Tänään on 26 Syys 2018, 02:50


But her heart won't turn to stone

The Irish Fox-pubin omistaa irlantilainen Felcia Hayes joka on usein myös itse töissä tiskin takana tai tarjoilemassa. Pubissa soi aina irlantilainen musiikki ja tarjolla on alkoholijuomien lisäksi myös limsaa, kahvia, teetä ja kaakaota sekä pikkupurtavaa. Hillitty mutta kotoisa sisustus on monilta osin tummaa puuta sekä vihreän tai oranssin sävyjä.

Felcian pubin alaikäraja on 16 vuotta.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

But her heart won't turn to stone

Viesti01 Touko 2014, 16:36

[Paikkana toimii Irish pub! :3]

SIRINA ORION

Kohta olisi kiire.
Kun tulin kokouksesta, olin kaivannut kipeästi suihkua, joten kävin nopeasti suihkussa ja jätin tällä kertaa hiukseni auki. Vedin päälleni tummansiniset pillifarkut sekä jonkun kevyen, puolipitkähihaisen mustan paidan, jossa oli kaunis - muttei liian tyrkky - kaula-aukko. Laitoin kaulaani yksinkertaisen hopeisen kaulakorun, jossa roikkui pieni riipus, sekä korviini hopeiset, keskikokoiset korvarenkaat.
Vetäessäni saappaita jalkaani tajusin, että kello oli jo niin paljon, että myöhästyisin kohta linja-autosta. Nappasin äkkiä polvipituisen kevättakkini naulakosta ja vedin sen päälleni juostessani alas portaita.

Pääsin bussiin juuri ajoissa ja istuin keskipenkissä vaiti katselemassa vaihtuvia maisemia. Tapaaminen oli sujunut juuri niin kuin olettaa saattoi, ihmiset olivat mielellään alistuneet minun suunnitelmilleni ja olimme saaneet jonkinsortin sopimuksen aikaiseksi.
Onneksi.

Katselin kynsiäni ja tajusin, etten ollut vieläkään tilannut sitä manikyyriaikaa. Huokaisin, se sai todellakin jäädä huomiselle. Painoin stop-nappia ja bussi pysähtyi pysäkille, josta oli parin minuutin kävelymatka pubille. Miksi olin edes pyytänyt miestä tulemaan kanssani sinne?
Eikö syöminen olisi ollut parempi vaihtoehto? No ei auttanut katua, jos mies nyt yleensäkään saapuisi paikalle. Ei Aiden kyllä vaikuttanut siltä, että jättäisi silkkaa ilkeyttään tulematta.

Tullessani pubin eteen, kello oli viittä vaille kahdeksan. Kerkesin vielä hengittää hetken ja vilkaista taskupeilistä pehmeitä, siipimäisiä rajauksia silmissäni. No niin. Eiväthän nämä nyt ihan treffit olleet.
En ainakaan ollut tarkoittanut pyyntöä ihan niin.

TuikKu

Re: But her heart won't turn to stone

Viesti01 Touko 2014, 22:38

Aiden Breen

Olin nopeasti kävellyt kotiin asti ja onnekseni minulla oli ihan hyvin aikaa ennen kuink ello olisi kahdeksaan päin. Kävin suihkussa, mutten tehnyt itselleni mitään kummoista. Laitoin vain puhtaat vaatteet ylleni, eivätkä ne olleet edes arkisia kovinkaan hienommat. Tummahkonharmaat farkut saivat seurakseen vain hihattoman mustan paidan sekä viininpunaisen flanellikauluspaidan mustalla ruutukuviolla.

En vieläkään oikein tajunnut koko tilannetta astellessani ulos viimein asunnostani. Mihin oikein olin matkalla? Niin tietysti. Sen naisen luo, joka oli tänään aamulla pyytänyt luokseen kahville arvaamattomasti. Kuinka moinen oli edes mahdollista? Sen kummemmin asiaa kuitenkaan miettimättä astelin reippain askelin bussipysäkille, josta pääsisin viimein bussilla tarpeeksi lähelle pubia. Vilkaisin kelloa ja tajusin sen olevan jo lähemmäksi kahdeksaa. Voi hitto. Toivottavasti en olisi pahasti myöhässä. Aika tuntui menevän juuri silloin eteenpäin hurjaa vauhtia kun se saisi pysähtyä. Laitoin puhelimen takaisin nahkatakkini povitaskuun ja toivoin bussikuskin kiirehtivän. Ei olisi hyvä antaa toiselle heti huonoa kuvaa myöhästelemällä.

Viimein bussin pysähdyttyä ryntäsin miltein ulos ovista ja suunnistin kohti pubia. Kävelymatka ei ollut pitkä, mutta silti se tuntui syövän aikaa enemmän kuin muutaman minuutin. Siellä hän jo olikin. Hidastin hieman vauhtiani ja tasasin henkeä aavistuksen kohdistaessa katseeni Sirinaan ja tämän hyvinkin naiselliseen olemukseen.
"Hei, en kai ole myöhässä...", henkäisin lopulta päästessäni vaaleahiuksisen naisen luo, pysähtyen sopivan puhe-etäisyyden päähän.
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: But her heart won't turn to stone

Viesti08 Touko 2014, 18:51

En kerennyt seista paikallani kuin hetken, kun jo näinkin Aidenin astelevan lähemmäs. Katselin miestä hetken verran pidempään ja loin huulilleni kevyen hymyn miehen pyähtyessä luokseni.
"Et suinkaan, minä olen aina vähän ajoissa", naurahdin pehmeällä sävyllä. Hipaisin hiukset pois kasvoiltani ja kohensin ryhtiäni, kääntäen katseeni pubia kohden. Pitäisi kai sitten astua sisälle, olin muistaakseni käynyt paikassa vain kerran aikaisemmin. Ainakin silloin siellä oli ollut hyvä ja lämmin tunnelma, joten ehkäpä tämä kerta ei siitä poikkeaisi.

"Menemmekö?" kysyin Aidenia vilkaisten ja lähdin astelemaan kohden ovea, avaten sen miehelle. Leikin herrasmiestä mielelläni ja päästin hänet menemään edeltäni pienen, ilkikurisen virneen kera.
Astelin sisään ja katselin hetken aikaa ympärilleni. Irlantilainen musiikki kuului kaiuttimista pehmeänä virtana ja tunsin oloni kummallisen kotoisaksi, vaikka venäläiset kansantanssit erosivat aika lailla näistä kappaleista.
Kävelin tiskille hymyillen siellä olevalle suurinpiirtein ikäiselleni miehelle.

"Iltaa, Irish Coffee kiitos", tilasin ja vilkaisin Aideniin. Mitähän hän mahtoi ottaa?
Mies tiskin takana nyökkäsi, luin lapusta nimen Oliver, ja lähti heti toteuttamaan tilaustani. Seisoin siinä aloillani, hakien katseellani meille sopivaa istumapaikkaa. Lopulta huomasin nurkassa pienen pöydän, jonka ympärillä oli kolme mukavan näköistä nojatuolia.
Sain Irish Coffeen ja maksoin sen, kääntyen kohti Aidenia.
"Mennäänkö vaikka tuonne nurkkaan?" kysyin ja vastauksen saatuani lähden kantamaan juomaani varovasti kohti nurkkapöytää.

TuikKu

Re: But her heart won't turn to stone

Viesti10 Touko 2014, 18:51

Otin käteni pois nahkatakkini taskuista ja katsoin kuinka Sirin huulille piirtyi pieni hymy. Miltein huokaisin helpotuksesta ehkäpä tajutessani, että olin ihan ajoissa eikä toinen ollut suuttunut jouduttuaan odottamaan kauan. Hymyilin siis takaisin ja nyökkäsin naurahtaen kevyesti. Käänsin myös katseeni lopulta pubin suuntaan ja totesin sen näyttävän näin ulkoa päin hyvinkin viihtyisältä. Olin odottanut ilaa hyvinkin paljon, varsinkin sen takia kun pubi oli tietojeni mukaan irlantilainen.

Sirin pian ehdottaessa että menisimme jo sisälle, käännän katseeni nopeasti tähän päin ja katselein kuinka toinen lähtee jo astelemaan ovea kohden. Nopeasti otan muutaman pidemmän harppauksen toisen perään ja kävelen sitten Sirin avaamasta ovesta sisälle, vilkaisten tähän samalla kohottaen kulmiani, kuitenkaan pystymättä estää pientä hymyä leviämästä huulilleni. Käyhän se näinkin päin.

Kävelin peremmälle pubiin ja katselin automaattisesti hetken aikaa ympärilleni. Musiikki kuulosti hyvinkin tutulta ja sai oloni mukavaksi. Miksen ollut ennen kuullut tästä paikasta. Harmi, sillä olisin käynyt varmasti täällä aikaisemminkin. Nyt kyllä varmasti tulisin uudestaan jos vielä tarjoilu oli yhtä hyvää kuin miltä pubi näytti ja kuulosti.

Menin lopulta Sirin perässä tiskille ja odotin kun tämä tilasi haluamansa. Katsahdin vaaleahiuksiseen takaisin päin ja yllättävän nopeasti päädyin samaan kuin toinen. Olihan nyt perinteinen Irish Coffee testattava täälläkin, se olisi varmasti loistavaa.
"Otan myös Irish Coffeen", huikkaan meitä palvelevalle miehelle joka katsoo takaisin nyökäten ystävällisesti, ensin tuoden kuitenkin Sirin tilaaman tiskill ja tämä kääntyikin pian puoleeni.
"Mennään vain", vastaan hymyillen ja vilkaisen nurkkaa kohden joka vaikutti juuri sopivalta paikalta. Mies tuo pian oman tilaukseni. Kiitän ja maksan tälle mennen sitten Sirin perässä pöytään.
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: But her heart won't turn to stone

Viesti07 Kesä 2014, 17:27

Mies otti saman kuin minä ja odotimme hetken verran hänen tilaustaan. Sen saatuamme astelimme nurkkapöytään, jossa heitin kevättakkini tuolin selkänojalle. Olisi kai sen voinut johonkin naulakkoonkin jättää, mutta mielummin näin. Istuuduin alas ja katsahdin alas juomaani, mutta en vielä maistanut siitä.
"Mukavaa, että tulit seurakseni", sanoin pian Aidenille hymyillen.
"Töissä on niin kiire, että välillä unohtaa olevansa ihminen", jatkoin naurahtaen. Niin, ihminen, joka kaipasi joskus muidenkin ihmisten seuraa. Ei Cissy voinut kaikkea korvata, vaikka olihan silläkin näppinsä pelissä minun järkeni kanssa.

Otin kiinni lasistani ja maistoin Irish Coffeeta. Se oli suorastaan taivaallista, viski poltti hyvin kahvin seassa. En voinut parempaa toivoa. Join vielä toisenkin kulauksen ja katsahdin sitten taas mieheen.
"Oletko asunut kauankin Snowfinchissä?" Kysyin silkasta mielenkiinnosta. Ainakin hän oli osannut tulla tänne, tosin eipä paikan sijainnin selvittäminen mitään salapoliisityötä kaivannutkaan. Kunhan vilkaisi vähän karttaan tai Googlasi asian.

Join jälleen lasistani ja jäin pyörittelemään sormiani sen reunalla. Siitä oli aika kauan, kun olin viimeksi käynyt ylipäätään ulkona juomassa jotain, jollei ihan normaali kahvia laskettu.

Paluu The Irish Fox

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron