Tänään on 21 Marras 2018, 01:31


Illan viimeinen valssi...

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.
  • Kirjoittaja
  • Viesti

Dalamar

Illan viimeinen valssi...

Viesti20 Elo 2014, 14:38

//Varja ihanaisen Lavenderin kanssa on tervetullut. Otin vapaudeksi olettaa, että Lavender olisi Dairen luona :) jos haluat kuitenkin, että Lavender olisi tulossa omasta kodistaan, niin kerrothan! muutan tekstiäni sen mukaan!! ^^ //

Peili heijasti pitkän, punatukkaisen nuoren miehen kuvajaista. Miehen teräksenharmaissa silmissä näkyi päättäväisyyttä ja älyä. Hyviä ominaisuuksia toimitusjohtajalle. Mutta noissa silmissä loisti myös epävarmuus ja pelko, ei niin toivottavia piirteitä. Daire sipaisi otsalle valahtaneen hiussuortuvan takaisin paikoilleen miettiväinen ilme kasvoillaan. Yönsininen puku sai hänen silmänsä näyttämään sinisemmiltä, mitä ne todellisuudessa olivatkaan. Daire suoristi valkoisen paitansa kauluksen luoden viimeisen silmäyksen peilikuvalleen. Uskomatonta, kuinka paljon hän muistuttikin isäänsä, vaikka silmät ja hiukset olivatkin äidin perua. Toisinaan Dairen teki pahaa katsoa itseensä. Entä jos häneenkin oli istutettu syvä pahuuden siemen, vaikka hän ei itse sitä vielä tietänytkään. Mies pudisteli päätään. Hullutuksia. Turhaan hän mieltänsä pahoitti ajatuksillaan. Daire astui kylpyhuoneen ovelle samuttaen valot perässään. Olihan hän herrasmiehenä antanut Lavenderille tilaa laittautua makuhuoneessa. Olihan siellä sentään kokovartalopeili.
Daire asteli olohuoneeseen kiiltävissä nahkakengissään. Lieve purisi unisena sohvalla kerälle kiertyneenä. Mies hymyili kissalle istuutuen lemmikkinsä vierelle. Kuin aistien isäntänsä läsnäolon kisumirri pyörähti selälleen. Miltein vaistomaisesti Daire upotti sormensa Lieven pehmeisiin karvoihin. Kissa naukaisi silkkaa tyytyväisyyttään silmät ummessa suupielet ylöspäin. Aivan kuin se olisi hymyillyt. Aikansa silitettyään Daire nousi seisaalleen suunnistaen makuuhuoneen ovelle. Ei heillä kiire ollut, mutta Dairen olisi joka tapauksessa oltava juhlissaan paikalla ennen muita vieraita. Jännitys kutitteli vatsanpohjassa. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun hän oikein julkisesti toi miehen mukanaan. Jos kaikki menisi hyvin, ja niin kuin Daire oli suunitellut, hänen isänsä ei saisi tietää moisesta tempauksesta halaistua sanaa. Jos ei...kylmä hikinoro valui miehen niskasta selkään.
"Oletko kohta valmis?" Daire kysyi raottaen makuuhuoneen ovea jääden oven pieleen nojaamaan hellä hymy huulillaan.
Poissa
Avatar

Varja

Pikkuvanha

  • Viestit: 154
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti09 Loka 2014, 03:30

//Sori taas ikuisuusvastaus ;_; Dairen asunto käy hyvin!//

Tumman puvun kultaiset yksityiskohdat kimalsivat hillitysti, kun pyörähdin vielä peilin edessä. Sidoin pitkän lettini silkkinauhalla ja asetin pienet helmet hitusen paremmin - en ollut malttanut jättää lettiä paljaaksi. Helmet olivat pikkuruisia, ja kimmelsivät kivasti mustan ja kullan muutamassa eri sävyssä. Letti itsessään sai levätä oikean hartian yli rinnalla. Ehkä se illan mittaan valuisi taakse. Ei se kai mitään haittaisi. Samalla ajatukset pyörivät tikittävissä kelloissa, kun laittautumiseen oli taas kulunut hivenen kauemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Ainahan siinä kävi niin. Onneksi siihen osasi jo varautua.
Taputin viimeiset kiinnityspuuterit otsalle ja nenälle. Olin jättänyt silmämeikinkin minimiinsä, vain siistit rajaukset ja tuuheuttava ripsiväri. Vaikka edelleen tänäkin päivänä sekin taisi olla miehelle erikoista ja liikaa. Pikainen ripsien harjaus ja viimeiset hiusten pöyhimise--
"Oletko kohta valmis?"
Oikeastaan lettiin sopisi paremmin pieni rusetti kiinnitykseen. Vaikka siitä samasta silkkinauhasta.
"Kohta", nappasin solmioni siististi pedatulta sängyltä. Jähmetyin paikalleni tuijottamaan Dairea ovenpielessä. Toinen näytti niin uskomattoman hyvältä puvussa... Ja ne silmät...! Hymyilin höperösti paikallani. Tuo komeus sattui kaiken lisäksi minun.
Edelleen hymyillen hipsutin miehen luokse ja ojensin kravattia hänelle.
"Laitatko tämän? En varmaan itse osaa edes solmia sitä oikein..." pyysin lopuksi hieman virnistäen. Ei muistikuvaa, koska viimeksi olisin tehnyt kravattisolmun.

Palasin vielä peilin luokse sulkemaan puvuntakin napin ja sitomaan lettinauhan sille rusetille. Katsoin huoneeseen saapunutta miestä epätoivon vilahtaessa silmäkulmassa. Mitä jos meikkini olisikin liikaa? Hiuksista saisi vielä helmet helposti pois, mutta naaman pesu olisi jo ikävämpi juttu.
"Kelpaanko?" hymyilin hieman epävarmasti. En tainnut olla kaikista perinteisimmän näköinen mies menossa firman juhliin. Onneksi ei tarvinnut mennä yksin.

Dalamar

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti25 Loka 2014, 12:13

//Ei haittaa ^^ <3 //

Daire katseli lumoutuneena Lavenderia, joka näytti uskomattoman kauniilta. Niin kauniilta, ettei mies keksinyt sen veroista sanaa, mikä olisi kuvannut tuota jumalaisuutta parhaiten. Nuorukainen ei voinut uskoa, että tuo mies olisi hänen omansa.

"Olet niin uskomattoman kaunis kultaseni", Daire henkäisi huomaamattaan ranskaksi. Niin kävi usein, kun hän ei keskittynyt puhumaansa. Onnellisena mies katseli enkeliään, joka tepsutti lähemmäs kravaatin kanssa. Toisen pyyntö oli mitä suloisin. Hellästi Daire otti kravaatin sipaisten sormillaan Lavenderin kämmenselkää.
"Tietysti", mies vastasi puhuen jälleen englantia hengittäen syvään Lavenderin tuoksua. Mies tuoksui ihanalle. Pienet helmet siistissä letissä vain korostivat sinisilmäisen maidon vaaleaa ihoa. Täydellinen. Se oli kaiketi paras sana kuvaamaan tuota jumalaista olentoa. Täydellinen...

Tottunein ottein Daire solmi kravaatin. Se oli täysin rutiininomaista, joten miehen ei tarvinnut katsoa käsiään vaan hän saattoi uppoutua täysin Lavenderin sinisiin bambin silmiin.
"Kelpaanko?"
Epävarma kysymys sai Dairen hymyilemään.
"Pelkään pahoin, että kelpaat liiankin hyvin. Kuinka voin viihdyttää vieraitani, kun palan halusta riisua sinut ja rakastella kanssasi koko yön", Daire kuiskasi Lavenderin korvaan näykkäisten korvanlehteä sanojensa vakuudeksi. Niin...He eivät olleet edenneet vielä niin pitkälle. Daire ei ollut halunnut painostaa Lavenderia, eikä myöskään antaa itsestään väärää kuvaa elämänsä rakkaudelle. Heidän oli hyvä edetä hitaasti...Kuitenkin, kun Lavender seisoi siinä hänen edessään kauniimpana kuin enkeli, Daire joutui laskemaan mielessään kymmenneen hillitäkseen himonsa, vaikkei se helppoa ollut. Hän oli kuitenkin ranskalainen, kiihkeä ja kuumaverinen...
Poissa
Avatar

Varja

Pikkuvanha

  • Viestit: 154
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti30 Loka 2014, 22:19

Seuraan vinosti hymyillen, kun terässilmä pyöräyttää kravattiini kauniin solmun. Ties kuinka kauan olisin itse saanut taistella solmion kanssa... Toinen tuntuu katsovan vieläpä ihan muualle kuin käsiinsä.

"Pelkään pahoin, että kelpaat liiankin hyvin. Kuinka voin viihdyttää vieraitani, kun palan halusta riisua sinut ja rakastella kanssasi koko yön", mies kuiskuttaa valloittavasti. Kiedon kädet kevyesti ranskalaisen niskalle ja naurahdan tuon sanoille. Tunnen punastuvani, mutta helpottaa tietää ettei se näy meikin alta. Miksi aina pitää punastella...
"Ehkä, jos olet oikein kiltisti tänään, niin ehkä kenties olet ansainnut yöllä pienen palkinnon", kiusaan Dairea ennen kuin itsekään ehdin ajatella sen pidemmälle. Jotain pitäisi nimittäin nyt keksiä. Mies kuitenkin käyttäytyy aina ihan mallikelpoisesti, enkä varmasti löydä puolikastakaan pahaa sanaa illanpäätteeksi. Virnistän vielä keventääkseni omaa mieltäni. Eiköhän sitä aina jotakin keksi. Ainakin kun on juonut muutaman lasillisen kuohuvaa...
Lasken lyhyen suukon pidemmän poskipäälle - huulille en tohdi, kun siitä ei päästäisi ikinä liikkeelle - ja erkanen toisen lämmöstä hakemaan kännykkäni senkin päältä. Alan näemmä asettua kunnolla jo kodiksi miehen asunnossa.

"Jännittää. Joko mennään?" sanon valehtelematta yrittäen ajaa ajatukset tulevasta yöstä takaisin nykyhetkeen. Sitä paitsi helpoimmalla jännityksestä pääsee syöksymällä surman suuhun ritarin käsipuolessa. Tai niin toivon. Hymyilen ranskanrakastajalleni vähän matkan päästä.

Dalamar

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti31 Loka 2014, 14:38

"Ehkä, jos olet oikein kiltisti tänään, niin ehkä kenties olet ansainnut yöllä pienen palkinnon", Lavender lausahti saaden Dairen värähtämään. Mies virnisti pehmeästi sipaisten sormillaan rakkaansa silkkistä poskea.
"Vai niin, siinä tapauksessa kohtelen sinua tänä iltana kuin kuningasta", Daire vastasi tarttuen hellästi enkelinsä sormiin nostaen käden huulilleen kevyesti. Kuinka hän todella pystyisi keskittymään tänä iltana. Olemaan juhliensa isäntä ja viihdyttämään vieraitaan. Helpoksi Lavender ei sitä tehnyt. Dairen suupieli kohosi sinisilmän suukottaessa hänen poskeaan. Siinäkö kaikki? Ei intohimoista suudelmaa...Daire jäi paikoilleen kaunokaisensa karatessa hänen käsivarsiltaan.

"Jännittää. Joko mennään?" mies kysyi. Daire nyökkäsi verkkaisesti tarjoten käsivarttaan toiselle.
"Meille tulee hieman kiire, mutta emmeköhän me ehdi", harmaasilmäinen puheli johdattaen Lavenderin makuuhuoneesta olohuoneeseen, jossa Lieve purisi tyytyväisenä. Daire vilkaisi kattiaan. Sillä ei olisi kotona mikään hätä. Ruokaa ja vettä oli, ja olihan mies laittanut kupin pohjalle hieman kermaa hyvitelläkseen poissa oloaan.

Eteisessä Daire nappasi avainkoukusta autonsa avaimet ja varmisti vielä, että kylpyhuoneen valo oli samutettu. Sen tehtyään hän avasi oven kaunokaiselleen. Jännitys kipristeli vatsanpohjassa. Mitenköhän ilta sujuisi? Mitä ihmiset ajattelisivat tai sanoisivat tajutessaan Dairen avecin olevan mies. Pelko silmissään nuorukainen puristi Lavenderin kättä. Ehkä hän hermoili turhaan. Kaikki menisi hyvin. Ainakin toivon mukaan.

"Tapaat kummitätini Odeten tänä iltana", Daire sanahti odottaen hissin nousevan ylös. Hän katsahti Lavenderia hymyillen. Jos se olisi ollut Odetesta kiinni, nainen olisi varmasti murtautunut kummipoikansa asuntoon tavatakseen Lavenderin jo aikaisemmin.
"Hän on hieman erikoinen...hyvin dramaattinen, mutta tulette varmasti toimeen", terässilmäinen naurahti kietoen kätensä kaunokaisensa ympärille ohjaten miehen avautuvaan hissiin...
Poissa
Avatar

Varja

Pikkuvanha

  • Viestit: 154
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti04 Marras 2014, 09:19

Ohimennessä oli pakko vielä pysähtyä silittämään kehräävää karvapalloa. Ihan hetkeksi.
Kipitän ovesta ja ylläpidän kissan jättämää hymyä huulillani, vaikka Dairen hermoilu tarttuu minuunkin. Pidän kädestä varmana ja yritän kovasti näyttää rennolta, ei voisi seurata kovin hyvää jos molempien paniikki näkyisi ulospäin...

"Tapaat kummitätini Odeten tänä iltana. Hän on hieman erikoinen...hyvin dramaattinen, mutta tulette varmasti toimeen", hän naurahtaa vieden minut hissiin.
"Ihanko totta? Etkä aiemmin huomannut mainita?" virnistän liioitellun huolettomasti. Sehän tästä nimittäin puuttuikin: tärkeän läheisen ensitapaaminen!
"Jos hän on läheskään yhtä mukava kuin sinä, tulemme hyvin toimeen." Hymyilen.
Painan hissin nappia ja samalla liikkeellä pyörähdän vastakkain toisen kanssa. Peruutan selän vasten seinää ja vedän Dairenkin lähemmäksi päästäkseni suutelemaan vihdoin hänen ahnaita huuliaan.

"Jos olo käy tukalaksi, voin aina lähteä kesken kaiken pois. Vaikka ihan heti aluksi. Voin vaikka mennä Lieven kanssa odottamaan, että tulet kotiin", ehdotan miltei kuiskaten. Pyydystän harmaiden silmien katseen kertoakseni, että olen tosissani.
"Mutta ota ihan rauhassa. Voit vaikka esittää, ettet tunne minua ollenkaan. Lupaan etten loukkaannu." Vaikka vähän loukkaantuisinkin, oikeasti. Alan tosin puhua hermostuksissani liikaakin. Hissi kilahtaa pyytämääni kerrokseen.

Dalamar

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti04 Marras 2014, 22:22

"Ihanko totta? Etkä aiemmin huomannut mainita?" Lavenderin sanat saivat Dairen kulman kohoamaan. Hänkö tosiaan oli unohtanut kertoa asiasta. Se oli täysin mahdollista, ei tosiaan epätodennäköistä. Miehellä oli ollut niin kiire juhliensa järjestämisessä, että kaikki muu oli jäänyt hieman toissijaiseksi.

"Olen pahoillani, olin unohtanut koko asian. Odeten läsnäolo on niin itsestäänselvyys, etten ymmärtänyt sanoa sitä erikseen", Daire lausui kohauttaen pienesti olkapäitään.
"Jos hän on läheskään yhtä mukava kuin sinä, tulemme hyvin toimeen", kaunokainen jatkoi hymyillen. Daire ei pahemmin ehtinyt kommentoimaan asiaan, kun sinisilmäinen oli painautunut hissin seinää vasten vetäen toimitusjohtajan mukanaan. Hmm...Vaarallista. Lavender leikki tulella antaen Dairen uppoutua huuliinsa. Nuorukainen oli jo miltein unohtanut tärkeät edustuskekkerinsä suudellessaan noita pehmeitä huulia, kun hänen enkelinsä puhkesi uudelleen puhumaan.

"Jos olo käy tukalaksi, voin aina lähteä kesken kaiken pois. Vaikka ihan heti aluksi. Voin vaikka mennä Lieven kanssa odottamaan, että tulet kotiin...Mutta ota ihan rauhassa. Voit vaikka esittää, ettet tunne minua ollenkaan. Lupaan etten loukkaannu", Lavender kuiskasi. Daire katsahti rakastaan yllättyneenä, mutta samalla harmissaan. Mitä Lavender oikein ajatteli hänestä? Että hän aikoisi hylätä tämän kesken kaiken. Kerta hän oli miehen mukanaan kutsunut, ei hän aikonut jättää leikkiä kesken.

"Minkalaisena moukkana minua pidät", Daire kuitenkin virnisti painaen huulensa Lavenderin kaulalle. Hissi kilahti ja ovet avautuivat...Harmi. Daire irrotti otteensa rakkaastaan kiiruhtaen avaamaan miehelle ulko-oven ja johdattaen miehen autoonsa kädestä pitäen. Nuori toimitusjohtaja itse kiersi kuskin puolelle vetäen oven kiinni perässään. Hän katsahti levollisena Lavenderia käynnistäessään autonsa.

"Saat itse päättää haluatko olla ottamassa kanssani vieraita vastaan, vai haluatko pysytellä sivummalla. Kumpikin vaihtoehto sopii minulle", Daire lausui pehmeästi hymyillen rohkaisevasti näyttäen että asia tosiaan oli niin. Vaikka nuorukaista kieltämättä jännitti näyttäytyä mies seurassaan, ei hän aikonut jänistää...
Poissa
Avatar

Varja

Pikkuvanha

  • Viestit: 154
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti23 Joulu 2014, 21:01

Minkälaisena moukkana minua pidät, kuuluu vastaus ja ahnaat huulet visitoivat viettelevästi kaulalla. Tyytyväinen hymähdys. Mielessäni ehdin tietysti kerrata kaikki mahdolliset katastrofit, joita voisi tapahtua. Ja jotka voisi välttää livahtamalla juhlista ennen niiden alkua tai heti niiden alun jälkeen. Kysymykset suhteestamme heti ensimmäisenä.
Jos vanhempi herra Deschamps kuulisi yhdeltäkin vieraalta...!

Kipitän taas avatuista ovista kuin prinsessa ikään. Pitihän se vihdoin myöntää, että moinen kohtelu tuntuu hyvältä. Kuin olisin kovinkin arvokas, heh. Nyökkään hymyillen kiitokseksi. Autossa jännitys kasvaa taas, mikä ärsyttää ja näkyy levottoman katseen juoksentelusta ja kevyestä alahuulen pureskelusta. Kädetkin etsivät tekemistä. Kuinka paljon helpompaa olisi, kun vain rentoutuisi...
Vai saan itse päättää, olisinko sivummalla. Ehdottomasti houkuttelevammalta kuulostaa vieraiden vastaanotto, saisivat firman kerma ja heidän keimailevat vaimonsa ainakin kuuman puheenaiheen; minut. Olen sitten sivummalla eli en. En toisaalta kyllä tiedä kuinka vieraat vastaanotetaankaan...
"Noh, jos katsotaan paikanpäällä sitten, että miltä vaikuttaa", vastaan oikeastaan vastaamatta kysymykseen. Hymyilen kuitenkin jo rennommin.
"Taitaa tulla aikamoista viihdettä seurata vieraiden ilmeitä, kun he tajuavat ettet olekaan tuonut kaunista naista mukanasi", naurahdan ja yritän sillä vähän peitellä intoani. Siitä todentotta tullee hauskaa...
Käännän virnuilevan katseeni lämpimistä terässilmistä tiehen. Mitä menetettävää minulla edes on?

"Ja jos kaikki menee ihan mönkään, voimme aina toteuttaa suunnitelman karkaamisesta ja maanviljelystä."

Dalamar

Re: Illan viimeinen valssi...

Viesti23 Joulu 2014, 22:36

"Noh, jos katsotaan paikanpäällä sitten, että miltä vaikuttaa", kuuluu pelkääjän paikalta vastaus. Daire nyökäytti päätään keskittäen katseensa menosuuntaan. Eihän sitä koskaan tietäisi, jos varomaton jalankulkija päättäisi syöksähtää tien yli, tai karannut koira säntäisi suoraan auton alle. Sitä paitsi nuori toimitusjohtaja oli varma ettei enää kykenisi irrottamaan katsettaan enkelistään, jos hän erehtyisi vilkaisemaan vierellään istuvaa jumalaista miestä.

"Taitaa tulla aikamoista viihdettä seurata vieraiden ilmeitä, kun he tajuavat ettet olekaan tuonut kaunista naista mukanasi...Ja jos kaikki menee ihan mönkään, voimme aina toteuttaa suunnitelman karkaamisesta ja maanviljelystä", Lavender naurahti suloisesti saaden Dairen hymyilemään leveämmin, vaikka kaunokaisen sanat saivatkin sisuskalut solmuun. Peitelläkseen hermostuksensa Daire puristi rattia lujemmin. Jos hänen kätensä tärisivätkin, ei sitä varmaankaan huomannut.

"Totta...täytyy kyllä myöntää, ettei minulla ole harmainta aavistusta, miten maata viljellään", Daire virnisti kääntämättä katsettaan Lavenderiin ihan jo kaunokaisen oman turvallisuuden tähden. Olisi kieltämättä jännittävää seurata miten juhlaväki suhtautuisi miesseuralaiseen. Eihän se toki ollut ennenkuulumaton asia, toiset miehet toivat toisinaan ystäviä mukanaan aikomuksenaan esitellä heitä vapaille naisille. Mutta tiedettävästi Deschamps Companyn historiassa kukaan mies ei ollut tuonut firman pippaloihin miespuolista kumppania. Noh...kertahan se olisi ensimmäinenkin, Daire yritti mielessään rauhoitella itseään, vaikka kylmä hiki nousi jälleen pintaan.

Daire hiljensi vauhtiaan kääntyäkseen parkkipaikalle, pysäyttäen lopulta autonsa henkilökohtaiseen parkkiruutuunsa. Kehräävän moottorin hiljentyessä Daire käänsi vihdoin katseensa Lavenderiin kumartuen miehen puoleen. Hän suuteli rakkaansa huulia hellästi ja hartaudella, kuin olisi astumassa viimeiselle tuomiolle. Kenties hän olikin.

"Kiitos...kun tulit mukaani", Daire kuiskasi hiljaa vetäytyen omalle puolellen. Hän nousi autosta kiiruhtaen avaamaan Lavenderille jälleen oven. Jännitys tiivistyi vatsanpohjalle, kuin isoksi kiviksi. Askeleet tuntuivat äkin raskailta. Silti nuorukainen piti kasvoillaan lämpimän ilmeen. Hän ei halunnut turhaan huolestuttaa kavaljeeriaan. Lavenderia jännittäisi varmasti yhtä lailla, eikä Daire halunnut toisen murehtivan. Daire halusi nähdä kaunokaisensa hymy huulilla...onnellisena. Niinpä harmaasilmäinen nuorukainen kumarsi rakkalleen vino hymy huulillaan tarjoten käsivarttaan.

"En tiedä sinusta, mutta tarvitsen lasillisen ennen vieraiden tuloa", Daire huokaisi nielaisten pienesti. Hän vilkaisi ovien suuntaan, vaikka ketään ei näkynytkään. Ensimmäiset vieraat saapuisivat varmasti jo vartin sisällä. Dairen katse valui ovista Lavenderiin. Kaikki menisi hyvin, eikö?

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron