Tänään on 21 Marras 2018, 02:22


Äitienpäivän terveisiä lapselta toiselle.

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

Synoi

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 55
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Äitienpäivän terveisiä lapselta toiselle.

Viesti15 Huhti 2014, 20:45

Kips kops, ja taas hän oli keskustassa korkokengät jalassaan ja koko kadunmitalta äänekkäästi kopisten. Ihmisetkin katsoivat, eivätkä vain punaisia korkeita avokkaita vaan kaikkea sitä muuta mikä oli punaista: kynnet, huulet, alimmassa korvareiässä killuva korukivimäinen korvakoru ja pieni laukku olivat kirkkaanpunaisia kaikki. Hienosti leikattu ja vyötäröltä kietaistu toppi oli astetta tummemman punainen, ja sitä Leonelle itse piti hyvin kauniina ja häneen aamupäivällä ensimmäisenä törmännyt työkaveri suorastaan provosoivan kauniina. Kynähame ei ollut aivan niin räiskyvän punainen, kuin kaikki edellä mainittu vaan taittoi enemmänkin oranssiin, mutta punainen se oli joka tapauksessa. Kukonaskelin kuvioitu jakkutakki ei sen sijaan ollut punainen, vaan mustavalkoinen muttei se oikeastaan auttanut siinä etteikö nainen olisi ollut hyvin näkyvä ilmestys kadulla astellessaan. Kokonaisuuteen täysin sopimaton pieni olkalaukku hänen äänityslaitteelleen ei toisaalta myöskään ollut erityisen punainen, vaan pölyisen musta.
Ja kylmä tuo kaikki päällä kyllä tuli jos tarkkoja oltiin, sillä toukokuisesta ajankohdasta mereltä kävi tänään viileä viima ja Loun ainoa lämmittävä kerrasto oli tuo villakankainen bleiseri.

Pirtsakasta ulkoasusta huolimatta Leonelle oli kieltämättä sangen turhautunut astuessaan muitta mutkitta ensimmäiseen vastaan tulevaan kahvilaan päätyen johonkin melko pelkistetysti ja modernisti sisustettuun kahvilaan kiskoen samalla äänityslaitetta laukustaan. Hän oli nyt töissä ja vaikka hän olikin päätynyt mutkien kautta itseään oikein hyvin tyydyttävälle alalle, ei tämänpäiväinen ja jo eilisestä asti jatkunut työtehtävä oikeastaan ollut kovin miellyttävä: Hänen tuli kierrellä kaupungilla ja kysellä ihmisiltä, mitä tänä viikonloppuna koittava äitienpäivä merkitsi heille ja muuta sellaista mielikuvituksetonta. Eilinen ei ollut tuottanut mitään epämääräistä muminaa kummempaa, sillä kukaan ei tuntunut osaavan kertoa mitään omakohtaista äitienpäivästä. Lapset ehkä niinkin, mutta ei hän halunnut sitä näkökulmaa että vain lapset saattoivat muistaa äitejä joten muutakin oli nyt saatava nauhalle. Kaiken lisäksi Lou itse oli aiheesta hieman pahoilla mielin, ei hän olisi halunnut haastatella ihmisiä heidän äideistään ja äiti-suhteistaan ja äitienpäivistä.
Tänään ei näyttänyt tulevan mitään eilistä parempaa, vaikka hän olikin noudattanut viikonloppuisen ohjelman juontajan, Kristenin hölmöä ohjetta ja pukeutunut oikein äitimäisesti. Vai eikö muka ollut äitimäistä? Toimistovaatteita ja femiinisinä nähtyjä värejä ja korkokenkiä ja nättejä pikkulaukkuja ja kaikkea? Vähän räväkkää ehkä, mutta silti. Sitä paitsi näin hänen äitinsä olisi saattanut pukeutua, jos olisi käsketty tulla vanhempainiltaan näyttämään hyvin skarpilta. Taatusti ainakin tämä toppi ja nämä kengät, sellainen hän oli ollut.

No mutta, eihän se toki auttanut. Hän oli työnsä melkeinpä itse valinnut ja kovalla vaivalla hankkinut, joten tulihan se nyt hoitaa vaikka tämä tehtävä vaikuttikin toivottomalta.
Lou nyökkäsi tiskin suuntaan nopeasti ja käänsi katseensa vastahakoisesti pois tänään tuoreeltaan tehdystä härkäpapusalaatista, vaikka nälkä vaivasi kuin eläin. Hänen täytyisi yrittää vielä kertaalleen löytää joku haastateltava ja koota sitten huomenissa änkytyksistä joku hellyyttävä kokonaisuus.
Satunnaisotoksella vaaleaverikkö valitsi ikkunan äärestä kiharahiuksisen naisen, ja sille varalle että tämä vaikkapa kieltäytyisi haastattelusta kokonaan, erään nuoren sällin joka istui lähellä tiskiä ja näytti siltä että opiskeli parhaillaan pää savuten. Ansaitsikin varmaan tauon, poikaparka.
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Äitienpäivän terveisiä lapselta toiselle.

Viesti16 Huhti 2014, 17:09

YULIA DESPRÉS

Istuin jonkin hieman säälittävänkin modernin kahvilan ikkunapöydässä katsellen kadulle. Sämpyläni olin saanut alas vain vaivoin ja kahvistani oli jäänyt puolet kuppiin, mutta ei se minua niin paljon kiinnostanut. Minua ahdisti paikallinen säätila, joka oli välillä sateinen ja välillä aurinkoinen. Halusin ulkoilmaan, kesällä puistoon venyttelemään ja rentoutumaan. En halunnut istua sisällä miettimässä mihin joutavaan asiaan tänään aikani hukkaisin.

Olin heilauttanut pitkät, mahonginruskeat kiharani toiselle puolelle päätä, jolloin ne ryöppysivät vain toiselle hartialle. Suin niitä jälleen ajatuksissani parempaan asentoon suoristaen samalla myös hameeni helmaa. Olin jopa hieman liian virallinen, tänään oli ollut joku lukio- ja yliopisto-opettajien kokous, minulla oli kauniin turkoosi jakku sekä samaan väriin sointuva kynähame. Jalkaani olin pujottanut mustat avokkaat, jotka olivat hieman korkeammat ja kapeammat kuin normaalisti käytin.
Mutta se oli tuntunut hyvältä idealta aamulla, joten tässä oltiin.

Eikä se minua nyt niin paljoa haitannut kun mietti, käytin jopa liiankin vähän korkeita korkoja. Toisinaan ne toivat oikeasti mukavaa vaihtelua siihen söpöön viiden sentin köpöttelyyn, mihin tavanomaisesti turvauduin. Se oli helppoa, toimi joka tilanteessa ja paksummalla korolla saattoi mennä missä tahansa. Nyt joutui vähän varomaan, vaikka kadut olivatkin kuivat, mutta hiekat olivat paikoitellen vielä maassa.
Ei ollut kovinkaan hauskaa mennä nurin siksi, ettei ollut tottunut hiekoitukseen.

Huokaisin hiljaa, kaivoin mustasta käsilaukustani pienen muistivihkoni ja selasin sitä hetken, kunnes katseeni osui oikeaan kohtaan. Lähdin lukemaan seuraavan vuoden alustavaa tuntikatsausta ja irvistin hieman. Tulisin pitämään huomattavasti enemmän teoriaa kuin normaalisti. Ei se kai olisi ongelma, mutta opiskelijat tuppasivat kyllästymään teoriaan jotenkin liian nopeasti ja minä en jaksanut katsella sitä riehumista, mitä esiintyi edelleen joidenkin lukioikäistenkin keskuudessa. Yllättävää sinänsä, kun mietti, mutta siihen kyllä tottui.

Pian kuitenkin tajusin, että minua kohti käveli ihminen ja kohotin katseeni vihkosestani. Lähes kokonaan pirteän punaisiin pukeutunut nainen tosiaan tuli minua kohden, joten suljin vihkoni ja laitoin takaisin laukkuuni, katse samalla koko ajan naista seuraten.

Mitä lie hänkin halusi minusta.
Poissa
Avatar

Synoi

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 55
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: Äitienpäivän terveisiä lapselta toiselle.

Viesti28 Huhti 2014, 13:48

[ Noniin... nyt on peliviesti siellä missä pitääkin, lols... :'D ]

Hänen tapaansa oikein pirtsakasti pukeutunut nainen vaikutti huomaavan hänet pian kiinnittäen katseensa häneen ehkä tarpeettoman tiukasti. Eihän hän nyt sentään mitään pahaa meinannut, vaikka kysymykset olivatkin persoonattomia ja useille ihmisille myös hieman mukavuusalueen ulkopuolella vastata. Miksi ihmisten osallistuminen kaikenlaiseen vapaaehtoiseen tuntui olevan hänen kokemuksensa mukaan niin vähäistä nykyään? Ei katugallupeille, ei pienimuotoisille haastatteluille, ei valokuville, ei ei ei. Osallistuivatko ihmiset edes tieteellisiin tutkimuksiin saadessaan mahdollisuuden? Olivatko ihmiset koskaan katsoneet Jim Carrien tähdittämää elokuvaa Yes Man? Miettikö kukaan miten harmittavaa sellainen yleinen kiireisyys ja laiskuus ja negatiivisuus olivat? Se oli hyvin harmittavaa. Ihmiset yrittivät parhaan kykynsä mukaan tuottaa viihdettä ja tiedettä, joiden puute saisi nämä samat katugallupeja välttelevät ihmiset huutamaan kovaan ääneen miksi kaikkialta tulee vain teennäistä soopaa ja uusintoja ja mainoksia ja huonoa musiikkia ja mitä vielä. Miten niitä ihmisiä koskettavia ajankohtaisia ohjelmia voisi tehdä, jos ketään ei koskettanut yhtään mikään enää nykyään tai jos koskettikin niin sitä ei haluttu jakaa kenenkään kanssa?

Näitä pitkän päivän ohella syntyneitä, kieltämättä turhautuneita kysymyksiä Lou ei kuitenkaan paljastanut, vaan marssi samaa vauhtia pöydän ääreen.
"Anteeksi, mutta mahtaisiko teillä olla aikaa pienoiselle haastattelulle? Se ei kestä kauan, aivan yksinkertaisia kysymyksiä pian lähestyvästä juhlavasta päivästä jonka me kaikki hyvin tunnemme", vaaleaverikkö liversi aurinkoinen hymy huulillaan. Ja koska toisinaan tuntui, että ihmisten automaattinen vastaus aivan kaikkeen vapaaehtoiseen oli ei, hän ryhtyi perustelemaan asiaansa ennen kuin oli edes kuullut virallisesti kieltävää vastausta.
"Kysymyksiä äitienpäivästä, kaikkihan ovat siitä jotain mieltä, eikö totta? Totta kai. Ja kuten sanoin, ei mitään vaikeaa tai pitkälti aikaasi vievää, lyhyt haastattelu radio-ohjelmaamme varten vain."
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Äitienpäivän terveisiä lapselta toiselle.

Viesti30 Huhti 2014, 17:26

Samassa nainen avasikin suunsa.
Kerkesin vain kohottaa hieman kulmiani, kun hän alkoi jo liverrellä minulle kaikenlaista maan ja taivaan välistä. Äitienpäivä ei todellakaan juuri nyt ollut minun prioriteettilistassani ykkösenä, mutta jotenkin tuntui, etten kehtaisi aivan heti sanoa naiselle ei. Olihan se varmasti turhauttavaa, jos kaikki joilta kysyi, päättivät vastata tylysti ei ja karata paikalta.
Suoristin hieman ryhtiäni ja hymyilin jopa kevyesti tälle punaisiin pukeutuneelle, joka otti esille aiheen, jonka kanssa en vieläkään ollut täysin sinut. Sylvia oli kai vieläkin liian lähellä, en tosin tiennyt, miten kauas minun täytyisi mennä päästäkseni häntä pakoon.

"Tietysti", vastasin ja nyökkäsin vastapäätä olevaa paikkaa kohden. Laitoin muistikirjani takaisin laukkuuni ja katsahdin kylmään kahvikuppiini. Toinen kupillinen saattaisi tehdä terää, mutta jospa ei. Tee voisi olla mieluisampi vaihtoehto, mutta halusin ensin katsoa, mitä asiaa tällä naisella mahtoi olla.
Hän ei ollut vielä jatkanut keskustelua, joten minä aloin lähinnä tekemään hänestä jonkinlaista ennakkoluuloista arviota. Minua vain hieman vanhempi, korkeintaan kaksi vuotta, muutenkin suurinpiirtein kokoiseni.

Meidät erotti selvä kansallisuuseromme, siinä missä minä puhuin pehmeästi ranskalaisittain, hän puhui kuten täällä ihmiset yleensä. Jotenkin niin kovakiskoisesti, vaikka selvästi taustalta kuului myös jokin muukin aksentti. Mahdollisesti hän puhui muita kieliä.
Hiukset olivat vaaleat ja ryöppysivät toiselta puolen hartiaa, kuten minullakin tänään. Mikä vallan huvittava sattuma. Mutta kuitenkin niin tavanomainen.

Vilkaisin hetkeksi ulos ikkunasta, siellä satoi edelleen. En pitänyt tällaisesta koleudesta, mutta onneksi edes tässä kahvilassa oli lämmintä. Suoristin jälleen vaistomaisesti kynähameeni helmaa, ennen kuin palautin katseeni takaisin naiseen. Minua kiinnosti vain vähäisesti, mitä hän aikoisi minulta kysellä, mutta eipä minulla kai muutakaan tekemistä enää olisi.

Minulla olisi vielä kaksi tuntia italiaa kolmoskurssilaisille illalla, mutta sen kerkeäisin suunnitella vielä tämän jälkeenkin. Jos ylipäätään meinasin edes suunnitella mitään.

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron