Don't tell me not to fly, I've simply got to

[Sasu]

Nyökyttelen reippaasti miehen sanoille.
"No niinpä!" vastaan ytimekkäästi - Shane aika pitkälti lausui ajatukseni ääneen.
"Hah, tiesin että tykkään sinusta syystäkin", virnistän. En olisi uskonut, että voisin noin vain jonkun ostoskeskuksen kahvilajonossa törmätä näin kertakaikkisen samanhenkiseen kaveriin. Okei, kyllä ajan varmasti kulumaan saa vähän maltillisemmassa seurassa, mutta Shanen kaltaisten tyyppien kanssa pidetään hauskaa. Sitä enteilee hänen kommenttinsakin minun ympäripyöreään vastaukseeni.
"Kuulostaa erittäin lupaavalta", naureskelen ja kulautan kahvinloput naamaani. Kylmä kahvi ei ole enää järin herkullista, enkä oikein usko sen väitettyyn kaunistavaan voimaankaan, mutta hei, kofeiinia! Ei sillä, että välttämättä tarvitsisin yhtään ylimääräistä energiaa, mutta jos illalla sittenkin olisi ohjelmaa...

"Odotan innolla", tuumaan kohottaen minäkin kulmiani silmät tuikkien. Vai en ole osannut edes uneksia? Alan olla varsin utelias. Olenhan minäkin siellä sun täällä pyörinyt, mutta varmasti nähtävää riittää vielä. Shane ei vaikuta ollenkaan sen tyyliseltä, että olisi ensimmäiseksi kiskomassa minua mukanaan johonkin perusläävään tai lähiöräkälään.
Eivätkä aikataulutkaan ole mikään ongelma! Ehdin jo miettiä, että jos Shanen illat onkin tältä viikolta varattu, pääsisin tekemään oikein lähtemättömän ensivaikutelman työtovereihin ilmestyessäni töihin puoli tuntia myöhässä tuoden mukanani vanhan viinan lemahduksen. Eihän se minua estäisi, eikä ole sanottu ettei niin kävisi joka tapauksessa, mutta tämä ilta kuulostaa joka tapauksessa aivan loistavalta.
"No totta helvetissä", virnistän. Jos Shane kerran pääsee viideltä, niin siinähä ehtii kehittämään vaikka mitä. "Eli mitä, missä, milloin? Ei mitään väliä ajalla mun puolesta, vaikka heti viideltä, mutta jos sä haluat ehtiä töitten jälkeen käymään kotona syömässä tai vaihtamassa vaatteet tai mitä ikinä, niin sitte vähän myöhemmin." Minulla nyt ei koko päivänä muuta olekaan kuin aikaa. Tunnin tai pari jos nukkuisi jossain välissä, niin jaksaisipahan bilettää.
"Ei sillä, että noissakaan kuteissa mitään vikaa olisi, mutta on mulla aikaa venailla", lisään sujuvasti perään ja virnistän.

[Shane]

Shane oli enemmän kuin iloinen, että oli todella niinkin kliseisesti kuin kahvilan jonossa törmännyt kiinnostavaan, uuteen tuttavuuteen. Hän ei ollut uskoa, että oli voinut löytää hengenheimolaisensa, selvästi elämään yhtä suurella, lapsekkaalla innolla suhtautuvan Rakin. Maailma olisi heidän leikkikenttänsä eikä kukaan tai mikään voisi heitä pysäyttää.
Valitettavan usein hän oli ajatellut juuri niin. Ja päätynyt usein myös humaltuneena juoppoputkaan yöksi. Se oli tosin vain osa sitä iloa, että sai remuta kuinka tahtoi. Saipa ainakin katon päänsä päälle ja uuden tarinan lisää kerrottavaksi eteenpäin. Poliisin kanssa asioiminen ei ollut herkkua, eikä Shane aina antautunutkaan suosiolla. Hän oli niin monet kerrat juossut katuja pitkin pakoon kokonaista partiota, mutta niin surullista kuin se olikin, oli hän lähes aina jäänyt kiinni. Hänellä oli kontollaan virkavallan vastustamisen ja yleisen örveltämisen lisäksi muun muassa syyte kannabiksen hallussapidosta ja omaisuuden turmelemisesta. Ne olivat tosin tapahtuneet nuorempana Los Angelesissa eivätkä häntä ainakaan hidastaneet. Nykyään hän vain osasi olla ovelampi.

Hän joi kahvistaan kylmät pohjat ja irvisti. Tarvitsihan hän kuitenkin sen kaiken kofeiinin jaksaakseen töissä kaikki kamalat asiakkaansa. Ehkä iltapäivä voisi pelastaa hänet ja tarjota vain asiallisia ja mukavia asiakkaita, joiden kanssa sai oikeasti pitää hauskaa työn ohessa. Olisi todellinen unelma, jos ei tarvitsisi tehdä enää yhtäkään permanenttia.

Shane naurahti ääneen, kun Rakki kommentoi hänen vaatteitaan. No, olivathan nekin hyvät, mutta kyllä hän oli ajatellut jotakin muuta. Mies oli tosin joskus neuroottisenkin tarkka vaatteistaan, joten oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että hän vaihtoi vaatteet erikseen joka menoon. Ei sitä koko päivää samoissa rytkyissä viihtynyt. Hän laskeskeli nopeasti aikatauluja päässään: hänen olisi käytävä kotonaan, joka sijaitsi ihan Welldonin rajan takana Fringesterin puolella. Matka ei veisi kauaa, joten hän olisi takaisin keskustassa ihan hetkessä.
"Kuudelta? Syötkö sushia? Tiedän hyvä paikan ihan tästä läheltä", Shane ehdotti vaan toivoi samalla, ettei Rakki luullut sen olevan hänen käsityksensä hurjan erilaisesta hauskanpidosta. Toki miksi se ei olisi ollut, Maneki Neko tarjoili joitakin niin eksoottisia annoksia, että jopa häntä hirvitti. He voisivat aloittaa juomalla kevyen humalan järkyttävän makuisella sakella erilaisia makeja ja nigirejä maistellessaan.

[Sasu]

Sushia? Olen minä sitä kerran tai pari tainnut syödä, ja tässä tulisi yksi kerta lisää. Samalla päivän ruokapulmani ratkeaa kätevästi, eikä tarvitse edes käydä kaupassa. Hyvin minä kuuteen asti selviäisin hengissä kahvin voimalla. Kämpillä saattaa kyllä olla leipää, mutta se on muistaakseni joko kivikovaksi kuivahtanutta tai vaarassa kävellä vastaan jos avaan kaapin oven. Sitäpaitsi huomenna voi olla, että huomisen olotilassa kuiva leipä on ihan sopivaa ruokaa, sikäli kun huvittaa pistää suuhunsa yhtään mitään.
"Sushia kuudelta, kuulostaa loistavalta", tuumaan. Varmasti ihan hyvä tapa aloittaa ilta. Sen perusteella mitä muistan, sushin syöminen on ihan oma lajinsa, koska totta kai sitä kuuluu syödä niillä tikuilla eikä tylsästi millään haarukalla. Ehdottomasti ainakin vaihtelua tavalliseen.

"Missä me nähdään? Anna hei muuten numerosi, niin voin ilmoittaa jos sattuu jotain katastrofeja", hoksaan pyytää ja kaivan puhelimen takintaskusta. Oho, kellokin lähentelee jo kovaa vauhtia yhtä. Eilen taisin herätä tähän aikaan. Olenpas ollut tänään aikaansaava. No, ehdin varmaan ottaa vahingon takaisin, kello kuuteen on vielä monta tuntia. Ei minun kauheasti ennen viittä tarvitsi herätä, ja ehtisin silti ihan hyvin takaisin keskustaan ja vähän valmistautumaankin, jos tarvetta sattuu olemaan.

[Shane]

Innostus oli luettavissa Shanen kasvoilta, kun toinen suostui hänen ehdotukseensa sushista. Hän olikin jo liian monta iltaa viettänyt tylsästi kotona ja katsonut Sex and the city -maratonia sohvalla maaten. Jo ajatus sushiravintolasta hyvässä seurassa sai hänet jo odottamaan töistä pääsyä. Samaan aikaan hän tajusi vilkaista rannekelloaan. Hän huokaisi. Tauko oli venynyt jo ihan liikaa. Onneksi hän oli silloin yksin vastuussa liikkeestä, sillä omistaja olisi sanonut pari valittua sanaa jos olisi tiennyt. Oli häväistys ylipäätään sulkea liike nopean kahvi- ja tupakkatauon ajaksi. Shane ei onneksi ottanut tiukan naisen sanoja niin tosissaan.

Shane antoi ensin numeronsa. Hän jakeli sitä valehtelematta ihan liikaa, ja yhtä huolimaton hän oli sen kanssa muutenkin. Ei ollut ihme, että puhelin oli kotona ja hän töissä, tai toisin päin. Hän ei edes tiennyt miten onnistui missaamaan niin ne kaikki puhelut. Harvoin hän myös soitti takaisin, sillä mitä laiskemmin hän oli jaksanut tallentaa numeroita, sitä useammin ne tallentamattomat soittelivat eikä hän aina edes tiennyt, kenen kanssa puhui. Useat näistä numeroista olivat satunnaispanoja pitkän ajan takaa, joten niillä ei ollut niin väliäkään. Säälittävät, syystä tai toisesta yksin jääneet tapaukset vain ruikuttivat lisää, eikä Shanella ollut tapana palata saman henkilön luo, jossei tuolta ollut saanut jotakin erityishyvää.

"Sopiiko keskuspuiston suihkulähteellä? Kuljen siitä joka tapauksessa ohitse", Shane ehdotti ja katseli kiinnostunut hymy huulillaan Rakkia. Hän tunsi hukkuvansa toisen silmiin ja joutui taistelemaan, että hillitsi itsensä. Miten joku saattoi olla niin kuuma yrittämättäänkin? Shane tunsi toisensa ihan tyrkyksi, kun oli aina tunkemassa kaikkien miesten syliin. Rakki ei edes yrittänyt ja hän oli jo myyty.

[Sasu]

Shane luettelee numeronsa, ja minä näppäilen sen muistiin. Nimeä tallentaessa puhelin hyytyy, ja ravistelen sitä tarmokkaasti. Voisin muuten vähän kopautella sitä pöytään, mutta näyttö on jo haljennut siististi keskeltä, ja yritän olla aiheuttamatta puhelimelle kauheasti enempää tuhoja. Kyllä se suurimman osan ajasta toimii ihan hyvin, mitä nyt välillä vähän hitaasti. Luultavasti jostain ihan muusta syystä kuin ravistelustani se päättää nytkin hetken harkinnan jälkeen tallentaa uuden nimen ja numeron ihan kiltisti. Kännykkä ei sinänsä ollut kallis, se ei tosiaan ole uusinta mallia ja sain sen muutamalla kympillä yhdeltä kaverilta tarpeettomana. Uusi puhelin sen sijaan maksaisi omaisuuksia, joita minulla ei ole. Se, että minulla on tiedossa työpaikka, ei missään nimessä tarkoita, että minua tippaakaan huvittaisi säästää rahojani yhtään mihinkään. Ja on tämäkin kapula vielä hengissä, harvemmin se kenenkään viestejä syö. Eikös nimenomaan vanhempien puhelimien pitäisi olla paljon kestävämpiä kuin uusien mallien?

"Joo, tiedän paikan. Siellä siis nähdään", vastaan Shanelle. Metrolla pääsee aika lähelle, jos ei huvita kävellä. Tai siis, jos ei satu olemaan lipuntarkastajia liikkellä. Minähän en siitä lystistä maksa senttiäkään, mieluummin vaikka tarvon takaisin keskustaan jalan. Johan minä yhden bussilipun maksoin aamulla.
"Ei kai sun suinkaan pitäisi olla parhaillaan töissä tai jossain ihan muualla kuin ulkona auringossa?" kiusaan. Kelloon katsomista seuraava huokaus oli aika paljonpuhuva. Ehkä raaskin päästää Shanenkin takaisin töihin, kun kerran ilta on lyöty lukkoon. Kait minäkin voisin pikku hiljaa luuni korjata tästä. Tekisi varmaan ihan hyvää palata kämpille kävellen, jos oikeasti haluan saada yhtään unta. Kofeiinin, nikotiinin, auringonpaisteen ja varsin kiehtovan seuran yhdistelmä saa minut ehkä liiankin energiseksi.

[Shane]

Huvittunut ilme kohosi Shanen kasvoille, kun Rakin puhelin tuntui hyytyvän. Ehkä se oli merkki siitä, että heidän olisi universumin parhaaksi parasta pysytellä kaukana toisistaan. Puhelin näytti kärsineen jo ennestään, ja sitä katsellessaan Shane ei yhtään ihmetellyt, että se mietiskeli hetken suostuisiko omistajansa käskyihin. Rakin käsittelytavat kun eivät näyttäneet olevan rauhallisimmasta päästä. Lopulta luuri kuitenkin otti käskyt vastaan, ainakin Shane päätteli niin, kun sen armoton hakkaaminen loppui.

Rakki hyväksyi tapaamispaikan ja tuon lupaavat sanat uudelleennäkemisestä saivat Shanen käymään ylikierroksilla. Hän halusi hyppiä paikallaan, mutta tyytyi heiluttelemaan jalkojaan pöydän alla. Ehkä se ei näyttäisi ihan niin sekopäiseltä. Hänen oli sentään tarkoitus vielä tehdä töitäkin useampi tunti, ja voisihan näköalatasanteen ihmiset olla juuri niitä potentiaalisia asiakkaita, jotka odottivat kärttyisästi Parturi-kampaamo Pinkin avautumista. Kuin hänen ajatuksensa lukeneena, alkoi toinen kuittailla hänen pitkäksi venyneestä tauosta. Shane irvisti.
"No, liike on tällä hetkellä kiinni, koska olen ovessa olevan kyltin mukaan 15 minuutin tauolla ja palaan pian", hän naurahti jaksamatta tuntea suuria tunnontuskia kampaamon hylkäämisestä. Kyllä se siellä odottaisi häntä, vaikka muutama asiakas olisikin kääntynyt ovella pettyneenä pois.
"Eli ei, ei minulla ole mihinkään kiire", hän virnisti, mutta alkoi kuitenkin keräillä tavaroitaan pöydältä.

Hän pysähtyi hetkeksi katselemaan Rakkia. Ei hän halunnut vielä mennä. Keho kuitenkin taisteli vastaan, ehkä alitajunnan ja jonkinlaisen työmoraalin käskemänä ja hän nousi ylös verrattain laiskasti.
"Kuudelta", hän varmisti vielä tapaamisajan kuin sinetöiden sen. Hän jäi vielä roikkumaan Rakin luokse, mikäli tuolla olisi vielä asiaa.
"En malta odottaa."

Shane poistuu.

[Sasu]

En yritäkään estää itseäni nauramsta ääneen Shanen kertoessa vain vartin taukoa lupailevasta lapusta.
"Ei, ei sitten niin minkäänlaista kiirettä", vahvistan virnuillen. Selvästi jotain yksin työskentelemisen iloja. En usko, että minunkaan taukojani ensi viikolla sekunttikello kädessä vahditaan, mutta voi olla että riittävän pitkän venähdyksen jälkeen ei tarvitse tulla takaisin ollenkaan. Olisi varmaan turvallisinta suosiolla viettää lounas- sun muut tauot jossain takahuoneessa, mutta se olisi kyllä myös auttamattoman tylsää. No jaa, kahvila ei ole niin keskeisellä paikalla, ettäkö sinne pahemmin jonoa muodostuisi parin minuutin myöhästymisistä - toisin kuin ilmeisesti Shanen työpaikka.

Laitan kännykän takaisin takintaskuun ja varmistan ohimennen toisen puolen taskua taputtamalla, että kotiavaimet ovat vielä matkassa mukana. Tavaroillani ei ihan aina ole tapana seurata minua joka paikkaan, mutta kyllä ne yleensä tulevat takaisin jotain kautta. Kämpän avaimet ja iso ostoskeskus eivät vaan vaikuta kovin hyvältä yhdistelmältä.
Shanen noustessa minäkin nousen seisomaan ja nostan samaa vauhtia kädetkin ylös venytelläkseni. Nykiessäni takinhelmaan jälleen alemmas nyökkään Shanelle ja hymyilen sitten ilkikurisesti.
"Samat sanat."
Tyhjentynyt kahvimuki jää pöydälle lähtiessäni kohti sisälle vievää ovea. Kuljen toki sen verran rauhallisesti, että Shanekin ehtii mukaani, samaan suuntaan tässä kai ollaan menossa ainakin sisälle asti.
"Näkyy illalla", huikkaan vielä ennen kuin lähdemme lopulta eri suuntiin - Shane ilmeisesti viihdyttämään ärtyisiä mummeleita ja minä hakemaan lähintä uloskäyntiä.

Rakki poistuu.