ja annoin sieluni levähtää sille ominaisessa ympäristössä.