Tänään on 21 Marras 2018, 02:19


Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

Linnunpelätin

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 17
  • Liittynyt: 15 Huhti 2015, 21:30

Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti18 Huhti 2015, 16:18

[Kuka tahansa tervetuloa, kirjakahvila on avattu ;)]

Aloysius

Vesi. Papujen rutina myllyssä. Höyry. Tuoksu, jonka tummanruskea kulta vapautti solistessaan kuluneeseen kuppiin.
Mies tiskin takana huokaisi syvään, hymyn kareillessa kasvoillaan. Voiko ihanammin päivä enää alkaa.

No, säässä oli hieman toivomisen varaa, aurinko häilyi tänäkin aamuna läpikuultavan pilviverhon takana ja lyhyet sadekuurot tummensivat tämän tästä katua. Kevät.
Sateinen sää saattoi karsia asiakkaita, toisaalta myös hätistää satunnaisia ohikulkijoita hakemaan suojaa lämpimästä sisätilasta kirjakahvilassa, jonne he muuten eivät ehkä olisi poikenneet. Aamu oli ollut tähän mennessä vielä hiljainen, vain muutama vakioasiakas oli käynyt hakemassa aamukahvinsa ja kiiruhtaen jatkanut matkaa. Sijaintinsa puolesta kahvila palveli niin kantakaupunkilaisia kuin turistejakin, mutta yleensä sen vilkaimmat asiakasvirrat sijoittuivat kuitenkin vasta päivän myöhemmille tunneille. Iltapäivästä paikan valtasivat pääosin tenttiin lukevat opiskelijat ja muuten vain istuskelupaikkaa kaipaavat teinit ja nuoret aikuiset. Illemmalla saivat sijaa myös erilaiset kaikenikäisten kohtaamiset, tapaamiset, jopa jokuset treffit. Toki turisteja saattoi tiputella satunnaiselle kahvihetkelle vähän joka välissä, mutta näin alkuvuodesta heitä ei vielä paljoa näkynyt. Luonnollisesti kesä, lomat ja Sandsleyn rantasesonki olivat sitä kiireisintä aikaa. Ja tällä säällä, Aloysius hymähti vilkaistessaan uudemman kerran ulos ikkunasta, ne vähäisetkin kevätturistit todennäköisesti keksivät itselleen jotakin siistiä sisäpuuhaa eivätkä maleksisi keskustaa ja rantakaupunginosaa yhdistäviä pitkiä kävely- ja kauppakatuja, joista yhdellä myös Brown Books sijaitsi.

Mies puhalsi kevyesti mukiinsa, pyöräytti juomaa lusikalla ja hörppäsi kahviaan uudemman kerran. Sinänsä hiljaisuus näin aamupäivän tunteina ei häntä haitannut, saipahan nauttia omasta aamukahvistaan aivan rauhassa. Samalla hänelle jäi myös mukavasti aikaa käydä läpi kirjahyllyjä ja järjestellä nimikkeitä joita asiakkaat olivat palauttaneet hyllyihin miten sattuu. Aloysius pyrki pitämään kokoelmansa aina aakkosjärjestyksessä, ei pelkästään asiakkaiden vaan oman mielenrauhansakin vuoksi - joskaan ei turhantarkka välttämättä muuten, kirjoistaan mies kyllä piti huolen. Käytyään kirjahyllyt silmämääräisesti läpi ja siirrettyään muutaman eksyneen opuksen omalle paikalleen aakkosissa, Aloysius valikoi luettavaa itselleen, sujautti ohuen kirjan kainaloonsa ja suuntasi takaisin myyntitiskille. Mennessään hän suoristeli pienten pyöreiden pöytien ympärille sijoiteltuja tuoleja, pöyhäisi kuluneilla mutta ennen kaikkea mukavilla sohvilla lojuvia koristetyynyjä ja varmisti ettei näyteikkunan alkoviin asetettu tuonenkielo kaivannut lisää nesteytystä juuri tänään. Varsinaisesti ei hänen kahvilansa sisustus noudattanut mitään tiettyä teemaa, mutta kuluneine huonekaluineen, maitokahvinsävyisine kuviotapetteineen ja tilan seinustoja kiertävine patinoituneine puukirjahyllyineen paikan tunnelmaa saattoi kuvailla hieman viktoriaanisella tavalla vanhahtavaksi, mutta sopivalla tavalla viihtyisäksi. Brown Books oli tarkoitettu ennen kaikkea kohtaus- ja kokoontumispaikaksi, sallittuun pidempäänkin oleiluun ja rentoutumiseen kuumien juomien kera.

Aamukahvia hakevia työmatkalaisia lukuunottamatta kirjakahvilan aikaisimpia asiakkaita olivat yleensä puoliltapäivin päiväkahveilleen saapuvat eläkeläiset, jotka ostivat samalla jokusen kirjan (joista suurin osa kuitenkin jo seuraavalla viikolla löytyi käytettyjen ja sisäänostettujen kirjojen hyllystä). Aloysius ei ollut ihan varma säälivätkö vanhukset jostakin syystä hänen putiikkiaan ja siksi tukivat moisella kirjakierrätyksellä miehen liikevaihtoa, vai oliko lähiseudun ikäihmisillä todellakin vain muutama lantti liikaa tällaiseen maksulliseen "lainauspalveluun" laitettavaksi kirjastossa vierailun sijaan. Ei sillä että hänen yrityksensä tappiollinen olisi ollut, mutta myönnettävä oli että mies kyllä myi kahvijuomia huomattavasti enemmän kuin kirjoja. Kahvilassa kun oli mahdollista myös vain lukea tarjolla olevia opuksia, eikä ostopakkoa ollut. Tällä tavoin kirjojen hinnat toki pysyivät hyvinkin asiakasystävällisinä sillä käytännössä kaikki mitä Brown Booksin hyllyistä löytyi saatettiin laskea käytetyiksi koska vähintään Aloysius itse oli yleensä kirjan lukenut, mutta monelle useamminkin paikalla piipahtavalle oli kirjakahvila lähinnä toinen olohuone, jossa saattoi useimmiten lukea kirjan kuin kirjan loppuunkin asti ennen kuin kukaan sitä osti muutamia poikkeuksia tai uutuuksia lukuun ottamatta.

Ulkona oli taas alkanut sataa, pisarat ropisivat kattamattomaan näyteikkunaan. Aloysius oli lopettanut kierroksensa ja palasi tiskin taakse kaataakseen itselleen toisen kupin kahvia. Sähköinen papumylly oli lopettanut hurinansa ja mies tyhjensi sen sisällön hillopurkkiin odottamaan suodattamista - päivän sekoitus tavallista suodatinkahvia halajaville. Mylly sai pian uuden annoksen valikoituja papuja säiliöönsä, mutta niitä ei jauhettaisi vielä, vaan annos kerrallaan niille jotka arvostivat aivan vastajauhettua kahvia tai jotakin muuta juomaa, johon tarvittaisiin suodatinkahvista poikkeava jauhatus. Tottuneesti mies puuhaili tiskinsä takana, valmisteli päivän suodatinkahvin tippumaan, hörppäsi välillä omaa kahviaan ja hymisi itsekseen. Taustalla soi kevyt musiikki, ranskalainen laulajatar tarjoili tummalla äänellään lisätunnelmaa kahvilalle. Vaikka ranska ei varsinaisesti Aloysiuksen kotikieli ollutkaan, ei se estänyt häntä nauttimasta näiden musiikillisesta annista. Tämänpäiväisellä soittolistalla lauloivat Edith Piaf ja Patricia Kaas, ja huomaamattaan mies oli alkanut hyräillä musiikin mukana istuuduttuaan alas korkealle jakkaralle tiskin taakse ja alettuaan lehteillä valitsemaansa kirjaa.
"No, je ne regrette rien~"

Kuinka sopivaa, sillä tällaisina hetkinä hän ei todellakaan katunut. Ei sitä, että oli jättänyt lupaavan uransa sotateollisuudessa, ei sitä että oli muuttanut Vancouverin sykkeestä tänne pienempään kaupunkiin vain istuakseen sadepäivänä sivukaduun hiljaisuudessa kahvimukin kanssa lukemassa ja odottamassa asiakkaita. Ajatus tosin sai miehen otsan hieman kurtistumaan, ja hetkeksi hän laski kirjan tiskille vilkaistakseen ulos josko joku olisi ollut suuntaamassa kohti kahvilaa. Huokaus. Se huono puoli hiljaisissa hetkissä oli että ne jättivät aikaa ajatuksille, joista kaikki eivät olleet miehelle mieluisia. Nyt tämä kuitenkin pudisti päätään, itsekseen, ja otti uudelleen kirjansa hukuttaakseen turhan vapaan ajatustenjuoksunsa sen tarjoamaan tarinaan. Ehei, tänä aamuna eivät menneen varjot veisi hänen iloaan nykyisestä elostaan. Mennyttä hän ei voisi muuttaa, kuten hän jatkuvasti sai muistuttaa itselleen. Nykyisyydessä oli myös tulevaisuus. Mutta menneen pitäminen poissa pilaamasta hänen nykyisyyttään - se oli paljon vaikeampaa se.

No, nyt hän katui että oli antanut ajatustensa harhautua ja sitä myöten koetti keskittyä entistä tiiviimmin kirjaansa. Kulmat kurtussa tiskin takana lukien, mies toivoi että asiakkaita saapuisi pian häiritsemään hänen jo turhankin intensiiviseksi muuttunutta omaa rauhaansa. Olkoonkin, että moinen keskittyminen lukemiseen sai aikaan sen, että kun ovi vihdoin viidenkymmennen sivun kuluttua kävi ja sen yläreunaan kiinnitetty pieni vaskikello helähti, oli mies niin keskittynyt kirjaansa ettei tavallisesta poiketenkuullut lainkaan asiakkaan saapumista lukemisensa läpi.
The light, the life, the strength, the harvest, gratefulness
In four moons the antlered one will go to rest

Dalamar

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti18 Huhti 2015, 22:52

// Hihii, täältä me tulemme ^^ //

Tavallisesti tähän aikaan aamupäivästä olisi nuori toimitusjohtaja istunut työhuoneessaan pöytänsä ylle kumartuneena. Muttei tänään. Dairen aamun ensimmäinen palaveri oli peruttu markkinointivastaavan sairastuessa äkillisesti korkeaan kuumeeseen. Miehen sihteeri oli siitä asti säntäillyt sinne tänne desinfiointiputelinsa kanssa ja tyrkytettyään ainetta jo kolmannen kerran Dairelle, miehen oli aivan pakko poistua rakennuksesta ennen kuin menettäisi viimeisetkin järkensä rippeet. Sää oli kolea ja tuulinen niin kuin yleensä siihen aikaan vuodesta. Musta sateenvarjo suojasi satunnaisilta sadekuuroilta, ja tumman sinisen puvun ylle puettu vaalea trenssitakki piti tuulta aikansa. Paljaita sormia paleli. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa auto? Ei...Daire nautti raikkaasta ilmasta, hänen oma toimistonsa kun tuoksui sillä hetkellä varmasti sairaalalta. Tuuli piiskasi kasvoihin sekoittaen punertavat suortuvat. Muutama vesipisara lennähti hänen poskilleen. Oli kylmä. Kahvihammasta kolotti ja ajatus lämpimästä kupillisesta sai miehen kaipaamaan sisätiloihin. Hänen oli turha enää palata toimistolleen juomaan kitkerää suodatinkahvia. Sama olisi jo mennä kahvilaan. Tähän aikaan tuskin oli ihmisiä paljonkaan liikenteessä. Saisi olla omissa oloissaan.

Daire pysähtyi yhden liikkeen edustalle. Brown Books. Hetken hän katseli näyteikkunasta sisälle. Joltain kahvilaltahan tuo näytti. Hän pisti merkille kirjahyllyt, ja lukemattomat kirjat. Miten hän ei ollut huomannut tätä liikettä aikasemmin. Paikka vaikutti viihtyisälle, vanhalle ja lohdulliselle...Daire sulki sateenvarjon ravistellen enimpiä pisaroita kiiltävältä pinnalta ennen kuin pisti varjon nippuun. Hän työnsi oven auki. Aivan kuin olisi Pariisin kirjakahvilaan astunut. Ranskankielinen laulu sai Dairen palaamaan kotikaupunkiinsa, ja vaikka mies ei hymyillyt, oli harmaissa silmissä näkyvinään jotain lämpöä. Katse keskittyi tiskin takana istuvaan mieheen, punaiset hiukset...Aivan kuin hänellä.
"Huomenta", hän toivotti kohteliaasti, ranskalaisella korostuksellaan astellen rauhallisesti tiskin ääreen. Hurmaava kahvi tuoksui ja sai miehen toden teolla kaipaamaan kuumaa kupillista mustaa kultaa...
Poissa
Avatar

Linnunpelätin

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 17
  • Liittynyt: 15 Huhti 2015, 21:30

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti19 Huhti 2015, 00:03

//^__^

" Huomenta. "

Vasta puheääni havahdutti Aloysiuksen, ja hieman säpsähtäen hän napsautti kirjansa kiinni ja nosti katseensa. Asiakas. Ja tyylikäs nuoriherra, kaiken kukkuraksi. Vihdoin - vaikkakin hieman yllättäen. Kappale taustalla oli vaihtunut ja Piafin äänen heleys vaihtunut Kaasin tummuteen, vaikka nuorempi laulajatar nyt sattumoisin lauloikin vanhemman kollegansa kappaletta.
Ei hätäisesti, mutta ripeästi mies nousi seisomaan ja laski kirjansa tiskille, mielessään kuitenkin hieman sättien itseään. Kuinka hän ei ollut kuullut oven kelloa?
Ei sen väliä, mies torjui ajatuksen jo ilmeensä liuttua lukemisen kurtusta asiakaspalvelijan rentoon hymyyn, nyt keskityt siihen mitä olet tekemässä kun suurempaa vahinkoa ei ole vielä sattunut. Joskin, hymy ei ollut täysin vain asiakaspalvelun tarkoituksia täyttämään - Aloysiusta itseään piristi huomattavasti päästä tekemään jotain järkevämpää kuin murehtimaan menneitä. Se sai pilkkeen syttymään baristan silmiin, ja hymy, jonka hän loppujen lopuksi tervehdyksen kanssa tarjoili, oli vähintäänkin aito.

" Hyvää huomenta, ja tervetuloa. ", Aloysius vastasi miehen tervehdykseen samalla kohteliaisuudella, mutta myös ripauksella hyväntuulisuutta, näin hiljaisempaan aikaan kun oli varaa olla hieman runsassanaisempikin. Ja asiakkaan ollessa uusi, ei sen puoleen - Aloysiuksella oli suhteellisen hyvä kasvomuisti mitä tuli kehen tahansa joka kävi hänen liikkeessään useammin kuin kerran tai kaksi, ja barista oli varsin varma ettei ollut nähnyt tätä miestä aikaisemmin. Tyylikäs pukeutuminen ja ranskalainen korostus toki olisivat saattaneet kieliä myös turistista, mutta jotenkin Aloysiuksesta tuntui ettei mies kuitenkaan aivan lomalla ollut. Rauhallinen käytös ja pelkkä sateenvarjo kantamuksenaan kielivät ennemmin siitä, että joku varakkaamman kaupunginosan asukas oli vain kaivannut vaihtelua kantakahvilalleen työpäivänsä aluksi - tai tauoksi, kellon taittuessa juuri niihin aikoihin jolloin kenenkään työvuorot oletettavasti eivät enää alkaneet.

Tietysti tämä kaikki oli vain Aloysiuksen päättelyä, mutta asiakastyössä oppi monesti yhtä sun toista ihmisistä, ja useimmiten ainakin jokin miehen päätelmistä osui oikeaan sikäli mikäli hän enemmänkin sai asiakkaidensa kanssa rupatella. Kyllä hänkin kirjojen suurkuluttajana oli Sherlock Holmesinsa lukenut, ja oli kutkuttava huomata omien päättelyidensä osuvan joskus oikeaankin. Ja vieläkin parempaa oli, jos hän mahdollisesti asiakkaitaan luettuaan osasi tarjota näille kuin sattumankaupalla oikeanlaista juomaa ennenkuin nämä ehtivät sitä pyytääkään.
Niinpä Aloysius jatkoi:
" Kuinka voin palvella teitä tänään? Ehkäpä runsas cappuchino, tai pehmeä kupponen omasta valikoimastamme vastajauhettuna ja suodatettuna? "
Viimeksi muokannut Linnunpelätin päivämäärä 19 Huhti 2015, 12:34, muokattu yhteensä 1 kerran
The light, the life, the strength, the harvest, gratefulness
In four moons the antlered one will go to rest

Dalamar

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti19 Huhti 2015, 00:35

" Hyvää huomenta, ja tervetuloa", aivan yhtä kohteliaasti Daire toivotettiin tervetulleeksi kahvilaan. Miehen, mitä ilmeisimmin myyjän, huulilla koreili miltein yhtä lämmin hymy kuin liikkeen tunnelmalta odottaa sopi. Kuten yleensä, ei nuori toimitusjohtaja itse oikein osannut vastata tuohon hymyyn kuin yrittäen näyttää vähemmän takakireältä. Hymyillä sai töissäkin aivan tarpeeksi. Illalla olisi suupielet kireinä kaikesta siitä virnuilusta. Minkäs teet. Daire oli Deschamps Companyn tuore keulakuva, ja hänen oli annettava itsestään sen mukainen kuva. Tosin, nuorukainen oli ottanut vapauden olla vähemmän hilpeä vapaa-ajallaan. Kuitenkin, Daire suuntasi katseensa tähän miesmyyjään ja piti katseensa tiiviisti toisen kasvoissa.

" Kuinka voin palvella teitä tänään? Ehkäpä runsas cappuchino, tai pehmeä kupponen omasta valikoimastamme vastajauhettuna ja suodatettuna? "myyjä oli ehdottanut. Olikohan tämä aina noin hyväntuulinen, vai liekkö tämä sitä kuuluisaa asiakasystävällisyyttä. Daire joutui työssään näyttelemään niin paljon, ettei osannut enää erottaa tekaistuja sanoja aidosta ystävällisyydestä. Ei pitäisi olla niin kyyninen. Mies sipaisi mietteliäänä leukaansa.
"Jotain tummapaahtoista ja täyteläistä, ilman maitoa, kiitos", Daire sanahti ja toinen suupielistäkin nousi aavistuksen ylemmäs. Kostea takki tuntui inhottavalta yllä.
"Onko tämä liike ollut tässä jo pitkään?" mies jatkoi riisuen takkinsa käsivarrelleen. Hän oli joko aina kulkenut jotakin muuta kautta, tai ei ollut tajunnut liikkeen olevan kirjakahvila. Harmaa katse kulkeutui myyjän kasvoilta kirjahyllyihin. Löytyisiköhän noista opuksista joitakin lukemisen arvoista...
Poissa
Avatar

Linnunpelätin

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 17
  • Liittynyt: 15 Huhti 2015, 21:30

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti19 Huhti 2015, 14:04

" Jotain tummapaahtoista ja täyteläistä, ilman maitoa, kiitos ", oli vastaus jonka suuntaista Aloysius oli hieman odottanutkin. Haha. Mies olisi saattanut virnistääkin, ellei hänen asiakkaansa olisi vaikuttanut siltä että piristystä tämä kyllä kaipasi, mutta todennäköisesti ei kuitenkaan liian rempseän myyntityöläisen muodossa. Ei sillä, että Aloysiusta hymyä lukuunottamatta olisi millään muotoa voinut ylipirteäksi sanoa, mutta kaikki kaikessa suhteellisuudessa saattaisi liian rento työote lyödä yli hänen asiakkaansa hillittyyn olemukseen verrattuna. Parhaansa hän silti tekisi, jotta

" Hmmm. "
Nyt oli baristan vuoro näyttää hetki mietteliäältä, ja mies kääntyi puolittain kuin arvioidakseen katsellaan selkänsä takana, myyntitiskin takaseinällä leviävää kahvipurkkikokoelmaa. Todellisuudessa päätöksenteko ei kuitenkaan vienyt kuin hetken, ja pian hoikat kädet kurottivatkin kolmanneksi ylimmältä hyllyltä pyöreän, kumitiivistein suljetun lasipurkin. Pavut purkissa helähtivät kuivasti sen kallistuessa, mutta pian purkki laskettiin myyntitiskille asiakkaan eteen siksi aikaa kun Aloysius kumartui kaivamaan tiskin alta pienemmän sähkömyllyn ja irtosuodattimen, joka oli nimenomaan suunniteltu yksittäisten kupposten valmistamiseen. Ennen enempiä valmisteluja hän kääntyi takaisin asiakkaansa puoleen ja avasi purkin. Ilmoille levisi kevyt häivähdys purkin sisällöstä, pehmeä ja tumma, joskin pian sekoittuen miehen aiemmin keittämän kahvin tuoksuun. Barista noukki tiskiltä pienen mitan, tottuneesti kauhaisi purkista tarvitsemansa määrän myllyyn ja tarjosi sitten purkkia asiakkaan vapaasti tutkittavaksi mikäli tämä enemmänkin haluaisi sen sisältöön odotellessaan tutustua.
" Uskoisin, että tämä kahvi palvelee teitä tänään parhaiten. Tumma, pehmeä ja ehkä hieman suklainen - Brasilian Yellow Bourbon, olkaa hyvä. "

Puhuessaan Aloysius oli jo kääntynyt, samalla siirtäen myllyn takapöydälle ja kurottaen tiskin alta myös suodatinpaperin valmiiksi odottamaan. Mylly rouhaisi pavut nopeasti, ja pian vanhemman kahvin tuoksu peittyi voimakkaaseen, vastajauhettun, nyt suodatettavana olevan kahvin aromiin. Kiirehtimättä kannua pyörittäen Aloysius kaatoi vettä tasaisena nauhana kahvijauheen päälle suodattimeen, valittuaan huomattavasti omaansa tyylikkäämmän, tumman viininpunainen asiakaskupin kahvin tarjoiluastiaksi. Rauhallisesti mutta ripeästi valmistui taas yksi kuppi kahvia asiakkaan silmien edessä - kuka sanoi ettei suodatinkahvia voinut tehdä tyylillä?

Juomalta kesti muutama minuutti suodattua täysin, omalla painollaan valuvaa vettä harvemmin saattoi hoputtaa. Kohta käytetyt purut kuitenkin kipattiin syrjään, kahvijuomaa pyöräytettiin vielä kertaalleen lusikalla maun tasaamiseksi ja lopulta kuppi tarjoiltiin asiakkaalle asetin, servetin ja puhtaan lusikan kera - lusikka siltä varalta jos asiakas sanomastaan haluaisikin lisätä kahviinsa maitoa tai sokeria, tai vaihtoehtoisesti vain hämmennellä kahviaan jäähtymään nopeammin. Ja tottakai, juoma tarjoiltiin kevyen hymyn kera.
" Olkaapa hyvä. Toivottavasti nautitte - suosittelen, ettette lisää myöskään sokeria. 2.50$, kiitos."
The light, the life, the strength, the harvest, gratefulness
In four moons the antlered one will go to rest

Dalamar

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti19 Huhti 2015, 14:33

Daire katseli vaitonaisena miestä edessään. Myyjä tuntui sopivan tähän kahvilaan täydellisesti. Tämän eleet ja liikkeet olivat niin luontevia, aivan kuin tämä todella nauttisi työstään. Kenties nauttikin? Kuten nuori toimitusjohtaja oli useamman kerran itselleen todennut, oli ihailtavaa nähdä ihminen työssä, joka oli lähellä sydäntä. Olihan nuorukainen itsekin kahvin suurkuluttaja, joten miksipäs ei...Aivan hyvin hän voisi tuntea intohimoa tällaiseenkin työhön...Tai sitten ei. Niin hyvin, kuin Daire piti pokerinaamansa työpaikallaan, hän ei nauttinut yhtään asiakaspalvelutyöstä. Oli puuduttavaa hymyillä tunnista toiseen, olla olevinaan kohtelias. Vaikkei Daire koskaan voinut itseään minään ihmistenvihaajana pitää, hänellä oli taipumusta yksinäisyyteen. Hän nautti hiljaisuudesta, omasta rauhastaan. Tai niin hän itse ajatteli. Toisinaan sitä havahtui siihen, ettei ollut ketään kenelle puhua. Onneksi hän oli löytänyt Lavenderin...Kuitenkin...Ihminen taisi kaivata ystäviäkin.

" Uskoisin, että tämä kahvi palvelee teitä tänään parhaiten. Tumma, pehmeä ja ehkä hieman suklainen - Brasilian Yellow Bourbon, olkaa hyvä", hymyilevä myyjämiekkonen ojensi lasipurkin Dairelle, joka otti sen hivenen yllättyneenä käsiinsä. No jopas. Yleensä kahvi vain tarjottiin, hymyiltiin ja pyydettiin maksua. Kieltämättä tämän tasoinen palvelu miellytti Dairea, ja hän hymyili hieman vapautuneemmin. Ainakin virne tämän huulilla lukeutui jo joksikin hymyn kaltaiseksi.
"Tuoksuu herkulliselta", Daire myönsi, vaikkei mikään suklaan ystävä ollutkaan. Pehmeän vieno tuoksu kuitenkin houkutteli häntä. Kuin takkatuli pakkasiltana. Harmaa katse nousi takaisin mieheen. Tämä taisi todella tietää mitä teki. Kiinnostuneena hän katseli toisen toimia, miten kahvi laitettiin tippumaan. Oli kenties hivenen vaivaannuttavaa vain seistä siinä, mutta näin kai kuului olla. Daire laski varovasti lasipurkin tiskille kääntäen katseensa viininpunaiseen kuppiin, johon juoma valmistettiin.

" Olkaapa hyvä. Toivottavasti nautitte - suosittelen, ettette lisää myöskään sokeria. 2.50$, kiitos", myyjä tarjoili kahvin Dairelle. Toimitusjohtaja kaivoi nahkalomppakkonsa takkinsa povitaskusta etsien sopivanlaista summaa. Rahat ojennettiin myyjälle. Katse kiersi jälleen kirjahyllyihin.
"Mikä on suosikkinne?" Daire kysyi katsellen kirjojen kirjavia selkämyksiä. Jos myyjä oli haka kahviasioissa, kenties tältä liikenisi vinkki jos toinenkin, myös kirjallisuuden suhteen. Viimeaikoina Daire oli uppoutunut lähinnä poliittisiin jännäreihin ja kaipasi jo vaihtelua...
Poissa
Avatar

Linnunpelätin

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 17
  • Liittynyt: 15 Huhti 2015, 21:30

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti21 Huhti 2015, 13:21

Kommentti kahvin tuoksusta, ei sanallista kiitosta, mutta alkava hymynkare toisen kasvoilla riitti Aloysiukselle paremmin kuin hyvin. Ainakin toinen alkoi vähitellen piristyä, ehkä jopa hieman rentoutua - ja mikäs sen parempi, sillä silloin saattoi baristan hyväntuulisuus ottaa vieä askeleen aidomman ilon suuntaan. Jos jotakin, mies nautti hyvästä kahvista ja sen tarjoamisesta muille, mutta ennen kaikkea myös siitä, ettei ollut nähnyt vaivaan kulloisenkin kupposen loihtimiseen turhaan. Jos hän saikin ihmisten päiviä pelastettua tai ainakin jotenkin parannettua niinkin yksinkertaisella asialla kuin kahvi, niin olkoon. Ei hän tätä alaa ollut rahan vuoksi valinnut.

" Kiitos! ", barista kiitti tottumuksesta vielä uudemman kerran vastaanottaessaan rahat, toisen jo kääntyessä kohti kirjahyllyjä. Uudemman kysymyksen tullessa Aloysius tajusi että mies oli tainnut kysellä jotakin - niin, kahvilasta - jo aiemmin, mutta kahvintekoon keskityttyään oli barista sivuuttanut kysymyksen puolivahingossa. Ei sillä etteikö hän olisi asiakastaan kuullut, mutta oli kenties keskittynyt hieman liikaa tekemiseensä, ja siksi jättänyt vastaamatta. No, ehkäpä sauma korjata tilanne vielä tulisi, sillä toinen punatukka tuntui olevan jäämässä liikkeeseen ainakin hetkeksi, ja jos hän halusi nyt kahvia saatuaan vielä rupatella, olisi Aloysius korvana, kun kädet saivat hetken kuppien pyörittelystä levätä.

Toisen katsellessa kirjoja alkoi mies baaritiskin takana siivota jälkiään, mutta suodattimen kuivaaminen huuhtelun jälkeen tai kahvinpurujen pyyhkäisy pois tiskiltä eivät enää estäneet vastaamista toiselle.
" Suosikkini? Nyt valitsitte vaikean kysymyksen. " Aloysius naurahti.
" Kirjat kun voivat puhutella eri päivinä, eri aikoina niin monella eri tapaa... " Barista laski käsistään pienen myllyn, jonka säiliötä oli juuri ollut puhdistamassa, otti oman kuppinsa tiskin reunalta mukaansa ja siirtyi lähemmäs kirjahyllyjä siemaisten kupistaan.
" Olette lukemista vailla? " Toteamus esitettiin kysymyksen sävyyn, ei kuitenkaan yhtään vähemmän kohteliaasti kuin aikaisemminkaan.
" Suoralta kädeltä hyvää kirjaa en koskaan voi luvata, mutta mielipiteeni voin valintaan avuksenne tarjota. Minkälaiset teokset yleensä ovat makuunne, vai olisiko jokin uusi ja erilainen tällä saralla päivän sana? " Nyt mies vinkkasi, hieman virnistäen.
" Tummapaahtoista ja täyteläistä, vaiko jotakin aivan muuta? "
The light, the life, the strength, the harvest, gratefulness
In four moons the antlered one will go to rest

Dalamar

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti22 Huhti 2015, 19:19

" Suosikkini? Nyt valitsitte vaikean kysymyksen", kauppias oli naurahtanut. Daire tyytyi vain hymyilemään etäisesti, vastausta odottaen. Toki asiakkaille oli oltava kohteliaita, ei liian tungettelevia. Toimitusjohtaja halusi silti kuulla, mikä oikeasti oli tämän miehen mieleen, kirjallisuudesta puhuttaessa. Kaipa tämä luki...Tuskin olisi muuten tullut tällaiseen paikkaan töihin. Tai mistäs sitä tiesi, eihän se Dairelle kuulunut.

" Kirjat kun voivat puhutella eri päivinä, eri aikoina niin monella eri tapaa... Olette lukemista vailla? " mies oli jatkanut. Kuin esimerkkiä noudattaen myös Daire nosti höyryävän kupin huulileen. Kahvi oli todella maukasta. Lämmittävää, pehmeää...Juuri sopivaa nostamaan uupuneen toimitusjohtajan synkistä tunnelmista jonnekin inhimillisyyden rajamaille. Hymy, joka hänen huulilleen nousi oli lämpimämpi. Liekkö kahvin ansiota.
"Kyllä...Täällä näkyy olevan paljon sellaisia, joista en ole edes kuullut", Daire vastasi toista silmäillen, antaen harmaan katseen kääntyä takaisin kirjojen selkämyksiin. Hymyilytti...Tuli jotenkin äiti mieleen.

" Suoralta kädeltä hyvää kirjaa en koskaan voi luvata, mutta mielipiteeni voin valintaan avuksenne tarjota. Minkälaiset teokset yleensä ovat makuunne, vai olisiko jokin uusi ja erilainen tällä saralla päivän sana? Tummapaahtoista ja täyteläistä, vaiko jotakin aivan muuta?" mies oli Dairelle virnistänyt. Toimitusjohtaja naurahti.
"Kenties jotain erilaista...Olen kyllästynyt poliittisiin teoksiin, elämänkertoihin ja synkkiin kuvauksiin ihmismielestä. Osaatteko suositella jotain kepeämpää?" Daire kysäisi kääntäen kasvonsa kauppiaan puoleen...
Poissa
Avatar

Linnunpelätin

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 17
  • Liittynyt: 15 Huhti 2015, 21:30

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti25 Huhti 2015, 01:26

Ei Aloysius ollut tarkoituksella väistänyt toisen miehen kysymystä, mutta toisen ilmeestä saattoi silti nähdä ettei tämä ollut baristan vastaukseen täysin tyytyväinen. Aloysius ei kieltänyt etteikö hänen vastauksensa olisi ollut varsin ympäripyöreä, vaikka tavallaan Daire baristan sitä tietämättä osuikin oikeaan asiakaspalvelijan kohteliaisuutta ajatellessaan. Perinteiseen ketjukahvilan palveluun verrattuna mies Brown Booksin takana todennäköisesti otti enemmän vapauksia palveluotteensa suhteen, mutta piti hyvin tarkkaan huolta häilyvästä rajasta asiakaspalvelun ja liiallisen tuttavallisuuden välillä - joskin aivan muista kuin asiakaspalvelullisista syistä.

Mitä tuli hänen suosikkikirjoihinsa, Aloysius oli kuitenkin ollut vain rehellinen. Hän olisi voinut heittäytyä syvällisempäänkin keskusteluun lähes mistä tahansa kirjasta tai vähintäänkin pitää monologin monien teosten hyvistä ja huonoista puolista kuitenkaan nostamatta mitään niistä sen erityisemmin jalustalle - mutta valita yksi ylitse muiden? Mahdotonta. Tokihan sitä olisi voinut keksiä jonkin vakiovastauksen asiakkaille jotka aiheesta kysyivät (usein), mutta tympäisevämpää miehestä olisi ollut esittää valheellisia, helppoja vastauksia mahdollisten todenmukaisempien, vaikkakin sitten kiertelevämpien sijaan.
" Täällä näkyy olevan paljon sellaisia, joista en ole edes kuullut, " toinen kuitenkin jatkoi, mihin Aloysius nyökkäsi, hymyillen kevyesti.
" Siihen olen tavallaan pyrkinytkin -" , mies totesi, melkein pientä ylpeyttä äänessään, kurottaen kätensä sipaisemaan satunnaisen kirjan selkämystä lähes hellästi " - sillä miksi kerätä hyllyt täyteen sellaista, minkä halutessaan löytäisi mistä tahansa muustakin kirjakaupasta? " Taas hieman retorinen kysymys, tai toteamus.
" Tietysti minulla on myös tunnetumpia nimikkeitä ja klassikoita - mutta mitäpä haittaa muutamasta yllätyksestä ja löydöstä siinä sivussa. " Mies virnisti jälleen.

" Kenties jotain erilaista...Olen kyllästynyt poliittisiin teoksiin, elämänkertoihin ja synkkiin kuvauksiin ihmismielestä. Osaatteko suositella jotain kepeämpää? " sai kauppias vastauksensa.
" Kepeämpää ja erilaista? Sitten Dorian Grayn muotokuva ei ainakaan ole ensimmäisenä listallamme. " Mies siirsi kättään mainitsemansa kirjan kohdalta, sattumoisin siihen olivat hänen sormensa aiemmin osuneet, rupatellen mennessään.
" Katsotaanpa - ehkäpä historiallinen seikkailu? Tai- " Ajatus pälkähti miehen päähän hänen silmiensä tavoittaessa nimikkeen, johon Wildestä ei ollut pitkä matka - ainakaan hänen hyvin järjestetyssä kirjahyllyssään.
" Miten olisi Wodehouse? Jeeves ja Wooster - kepeää huumoria brittien malliin. Tämä on yksi omista suosikeistani. " Mies sujautti sormensa kirjarivistöön ja poimi sieltä kirjan tarjoten sen nyt toiselle. Aloysius oli tuntenut harmaat silmät niskassaan uppoutuessaan kirjoihin, mutta vasta nyt ruskeat silmät vastasivat katseeseen hieman tutkivalla pilkkeellä.
The light, the life, the strength, the harvest, gratefulness
In four moons the antlered one will go to rest

Dalamar

Re: Pannaanko kuppi kuumaa, s'il vous plaît? [avoin]

Viesti25 Huhti 2015, 13:40

"Siihen olen tavallaan pyrkinytkin - sillä miksi kerätä hyllyt täyteen sellaista, minkä halutessaan löytäisi mistä tahansa muustakin kirjakaupasta? Tietysti minulla on myös tunnetumpia nimikkeitä ja klassikoita - mutta mitäpä haittaa muutamasta yllätyksestä ja löydöstä siinä sivussa ", kauppias oli selittänyt. Dairen katse seurasi miehen kättä, miten tämä kosketti yhtä kirjan selkämyksistä. Taisivat teokset olla miehelle rakkaita...Jos näin oli, Daire ymmärsi sen hyvin. Kirjallisuus oli hänelle pakoreitti ankarasta arjesta. Vielä isänsä valvovan silmän alla asuessaan oli nuori mies hautautunut huoneeseensa ahmien romaaneita, kuvitellut olevansa joku toinen. Toisessa elämässä, toisessa maailmassa. Niin ei ollut. Silti, kirjat olivat auttaneet häntä aikanaan eteenpäin.

"Olette oikeassa...Se on varmasti liikkeenne viehättävyyden salaisuus", Daire vastasi. Kahvia sai mistä vain, mutta kokemusta ei voinut rahalla ostaa. Koko putiikki oli toivottanut tulijan tervetulleeksi lämmöllään, omaleimaisuudellaan. Kuin olisi astunut menneeseen, aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin. Nämä ajatukset nuori toimitusjohtaja piti omana tietonaan. Tuskin tätä kauppiasta kiinnosti puhella sen enempää kuin oli tarpeen. Ei sillä, ei Dairekaan raottanut sielunsa syövereitä kenelle tahansa.

" Kepeämpää ja erilaista? Sitten Dorian Grayn muotokuva ei ainakaan ole ensimmäisenä listallamme...Katsotaanpa - ehkäpä historiallinen seikkailu? Tai- Miten olisi Wodehouse? Jeeves ja Wooster - kepeää huumoria brittien malliin. Tämä on yksi omista suosikeistani", myyjä juoksutti kättään kirjojen ylitse pysähtyessä lopulta. Sormet nappasivat opusten välistä yhden ojentaen sen Dairelle, joka otti kirjan vapaalla kädellään vastaan. Aihe oli hänelle tuttu lähinnä televisiosarjasta, mutta kirjoihin hän ei ollut koskaan koskenut. Äiti olisi pitänyt tästä, Daire totesi itselleen ääneti. Hassua kuinka ihminen kielsi itseltään naurun tuntiessaan suurta syyllisyyttä. Nuorukainen käänsi kirjan käsissään tutkien sen takakantta.
"Paljonko pyydätte tästä?" Daire kysyi hymyillen aidommin, pehmeämmin nostaen katseensa kirjan kannesta myyjään itseensä. Tämän kirjan hän pitäisi mukanaan töissä, lukisi sitä kahvitauolla ja kokousten välissä. Kenties se ilokin löytyisi ajan mittaan...Oli vain opeteltava nauramaan uudelleen...

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron