How a boy can grow and still never be a man

[kujakettu]

Lähetetty: 01. Touko 2013 19:17

[Sandsleyn koulukeskus, Elsu tännepäin 8) Otsikko Flogging Mollyn kappaleesta Speed of Darkness.]

SID MILLER

Hyppytunti oli juuri alkanut - minun kohdallani. Välitunnilla käytävillä on tungosta ja en ole aina siitä niin iloinen. Liikaa porukkaa minun makuuni. Ihmisiä joka puolella. Käytävän päädyssä oleva penkki on kuitenkin ihan tyhjillään joten menen sinne istumaan ja kaivan kirjan laukustani. En ollut illalla tehnyt matikantehtäviä mutta koe oli tulossa ja hyppytunnin jälkeen olisi matikkaa luvassa joten jos edes yrittäisin keskittyä niihin. Tein aika usein läksyt yöllä kun Adelia oli jo nukkumassa mutta eilen oli taas yksi niistä illoista kun ei huvittanut.

Otan kynän penaalista ja alan tekemään tehtäviä. Joku ohikulkija moikkaa minua ja kun nostan katsettani niin tunnistan sen meidän luokan Matthieksi.
"Moi", sanon vähän poissaolevasti takaisin ja jatkan laskujen tekemistä. Kunhan porukka hälvenisi takaisin tunneille ja saisin tehtävät tehtyä niin voisin vähän syödä jotain välipalaa. Laukussa oli vaan välipalapatukka mutta kaupassakin voisi ehkä käydä. Noh, saa nyt nähdä.

_________________

Elsu

Emily Minkkilä

Kävelen välitunnilla käytävillä. Rutistan lukujärjestystä vasemmassa kädessäni. Haluisin istua hetkeksi, mutta penkki jolle olin matkalla, toinen istahtaa siihen (Sid). Huokaisen syvään ja kuuntelen musiikkia.

Kuten arvata saattaa, ainahan uuden oppilaan kustannuksella pilaillaan, varsinkin jos tulee kesken lukukauden kouluun. Mustan laukkuni kangashihnaa on sabotoitu ja laukku tipahtaa olaltani käytävälle. Kirjat leviävät ympäriinsä, mutta mitä pahinta musta rakas kirjani vierii vauhdilla penkin luo. "Älä lue sitä", kuiskaan hiljaa, kun huomaan mustan kirjani liukuvan penkin luo.

(Toivottavasti kelpaa xd Kirjoitin kännyllä)

_________________

Sinikuunlilja

Laskut eivät onneksi ole kovin vaikeita. Se siitä puuttuisikin jos ne olisivat ihan raivostuttavia joihin joutuisin käyttämäät kaiken ajan vapaatunnistani. Nakerran ajatuksissani vähän kynänkärkeäni ennen kuin rustaan taas uuden laskun vihkooni.
Ihmisiä virtaa ohi tasaiseen tahtiin mutta saan onneksi istua rauhassa.

Äkkiä kuulen kuitenkin räsähdyksen ja kohotan katseeni matikankirjastani. Jonkun tytön laukku hajoaa ja kirjat leviävät ympäriinsä. Lasken matikankirjani penkille samalla kun tunnen miten yksi tytön kirjoista vierii lattiaa pitkin ja koskettaa lenkkareitani. Kumarrun nostamaan auki lentäneen kirjasen jonka sivuilla on ihan nättejä luonnoksia. En kuitenkaan sano mitään vaan ainoastaan suljen kirjasen ja astelen toisen luo, alkaen noukkia muitakin hänen kirjojaan lattialta.
Nousen sitten ylös ja ojennan kirjapinkkaa tytölle.
"Laukullesi taisi käydä aika ikävästi", totean vilkaisten sitä; olkahihna on poikki.
"En ole nähnyt sua ennen täällä."

_________________

Elsu

Huomaan pojan nostavan kirjani ja laittavan sen kiinni. Toivon todella, että se oli pelkkä luonnossivu, mutta ei poika varmaan ymmärtäisikään suomeksi kirjoitettuja päiväkirjatekstejäni. Irrotan toisen kuulokkeen korvastani, jotta kuulisin ulkomaailman paremmin ja pidän katseeni lähenevässä pojassa.

Kuulen pojan puhuvan laukkuni kohtalosta. "Juu aika totta... Kyllä sen nopeasti korjaa", selitän laukkuni tulevaisuutta. "Juu, et varmaan ole nähnytkään. Muutin Suomesta tänne muutama päivä sitten. Olen Em ja kiitos", selitän sujuvalla englannillani. Otan kirjapinon pojalta ja tungen ne rikkinäiseen laukkuuni. "Kuka sinä olet?", kysyn hiukan tyhmän oloisesti.

_________________

Sinikuunlilja

Tytöllä olikin näköjään kuulokkeet korvassa enkä edes tajunnut.
Hän oli kuitenkin vähän sellaisen tytön näköinen joka oli mielummin omissa oloissaan joten oloni on äkkiä kovin epävarma siitä josko kuitenkin häiritsin tätä kamalalla tavalla. Noohh, yritin olla vain avuksi joten ehkä se oli okei. Kai. Mahdollisesti. Kenties. Ehkä.

"Toivotaan", sanon katsoen edelleen vähän huolestuneena olkahihnaa, "ehkä se pitäis solmia kiinni tai laittaa jollain hakaneuloilla kasaan kunnes pääset kotiin? Voi olla vähän ikävää kantaa laukkua käsissä."
Tyttö kuitenkin vaikuttaa puheliaammalta kuin miltä alkuun näytti.
"Suomesta? Aika erikoista. Millasta siellä on? En oo ikinä käynyt ulkomailla."
Totean mielessäni että Em on varmaankin lempinimi mutta en viitsi ruveta kyselemään tytön koko nimeä. Ylipäätään tuntuu vähän kummalliselle olla äkkiä ajautunut keskelle keskustelua kun minusta tuntui että usein olin huonoin juttelija ikinä. Ainakin Katin kanssa. Ja vähän turhan monenkin muunkin. Kaikkien oikeastaan.
Vähän vaivautuneena hieron kämmenellä niskaani kun tulen hirveän tietoiseksi siitä että juttelen jonkun kanssa enkä ole vielä pilannut ehkä mitään ihan hirveän pahasti.
"Oon Sid."

_________________

Elsu

Poika mainitsee hakaneulat ja muistan, että minulla on sellainen taskussani. Ehkä pidettiin jopa hiukan outona, että hakaneula löytyy aina taskusta, mutta tälläisiin tilanteisiin se on ihan hyvä. Kaivan hakaneulan mustien farkkujeni taskusta. Kiinnitän olkahihnan palat toisiinsa. Taas yksi, joka ihmettelee synnyinmaatani.
"No siellä on aika samanlaista kuin täällä. Kesät sateisia ja talvella lunta. Ei kovin erikoista", sanon ja hymyilen hiukan pojalle. En halunnut olla epäkohtelias enkä myöskään heti liian tuttavallinen.

Huomaan pojan hierovan hiukan vaivautuneen näköisenä niskaansa. Häiritsinkö poikaa? Kyllä Sid saa kävellä pois jos haluaisi, en minä sitä estä. Seura kelpaa kuitenkin aina, ja olisi kiva tuntea joku. Edes jotenkin. Oliko se edes tuntemista, jos tiesi nimen? Vilkaisen nopeasti lukujärjestystäni. Fysiikkaa, huokaisen mielessäni. Aine jota en tulisi ymmärtämään. Ainakaan suomeksi, niin miten sitten englanniksi?

_________________

Sinikuunlilja

Hymyntapainen nykäisee huuliani kun tyttö löytää hakaneulan taskustaan. Epäilen liekö laukku yhdellä hakaneulalla koko päivää kestäisi, mutta ehkä se nyt vähän auttoi.
"Okei", sanon kun tyttö sanoo että Suomessa on aika samanlaista, "oon kuullut että kieli on tosi vaikeeta tosin. Mutta ei se varmaan äidinkielenä tietty vaikeelta tunnu."
Tuntuu että löpisen kamalasti mutta toisaalta ajauduin tällaisiin tilanteisiin niin harvoin että olihan tämä ihan mukavaa vaihtelua löytää spotaanisti juttuseuraa.
"Minkä takia muutit? Jos siis haluut kertoa. Aattelin vaan kun ei ehkä niin kaukaa tulis kaikille ekana mieleen muuttaa Kanadaan."

Tyttö vilkuilee lukujärjestystään ja minä vilkaisen seinäkelloa. Kaksikymmentä yli.. Eikös välitunti loppunut vartin yli?
"Hei kuulitko sä että kello ois soinu?" kysäisen sitten hieman hämilläni tyttöä vilkaisten.
"Tunnithan alkaa vartin yli.. Ooks sä myöhässä?" sanon sitten. Tiesiköhän hän mihin luokkaan oli menossa. Koulu nimittäin oli suuri ja jos hän oli uusi niin saattoi eksyäkin helposti. No kai hän voisi opettajalle sitten ainakin sanoa eksyneensä..

_________________

Elsu

"Mun äitikään ei oo suomea oppinut, kuudentoist vuoden aikana, niin kai sitten se on vaikeeta. Äidinkielenäkin se on välillä tuota... outo", selitän ja tutkin taskujani, etsien vielä toista hakaneulaa. Pettymyksekseni en löydä sellaista.
"Mun äiti on täältä kotoisin. Sille ja mun pikkusiskon isälle tuli riitaa", sanon, pojan kysyessä miksi muutin tänne.
"Ei se ollut munkaan ensimmäinen ajatus muuttaa tänne. Olisin voinut muuttaa toiseen kaupunkiin Suomessa", selitän. Hymyilen hiukan pojalle. Kyllä ajatus oli outo, että muuttaa Kanadaan niin kaukaa kuin Suomesta.

Silmäni laajenevat hiukan pojan puhuessa kellosta ja välitunnin loppumisesta.
"E-en kuullut", puhun järkytyksessä suomea. En ollut edes huomannut, että käytävät olisivat jossain vaiheessa tyhjentyneet, mutta nyt vilkuilessani ympärilleni en tosiaankaan nähnyt muita kuin Sidin.
"En kuullut ja kyl mä sit kai oon... Mut ei se haittaa fysiikka ei oo mun aine. Ja se ois mun viimeinen tunti... Voin sanoa, että luulin koulun loppuvan tunnin aikasemmin", sanon englanniksi ja hymähdän hiukan suunnitelmalleni.

_________________

Sinikuunlilja

"No jos kuudessatoista vuodessa ei opi niin taitaa tosiaan olla aika vaikeeta", hymähdän vähän hämmentyneenä. Okei, piti pistää muistiin ettei ensimmäisenä harkitsisi suomen opettelua jos halusi joskus opetella uutta kieltä.
Tyttö selittää tämän vanhemmille tulleen riitaa ja että hän olisi mielummin muuttanut toiseen kaupunkiin kotimaassaan.
"Joo ihan ymmärrettävää. Muuttaminen ei oo aina ylipäätään niin kivaa...", mutisen lopun samalla kun ajatukseni ajautuvat niihin kalseisiin päiviin kun olimme joutuneet Adelian kanssa siirtämään elämämme rippeet tädin taloon.

Kun olen maininnut kellosta, tyttö sopertaa jotain täysin käsittämätöntä ja kohotan kulmiani hämmentyneenä.
"Anteeksi?" kysäisen. Mitä ihmettä hän oli sanonut?
Sen sijaan että tyttö kiirehtisi tunnille hän kuitenkin selittää fysiikasta ja päättää ilmeisesti lintsata.
"Jos siltä tuntuu", totean sen kummemmin kommentoimatta, eiväthän hänen päätöksensä minulle kuuluneet. Enkä voinut kyllä väittää etten itsekään olisi koskaan jättänyt tuntia välistä.

Muistan että matikanläksyni olivat jääneet kesken mutta tällä hetkellä niiden tekeminenkään ei enää kauheasti huvittanut. Alan kaivaa taskujani josko minulla olisi farkkujen taskussa yhtään rahaa. Löydän kymmenen dollaria ja katson seteliä hyvilläni.
"No jos aiot lintsata niin haluuks tulla mun kanssa käymään kaupassa? On vähän nälkä ja mulla on matikan tuplatunti vielä tän hypärin jälkeen."
Laukun pohjalla lompakossa oli onneksi lisää rahaa että saisin sitten maksettua bussin kotiin ja ostettua ruokaa illaksi.

_________________

Elsu

"Mut kyl se niin menee, että nuoret ja lapset oppii nopeemmin", sanon hiukan hymyillen.
"Mun siskon isä on eri kuin mun.. Mun iskä kuoli", selitän hiukan synkästi. Minulla ei kuulemman koskaan ollut vaaleaa tukkaa, toisin kuin Amalla.

"En kuullut", sanon uudestaan suomeksi.
"En kuullut", toistan englanniksi. Hymyilen hiukan pojalle, onneksi hän ei patistanut minua tunnille. Suomessa en lintsannut tunneilta, toisin en ollut koskaan myöhässäkään.

Huomaan pojan kaivelevan taskujaan ja löytää violetin setelin. Kysyikö poika tosiaankin minua mukaansa kauppaan? En ehkä ollutkaan niin huonoa seuraa, kuin olin luullut.
"En lintsaa, olen vain hienosti myöhässä ja kadoksissa", korjaan hiukan naurahtaen. Kohautan olkiani.
"Kyllä nyt on kivempi kävellä kuin vain seistä", selitän. Minullakin on hiukan nälkä, mutta pärjäisin kyllä kotiin asti. Siellä olisi kuitenkin mummin leipomia herkkuja, taas kerran. Onneksi lompakossani olisi rahaa bussimatkaan.
"Missä päin Snowfinchiä muuten asut?", kysäisen.

_________________

Sinikuunlilja

"Niin", myötään kun toinen sanoo nuorten oppivan kielet nopeammin.

Yllättäen tyttö kertoo että hänen siskollaan on eri isä ja hänen oma isänsä on kuollut. Hätkähdän vahingossa kun mieleeni muistuu äkkiä hieman liiankin monta kuolemaa ja tunnen miten rintaa puristaa.
"Öh.. olen pahoillani", mutisen hiukan kuivalla äänellä hetken hiljaisuuden jälkeen.
Ajattelen hetken laukun taskussa olevaa valokuvaa isästä. Kurkkua kuivaa.. tuntuu jotenkin pahoinvoivalta. Toivottavasti en sentään valahtanut kalpeaksi.

Naurahdan hieman kun tyttö toistaa sanomisensa.
"Kummallinen kieli", tokaisen päätäni pudistaen, "en mä ikinä oppisi tuollaista."

"Ai niinpä tietysti, katsos kun ei heti tullut mieleen", totean hieman huvittuneesti tytön sanomisiin. Hienosti kadoksissa.
Korjaan matikankirjan ja penaalini takaisin laukkuun ja heitän laukun olalleni.
"Mä - öömm - Fringesterissä", vastaan yllättyneenä hieman takellellen kun Em kysyy missä päin asun.
"Nonii, mennäänkö?" sanon ja heilautan kättäni portaikon suuntaan.

_________________

Elsu

"Nääh ei se mitään. Olin niin pieni, etten tajunnut", sanon hiljaa. Huomaan pojan muuttuneen. "Anteeksi", kuiskaan. Isästä minulla ei ole mitään muistikuvaa, kuin pieni arpi käsivarresani. Se oli muisto siitä kun äiti ei ollut kotona ja isällä oli keittiöveitsi. Hieraisen oikeaa kättäni arpeni kohdalta.

"Kyl se on aika kummallinen, mutta kyllä sä sen oppisit. Alkaisit heti vaan opettelee", naurahdan hermostuneesti. Ei olisi pitänyt ottaa isä-asiaa esille murahdan mielessäni.

Katson poikaa, kun tuo kerää tavaroitaan penkiltä. Nyökkään pojan kertovansa asuinpaikkansa.
"No mennään", hymyilen hiukan ja alan kävellä kohti portaita hitaasti laahustaen.

_________________

Sinikuunlilja

"No se on ihan hyvä", vastaan vähän kireästi kun Em sanoo olleensa niin pieni ettei tajunnut asiaa. En tiedä toivoisinko minäkin olleeni niin pieni. Tosin silloin minulla ei edes olisi niitä muistoja. Ei isästä, äidistä tai pikkuveljestä. Adeliallakin tosin oli muistot.. Olisi pitänyt olla tosi pieni. Niin pieni että silloin meidät olisi varmaan passitettu tädin luokse Australiaan tai jotain.

Huomaan vaipuneeni omiin ajatuksiini kun tyttö puhuu suomen kielen opettelusta.
"Niin no, en usko että täällä on hirveästi mitään kursseja suomen kielestä tai mitään", totean.

Lähdemme menemään portaita alas kun tunnen miten se sama vanha kunnon vaiteliaisuus meinaa laskeutua yllemme. Se millainen yleensä olin liiankin helposti, meinasin taas ajautua ihan omiin ajatuksiini ja keskustelu meinasi lakata noin vain vaikka oli äsken ollut jo niin hyvässä vireessä.
"Missä päin sä sitten asut?" kysäisen vähän rykäisten katkaistakseni hiljaisuuden. Kyllä tämä vielä tästä.

_________________

Elsu

Poika kertoo, ettei täällä varmasti paljon suomea opeteta.
"Se olisi jo ihme jos opettettaisiin, mutta sulla tässä ihminen, joka puhuu suomea äidinkielenään", naurahdan hiukan.

Nopeutan hiukan kävelytahtia. Laahustaminen ei sopinut portaidan laskeutumiseen, siitä minulla on kokemusta aivan liikaa. Poika kysyy missä asun.
"Foxwoodissa, aika lähellä Fringesterin rajaa", kerron. Mitenköhän Jing ja Jang pärjäävät mietin hiukan huolissani.
"Onko sinulla muuten lemmikkejä?", kysyn. En halunnut aiheuttaa hiljaisuutta ja mikä olisikaan parempi puheenaihe kuin eläimet. Pystyisin puhumaan Jingista ja Jangista loputtomiin ja se olisi hyvä vaihtoehto hiljaisuuden tullessa.

_________________

Sinikuunlilja

"Niin joo, no jos joskus iskee hirveä hinku opetella jotain erikoista vierasta kieltä niin tuun kai sit kysyy sulta", sanon hieman naurahtaen.

"Okei. Sullakin sit on tota koulumatkaa jonkin verran", totean mietteliäästi. Itse menin bussilla aina silloin kun nyt rahaa sattui riittämään. Muuten kävelin.. Kävelin kyllä muutenkin niin paljon ympäri kaupunkia että ei se matka aina tuntunut edes niin järkyttävän pitkälle vaikka sitähän oli ihan kilometritolkulla.

Em kysyy onko minulla lemmikkejä ja pudistan päätäni.
"Ei oo vaikka pikkusisko haluiskin hirveesti koiran tai jonkun sellasen. Ei oo oikeen varaa mut oon miettiny et ehkä sen ens synttärinä vois hankkii sille ees jonkun kanin tai jonkun."
"Sulla varmaan on jotain lemmikkejä sit?"
Pääsemme portaat alas ja ulko-ovesta raittiiseen ilmaan.
"Ooks ennen käynyt kapassa täällä? Lähin on tos parinsadan metrin päässä. Siinä ihmiset yleensä käy välkillä ja muilla", selostan tytölle.

_________________

Elsu

"Ei se nyt niin erikoinen kieli oo", naurahdan hiukan.

Nyökkään pojalle, tuon sanoessa minulla olevan koulumatkaa.
"Sähän voit tulla mun kanssa joskus bussiin?'", kysyn. Lupasin itselleni, että talvet menisin bussilla ja muuten kun pystyisi kävelisin kotiin. Matka oli kyllä pitkä, mutta ei väliä.

"Ai... Mulla on kaks kissaa", sanon astuessani ulkoilmaan. Hengitän syvään raikasta ilmaa ja nyt vasta tajusin kuinka tunkkainen koulu on sisältä. Pudistan päätäni pojan kysyessä olinko käynyt ennen täällä kaupassa. "Kiva juttu, mä voinkin sit tutkia suklaatarjontaa", hymyilen hiukan. Suomesta tulen ikävöimään eniten Fazerin sinistä... Ihanaa maitosuklaata. Parasta suklaata koko maailmassa, ainakin omasta mielestäni. Olihan mukavaa, että joku kertoi enemmän koulusta ja erioten sen ympäristöstä.

_________________

Sinikuunlilja

"Öö - joo kai", vastaan hieman yllättyneen epävarmana kun tyttö mainitsee bussista, "enköhä mä voi."

"Kissoja?" toistan.
"Ne on varmaan kivoja. Jotai rotukissojako ihan?" kysyn. En kyllä tiennyt kissaroduista tai muista paljon mitään mutta yleensä lemmikkien omistajat kyllä tiesivät asioita ihan informaatiotulvaksi asti.

Tyttö mainitsee suklaista ja hymähdän vähän ja toinen suupieleni nytkähtää.
Lähdemme kävelemään kaupalle päin. Sää on onneksi mukava, aurinkokin paistaa vähän vaikka pilviäkin on. Kesä ei ollut vielä ihan ovella mutta pikkuhiljaa alkoi nähdä että kyllä se oli tulossa.

_________________

Elsu

"Mä oon kyllä ajatellu kävellä, kun pystyy", selitän. Olen kertonut pojalle enemmän kuin kenellekkään. Se tuntui luontevalta ja jotenkin tuntui että olisin tuntenut Sidin kauemmin. Mutta ei se voi olla totta...

"Kissoja... Hauskin kissapari jonka oon nähny. Ne on siskoja ja sä tajuut oikestaan vast sit kun näät ne, kuinka erilaisia ne on ja nii... Ihan vain maatiaskissoi, molemmis taitaa olla jotain rotukissaakin mukana mut ei oo tullut tutkittuu", selitän kissoistani, Sidin kysyessä onkos ne rotukissoja.

Avaan takkini vetoketjua hiukan. Takin sisällä on kuuma! Miksei vähän voisi tuulla? Ei tuollaiset pilvet auta melkein yhtään. Enimmäkseen vastaan tulee vanhuksia, aikuisethan ovat töissä ja nuoret koulussa. Tai ainakin suurin osa nuorista... Ja suurin osa aikuisista.... Osa on varmaan kotona flunsassa. Flunssasta puheen ollen... Aivastan lujaa ja odottamatta.

_________________

Sinikuunlilja

"Aa joo. Mäkin kävelen aika paljon. Isän vanha pyörä on vähän rikki, mun pitäis paikata rengas ja öljytä ketjut niin pääsis silläki liikkuu välillä", huomaan selittäväni tytölle.

Ja kuten arvelinkin, kun puhe tulee toisen kissoihin, niin tyttö selittää hyvän tovin. Kohotan vähän kulmaani sanamuodolle toisen lauseessa. Kun näät ne. Tarkoittiko se minua vai puhuiko se vain yleisessä muodossa? No ei kai sen väliä. Ja miksi tyttö nyt haluaisi esitellä minulle jotain kissojaan, vastahan me tavattiin.
"Pikkusisko varmaan tykkäis. Vaikka kyllä eläimet on mustakin kivoja, ei vaan oo tullut ikinä pahemmin oltuu eläinten seurassa", totean sitten. Niin, ainoastaan joillain kavereilla joskus ollut jotain koiria tai muita. Ja se yksi poika ja se koira jonka kanssa Adelia oli leikkinyt, se iso musta koira.. Se tyyppikin oli kyllä vähän outo mutta Adelia suutahti minulle joka kerta jos yritin kysyä kuka se tyyppi oli ollut.

Tyttö aivastaa ja naurahdan vähän yllättyneesti.
"Terveydeksi."

"No niin, perillä ollaan", sanon kohta viitaten markettiin edessämme.
"Täältä voit ettii sitä suklaata vai mitä nyt meinasitkaan. Mä ajattelin etsiä vähän kunnollisempaa ruokaa."
Liukuovet aukeavat askelten edessä.

_________________

Elsu

Poika puhuu pikkusiskostaan ja ettei hirveästi ollut eläinten kanssa tekemisissä. Nyökkään.
"Mä oon enemmän kissaihminen, vaik ei muissakaan eläimissä vikaa ole", hymyilen hiukan.

"Kiitos", sanon kohteliaasti. Aivastan uudestaan. P*rk*leen siitepöly, kun tunkee joka paikkaan... Eikä allergialääkkeetkään auttaneet. Aivastan uudestaan.

"Suklaa on kunnollista ruokaa... Varsinkin yli 70% suklaat on terveellisiä, sanon pienen vastalauseen kävelessä pojan perässä liukuovista sisään. Etsin katseellani edes jotain suklaaseen liittyvää.

_________________

Sinikuunlilja

"Mä en oikee tiiä mikä oon", sanon. Olen hetken hiljaa ennen kuin tajuan jatkaa.
"Niin siis eläinihminen. Et tykkäänkö koirista vai kissoista vai mistä. Ehk mä viel joskus keksin."

Tyttö aivastelee aivastelemistaan ja sanon joka kerta uudestaan terveydeksi.
"Hitsi kun mulla ei taida olla ees nenäliinaa tai mitään, toi kuulostaa aika pahalta", sanon vähän huolestuneeseen sävyyn.

Em sanoo miten suklaa on kunnollista ruokaa ja puhuu tumman suklaan terveellisyydestä ja naurahdan vähän.
"Taidat olla sit joku suklaaekspertti tai jotain? Mä vaa otan suklaata hyllystä joka näyttää hyvältä."
"Löydäks itse sen suklaas? Jos nähään kassoilla."

_________________

Elsu

"Useimmat ei", hymähdän aivastusten välissä.

"Se on vaan siitepölyallergiaa. Mä etin nenäliinoja täältä kaupasta", sanon ja niiskaisen mahdollisimman huomaamattomasti. Taas tuli kerrottua jotain toiselle, mitä muutamat ystävätkään ei tienneet. Nääh! Mikä vaivaa minua?

Poika naurahtaa suklaa-selostukselleni. "Taidat olla sit joku suklaaekspertti tai jotain? Mä vaa otan suklaata hyllystä joka näyttää hyvältä. Löydäks itse sen suklaas? Jos nähään kassoilla.", poika sanoo.
"A, En ole suklaaekspertti, B, tykkään liikaa suklaasta ja C, mä yleensä valitsen sammakkosuklaata. Ja joo löydän suklaat ja nenäliinat. Nähään kassalla", selitän viitaten sammakolla Rainforest Alliance:een. Ei se silti tarkoittaunut, että olisin kauhea maailman pelastus-hörhö, vaan sammakkosuklaa on reipas kakkonen Fazerin Sinisen jälkeen. Katoan hyllyjen väliin etsimään suklaata ja niitä nenäliinoja.

(Sammakko: https://www.youtube.com/watch?v=3iIkOi3srLo )

_________________

Sinikuunlilja

Em selittää kamalan pitkän selityksen ja kuuntelen kulmat koholla. Sammakkosuklaa? Okei, en muistanut ennen kuulleenikaan. Kait. Tyttö kuitenkin myötää ehdotukseeni nähdä kassoilla ja lähden sitten etsimään itselleni jotain syötävää. Mitäköhän sitä nyt ostaisi niin että selviäisi koulupäivän loppuun.
Nappaan mukaani täytepatongin kylmähyllystä ja purkillisen tuoremehua. Karkkihyllyiltä nappaan kyllä itsekin vielä mukaan vähän suklaata. Tai no, valkosuklaata. Kuitenkin.

Mietin onko Em löytänyt suklaansa ja menen maksamaan ostokseni. Ruokien olisi parasta mahtua laukkuun koska pussia en kyllä alkaisi ostamaan.
Maksettuani alan vilkuilla ympärilleni josko tyttöä jo näkyisi. Kyllä niiden turkoosien raitojen pitäisi erottua aika kaukaa.

_________________

Elsu

Vanhemmat ihmiset supisevat keskenään ohittaessani eläkeläisiä. Hymähdän hiljaa jokaisen kohdalla. Kuiskailut eivät olleet niin hiljaisia kuin ehkä piti. Useimmat kommentoisvat hiuksiani sekä vaatetusta. Osa taitaa ihmetellä miksi olen täällä enkä koulussa.

Löydän herkkuosastolle. Tutkiskelen suklaita ja nappaan sammakko-merkkisen suklaani ja lähden etsimään nenäliinapakettia. Löydänkin sellaisen, vielä aika halvankin. Alan tallustella kohti kassaa ja maksan ostokseni hiljaa. Avaan heti nenäliinapaketin ja niistän mahdollisimman hiljaa. Huomaan Sidin ja kävelen pojan luo.
"Mennäänkö?", kysyn ja alan tallustaa kohti liukuovia.

_________________

Sinikuunlilja

Pienen hetken kuluttua huomaan Emin näköpiirissäni. Hän maksaa suklaansa ja nenäliinansa, tullen sitten luokseni.
"Joo."
Tungen mehupurkin ja valkosuklaan laukkuuni. Hetken mietittyä myös patongin, turha kai niitä olisi käsissä kuljetella jos söisin vasta koululla.

Ja ulkoilmassa ollaan taas.

Kaivan laukusta isän vanhan puhelimen. Se oli kyllä aika huomiotaherättävä kun se oli niin vanha, väritön näyttö ja kaikki. Sellainen vanha kunnon logopuhelin. Täytyisi joskus ostaa itselle vähän uudempi ja Adelialle joku ettei tarvitsisi vain luottaa tähän vanhaan kapineeseen ja lankapuhelimeen kotona.
Niin, katson kelloa puhelimesta. Hyppytuntia oli onneksi vielä ihan hyvä tovi jljellä, aikaa syödä jäi vielä ihan kivasti. Vajaa puolisen tuntia jäljellä aikaa.
"Ei oo onneks mikään kamala kiire vielä", totean sitten.

_________________

Elsu

Kävelen pojan edeltä ulos ja aivastan miltei heti. Laitan käytetyn nenäliinani kaupan roskikseen ulkona. Tungen nenäliinapaketin farkkujeni taskuun.
"Tää on sammakkosuklaata", sanon pojalle ja osoitan Rainforest Alliance-merkkiä suklaapaketissa. Laitan suklaan tämän jälkeen laukkuuni. Otan jo yhden nenäliinan valmiiksi oikeaan käteeni siitepölyhyökkäyksen varalta.

Vilkaisen Sidiä tuon kaivaessa laukkuaan. Vanha puhelin löytää tiensä pojan käteen. Väritön näyttö ja näppäimistökin. En osaa enään edes käyttää tuollaista puhelinta! LG:n L5 pysyy taskussani ja nyökkään Sidille tuon kertoessa ettei ole mikään kamala kiire vielä.

Laitan nenäliinan nenäni päälle, jottei siitepölyä tulisi niin paljon häiritsemään. Avaan vasemmalla kädelläni hiukan takkiani. Miten voi oikeasti olla näin kuuma? Okei, on kevät ja näin, mutta silti!

_________________

Sinikuunlilja

Em esittelee minulle sammakkosuklaan josta oli höpöttänyt. Vihreä sammakkoleima. Aaa, se oli näitä luonnonsuojelujuttuja.
"En oo ennen tainnu kuullakaan", mutisen logoa tuijottaen.

Tytön nuha kuulostaa kyllä aika pahalta.
"Eiks sulla oo mitään lääkkeitä tohon? Kyllähän ne myy jotain allergialääkkeitä", kysäisen vähän huolestuneeseen sävyyn.

Onneksi minulla on vain huppari niin ei tarvitse niin kamalasti säätää sen kanssa onko kylmä vai kuuma. Laitan kädet hupparin taskuihin ja lähdemme kävelemään takaisin koululle.

_________________

Elsu

"Ei nää kaverit kauheesti hössötä itsestään", sanon pojan kertoessa, ettei ollut kuullutkaan. "Siis en mä mikään kauheen luonnonsuojelu hyypiö oo, mut kunghan nyt syön sammakkosuklaata", selitän hiukan.

Poika kysyy onko minulla lääkkeitä allergiaani.
"Onhan mulla, mut ei taida enään toimia", sanon ja niistän nenäliinaani mahdollisimman hiljaa. "Täytyy varmaan käydä hakemassa vahvempaa lääkettä apteekista", mietin ääneen.

Luovutan säätämisen ja avaan vetoketjun kokonaan. Otan gakkini pois ja laitan sen roikkumaan laukkuni päälle.
"Ainiin täkin pitää korjata", sanon. Olin unohtanut rikkinäisen laukkuni täysin, mutta miksi. En tiedä itsekkään.

_________________

Sinikuunlilja

"Okei."
"No mutta eipä tosin siinä mitään pahaakaan oo. Siis olla umm.. luonnonsuojeluhyypiö", pohdiskelen sitten ääneen tytön hieman puolustelevaa sävyä.

"Vaikuttaa vähän tehottomilta joo", sanon vähän hymähtäen, "toivottavasti sit jotkut toiset lääkkeet auttais. Ei tommonen oo kauheen kivaakaan."
Ihan hyvä että minulla ei ollut mitään allergioita, ainakaan mitään mistä olisin tiennyt. Voin vain kuvitella miten ärsyttävää jokin jatkuva niiskuttaminen olisi tai se että piti varoa jotain ruoka-aineita tai jotain vastaavaa.

Em on näköjään jo unohtanut rikkinäisen laukkunsa enkä kyllä itsekään enää kunnolla muistanut koko asiaa.
"Toivottavasti se kestää pelkällä korjauksella, ettei tarvi uutta ostaa. Olkahihnoissa on vähän se paha puoli että kun ne kerran katkee niin ne katkee myöhemmin uudelleen."

_________________

Elsu

"No joo, mut en mään hippikään oo", naurahdan hiukan.

"Toivottavasti jokin toimis ja ei tosiaankaan ole", sanon ja aivastan. Laitan nenäliinan nopeasti naamani eteen ja aivastelen siihen.
"Ja nyt en ota mitään lääkkeitä, kun ei ne tehoo", selitän nenäliinan takaa.

Poika kertoo olkahihnojen huonosta puolesta. "Ainakin on omaperäinen, kun korjailee hakaneuloilla", hymähdän. Sidille on yllättävän helppoa puhua.

Kaivan suklaan laukustani ja avaan sen. Napsaisen nelljä palaa irti, puolittaen sen. "Haluutko?", kysyn tarjoten suklaapalaa pojalle. Otan oman palani suuhuni ja nautiskelen suklaan mausta. En ollut koko Kanadassa oloaikani syönyt suklaata.

_________________

Sinikuunlilja

"Joo no toivotaan et se jossain välis helpottaa. Ei kai toi koko kesää kestä?" kysyn viitaten toisen allergiaan.

Em puhuu laukun omeperäisyydestä ja hymähdän.
"Omaperäisyys taitaa olla sulle tärkee juttu?"
"Tosin kai se kaikille tietyl tapaa on", jatkan sitten mietteliäästi. Harvempi sitä kai halusi olla ihan massaa. Vaikka kai niitäkin oli.

Tyttö ottaa suklaata, tarjoten minulle palaa. Katson toista hetken yllättyneenä.
"Kiitti."
Suklaa on kyllä yllättävän hyvää. Ehkä ostan itsekin joskus sitten tätä.. sammakkosuklaata.

Pääsemme takaisin koululle.
"Mun matikantunti on neloskerroksessa, jos mennään sinne et huomaan sit kun tunti alkaa?" ehdotan.

_________________

Elsu

Pudistan päätäni. "Ei onneks, kevät on aina pahin", sanon.

"No ei se hirveen tärkee juttu oo, mut en mä massaakaan haluu olla", hymähdän hiukan. "Ja ainakin erotan laukkuni, kun on erillainen", naurahdan hiukan.

Huomaan pojan yllättyneen ilmeen tarjotessani suklaata ja kiittää.
"Ei mitään, sä autoit mua ja opastit kauppaan. Tuo olkoon kiitos", hymyilen.

Heitän matkalla käyttäneeni nenäliinat koulun roskikseen. Yllätyn, kun poika tyytyy seuraani vielä koulun sisällekkin. En minä nyt niin hyvää seuraa voi olla, vai olenko? Nyökkään pojalle vastaukseksi ja avaan koulun oven. Livahdan sisälle ja alan kävellä hiljaa rappusia ylös.

_________________

Sinikuunlilja

"Joo ymmärrän."

Tyttö selittää että suklaa voisi käydä kiitoksesta. Hymähdän ja hymy nykii hieman suupieliäni. No, suklaa on ainakin hyvää.

Lähdemme kapuamaan rappuja takaisin yläkertaan.
"Ooks saanu paljon uusia kavereita?" kysyn sitten. En oikeastaan tiedä miksi, yitin vain välttää sitä etten vajoaisi taas hiljaiseksi kun sitä tapahtui niin helposti.

_________________

Elsu

Kuulen pojan hymähtävän.
"No mitä pidät suklaasta?", kysyn.

Sid kysyy, olenko saanut uusia kavereita.
"En... Sä oot eka täällä, joka suostuu olla mun seurassa vapaa-ehtoisesti", selitän.
"Ei muita edes kiinnosta mun nimi", hymähdän. "Enkä tarvii mitään selkäänpuukottaja tuttuja", naurahdan hiukan. "Kuinka vanha sä muutet oot?", kysyn. "Ja miksi sä oot mun seurassa?", ihmettelen. Kysymys oli vaivannut päätäni melkein yhtä kauan kuin olin pojan seurassa.

_________________

Sinikuunlilja

"Ihan hyvää", vastaan tyttöä vilkaisten, "ehkä mä ostan tota joskus."

Katson Emiä vähän yllättyneenä kun tämä kertoo minun olevan ensimmäinen joka 'suostuu hänen seuraansa'.
"Ai?"
Sitten tyttö kyselee liudan kysymyksiä joihin en osaa vastata. Tai no kyllähän minä ikäni tiedän..
"Täytin viistoista tossa vähän aikaa sit", vastaan, "entäs sinä sitten?"

Portaat jatkuvat ja jatkuvat mutta neljäs kerros tulee sentään lopulta vastaan. Olen ollut hetken hiljaa Emin toisen kysymyksen jälkeen. Olimme tulleet sivuovesta joten avaan oven käytävälle, kääntyen sitten katsomaan toista.
"Miks en ois sun seurassa?" tokaisen lopulta vähän huvittuneeseenkin sävyyn.
"Eihän sussa mitään vikaa oo."

_________________

Elsu

Poika kertoo ikänsä ja kysyy minun ikääni.
"Täytin tasan kuukaus sitten 14", vastaan hymähtäen. Poika on minua vuoden vanhempi, mutta ei se näköjää ole häirinnyt.

Kipitän rappusia ylös hiljaisuudessa. Poika taitaa todella moettiä vastausta toiseen kysymykseeni. Huokaisen hiljaa. Sid avaa sivuoven ja kääntyy katsomaan minua. "Miks en ois sun seurassa? Eihän sussa mitään vikaa oo.", poika sanoo jopa hiukan huvittuneesti.
"Mietin vaan, kun ei mulla Suomesaa oikein ollu kunnon kavereita ja tuntuu ettei täällä ketään välitä pätkääkään.", sanon. Hymähdän pojan sanoille: Eihän sussa mitään vikaa oo.

Istahdan tyhjälle penkille neloskerroksessa. Katsahdan kelloa.
"Eik viel oo aikaa vartti?", kysyn kääntäen katseeni kellosta Sidin silmiin. Kauniisiin melkein mustiin silmiin.

_________________

Sinikuunlilja

Nyökkään kun Em kertoo oman ikänsä. Vuoden nuorempi kuin minä siis.

Tyttö sanoo ettei hänellä ollu kotimaassaankaan paljon kavereita.
"Idiootteja taitaa löytyä joka maailmankolkasta", totean sitten viitaten kaverittomuuteen. Oli täälläkin välillä turhan paljon sellaisia joille minun seurani tuskin kelpasi.. Tai oli aika yhdentekevää.
Olen hetken hiljaa.
"Eikä mullakaan oikeastaan kauhean paljon kavereita ole. Tuun.. toimeen ihmisten kanssa. Yleensä."

Käytävällä Em istuu penkille ja istun hänen viereensä.
"On joo", sanon vilkaisten itsekin kelloa.
"Paras varmaan sit syödä jos aion keretä ennen tuntia", mietiskelen etsien täytepatongin laukustani ja laittaen mehutölkin penkille.

_________________

Elsu

Sid sanoo, että kaikenlaisia idiootteja löytyy ilmeisesti joka maailmankolkasta. Kyllähän se on totta. Ehkä minä olinkin se idiootti, eikä kukaan halunmut siksi seuraani.
"Tai sitten ne idiootit pelkäävät erilaista ja uutta", sanon hiljaa.
"Se on harmi", vastaan Sidin kertoessa, ettei hänelläkään ole useaa kaveria. Hiljenen hetkeksi.
"Miten niin yleensä?", ihmettelen hiukan, pojan kertoessa tulevansa toimeen ihmisten kanssa, yleensä. En ole huomannut musiikin loppuvan korvassani. Vilkaisen nopeasti kännykkääni, siinä on näyttö pimeänä, eikä suostu käynnistymään. Akku loppu. Sujautan puhelimen takaisin taskuuni pudistaen hiukan päätäni.

"Joo ehkä se on parasta, ettet ihan nälkään kuole", hymyilen hiukan Sidin miettiessä patonkinsa syömistä. Pojan seura saa mieleeni mitä kummallisimpia tunteita, mitä en koskaan ennen ole tuntenut tai edes tiennyt sellaisia olevan. Minun teki mieli koskea poikaan, halia ja ehkä jopa suud... Äsh! Sidillä on varmasti paljon isompia ongelmia kuin olla vuotta nuoremman kanssa. Siirrän katseeni viimeinkin pois pojan sielunpeileistä lattiaan. Puren kieltäni, suu kiinni. Lasken käteni polvilleni ja ojennan käteni. Tuijotan hiekanjyviä ja lasken niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Yht'äkkiä ei tehnyt mieli enään puhua. Ei sanaakaan.
"Joo tää taitaa tulla aika puskista, mut seukkaaks sä?", kysyn tuijottaen yhä lattiaa. Olihan minun pakko jotain puhua. Ihan sama, jos poika haluaa nyt minusta eroon, mutta kyllä hän pääsisikin vartin päästä.

_________________

Sinikuunlilja

"Niin, voi olla."
Tyttö ihmettelee sanavalintaani ja pudistan hieman päätäni.
"No jaa, oon vaan usein aika kehno ihmisten kanssa. Vaisu ja muuta. Tai sitten ei vaan jaksa", totean mietteliääseen sävyyn. Mitään raivokasta teinikapinallista minusta ei kyllä saanut tekemälläkään vaikka muutaman kerran olin itsekin yllättynyt kun olin huutanut jollekulle. Mutta sitä sattui harvemmin. Katrinan kanssa joskus vähän useammin.
Ihmisten kanssa vaan yleisestiottaen oli välillä aika hankalaa.

"Voi olla", totean samalla kun alan syömään patonkia. Matikan tuplatunti ei muutenkaan ollut ehkä kaikkein miellyttävin asia niin vielä vähemmän sitten nälkäisenä.
Äkkiä tyttö kysyy seurustelenko jolloin nielaisen palan väärään kurkkuun. Alan yskiä hervottomasti ja vilkaisen sitten toiseen pöllämystyneenä.
"Täh, minäkö? Joo tuskinpa."
Yskäisen vielä muutaman kerran ja hörppään sitten mehua purkista etten ihan tukehdu. Okei tuo tuli kyllä ihan odottamatta.. Minusta tuntuu etten ikinä tulisi tajuamaan ihmisiä. Taikka tyttöjä. Oikeasti.

_________________

Elsu

"Vaisu?", toistan. Poika mielestäni puhui kyllä yllättävän paljon, en olisi ikinä arvannut hänen olevan vaisu. Hieraisen molempia polviani ja alan nojata penkin selkänojaan.

Poika alkaa yskiä ja katson tuota säikähtäneenä. Tajuan patongin Sidin kädessä ja olen valmis jo lyömään poikaa lapaluiden väliin, ettei hän ihan tukehdu. Sid vastaa kysymykseeni, kieltävästi. Kännän katseeni kelloon.
"Sori.... Joo, niin mä vähän aattelinkin", sanon ja puren kieltäni. Okei! Äsköinen ei ollut tavanomainen minä, ei minua ennen kiinnostanut jos muut seurustelivat. Vilkaisen mustia Conversejani mietteissäni. Tunnen syylisyyttä pilatessani keskustelun.

_________________

Sinikuunlilja

"Joo." Hymähdän vähän huvittuneeseenkin sävyyn. Saatoin parhaimpina päivinä olla ihan toivoton tuppisuu.
"Oikeesti en tajuu miten oon tänään puhunut näin paljon. Tai siis niin."

Kun olen saanut juotua huomaan miten Em katselee kaikkialle muualle kuin minuun. Hävettikö sitä se äskeinen kysymys? Tai sitten vain kuvittelin.
"Hei ei se mitään", totean hetken hiljaisuuden jälkeen. Vaikka en oikeastaan tiennyt oliko koko lauseessa mitään järkeä.
Hymyilen aavistuksen ja alan sitten taas syömään jotta varmasti ehtisin. Ne matikanläksytkin olivat jääneet kesken mutta ihan sama. Yrittäisin vain olla näkymätön jos opettaja kysyisi vastauksia laskuihin tai koettaisin vastata heti alkupään tehtäviin jos sitten opettaja antaisi minun olla rauhassa.

_________________

Elsu

Naurahdan hiukan pojalle, kun tuo sanoo ettei tajua, miksi on puhunut niin paljon kanssani. Sattumaa? Onnea?

Vilkaisen poikaa tuon sanoessa, ettei mitään, vaikka kysymykseni melkein tukehdutti hänet.
"Kuinka monta tuntia sulla on?", kysyn katsoen poikaa päin. En kuitenkaan enään ehtisi bussiin ja en osaa vielä kävelläkkään kotiin. Ja puhelimesta kerran akku loppu, niin voisi olla kivempi jos joku olisi puheseurana ja jopa hiukan oppaana. Voisin poikaa odotellessani tehdä läksyt, kirjoittaa päiväkirjaani ja luonnostella.

_________________

Sinikuunlilja

"Tuplatunti", vastaan syötyäni leivän loppuun. Hörppään päälle muutaman kulauksen mehua. Ai niin, laukussa oli sitä valkosuklaatakin.
"Eli pääsen umm.. kolmelta", totean kelloa vilkaisten.

Välitunti on jo alkanut ja ihmisiä lappaa käytävällä joka suuntaan. Mietin hetken vielä matikan läksyjä, ohimennen, mutta annan asian lopulta olla.
Otan sen sijaan sen valkosuklaan laukusta, vain tajutakseni sekuntia myöhemmin että ei ollutkaan ikinä hyvä idea syödä mitään makeaa koulun käytävällä välitunnilla - heti ilmestyi joku puolituttu.
Alex luokaltani ilmestyy kahden kaverinsa kanssa kuin tyhjästä pyytämään suklaata. Hymähdän vähän, ojennan heille pari palaa ja otan sitten vihdoin itsekin suklaata. Ojennan pari palaa Emillekin jos hän vaikka haluaisi.
"En ikinä muista et sitä saa heti puoli koulullista kimppuunsa jos avaa käytävllä jonkun karkkipussin tai ottaa suklaata tai jotain."

_________________

Elsu

Nyökkään pojan kertoessa pääsevänsä kolmelta.
"Haittaak sua jos mennään yhtä matkaa? Kun en mä enään ehtis bussiin enkä osaa reittiäkään kotii", sanon hiukan hymyillen.

Katson hiukan kummissani kolmea poikaa, jotka todellakin ilmestyvät tyhjästä pyytämään Sidiltä suklaata. Tyypit häipyvät heti, kun ovat saaneet valkosuklaata. Poika antaa minulle suklaataan. Laitan palat suuhuni ja syön tyytyväisenä.
"Kiitti... Purkka on kans yks mitä ei kannatta ottaa kouluun", hymyilen.
"Mä syön mun sammakkon sit kun on kaikki kadonnu luokkiin", hymyilen. Ei kannata sanoa suklaata, karkkia tai muutakaan makeaa eikä purkkaa. Osa tulisi heti kysymään, onk sul herkkuja? Huomaan neljä tyttöä jotka ovat luokaltani, kaikki osottelevat minua, kuiskivat toisilleen ja nauravat. Tuhahdan ja käännän katseeni raukkalaukkuuni. Huokaisen syvään ja käännän katseeni Sidiin.
"Miksi sä oot noin kiltti?", ihmettelen.

_________________

Sinikuunlilja

Yllätyn vähän tytön kysymyksestä mutta sitten hymyilen aavistuksen.
"Öö joo - kyl se käy", vastaan hänelle ennen kuin muistan että pitäisi käydä kaupassa. Tosin jos kävisin tänään vain lähikaupassa tai koettaisin korjailla sitä isän pyörää ja ajaa jonnekin. En minä ollut alunperinkaan ajatellut suoraan koulusta kauppaan mennä. Kai.

Luokkalaiseni menevät menojaan ja Em ottaa suklaan jota tarjoan. Lohkaisen itselleni ison palan samalla kun tyttö mainitsee myös purkan haitallisista puolista.
"Joo. Tai oikeastaan ei kannata vaan syödä yhtään mitään koulussa kun muita on paikalla", mietiskelen, "tai no ehkä kukaan ei haluaisi jotain... hapankaalileipää mut en kyllä tiedä ketään joka sellaista söisikään."

Hämmennyn Emin seuraavasta kysymyksestä.
"Ai kui?"

_________________

Elsu

"Siis ei oo pakko, jos haluut olla yksinäs", hymyilen hiukan pojan suostuessa ehdotukseeni.

Naurahdan pojan kertoessa hapankaalileivästä.
"Valmistetaanko edes sellaisia?", hymyilen.

"No, ku mä oon sua nuorempi, uus tääl koulus ja nii...", vastaan. Katsahdan kelloon.
"Viis minsaa vielä.. Mitä te ootte käyny läpi matikassa?", sanon katsoen poikaa.

_________________

Sinikuunlilja

"Joo siis ei se mitään. Tai siis ei mulla oo mitään. Tai siis et kyl se käy", sanon vahingossa oikein mahdollisimman epäselvästi ja naurahdan sitten vähän hermostuneesti ontuvalle selvitykselleni.

"Tuskin", hymähdän ajatellessani ällöttävää hapankaalileipää.

Tyttö rupeaa selittämään ihmetystään siihen miksi olin niin kiltti. Kohotan toista kulmaani vähän kummissani.
"Tarvitsit apuu ja.. en mä tiiä. Ehkä mä sit vaan oon sellainen. Tai jotain", mutisen hämilläni.

Em kysyy mitä olemme käyneet läpi matikassa. Naurahdan vähän.
"Haluuks tosissaan muka kuulla mun matikasta?"

_________________

Elsu

Naurahdan hiukan pojan mukana. Ehkä pitäisi olla hänen seurassa useammin.

Mietin miltä maistuisi hapankaalileipä. Suuri epäilys, että ihan hirveän pahalta.
"Suomessa syödään koulunäkkiä ja se on ihan hyvää", seputan. Aihehan siirtyi hiukan leipiin...

Nyökkään Sidille. Ehkä hän sit vaan on sellanen, hymähdän mielessäni.
"Silti", sanon. Olen sellaisessa ikävaiheessa, että hormonit alkavat hyrrätä, silti täytyy käyttäytyä kuin pieni kakara ja silti tuntea itsensä miltein aikuiseksi. Ehkä olin jo siinä vaiheessa, ehkä en. Kuka tietää..

Poika varmistaa, haluanko varmasti tietää mitä hän käy matikassa.
"Ehkä, ehkä en", hymyilen salaperäisesti sanoen. Naurahdan hiukan.
"Et kai sä oikeesti luullut, että mua kiinnostaa matikka? Ainoat kiinnostavat aineet on kuvis ja äikässä ainekirjoitus", selitän.

_________________

Sinikuunlilja

Tyttö selittää jostians ihmeen koulunäkistä ja hymähdän.
"Jotai leipää vai? Kuulostaa kummalle."

En oikein tiedä kelpaako epämääräinen huono vastaukseni Emille selitykseksi siitä miksi olin niin kiltti. Parempaakaan nyt ei kuitenkaan ollut hänelle tarjota. Enhän minä tiennyt.. Sellainen minä taisin vähän olla aina. Autoin muita, tein mitä muut pyysi. Katrina oli sanonut koiraksi... Se ei kyllä ollut kivaa.

"Nonii, arvasin", tokaisen kun Em vastaa että ehkä, ehkä ei.
"No siks kysyinkin. Mietin että et ihan vaikuta sellaiselle jota kiinnostais puhuu jostai matikasta. Eikä kyllä muakaa hirveesti siitä kiinnosta puhuu jos totta puhutaan."
"Ooks kerinny viel olla tääl kuviksen- tai äikäntunneilla sit?" kysäisen.

_________________

Elsu

"Näkkileipää", hymyilen.

Hymyilen varovasti pojalle. Kyllä vastaus minulle riitti, kai. En itsekkään pysty selittää mitä olen ja miksi. En löydä ikinä itsestäni hyviä puolia, mutta huonoja voisisin listata maailman ympäri.

Sid kertoo, ettei häntäkään kiinnosta matikka. Poika kysyy olenko ehtinyt käydä jo äikän ja kuviksen tunneilla Kanadassa.
"Äikässä joo, se vastaa aikalailla Suomen enkuntunteja. Siis meidän on pakko opetella englantia, ruotsia ja tietenkin suomea Suomessa", selitän. "Kuvista mulla on....", sanon ja vilkaisen lukujärjestystäni. "... Huomenna", hymyilen. En malttaisi odottaa pääsemistä tutkimaan kuvisluokan salaisuuksia.

Voi ei, idea, parahdan mielessäni ja vedän laukustani nopeasti mustan kirjani ja kynän. Lyhdyn luonnostelemaan lohikäärmettä, en kyllä tiedä mistä minulle juuri tuo fantasiaeläin tuli mieleen, mutta piirrämpä kumminkin. Tuherran nopeasti ja hellästi tikku-ukon ja sille sulaneen miekan lohikäärmeen syöksyessä tulta ukkoa päin. Viimeistelisin sitä myöhemmin. Alan keskittyä yhä enemmän ja enemmän lohikäärmeen pään yksityiskohtiin ja en enään huomaa ulkomaailmaa. Kesken idean, ei voi lopettaa.

_________________

Sinikuunlilja

Hämmennyn kun Em kertoo miten montaa kieltä heidän on opeteltava Suomessa. Äidinkielen lisäksi kahta vierasta kieltä..
"Siis pakollisena? Aika kummallista", hymähdän. Mietin olisiko minusta itsestäni opiskelemaan pakollisena aineena kahta vierasta kieltä äidinkielen ohella. Ei välttämättä..
Tyttö kerkeää juuri ja juuri kertoa minulle milloin hänellä on kuvista kun hän nappaakin luonnoslehtiönsä, alkaen piirtää vimmalla. Katson uteliaana hänen rustaamistaan. Tyttö taisi harrastaa piirtämistä enemmänkin.

Kello soi.

"Hei mun pitää nyt mennä", totean ja nappaan laukkuni olalle. Mietin tosin mahtaako tyttö enää edes huomata tai muistaa minua piirtoinspiraation saatuaan.
"Nähdään sit tunnin jälkeen."
Heilautan hieman kättäni vilkutuksentapaisesti tai jotain ja lähden lampsimaan luokkaan.

_________________

Elsu

"Pakollisena", sanon hymähtäen. Kyllähän se ärsytti, kun englanti ja ruotsi meni sekaisin aina välillä.

Kuulen huonosti kellon soimisen.

Nyökkään pojalle, kuullessani jotain puhetta.
"Joo nähään", saan sanottua ja alan terottaa kynääni. Jatkan piirtämistä puoli-innolla. Suurin inspiraatio ehti hävitä, keskittyessäni pään yksityiskohtiin.

_________________

Sinikuunlilja

[Musta tuntuu että mä voisin seuraavassa viestissä tai parin viestin päästä heitellä aikahypyn niin ei tarvii pelata koko matikantuntia.. XD]

Minusta tuntuu että tyttö ei kyllä hädin tuskin huomannut poistumistani, liekö olisi itsekin jo tiessään kun pääsisin takaisin tunnilta. No, voihan se olla mutta toisaalta ainakin kerrankin minulla oli ollut hyppytunnilla seuraa. Se oli harvinaista.
Menen luokkaan ja muutama tyyppi ovella vilkaisee minua ja sitten Emiä jonka seurasta olin juuri lähtenyt. Päätelkööt mitä päättelivät, pitivät kai omituisena ylipäätään että olin löytänyt kerrankin seuraa. Sen siitä sai kun oli vähän tällainen.

Istun takapenkkiin ja kaivan kirjan laukusta esille. Puolitehdyt läksyt ja penaali myös. Suklaatakin oli vielä... Hetken harkittuani otan suklaanikin pöydälle, piilotan sen tosin tavaroideni taakse. Opettaja kun ei oikein ollut mielissään tunnilla syömisestä.

Sitten alankin stressaamaan siitä pitäisikö minun ilmoittautua tekemään taululle alkupään läksyjä niin pääsisin ehkä pälkähästä ilman että opettaja tajuaisi loppujen olevan tekemättä.

_________________

Elsu

[Joo on varmaa parempi Cx Koneen laturi irtisano itsensä, kännykällä yritän vastailla]

Vilkaisen pojan perään sivusilmällä. Huomaan muutavan vilkuilevan ensin Sidiä ja sen jälkeen minua. Pyöritän silmiäni ja alan tuijoottaa paperia kynä kädessäni. Laitan kirjan laukkuuni ja kuulen ovien menevän yksitellen kiinni. Käytävä on tyhjä.

Etsin suklaani ja äikänkirjani laukusta. Penaali onkin jo vieressäni. Avaan tehtäväkirjan ja alan miettiä englanninkielisiä pronominimuotoja tarkasti. Haukkaan ison palan sammakkosuklaastani ja kirjoitan toisella kädelläni.

Alan töherellä kirjan sivujen reunoihin, en enään keskity läksyihin. "Oh, dude U are on fire...", kirjoitan sivuun. Idea, jonka laittaisin lohikäärme-töherrykseen.

_________________

Sinikuunlilja

Teen kaksi ensimmäistä tehtävää taululle. Ihan vaan että opettaja ei sitten enää varmasti kysele. Sen jälkeen olenkin vain puutunut matikasta ja yritän keskittyä vaikka ei yhtään jaksaisi.
Ja syön salaa valkosuklaata.

Aurinko paistaa sälekaihtimien välistä ja huokaisen.

**aikahyppy**

Kun kello vihdoin näyttää tasaa, huokaisen. Olikin kyllä harvinaisen pitkä päivä. Kahdeksasta kolmeen.. ei niitä mukavimpia.

Kirjoitan läksyt ylös ja heitän sitten kirjan laukkuun tyytyväisenä että tämänkertainen kidutus on ohi. Oli matikka joskus kivaakin mutta tämä ei ollut niitä päiviä.

Tulen viimeisenä luokasta. Niin minä yleensäkin teen. Opettaja vilkaisee vielä papereidensa lomasta minua ja tulee jäljessäni sulkien oven.
Vilkaisen penkille. Oliko Em vielä täällä vai kyllästynyt odotteluun?

_________________

Elsu

Laitan suklaapaperin penkin viereiseen roskikseen, laittaessani viimeisen suklaapalan suuhuni.

**aikahyppy**

Vilkaisen kelloa. Se on tasan, tunnit loppuvat juuri. Katson luokan ovea, josta Sid meni.

Ovi avautuu ja melkein paiskautuu seinään, ensimmäisten vyöriessä ulos luokasta. Katson jalkoihini, en hakunnut tuijottaa luokasta ulostulevia. Kai Sid huomauttaisi, tullessaan? Haukottelen hiukan.

_________________

Sinikuunlilja

Em on kuin onkin vielä paikalla josta suoraansanottuna olen aika yllättynyt. En oikein uskonut että se jaksaisi odottaa. Ei minua yleensä odoteltu.
Kävelen sen luokse.
"Moi", sanon tytölle.
"Teitkö sen kuvan loppuun?"

_________________

Elsu

Heiluttelen jalkojani pidellen niitä ilmassa. "Moi", vastaan. Pudistan päätäni pojan kysymykseen.
"Inspis katos", sanon. Näyttäisin keskeneräisen töherryksen, jos poika haluaisi, mutta muuten ottaisin sen esille vasta kotona Jingin ja Jangin kuitenkin karvastaessa sen. Ainiin! Pikku kaksikkoni on yksin mummoni armoilla... Katson Sidiä silmiin.
"Ööh... Mennäänkö? Mua odottaa kaks naukuvaa, raapivaa ja kehräävää sekä luultavasti sihisevää otusta kotona", sanon viitaten kissoihini ja nousen penkiltä ylös.

_________________

Sinikuunlilja

"Ai, no.. harmi", vastaan kun tyttö sanoo inspiraation kadonneen.
"Ei kai sulla ollut kamalan tylsää? Ei sun ois ollut pakko odottaa", mutisen sitten vähän vaivautuneena kun mietin miten pitkään tyttö on odottanut minua vaikka piirtäminenkään ei sitten sujunut.

Naurahdan vähän, tytön kissat taisivat olla aikamoisia tapauksia.
"Mennään vaan", totean ja nostan laukkuni vähän paremmin olalleni.
"Onks sun laukkus vielä jotenkin käytettävässä kunnossa?" kysäisen sitten toisen laukkua vilkaisten samalla kun lähdemme menemään taas sivuportaista ulos.

_________________

Elsu

"Ei ollu, tein läksyt ja näin", vastaan hymyillen.
"En mä olis osannu mennä oikeeseen bussiin ja olisin kuitenkin kävellyt väärän suntaan", hymyilen.

Poika kysyy laukkuni käyttökuntoisuudesta.
"Kyllä se nyt menee", sanon ja parannan laukkuni asentoa. Kävelen pojan perässä sivuportaita ulos.

_________________

Sinikuunlilja

"Ai, okei", sanon kun tyttö sanoo tehneensä läksyjä, "no hyvä sitten."
Em vielä selittää miten ei olisi kuitenkaan osannut mennä oikeaan bussiin sun muuta.
"No älä luota liikaa että osaat munkaan kanssa. En oo aina niin loistava julkisten kulkuvälineiden kanssa", totean vähän epävarmasti naurahtaen.

Tyttö vakuuttelee laukkunsa puolesta. No, ehkä se kestäisi sitten.. Eihän se minun asiani tietysti ollut. Ikävää vaan jos se vaikka hajoaisi uudelleen keskelle tietä tai jotain.
Kävelemme portaat alas aika sukkelaan.

"Yks pysäkki on tossa vähän matkaa tonnepäi", sanon päästyämme ulos ja osoitan vastakkaiseen suuntaan kuin missä kauppa oli.
"Yks menee kai Welldonin läpi Fringesteriin ja kiertää Foxwoodin kautta sen jälkeen", totean pohdiskelevaan sävyyn.

_________________

Elsu

//Anteeks, etten oo vastannut... Kone ei vieläkään toimi ja ollu ukkosia, sähkö pätkinyt ja netti reistaillut//

Poika sanoo, ettei ole hyvä julkisten kulkuvälineiden kanssa.
"Kyllä me voidaan kävelläkkin, ulkona on näin lämmin ja bussissa on kuitenkin vielä kuumempi", sanon hiukan naurahtaen.

Parannan hakaneulaa laukkuni hihnassa. Tämän takia en ottanut tekonahka-laukkuani. Kuka tahansa olisi voinut rikkoa senkin.

Poika kertoo, missä lähin pysäkki on ja muutakin jostain busseista. Nyökkäilen vastaukseksi ja avaan hupparini vetoketjua. "Kyllä me voidaan kävelläkkin, jos haluat... Kyllä mun kissat pärjää", hymyilen ja kävelen pojan vieressä.

_________________

Sinikuunlilja

[Ei se mitään haittaa, eihän tässä mikään paha vastausväli vielä edes ollut! Sitä paitsi minullakin oli nyt viikonloppuna menoa.]

Aurinko paistaa kyllä hyvinkin kesäisesti. Em ei tunnu enää olevan läheskään niin paljon bussin kannalla kuin aikaisemmin ja lisäksi hän puhuu miten kuuma bussissa varmaan on. No joo, tällaisella auringolla, lähinnä pahinta ruuhka-aikaa.. Ilma seisoo paikallaan ja happi loppuu. Yh, ajatus ei tuntunutkaan kamalan miellyttävältä.

"Ooks varma?" kysyn vähän epäilevään sävyyn kun selitettyäni pysäkistä Em sanoo uudelleen että voimme kävelläkin sekä että kissat kyllä pärjäävät.
"Matkaa on kuitenkin aika pitkään, jaksatko muka mua sen aikaa", totean sitten.

_________________

Elsu

Nyökkään pojan kysyessä, olenko varma kävelystä. Sid toteaa, jaksanko häntä sen aikaa, kun matka on kuitenkin pitkä.
"Kyl mä jaksan, riippuu jaksatko mua", hymyilen hiukan.

Kävelen aika samaa tahtia Sidin kanssa kävelytiellä. Aivastan hiukan ja pyyhin heti nenäni. Onneksi minulla ei ole kissa-allergiaa, en tietäisi miten pärjäisin ilman nelijalkaisia karvapalloja.

_________________

Sinikuunlilja

"No miksen jaksais", vastaan jopa vähän ihmetystä äänessäni. Kohennan hieman laukkuani olallani.
"Well, lähdetään sitten", sanon vähän hymyillen. Matkaa kyllä olisi kilometritolkulla mutta tällä säällä se olisi varmaan ihan mukavaa. Lämmintä, kesäistä ja aurinkoista..

Asfaltilla on hiekkaa yhdessä kohdassa. Siinä on varmaan ollut jotain katutyötä. Tennarit rahisee hiekkaa vasten.
"Hei ostetaanko jätskit jossain vaiheessa? Matkalla tulee yks kioski vastaan." Jäätelö voisi olla kyllä tällä säällä kivempi itse asiassa kuin ne aiemmin ostetut suklaat. Sulaisihan sekin, mutta olisi sentään kylmää.

Em aivastelee taas ja vilkaisen häntä hieman pahoitteleva ilme kasvoillani.
"Tosi ikävä kyllä toi sun allergia. Onks sul ollu se aina?"

_________________

Elsu

"Melkein kukaan ei jaksa", vastaan tylsiintyneesti hymähtäen. Kävelen reippaasti eteenpäin ja lasken hupparini laukkuni päälle, takin kaveriksi.

Pölytän lapsellisesti asfaltilla olevaa hiekkaa. Hymyilen tylsistyneenä. Hiekkaa änkee Converseistani sisään. Poika kysyy ostetaanko jäätelöt.
"Joo ostetaan vaan", hymyilen Sidille. Vihdoin voisin syödä vuoden ensimmäisen jäätelön.

Sid harmittelee siitepöly-allergiaani.
"No onneks ei oo kissa-allergia...", sanon ja hiljenen hetkeksi, pojan kysyessä onko minulla ollut allergia kauan.
"Ja niin kauan kuin muistan on allergia", sepitän.

_________________

Sinikuunlilja

"Just joo", hymähdän, "sit muut on tyhmiä."

Em onneksi tuntuu olevan ihan mielissään ehdotuksestani jäätelöistä. Hymyilen pienesti.
"Joo no mä sanon kun tulee kauppa vastaan", totean. Saisi tässä nyt vähän aikaa kävellä ennen seuraavaa markettia mutta ei nyt mitenkään jumalattoman pitkään. Se oli ehkä jonkun kymmenen minuutin kävelymatkan päässä tästä. Korkeintaan vartin.

"No joo, se olis varmaan aika ikävää", myötään kun tyttö toteaa että onneksi tämä ei sentään ole kissoille allerginen.
"Aina?" kysäisen jopa vähän hämmentyneesti.
"Aika kurjaa."

_________________

Elsu

Poika sanoo jotain muiden typeryydestä. Nyökkään vain vastaukseksi.

Nyökkään taas pojan sanoo lupavaansa sanoa seuraavan marketin tullessa vastaan. Mieleeni yhtäkkiä tuli Amelia, puolipikkosiskoni. Hänen ja äitimme lentopäivä tänne Snowfinchiin lähestyi mielestäni liian hitaasti. Aivan liian hitaasti. Kävelen reippaasti pojan tahdissa, tai ainakin yritän ja katson kenkiini. Osa ihmisistä valitti siitä, etten muka keskittynyt ulkomaailmaan, eikä ryhtini pysyisi hyvänä tai jotain sinne päin. En nimittäin jaksa välittää sellaisesta.

Jing ja Jang pyörivät myös päässäni, nyt kun saimme kissat puheeksi. "Aina", toistan. Siitepölyallergiaa olin kärsinyt aina ja tulen varmaan aina kärsimäänkin. Mutta jokainen ei ole täydellinen, eihän?

//Taas tähänkin peliin eloa :D Anteeksi, etten vastannut aikaisemmin... Koneeni meni rikki ja saan EHKÄ tällä viikolla uuden. Puhelimella siis raapustettu

_________________

Sinikuunlilja

[Joo no pahoittelut minultakin, oon tosiaan ollut tässä keskellä muuttoa elokuun ajan. Ja olen nyt junassa puhelimella niin mahd. typot johtuu siitä.]

Äkkiä keskustelumme meinaa taas vähän kuivua kasaan ja minulle tulee hetkeksi vaivaantunut olo. Ehkä Em kuitenkin jo kyllästyi minuun tai jotain..? Eihän hän niin arvaamattomalta vaikuttanut kuin Katrina, mutta kun minä tunnuin välillä olevan niin toivoton ihmisten kanssa. Ehkä huomaamattan teinkin jotain väärin ja siksi keskustelumme hiljeni?
Meinaan jo ihan saada ahdistuksen itselleni aikaiseksi miettimällä liikaa miten olen tehny huomaamattani jotain. Vilkaisen Emiä sivuailmällä ja jatkan sitten kävelemistä.
"Onks kaikki hyvin?" kysäisen lopulta. "Menit niin vaisuks."
Kadun päässä siintää kauppa mutta ihan sen vieressä oleva jäätelökioski näyttääkin onnekkaasti olevan auki. Saataisiinkin siis ihan kunnolliset tötteröt.

Ylläpidon huom.// Peli jatkuu tästä eteenpäin normaalisti!

//Vedän Sidin pelistä, palataan asiaan jos vielä jatkat pelaamista! - kujakettu//