Tänään on 19 Marras 2018, 19:32


Kerro se katsein, kerro se sanoin...

Pieni sushiravintola, joka sijaitsee The Irish Fox -pubin ja kauppakeskus Ironien lähettyvillä. Maneki Neko tarjoilee asiakkailleen mitä eksoottisimpia japanilaisia annoksia sopuhintaan. Ravintola on yksinkertaisesti ja hillitysti sisustettu. Ulkopuolelta ravintola näyttää melko tavanomaiselle kaupunkirakennukselle.
  • Kirjoittaja
  • Viesti

Dalamar

Kerro se katsein, kerro se sanoin...

Viesti18 Touko 2015, 17:45

//Reddari ja Nina <3 //

Odette hymyili pienesti Ninalle laskien katseensa varsin somaan puuterirasiaan. Esine oli varsin koristeellinen ja vanha kuin taivas. Kanteen oli maalattu metsästyksen jumalatarta Artemista esittävä mukaelma, missä tuo mystinen nainen ratsasti valkealla peuralla. Puuterirasia oli kuulunut kreivittären isoäidille, ja oli kulkenut suvussa pitkään. Puuterointia ei nainen toki tarvinnut, mutta hän halusi varmistaa ettei ripsiväri vain ollut levinnyt.
"Muistaakseni seuraavasta käännytään oikealle", Odette opasti omien muistikuviensa perusteella muuttaen hieman asentoaan. Puuterirasia napsautettiin kiinni ja sujautettiin laukkuun käsien jäädessä lepäämään syliin laukun päälle. Kaupungissa oli hiljaista...Yllättävä lumentulo oli tainnut saada ihmiset pysyttelemään visusti sisätiloissa. Mutta kreivitärtä ei koleus haitannut. Hän tunsi olonsa varsin lämpimäksi nuoren etsivän vierellä istuessaan.

"Tähän varmaan saa pysäköidä?"Odette kuikuili ikkunasta kun sushibaari tuli näkyviin. Varsin hyvin se oli saatu piilotettua. Varmasti monet ihmiset kulkivat koko paikan ohi, elleivät tienneet sen olemassaolosta. Kenties hyvä niin. Kreivitär halusi olla Casanovattarensa kanssa mahdollisimman rauhassa. Hän halusi keskustella nuoremman naisen kanssa ilman, että kuuntelevia korvia oli joka puolella. Olisivathan he voineet jäädä huvilallekin, mutta jotenkin puolueeton maaperä uudelleen tutustumisessa tuntui paremmalta ajatukselta.
"Tekeekö mielesi mitään erityistä?" Kreivitär hymyillen kysyi kamutessaan autosta lumiselle kadulle...
Poissa
Avatar

Reddari

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 57
  • Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Re: Kerro se katsein, kerro se sanoin...

Viesti24 Touko 2015, 20:35

Parivaljakon matka oli edennyt jo kaupungin keskustaan päin. Rantahuvilat olivat hiljalleen vaihtuneet kerrostaloiksi, sitten liiketiloiksi. Mitä lähemmäs keskustaa ajoi, sitä korkeammiksi rakennukset tuntuivat muuttuvan. Chevrolet ohitti parisen kertaa aura-audon, joka siisti teitä yllättävän lumisateen jäljiltä. Onneksi tiet näyttivät olevan jo aurattuna eikä jalkakäytävienkään harvat kulkijat joutuneet raivaamaan tietään läpi lumihankien. Ninan huomio kiinnittyi hetkeksi tiestä Odetteen kun tämä tuumaili: "Muistaakseni seuraavasta käännytään oikealle" Etsivä nyökkäsi tomerasti, napsautti vilkun päälle ja kääntyi oikealle heti kun punainen Honda oli siirtynyt pois tieltä.

Pian Nina huomasi yhden rakennuksen kyljessä kyltin 'maneki neko'. Se kuulosti kovin japanilaiselta ja kreivitärkin näytti tunnistavan paikan. He olivat siis perillä. "Tähän varmaan saa pysäköidä?" kartanlukijan paikalla istuva nainen vilkuillen kysäisi. Etsivä skannasi tienvartta katsellaan, eikä kieltomerkkejä näkynyt. "En mikään liikennepoliisi ole mutta sanoisin että kyllä." Nina sanaili hymähtäen ja parkkeerasi autonsa kävelytienvarteen. Ei se näyttänyt olevan siinä kenenkään haitolla ja jonkin matkan päässä nökötti toinenkin auto samalla tavalla parkkeerattuna.

Avain kääntyi virtalukossa sammuttaen auton. Etsivä nousi autosta varovast siltä varalta, että tie olisi aurauksen jäljeltä liukas. Näyttiväthän hänen kenkänsä ihan hyvin pitävän lumisellakin maalla. Ravintolan sisällä näkyi liikettä ja valotkin olivat päälle joten varmana parivaljakko oli tullut ihan aukioloajan puitteissa paikalle... Odette näytti astelevan autosta aivan omin voimin ulos, eikä Nina ehtinyt kiertää avaamaan ovea. "Tekeekö mielesi mitään erityistä?" kreivitär kysäisi päästyään viileään ulkoilmaan.

"Hmmm, ehkä jokin jossa on vähän kaikkea. Sen syötyään osaisi sitten jatkossa valita suosikkinsa." etsivä pohti kuin mikäkin suuri taktikko. Uudessä ravintolassa tilaaminen oli aina hieman arpapeliä, mutta onneksi sushibaareissa oli yleensä mahdollisuus tilata kaikkea vähäsen tai annoksia jotka sisälsivät erillaisia makuja. Kaksikko astui ravintolaan. Yksi työntekijöistä tervehti uusia asiakkaitaan kumarruksen saattelemana. Kuinka japanilaista. Mitäpä muuta sushipaikasta voisi olettaa. Nina asteli yhdelle ikkunan vieressä olevalle pöydälle, jonka ääressä oli kaksituolia. Sehän oli juuri sopiva paivaljakolle. "Sopiiko tämä pöytä sinulle?" etsivä kysäisi kohteliaasti hymyillen.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same

Dalamar

Re: Kerro se katsein, kerro se sanoin...

Viesti25 Touko 2015, 10:09

"Hmmm, ehkä jokin jossa on vähän kaikkea. Sen syötyään osaisi sitten jatkossa valita suosikkinsa", Nina oli vastannut. Odeten korvaan ajatus kuulosti myös yksinkertaisen hyvältä.
"Se on kyllä totta", hän myöntyi leveästi hymyillen, mutta joutui piakkoin ottamaan tukea nuorempansa käsivarresta. Juuri puhdistettu jalkakäytävä oli osittain liukas, ja kaunottaren sileäpohjaiset kengät luisuivat lumisella maalla. Pieni yllättynyt kirkaisu karkasi naisen huulilta hänen topatessaan paikoilleen tasapainoa hakien. Hoikat sormet puristivat etsivän käsivartta. Nainen katsahti hölmistyneenä Casanovatarta, kunnes noille punatuille huulille levisi räiskyvä hymy.
"Onpa liukasta!" hän hengähti nauraen omalle kömpelyydelleen. Pitäisi hankkia nastat kengänpohjiin. Ilman Ninaa hän olisi valahtanut pitkin pituuttaan jalkakäytävälle.

Pienessä sushibaarissa heitä tervehti kohtelias tarjoilija. Otti heidät vastaan opikein kummarruksen kera. Odette nyökkäsi näyttävästi työntekijälle. Miten miellyttävä tunnelma olikaan. Hän piti tällaisista ruokapaikoista, joissa tunnelma osattiin luoda juuri niinkin pienillä eleillä kuin kumarruksilla. Kreivitär hymyili säteilevänä niin kuin aina seuraten nuorempansa perässä kohti ikkunapöytää.
"Sopiiko tämä pöytä sinulle?" Nina kysyi vähintään yhtä kohteliaasti kuin äskeinen tarjoilija oli kumartanut. Kreivitär ei tiennyt miksi, mutta heleä puna nousi hänen poskipäilleen.
"Tietenkin", hän säyseästi vastasi käyden istumaan pöydän ääreen, riisuen samalla takkiaan tuolin selkänojalle. Paikka oli yllättävän hiljainen. Yksinäinen teinityttö istui nurkkapöydässä lukien sarjakuvalehtiä välillä puhelintaan vilkaisten. Kännykästä roikkui ihastuttavia koruja, jotka kilkattelivat iloisesti takakuorta vasten. Kreivitär katseli aikansa tyttöä, kunnes käänsi kultaisen katseensa seuralaiseensa. Treffeilehän sitä oli tultu.

Siinä istuessaan Odette tuli kauhean tietoiseksi itsestään. Hän ei oikein osannut päättää olisiko laskenut kämmenensä syliinsä vai pöydälle. Toimettomat sormet nappasivat ruokalistan. Saisivat edes jotakin tekemistä.
"Kaikki kuulostaa niin herkulliselle...Olisiko sushilajitelma hyvä?" Odette kohotti katsettaan ruokalistasta. Mites häntä jälleen näin ujostutti...
Poissa
Avatar

Reddari

Leikki-ikäinen

  • Viestit: 57
  • Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Re: Kerro se katsein, kerro se sanoin...

Viesti03 Kesä 2015, 23:48

Parivaljakko selvisi lumiselta pihalta ilman sen suurempia ongelmia ja etsivän valitsema pöytäkin näytti kelpaavan kaunottarelle. Nina nyökkäsi hymähtäen, riisui huivin asettaen sen tuolin selkänojalle alkaen sen jälkeen napittelemaan villakangas takkinsa nappeja auki. Paksu takki oli osoittautunut liian kuumaksi sisätiloihin sekunneissa ja kukapa nyt illastaisi ulkovaatteet päällänsä. Harmaa päällystakki löysi myös paikkansa selkänojalta. Takista luovuttuaan etsivällä oli päällään tummansininen kauluspaita, harmaa pukuliivi ja musta kravatti. Ehkä hieman liian hienoa sushibaariin, mutta ei treffeille. Olihan Nina tottunut työssäänkin pukeutumaan siististi, paitsi toki kenttätehtäviin ei ihan puvuntakissa voinut lähteä. Etsivä istahti tuolille ja nojautui rentoutuneen oloisena selkänojaa vasten. Vaikka treffit olivatkin kyseessä, niin ei hän osannut siinä hetkessä kovin jännittää. Tunnelma oli ainakin Ninan mielestä hyvä ja naisten ajatukset taisivat olla enemmän ruuassa. Ainakin tällä hetkellä.

Kaksikon lisäksi paikalla ei tuntunut olevan paljon väkeä. Nurkassa istuvaa tyttöä ei olisi casanova huomannutkaan ilman, että Odette olisi hetken tuijottanut tätä. Ravintolan kolmatta asiakasta tutkailtuaan kaunotar keskittyi ruokalistaan ja Nina päätti tehdä samoin. Ruskeat silmät vilkuilivat annosten nimiä ja esimerkkikuvia hajamielisesti. Kaikki vaikutti kokeilemisen arvoiselta. Etsivä havahtui menun äärestä kuulessaan kreivittären ehdottavan: "Kaikki kuulostaa niin herkulliselle...Olisiko sushilajitelma hyvä?" Nina nyökkäsi hyväksyvästi, lajitelmaa oli saatavilla monen hengenannoksissa, mikä sopi vallan mainiosti. Annoksessa näytti olevan perussusheja kuten makeja ja sashimia... "Sellaista siis." etsivä hymähti pirteästi ja huikkasi tarjoilialle merkiksi, että he olivat valmiita tilaamaan.

"Kahden hengen sushilajitelma.... minulle vielä olut, merkillä ei niin väliä ja.." Nina selitti tarjoilijalle joka raapusti tilausta pieneen kierrelehtiöön nyökkäillen ymmärtämisen merkiksi. "..mitäs haluat juotavaksi?" etsivä käänsi katseensa kreivittäreen kysyvä ilme kasvoillaan. Hänelle itselleen olut oli varma valinta, tuttua ja turvallista. Eikä yhden pullon jälkeen ajokuntokaan vaarantunut. Listan oluet olivat pitkälti japanilaisia merkkejä, joista yhtä Nina musiti etäisesti maistaneen joskus... mutta mikä tahansa kelpasi palanpainikkeeksi.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same

Paluu Maneki Neko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron