Tänään on 14 Elo 2018, 16:32


Where the people are pleasantly strange

Kino Mega on Snowfinchin suurin elokuvateatteri, jossa pyörivät takuuvarmasti kaikki suosituimmat ja uusimmat elokuvat. Saleja on kolmetoista, ja teatteri tarjoaa asiakkailleen kaikki elokuvien ohella tarvittavat turhuudet karkkikaupoista pelihalleihin.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 843
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Where the people are pleasantly strange

Viesti22 Loka 2013, 17:57

nezabudka Lähetetty: 14. Syys 2013 15:44

Katrina Chaconne

Onko tämä muka oikeasti kaupungin isoin leffateatteri? Ehkä minun olisi pitänyt jäädä Quebeciin.
Heiluttelen jalkojani pehmustetulla penkillä ja silmäilen käytävän toisella puolen seisovaa pelikonetta, jonka ympärille on muurautunut joukko katselijoita. En niiden selkien takaa edes näe mikä peli siinä pyörii. Mutta oli mikä tahansa, minulla ei ole yhtään rahaa mukana, ja vaikka olisikin, en ole varma haluaisinko mielummin popcornia.
Ihme tuuri joka tapauksessa. Luulin että ne tyypit jotka minut pysäyttivät kadulla olivat jotain ei-poliisin näköisiä poliiseja ja meinasin jo lähteä menemään, mutta ne sanoivatkin että saat leffalipun jos vastaat vartin kestävään kyselyyn. Ja sitten ne kirjoittivat ylös että minä vastustan julkista terveydenhuoltoa ja Syyrian tilannetta ja terrorismia ja antoivat minulle leffalipun, enkä minä sitten enää viitsinyt sanoa niille etten oikeasti ole kuusitoistavuotias.
Ja nyt salin ovet aukeavat. Pomppaan jaloilleni ja änkeydyn mukaan ovista sisään pyrkivään ihmisjoukkoon.

_________________

Sinikuunlilja

SID MILLER

Haukottelen makeasti kun pääsen vihdoin perille leffateatterille asti. Oltiin saatu koulusta jotain ilmaislippuja jonkun kilpailun voittona. Meidän luokalta voitti kaksi lippua minä ja Jessica kanssa. Se meni leffaan jonkun kaverinsa kanssa, minun seuraksi oli pitänyt tulla Matt mutta se perui. Jäipä sitten yksi lippu käyttämättä ja menin itekseen. Adeliakin kun oli katsomassa taas niitä Laylan koiranpentuja ja tulisi varmaan kotiin taas vihjaten miten voitaisiin ottaa yksi niistä. Kyllä minäkin tykkäisin jos vaan rahat riittäisi.

No, itsekseni minä menin muutenkin aina joka paikkaan niin eipä tämä uutta ollut. Leffasta itsessään en tiennyt paljoakaan mitään mutta niin harvoin sitä muuten tuli käytyä että ajattelin että olisi fiksumpaa mennä.
En ole kovinkaan ajoissa mutta leffa ei ehkä vielä ole kerinnyt alkaa. Salin ovet kuitenkin ovat jo auki ja ostettuani halvimman ja pienimmän purkin popcornia, menen sisälle.

_________________

nezabudka

Ihmiset ovat kiiruhtavinaan, mutta liikkuvat silti liian hitaasti salin rappusia ylös. Pujottelen joukon lomitse mistä pystyn ja kiiruhdan salin takaosaan, kolmanneksi viimeiselle riville ja valtaan rivin keskimmäisen paikan. Kiskon hupparin pois päältä, lätsänkin otan päästäni, ja sysään ne muina miehinä edessä olevan rivin keskimmäiselle istuimelle ikään kuin se olisi varattu jollekin. Eipä kukaan vaatekaappi istuisi eteeni ja peittäisi valkokangasta kaljullaan.
Pyörittelen leffalippua sormissani hajamielisesti ja katselen saliin valuvaa ihmisjonoa. Tiedän että äiti on edelleen kaupungissa, mutta ei se tänne sattuisi.
Sen sijaan silmäni osuvat kesken kaiken Sidiin, joka tallustelee sisälle.
Hypähdän istuimellani ja sitten kivetyn häälymään tuolin reunalle ja tuijottamaan. Aion samaan aikaan juosta ulos takaovesta ja nousta heiluttamaan Sidille eikä kummastakaan tule sitten mitään.

_________________

Sinikuunlilja

Mihinkähän ihmeeseen sitä istuisi. Ei mielellään eturiviin, ehkä keskelle tai taaemmas. Vilkaisen ympärilleni ja näen sen Jessican kaverinsa kanssa kiiruhtavan juurikin sinne salin etuosaan. Ei siis todellakaan sinne. Ei hirveästi houkuta että ne näkee mut ja miten jouduin tulemaan itsekseni.. Suunnistan siis päättäväisesti tytöistä poispäin jonnekin taaemmas salia ihan omissa ajatuksissani.
Tulen yhdelle vielä varsin tyhjälle penkkiriville ja sitten huomaan miten yhdellä penkillä on lakki. Kenenkähän se on, onko joku hukannut sen?
Kävelen lätsän kohdalle ja tuijotan sitä, vilkaisen onko siinä nimeä tai jotain. Ei näy.. Sitten kohotan katseeni lätsä edelleen kädessäni enkä kyllä todellakaan odota näkeväni sitä minkä näen.
Mitä se täällä tekee?

_________________

nezabudka


Se katselee ympärilleen, kävelee, kävelee, mutta ei huomaa minua... ja minä vain tuijotan kivettyneenä, kun se kiipeää viereiselle riville ja tunnen kuinka kasvojani kuumottaa hetki hetkeltä enemmän. Onko se sokea vai teeskenteleekö se ettei näe minua vai mitä? Mitä?
Ja sitten se löytää tavarani ja oho.
"Mmmmmoi!" mölähdän yrittäen kuulostaa siltä kuin olisin vasta huomannut sen itsekin, mutta olen edelleen kivettynyt penkkini reunalle puoliksi kuin aikoisin juosta tieheni tässä paikassa.

_________________

Sinikuunlilja

Tuijotan hämmentyneenä kun se on kuin puoliksi lentoon lähdössä penkiltään. Sitten se sanoo moi. Olen hetken hiljaa se typerä lätsä edelleen kädessäni ennen kuin tajuan vastata mitään.
"Moi?"
Mitään muuta en taas jostain syystä saa suustani ulos.

Ylläpidon huom.// Peli jatkuu tästä eteenpäin normaalisti!
Poissa
Avatar

nezabudka

Rääkyjä

  • Viestit: 11
  • Liittynyt: 14 Joulu 2013, 19:51

Re: Where the people are pleasantly strange

Viesti26 Tammi 2014, 15:18

Pelkkä moi. Ja hämmentyneen näköinen naama. Ei kummassakaan Sidin tuntien ole mitään erikoista, mutta tällä kertaa antaisin vaikka polkupyöräni - tai siis Ciervon polkupyörän, jos Sid suostuisi sanomaan tai tekemään jotain muuta, mitä tahansa muuta kuin vain patsastelemaan siinä ja näyttämään kivipokemonilta.
"Et tasan istu siihen, hujoppi", tipahtaa suustani, "mä haluun nähäkin tän leffan."
Antaisin myös aika paljon, jos kaulaani ja poskiani lakkaisi kuumottamasta tällä tavalla. Räpäytän silmäni irti Sidin toljottavasta naamasta ja vilkaisen penkkiriviä alaspäin ja käytävälle, jota pitkin lisää ihmisiä vaeltaa yhä sisälle. Yritän kuumeisesti keksiä jonkin fiksun ratkaisun kaikkeen, mutta aivoni hakkaavat tyhjää ja haluaisin repiä ne irti päästäni ja vierittää penkin alle. En tajua miten pystyin viimeksi noin vain puhumaan Sidille, kävelemään sen kanssa ja... ja... entä jos sillä on joku sen kaveri mukana - tai sisko? Mutta entä jos ei? Sen perässä ei ainakaan hortoile ketään...
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 843
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Where the people are pleasantly strange

Viesti15 Touko 2015, 17:38

Tuijotan Katia kuin puulla päähän lyöty. Siinä tosin ei varmaan ole mitään uutta - minusta tuntuu että minä olin aina se typerän näköinen tyyppi joka tuijotti kuin idiootti. Eikä tässäkään oikeasti ole mitään uutta. Ja minua oikeastaan ärsyttääkin se kun oikeasti tiedän että tässä ei ole mitään uutta ja kun en osaa yhtään mitenkään opetella olemaan jotenkin näin vähemmän jäätävä pöljä.
Mutta minä vain tuijotan ja pyörittelen sitä lätsää kädessäni tajuamatta enää edes että se on siinä.

Se sanoo minulle että et tasan istu siihen hujoppi. Minä katson hetken edelleen vain, ihan kuin en edes kuulisi mitä se sanoo. Sitten vasta herään.
Hymähdän vähän, sitten tunnen miten kivikasvojeni suupieli nykii.
"Mites aiot estää?"
Tuijotan lakkia kädessäni ja sitten katson Katia. Salin valot alkavat himmetä.

Paluu Kino Mega

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron