Tänään on 21 Marras 2018, 01:35


Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.
  • Kirjoittaja
  • Viesti

TuikKu

Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti30 Huhti 2014, 16:52

[Hypocrate Aaronin kanssa tänne, kiitos~ uvu
Paikkana toimii Welldonin ja Fringesterin rajamailla pieni, suht ruuhkainen baari.]

Aiden Breen

Ilta oli hämärtymään päin. Kesä oli tuloillaan joten ulkona oli mukavan lämmin, vaikkakin myöhemmin olisi varmasti kylmempi. Olin pukenut ylleni mustat tennarit, kuluneet tummat farkut sekä tummanpunaisen hihattoman paidan. Minun ei ollut kuitenkaan kylmä, olihan minulla mukanani musta, jo suht vanha nahkatakkini, mutta baarissa jonne olin hetki sitten saapunut oli hyvinkin lämmin ja miellyttävä ilmapiiri. En ollut ennen käynyt kyseisessä baarissa, mutta se oli vaikuttanut parhaimmalta vaihtoehdolta tänä iltana joten miksikäs ei. Tietäisin sitten tulevaisuudessa tulisinko tänne enää tämän jälkeen. Tähän asti paikka oli kuitenkin vaikuttanut ihan kivalta, eikä baarin asiakaskunnassa ollut valittamista. En ollut koskaan ollut missään baarissa tai baarin tapaisessa paikassa jossa rellesti näin paljon nuorta naisporukkaa ja se jos mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Kävin hakemassa itselleni toisen ison oluen ja istahdin ikkunan viereiseen pöytään. Penkit olivat mukavan pehmeät ja tästä näki sopivasti lähes koko baarin tilat. Katselin ympärilleni ja otin hieman rennomman asennon. Ehkä vielä saisin täältäkin seuraa tulevien tuntien aikana. Ainakin toivoin niin.

Hypocrate

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti30 Huhti 2014, 17:27

//Hiphei! :3

Aaron ei erityisemmin harrastanut alkoholia. Siis ikäänkuin ollenkaan - johtui varmaan ystäväpiiristä, joka oli hiukan pienenpuoleinen eikä yhtään humaltuneeseen ilonpitoon taipuvainen. Tänä iltana tavallista siistimmän näköinen poninhäntämies oli kuitenkin lähtenyt pieneen, vähän tutumpaan baariin eräälle Sovitulle Tapaamiselle.

Sovitun Tapaamisen Toinen Osapuoli oli kuitenkin jättänyt ilmaantumatta. Tekstiviesti tuli kymmeniä minuutteja sovitun tapaamisajan jälkeen. Näitä voisi kai kutsua ohareiksi.

Joten yleensä niin fiksu Aaron oli sitten mennyt ottamaan vähän useamman ihan itsekseen, antanut painavien ja tummien ajatusten käyttää päätä leikkikenttänään. Viimeisintä juomaansa kannatellessaan ja omaa pöytäänsä kohti suunnatessaan Aaron sai huomata, että joku oli varannut tyhjän pöydän itselleen. Eihän hän ollut edes ollut poissa kauaa..! No, oli pakko etsiä uusi istumapaikka.

Aaron lysähti erääseen ikkunanviereiseen pöytään, hieraisi ohimoaan silmät puoliksi ummessa, ja huomasi vasta lysähdysmanööverit suoritettuaan, että pöydässä oli jo porukkaa. Oho.
"Tuota... Iltaa? En huomannut ollenkaan..." Ei humalaisen soperrusta, ennemminkin murtuneen miehen puhetta.
"Sori."

TuikKu

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti30 Huhti 2014, 18:13

Keskityin juomaan oluestani, mutta havahduin tuoliin lähteneestä äänestä kun joku oli istahtanut siihen äkillisesti. Nostin katseeni kohottaen samalla kulmiani vieraaseen henkilöön joka hieraisi ohimoaan ja tuntui vasta tämän jälkeen huomaavan minut. Toisen puheista päätellen tämä ei ollut enää aivan selvinpäin, muttei missään kaatokännissäkään. Seurasin katseellani ehkä hieman uteliaastikin vaaleahiuksista miestä ja naurahdin lopulta.

"Iltaa. Mitäs tuosta, istu vain siihen jos haluat...", tokaisen miehelle ja siemaisen jälleen oluesta laskien sen kuitenkin lopulta takaisin pöydälle irroittaen samalla selkäni tuolin selkämyksestä, nojaten pienesti pöydän reunaan. Toisinaan olisin toivonut äkillisen seuralaiseni olevan nainen, mutta mikäs tässä. Seura kun seura kelpasi aina. Varsinkin tälläisinä harvinaisen yksinäisinä iltoina.

"Mikäs sinut tänne tuo?", kysyn lopulta mieheltä ja katselen tätä tarkemmin. Toinen ei näyttänyt aivan siltä että viihtyisi baareissa kovinkin usein. Sinisilmäinen vaaleatukka sai minussa aikaan ihan erilaiset mielikuvat siitä millainen toinen oli.

Hypocrate

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti30 Huhti 2014, 18:29

Aaron nykäisi kauluspaitaansa leukansa alta - hän oli tajunnut aika äkkiä, että tämä paikka oli rennompi. Kauluspaita oli ehkä Aaronille rentoa, muille ei. Toivottavasti hän ei vaikuttanut snobilta. Töykeästi varattuun pöytään tupsahtanut mies ei saanut heti lähtöpasseja, kuinka loistavaa, tai noh... tavallaan. Hän ei halunnut haastaa riitaa mutta ei Aaron ollut varma, halusiko hän jutellakaan. Äh.

Hetki kului aivan hiljaa, Aaron keskittyi lasinsa maltilliseen tyhjentelyyn, mutta sitten mustatukkainen availi keskustelua kysymällä Aaronin illanvietosta. Ei hän tosiaankaan tahtonut kertoa epäonnistuneista tref - - - noh, treffit ne kai olivat? Tämä saattoi muuten hyvinkin olla syy siihen, että ihanainen Eliza ei ollut sitten saapunut paikalle. Pitäisi olla suorempi. Mutta turhat tuuminnat sikseen! Sinisten silmien yleensä niin vakaa ja tarkaavainen kipinä oli himmentynyt illan edetessä.
"Tiedätkö... käykö sinulle koskaan niin, että tiedät miten pitäisi toimia - mikä on oikein - mutta et sitten vain.. pysty?"

Oho. Ei vastannut alkuperäiseen kysymykseen ja kuulosti vähän liiaksikin humalaisen horinoilta. Aaron hörppäsi lisää ilolientä.

TuikKu

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti30 Huhti 2014, 18:44

Katselin yhä sinisilmäistä miestä joka nykäisi kauluspaitaansa ja näytti siltä ettei ollut kuullutkaan kysymystäni. Naurahdin huvittuneena ja nojauduin taaksepäin penkkiäni vasten ja join jälleen oluestani joka näytti pian jo loppuvankin. Pieni hiprakanpoikanen kolkutteli jo ovella, muttei se sen kummemmin vielä vaikuttanut. Pitäisi varmaankin hakea jossain vaiheessa jotakin hieman vahvempaa, mutten ollut vielä edes varma olisinko saanut täältä minkäänlaista naisseuraa. Päätin siis jättää juomisen vielä omaan arvoonsa ja keskityin ennemmin seuraani tupsahtaneeseen vaaleahiuksiseen mieheen.

Tämä lopulta avasi suunsa, muttei vastannut kysymykseeni. Hymähdin vain juoden samalla olueni loppuun ja kohautin olkapäitäni. Toinen taisi olla enemmän humalassa mitä oli antanut aluksi näyttää.
"Mm, melko harvoin itse asiassa", puhelen vain jotakin toiselle vastaukseksi ja pyörittelen lasia kädessäni.
"Käykö sinulle sitten useinkin niin?" Kysyn uteliaana, samanaikaisesti huvittuneena enkä yritä peitellä sitä mitenkään. Tuskin toinen enää tajusi edes mitään kuusta taikka maasta.

Hypocrate

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti30 Huhti 2014, 19:40

Kyllähän Aaron itsekin ymmärsi puhuvansa vähän outoja, mutta sanat tuntuivat kierivän kieleltä liian nopeasti, aivot eivät ehtineet mukaan sensuroimaan möläytyksiä tai nolouksia. Ja olihan tuota... inhimillisistä heikkouksista, sanotaan niitä inhimillisiksi heikkouksiksi, puhuminen huomattavasti helpompaa kuin ohareista kitiseminen. Kaikilla oli virheitä. Kaikille ei sattunut ohareita.

Aaron oli sen verran omien ajatustensa lumoissa, että tuntemattoman miehen huvittunut äänensävy lipsui huomion ohi aivan täysin. Selvä Aaron olisi huomannut tällaisen seikan heti.
"Harvoin? Sinä olet onnekas." Katse suuntautui vähän keskustelukumppanista sivuun, johonkin ikkunan heijastusten maailmaan.
"Nn. Noh. Niin. Ehkä. En tiedä. Kai." Vastaukseksi kysymykseen tykitettiin sarja epämääräisiä äännähdyksiä, ja sitten sinisten silmien katse hyppäsi äkkiä pöydän toisella puolella istuvan miehen silmiin.
"Oletko aivan varma - siis siitä harvoin-jutusta?" Ottakaa tästä nyt selvä.

TuikKu

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti30 Huhti 2014, 19:56

En ymmärtäny miten oikein kykenin vetämään puoleeni aina näitä kummallisia tapauksia. Tai sitten se olin vain minä joka asian näin ajatteli. Kuitenkin. Katseeni kierteli vaaleahiuksisessa miehessä, kuitenkin aina välillä käyden baarin muissa asiakkaissa. Kukaan ei näyttänyt yksinäiseltä, päinvastoin - kaikilla oli rutkasti seuraa ja oikein viihtyisän näköinen meininki. Hetken jo mietin olisinko vain noussut ja lähtenyt etsimään jotakin parempaa seuraa kuin tämä satunnainen höpöttelinä, mutten minä nyt toista tähän yksinkään voinut jättää. Toisella ei näyttänyt menevän kovinkaan hyvin, joten mitä nyt pahentamaan vielä miehen oloa.

Pudistelin päätäni lähinnä itsekseni ja katsoin sitten sinisilmään naurahtaen kevyesti.
"Miten sen nyt ottaa", tokaisen tälle ja huomaan vieraan katseen kohdistuvan jonnekin aivan muualle kuin itseeni. Vaaleahiuksisen epämääräinen vastaus saa kuitenkin minut naurahtamaan äänekkäämmin. Ehkä alkoholillakin oli jo jonkinlaista asiaa huvittuneisuuteeni, mutta tämä vaaleahiuksinen ei auttanut asiaan yhtään.
"Mm, miten niin varma?" Kysyn sitten kohottaen kulmiani huomatessani toisen katsovan silmiin.
"Toisaalta nyt en oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä...", lausahdan huvittuneena.

Hypocrate

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti01 Touko 2014, 14:41

Aaron alkoi jo hiukkasen epäröidä - sellainen pieni järjen ääni muistutteli, että hei, pitäisiköhän tässä mennä kotiin kohta? Esimerkiksi nukkumaan vähän? Huomenna on muuten ihan kammottava krapula. Ja tuo sinun keskustelukumppanisikin on vähän kärsivän oloinen. Antaisitko olla?

Onneksi tällainen ääni hukkuu helposti vielä yhteen kulaukseen yllättävän ihanaa juomaa. Jotain se juttukaveri naureskelikin - Aaronia sen sijaan ei naurattanut yhtään. Otsalla kasvoi piinattuja ryppyjä, silmät olivat raskaat ja surulliset, huulet kalpenivat ja nipistyivät yhteen.
"Siis... varma, että asia tosiaan on niin? Että sinulle ei koskaan käy niin? Eikö se kuitenkin ole aika... inhimillistä? Ihmiset ovat vähän heikkoja?" Haparoivat perustelut hakivat selvästi toisen miehen vahvistusta, juujuu näinon, olet sinä varmasti ihan hyvä tyyppi, juujuu, älä ota sitä niin raskaasti.
"Mitä tässä pitäisi tehdä?" Aaron kummasteli, raukkaparan ymmärrys oli vähän vajaa. Viittasikohan tuo häirittyyn rauhaansa, että pitäisikö lähteä vai jäädä kuuntelemaan satunnaisen juopon satuja? Aaron olisi tietenkin voinut ottaa vinkistä kiinni, pahoitella tuppautumistaan vielä pari kertaa ja lähteä kohti kotiaan, mutta ei.

TuikKu

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti01 Touko 2014, 15:27

En todellakaan tiennyt olisinko jättänyt vaaleahiuksisen tähän vain höpöttelemään omiaan, vaiko jäänyt vielä hetkeksi. Olisinhan voinut siirtyä parempaankin seuraan, muttei kello nyt niin paljoa ollut ettenkö voisi hetken aikaa viihtyä miehen seurassa. Toisaalta olisin ainakin halunnut hakea kolmannen oluen, mutta se sai nyt jäädä hieman myöhemmälle. Kenties joutuisin vielä kantamaan toisen kotiin jos tämä sammuisi. Äsh, sitä en todellakaan halunnut. Parasta olisi ollut vain lähteä kävelemään, mutten tiennyt miksi en tehnyt niin. Ehkä se omatunto oli kuitenkin tuolla jossain aivojen sopukoissa.

Katselin kuinka miehen ilme oli hyvinkin vakava ja ehkä jokseenkin surullinen. Oliko toinen aivan kunnossa? Kuuntelin kuitenkin sinisilmän puheita taas ja huulilleni piirtyi väkisinkin huvittunut toispuoleinen hymy.
"Hmm, ei, ei tosiaan taida käydä. Ehken olekkaan ihminen sitten alkujaankaan...", tokaisin vieden käden hetkellisesti otsalleni ja pyöräyttäen silmiäni omalle tyhmyydelleni. Ei, minusta ei todellakaan ollut tänään puhumaan mitään vakavia. Missä oli kaikki huumorintajuinen ja hauska seura. Kaipasin sitä. Toinen tuntui vain kummastelevan sanojani ja sai minut hymähtämään.
"Niin, mietiskelin sitä, että pärjäätkö yksin vai olenko kenties vapaa jatkamaan matkaani?" Puhelin ja katsahdin vastapäätä istuvaan mieheen. Jostakin syystä en kuitenkaan halunnut jättää häntä yksin tähän.

Hypocrate

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti06 Touko 2014, 18:38

Humalaiselle Aaronille ei saisi vihjailla mitään hämärää, siis... ei ihminen ollenkaan? Siis.. olikohan mies puoliksi robotti? Tai joku ihmissusi tai... tai sitten se vitsaili. Esimerkiksi tuosta hymystä päätellen. Aaron pudisti päätään, niinkuin sitä selvittääkseen. Täysin tuloksetta.
"Ei... ei se ole vitsailtava asia." Kalpeilta kasvoilta paistoi vakaa päättäväisyys ja hiprakkainen puna.
"Kyllä... kyllä ihmisiä pitää auttaa. Vaikka se olisikin itselle hankalaa. Kaikilla ihmisillä - suurimmalla osalla ihmisistä, uskallan väittää - ei kuitenkaan ole ketään. Ja jos jotain tapahtuu niin se..." Ponnaripää huitoi kädellään, hyvin tutut kasvot kummittelivat pään sisäpuolella, saivat kulmat kurtistumaan "se vaikuttaa pitkään. Koko loppuelämän. Loppuelämä on pitkä, piiiiitkä aika." Siniset silmät tapittivat puhekumppanin suuntaan, olethan nyt varmasti ymmärtänyt tämän asian tärkeyden?

Kun vielä nimetön tummatukka kyseli, josko Aaronin uskaltaisi jättää yksin, suodattui edes osa tuosta lauseesta ihan blondin aivoihin asti. Ohops. Niin tuota. Eihän tämä ollut kysynyt nimeäkään, alkanut vain höpöttää.
"No.. ihan miten vain."

TuikKu

Re: Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään

Viesti10 Touko 2014, 17:23

Katselin taas tyhjää lasiani. Olisin niin kovasti halunnut sen olevan täynnä, mutta ei. Miksei täällä voinut olla tarjoilua pöytiin, sillä selvin päin en kyllä tämän vieraan miehen seurassa kyllä pitkään selviäsi. Silti pääkopan sisällä huusi pieni ääni joka kehotti olemaan varuillaan. Entä jos joisinkin liikaa, enkä pystyisi enää auttamaan toista kotiin jos näin pääsisi käymään. Toisaalta ei se minun ongelmani ollut, että toinen oli tänne tullut aivan yksin.

Kohotin kulmiani yllättyneenä viimein miehen sanoista pysyen kuitenkin vaiti. Hymähdin mielessäni. Ei ei, en minä mistään vitsailisi, vain hieman. Olin tullut tänne pitämään hauskaa enkä vahtimaan ketään tuntematonta. Mh. Jatkoin silti miehen kuuntelemista ja nyökkäilin aina välillä tämän sanojen väliin.
"Totta, olet aivan oikeassa", tokaisin ja katselin kuinka toinen huitoi kädellään ilmaa ja kurtisti kulmiaan. Minun olisi tehnyt mieli vain nauraa toisen höpötyksille, mutta en halunnut pahoittaa tämän mieltä. En tiedä tiesikö toinen mistä puhui. Joko hän tiesi täsmälleen tai sitten hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä mitä oikein parhaillaan selitti.

Olin hetken hiljaa katsoen vaaleahiuksista kun tämä vastasi viimein kysymykseeni. Ihan miten vain. Pudistelin hetken päätäni koittaen selvittää ajatuksia, mutta turhaan.
"Odota tässä hetki", kehotin lopulta ja nousin ylös hakemaan toista olutta. Ehkä minä nyt vielä hetken tässä voisin olla. Eihän minulla nyt mihinkään kiire ollut.

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron