Kirjoittaja Dalamar » 29 Huhti 2014, 17:33
// :D //
Odette Lacoste & Daire Deschamps
Daire huokaisi tylsistyneenä, kun hänen rakas kummitätinsä Odette sulloi hänen jo muutoinkin täysiin käsiin yhden uuden muovikassin lisää. Kreivittären kun oli saatava jälleen uudet kengät hyllynsä täytöksi.
"Älä nyt tuollaista naamaa näytä kultaseni. Shoppailuhan on ihanaa, eikö vain!", Odette naureskeli hersyvästi. Daire kuuli kumminsa äänessä hänelle osoitettua ironiaa, ja miehen suupieli nytkähti hetkeksi ylöspäin.
"Jos niin sanot", harmaasilmäinen vastasi kuin luovuttaen. Odeten kanssa oli täysin turhaa ruveta väittelemään asioista. Oli parempi antautua taistelutta.
"No niin...mitäs sitten. Onko sinulla käyntiä jossain?" kreivitär tuumaillen katsahti kummipoikaansa kultaisilla silmillään.
"Täytyy käydä ruokakaupassa, mutta voin hoitaa sen myöhemminkin", Daire vastasi toivoen, että Odette ei olisi halukas tulemaan hänen mukaansa ruokaostoksille. Ei sillä, etteikö Daire pitänyt kreivittären seurasta -päinvastoin-, mutta toisinaan hän ajautui kummitätinsä ansiosta hyvin tukaliin tilanteisiin.
"Samallahan se tässä hoituu", Odette kuitenkin punatuin huulin sirkutti. Kyllä hän tiesi, että Dairea joskus hävetti kulkea hänen kanssaan, mutta kun he kerrankin asuivat samassa kaupungissa, piti yhteisestä ajasta ottaa ilo irto. Niinpä hän muitta mutkitta ripustautui kummipoikansa käsipuoleen ja väläytti tälle leveää hymyään. Daire huokaisi uudestaan. Niinpä niin...oli tosiaan parempi antautua taistelutta...
Kaksikko liukui portaita alas Ironein pohjakerrokseen, missä ruokakauppa sijaitsi. Odette päivitteli ystävättärensä viimeisimpiä miesseikkailuita. Daire kuunteli tätiään puolikorvalla. Kunhan sopiva tilaisuus tulisi, hän kertoisi Lavenderista. Odette riemastuisi kyllä ikihyviksi. Olihan sitä kauan odotettukin, milloin Daire löytäisi rinnalleen kumppanin.
"Pysähdy!" Odette seisahtui niin rajusti paikoilleen, että Daire oli liikkeen äkkinäisestä loppumisesta lentää nenälleen. Hän katsoi tätiään hämillään, kun nainen dramaattisesti nosti sormensa huulilleen merkiksi hiljaisuudesta. Miehen kulmat kurtistuivat. Mikä ihme oli saanut Odeten pysähtymään.
"Katso! eikö olekin aivan ihastuttavan näköinen mies", kreivitär nyki Dairea alemmas, jotta tämä olisi kuiskuttelukorkeudella. Harmaat silmät eivät paikantaneet mitään erikoista. Ainoastaan tummatukkaisen miehen, joka oli juuri ottanut ostoskorin käsiinsä. Odette tunnetusti piti nuoremmista miehistä, ehkä täti oli iskenyt silmänsä tähän vieraaseen.
"Anna kun minä menen edeltä, tule sinä hetken päästä perässä", Odette hihkaisi innoissaan. Mies tosiaan oli hänen silmissään komea, mutta tällä kertaa nainen ei ajatellut itseään vaan ihanaa, ja ainoaa kummilastaan. Ties tuosta komistuksesta ja Dairesta voisi tulla jotakin! Näin ollen Daire jäi tuijottamaan tätinsä selkään kun tämä kipitti piikkikoroillaan miehen perään. Eihän Odeten spontaanit repäykset uutta olleet. Daire tuudittautuikin tyytyväisenä kuvitelmaan siitä, että kreivitär oli menossa iskemään miestä itselleen.
"Anteeksi arvon herra, saisinko häiritä teitä ihan pikkiriikkisen verran?" Odette heläytti punaisin huulin heti kun oli päässyt lähemmäs tummatukkaista miestä...