In the madness and soil of that sad earthly scene

[Zarroc]

Hymähdin Lawrencen hämmentyneisyydelle ja katsahdin sitten hieman hämilläni Tobyyn, joka tuntui olevan näihin kahteen verrattuna jopa hieman puollusteleva. Annoin katseeni hetken ajan vain tarkastella toista, mutta kuten Nathan asian ilmaisikin, ihmisistä oli hirveän vaikea saada selkoa jos ne eivät paljon puhuneet. Ehkä parempikin niin, ei minulla ollut mitään syytä jatkuvasti kehitellä itselleni ongelmia puhumalla ohi suuni.
"Eipä minulla ole ongelmaa minkään kanssa", virnistin Lawrencelle. "Oon vaan vähän tarkkailijapersoona."
Minusta tuntui, että se varmaan jäi töistä päälle. Enhän minä siellä puhunut oikeastaan yhtään mitään, mutta tilannetta oli pakko jatkuvasti pitää silmällä.

[kujakettu]

"No, se on hyvä ettei oo mitään ongelmaa", sanon virnistäen, "sehän se tärkeintä on."
"Jokainen olkoot omanlaisensa", Toby toteaa rauhallisesti ja nyökkään.
"Niinpä. Parempi se on jos vaan uskaltaa olla itsensä", sanon vielä.
"No kylläpäs täällä nyt menee keskustelut syvällisiksi", Nathan hymähtää, "eikä kello ole vielä edes lähellekään puoltayötä! Yrittäkää nyt ees, ei mitään herkkää känniavautumista vielä tähän aikaan illasta. Ja Toby taitaa olla vielä selvänäkin, se asia pitää korjata pikimmiten."
"Totta", Toby naurahtaa.
"Ei huolta, me ollaan ihan just perillä baarissa niin voidaan juottaa mutkin iloisesti humalaan", hän jatkaa sitten.
"Hienoa", sanon hilpeään sävyyn ja nyin taas huiviani paremmin kaulalle.
"Sää ei nimittäin tänään ole todellakaan kuin morsian ja mulle kelpais nyt jokin lämmittävä drinkki sekä hiusharja että voin tupeerata lettini ojennukseen."
No, onneksi baari siintääkin jo edessä. Ovella on muutama tyyppi jonottamassa sisään ja portsarina on hyvinkin suurikokoinen mies, vähän tukevahko kaljupää. Sennäköinen kyllä ettei sille kannattaisi päätään aukoa.
Emme ole kyllä ainoat humalassa, eräästä porukasta jonossa yksi nainen nojailee kaveriinsa jo aika sammumispisteessä olevana ja kaverit ilmeisesti kiistelevät siitä pitäisikö nainen laittaa taksilla kotiin vai ei.

[Zarroc]

Toby tosiaan taisi olla tämän porukan rauhallisin tyyppi ainakin tämänhetkisen olemuksen perusteella. Tiedä siitä sitten, millainen hänestä kuoriutuisi humalassa, mutta sen näkisi sitten.
"Nathan sulla on surullinen elämä jos nää on känniavautumisia", nauroin miehelle samalla kun kävelimme kohti baarin ovea. Siellä, jonon toisessa päässä näinkin yllätyksekseni tuttuja, joka näkyi tajuavan minutkin samalla tavalla. Portsari heilautti minulle kättään tervehdykseksi ja minä vilkutin takaisin vinosti hymyillen.
Jonotimme kiltisti sillä aikaa kun edellämme oleva humalainen nainen passitettiin pois jonosta ja sen kaverit näkyivät soittavan sille taksia. Pian olimmekin portsarin kohdalla, joka katseli meitä vähän aikaa arvioiden.

Lopulta se kuitenkin hymyili aika hämmentävän leveästi. "No mitä Sebastian? Oot karannu viihteelle."
"Joo näin tuli tehtyä, mut lähinnä raahattiin", mutristin huuliani leikkisästi Benjaminille, joka virnisti.
"Oot sitte maanantaina töissä tuttuun tapaan?"
"Toki, toki..."
"Ja lupaat pitää nää aisoissa ilman ongelmia?" Benjamin nauroi, taputti minua selkään ja päästi meidät kaikki sisälle.

[kujakettu]

"No, tarpeeks avautumisia tälle humalatasolle", Nathan letkauttaa kun Sebastian toteaa että puheet olivat vielä varsin kaukana känniavautumisista, joka kyllä piti paikkansa.
Ilmeeni muuttuu yllättyneeksi kun Sebastian vilkuttaa portsarille. Tobykin vilkaisee Sebastiania kiinnostuneena, Nathania asia ei juurikaan hetkauta.
Humalainen nainen saatetaan taksiin ja hyvä niin. Kun hänet on saatu turvallisesti matkaan, loput kaverit palaavat jonoon taaksemme.

Päästessämme portsarin kohdille hän kysäisee rennosti Sebastianin kuulumisia ja heittää huulta tämän viihteellelähdöstä. Kun Sebastian toteaa että hänet lähinnä raahattiin, naurahdan.
"Itsepä totesit että oli tylsää", sanon sitten, "oma moka."
Miehet puhuvat töistä ja lopulta portsari toteaa leikkisästi että pitäähän Sebastian meidät aisoissa, päästäen meidät sitten sisälle.
Kun pääsemme baarin puolelle, katson Sebastiania kiinnostuneesti.
"Ootko sä portsari ammatiltas?" kysyn toista kulmaa kohottaen.
"En ois arvannu. Tai no, itse asiassa tommonen heviletti voi olla aika vakuuttava ulosheittäjä", sanon sitten mietiskelevämpään sävyyn.
"Varsinkin tämmöisen kääpiön näkökulmasta. Mut hei, mä meen käymään kusella ja sukii nää hiukseni kuntoon, ettikää joku kiva pöytä ja hankkikaa tolle Tobylle juomista."
"I'm on it!" Nathan sanoo kuuliaisesti, heilauttaa kättään ja lähtee raahaamaan Tobya tiskille samalla kun itse lähden miestenvessaa kohden.

[Zarroc]

"En oo", naurahdin Lawrencelle. "Tai joo tavallaan. Oon vartija, teen lähes mitä tahansa hommia kun maksetaan."
Samassa porukka alkoi erota, pikkumies lähti puuteroimaan nenäänsä ja Nathan raahasi Tobya tiskille. Minä katselin vähän ympärilleni ennen kuin kävelin tiskille heidän perässään, missä oli jo kasoittain nuoria naisihmisiä. Ihmettelin aina miten ne pystyivätkään ahtautumaan noin pieniin makkarankuoriin ja vielä hengittämään normaalisti. Puhumattakaan korkkareista joita katsoessa rusahteli jo niskat ja sääriluut.

"Mojito", pyysin tylsästi baarimikolta, joka pyöräytti sen minulle alle minuutissa. Kiitin hymyillen kevyesti ja vilkaisin sivulleni, missä joku nuori brunetti näkyi jututtavan Nathania innoissaan. En sitten tiennyt oliko mies itse siitä niin innoissaan, mutta sai nähdä.
"Se pöytä?" kysyin Tobylta hakien katseellani kuumeisesti edes yhtä vapaata. Miten täällä oli näin paljon porukkaa?

[kujakettu]

Hyvä ettemme olleet tuleet yhtään myöhemmin, porukkaa nimittäin on jo nyt varsin paljon. Vessassa joku tyyppi katsoo varsin pitkään kun tupeeraan hiuksiani peilin ääressä ja kohotan vähän toista kulmaani.
"Hei ooks sä se", mies sitten kysyy humalansa takaa vähän hämmentyneesti ja käännyn.
"Lawrence Thompson?" Aa jaaa, se se ongelma olikin.
"Joo oon", vastaan rauhallisesti, pöyhien samalla vielä hiuksiani loppuun. Mies selittää jotain bändistämme ja esittelee itsensä ja muuta vastaavaa, vaihdan muutaman sanan hänen kanssaan ja totean sitten että nyt täytyy mennä.

Vessasta päästyäni jään katselemaan ympärilleni josko jätkät olivat jo päässeet pöytään. Tiskillä kuitenkin tuttu pitkä letti osuu näköpiiriini, eivät siis ilmeisesti.
"Ongelmia löytää pöytää?" tokaisen kun pääsen takaisin jätkien luo.
"Vähän joo", Toby sanoo ympärilleen tarkkaillen. Mies nyt oli niin pitkä että onneksi sentään näkisi vapaat paikat helposti.
"Nathan kerkes juottaa mulle jo kolme shottia", hän sanoo huvittuneesti.
"Miksen ole yllättynyt..", virnistän ja vilkaisen Nathania jonka huomion näyttääkin jo varanneen joku brunette jolle tämä selittää innokkaasti oluttuoppi kädessään.
"Tuol ois yks vapaa", Toby sanoo sitten aavistuksen kaulaansa kurottaen ja lähtee sitten kulkemaan määrätietoisesti suuntaan josta hän pöydän huomasi. Matkalla hän taputtaa Nathenia kevyesti selkään, sanattomasti ilmaisten että 'meidät löytää tuolta', ja Nathan vilkaisee miestä nopeasti nyökäten.
"Parasta seurata Tobya", sanon Sebastianille naurahtaen.
"Se on tommonen rauhallinen iso kaveri, helvetin kätevä kun pitää ettiä paikkoja. Sillä on vielä vaan tommonen aura jotenkin et kaikki vaan väistää sitä. En tiiä kuinka se tekee sen."

[Zarroc]

Hetken kuluttua Lawrence palasi seuraamme, tilasin toisenkin mojiton ja iskin sen miehelle käteen siinä sivussa.
"Sun humalas kohta laskee", virnistin samalla kun se selitti Tobyn näkymättömästä aurasta, joka saa kaikki väistämään sitä. Olin huomannut välillä itsessänikin vähän samoja piirteitä, mutta kieltämättä olin kyllä tällä hetkellä varsin onnellinen isosta kaljusta miehestä.
Niinpä lähdinkin miehen perään yllättävänkin vakain askelin, väistellen humalaisia ja muita kiekujia, joita löytyi yllinkyllin. Toby olikin löytänyt ihan mukavan pöydän hieman syrjemmältä, siinä oli peräti kuusi tuolia eli ihan sopivasti meille.
Istahdin miehen viereen vapaalle tuolille ja laskin lasini pöydälle katsellen hieman epäileväisenä tanssilattialle.

[kujakettu]

En kerkeä tilata mitään kun Sebastian yllättäen tilaakin mojiton ja iskee sen minulle käteen.
"Ai, kappas", tokaisen vähän hölmistyneenä käteeni ilmestynyttä lasia.
"Taidat olla kyllä oikeessa", hymähdän huvittuneena, sitten tilaan vielä yhden shotin jonka siemaan kitusiini ennen kuin lähdemme pöytään.

Toby oli löytänytkin meille varsin mukavan pöydän, tuolejakin oli sopivasti meille ja jäi vielä ylikin. Istumme alas juomiemme kanssa, Tobylla on valtava melkein litran olutkolpakko jonka hän täräyttää pöytään.
"Mä en tajua miten te kaksi pystytte vetämään tuota kaljaa noin perkeleesti", hymähdän kuohuvaa katsoen.
"No, Nathanhan se kunnon kaljasieppo on. Mulle riittää kato aina tämmönen yks oikeen kokonen tuoppi ja sit voi siirtyä muihin juomiin", Toby sanoo hymyssä suin ja hörppää vaahtoista oluttaan.
Sitten Toby siirtää taas kiinnostuneen katseensa Sebastianiin.
"Vai oot vartija? Mitäs oot tykännyt siitä pestistä? Mäkin tein sitä joskus osa-aikasesti, ei ehkä hirveä yllätys jos mua katsoo", mies sanoo ja naurahtaa matalalla kumisevalla äänellään.

[Zarroc]

Lawrence ei onneksi paljon vastustellut mojiton kanssa ja tulikin pian perässämme pöytään. Seurasin keskustelua melko vähäeleisesti, välillä mojitoani neitimäisesti pillillä imaisten. Olin saanut siihen sellaisenkin hienouden mukaan, hyvä vain. Enpähän kiskoisi kaikkea alas sadasosasekunneissa niin kuin näillä muilla tuntui olevan tapana.
Samassa Toby keskitti huomionsa minuun ja kysyi työstäni.
"Joo, jotenki susta sen näkee", naurahdin. Miehellä oli muuten ihan helvetin matala nauru, kuulostin siihen verrattuna melkoisen neitimäiseltä, vaikka en varsinaisesti kovin korkeaa ääntä omistanutkaan. "Ihan jees, oon mä sitä nyt jonku kuusi vuotta tehnyt enkä varmaankaan vaihtas pois."
Tavoite oli kyllä jossain vaiheessa vaihtaa henkivartijapuolella, vaikka se vaatisi lisäkoulutusta. Ei tuo myymälävarkaiden perässä juokseminen tosiaan ollut niin hohdokasta, että sitä jaksaisi kymmeniä vuosia tehdä.

[kujakettu]

Sebastian kertoo työtaustastaan Tobyn sitä kysyessä, minä hörpin juomaani rauhallisen tasaiseen tahtiin.
"Noniin, no se on hyvä että viihtyy työssään", Toby sanoo rauhallisesti.
"On joo", kommentoin keskusteluun.
"Itse en pystyis kuvittelemaan et tekisin töitä joista en pidä. Vaikka onhan sellaisia piruparkoja varsin paljonkin. Ja joutui sitä itsekin vaikka mitä hanttihommia tekemään ennen kuin tuo musiikki otti tuulta siipiensä alle."
"Niin. Sinä oot tainnut olla jossain kaupan kassallakin", Toby virnuilee, "minä tein vaan samoja hommia koko ajan. Sopi mulle."
Nauran kun Toby mainitsee kaupan kassasta.
"No joo mutta se ei ollut kovin menestyksekästä", sanon ja katseeni siirtyy Sebastianiin.
"Mieti nyt tännäköstä jannua kaupan kassalla. Vähän turhan moni ihminen kiersi kaukaa, minkäs sille mahtaa. Kanta-asiakkaat kyllä tykkäs koska persoonapuolesta mä nyt en oo ollenkaan niin pelottava mutta niin."

[Zarroc]

"Sinä kaupankassana on kyllä vähän erikoinen yhdistelmä", naureskelin Lawrencen pakolliselle uravalinnalle. Kuulosti kyllä juuri sille, että oli saattanut muutama mummo kiertää hänet kaukaa moneen kertaan.
"Vähän sama kun minä valmentasin kultakaloja maratonille."
Imin jälleen mojitoa pillillä, tuntien puhelimen tärisevän taskussani. Ei kai minua kukaan voinut tähän aikaan kaivata? Kaivelin kuitenkin puhelimen kuuliaisesti taskustani ja totesin, että pelkkä sähköpostihan se vain oli. Ei siis mitään tärkeää.
"Oho, kello alkaa olla yksitoista", sanoin hämmentyneenä siitä miten nopeasti aika kului.

[kujakettu]

"Vähän kyllä joo", naurahdan niitä aikoja muistellessani. Yhtä ruokottomalta minä olin silloinkin näyttänyt, ellen pahemmaltakin, ja voi kuinka moni mummeli menikin toiselle kassalle minut nähdessään. Sääli sinänsä nuo ihmisten ennakkoluulot, mutta otin sen enemmän vastaan huumorilla.
Kun Sebastian puhuu kultakalojen valmentamisesta maratonille, rupeamme molemmat Tobyn kanssa nauramaan.
"Jestas mikä mielikuva", totean yrittäen hengitellä ja rauhoittua nauruni lomasta.
"Ihastuttavaa. Suosittelen kokeilemaan sitä uranvaihtona jos alkaa vartijan pesti kyllästyttää."

Mojitoni kuluu loppuun yllättävän sukkelasti, alan taas päästä juomisen makuun. Sebastian kertoo kellon ja kohotan toista kulmaani.
"Kas vaan, keikkaankin on sitten enää vaan tunti."
"Täytyy siis juoda lisää", sanon sitten virnistäen ja nousen pöydästä.
"Haluaakos arvon herrasväki jotain tiskiltä?"

[Zarroc]

"Se kyllä kuulostaisi miellyttävälle.. olisi haasteita", totesin mietteliäänä Lawrencelle, mutta yhdyin pian heidän nauruunsa. Olisi siinäkin näky taas kun juoksisin sekuntikellon kanssa kultakalojen vieressä, jotka pomppisivat eteenpäin pururadalla.
Kai se menisi jo eläinrääkkäyksen piikkiin.

Pian Lawrence kysyikin, halusimmeko jotain tiskiltä. Vilkaisin mietteliäänä mojitooni, joka oli näköjään livennyt lähes loppuun asti.
"Hmm tuo jotain vähemmän makeaa", sanoin mietiskelyn tuloksena ja siirsin katseeni jälleen tanssilattialle, jossa hyvännäköiset ihmiset pakkautuivat toisiaan vasten. Aina joskus harmittelin homoutta siinä määrin, että kyllähän minä naisia saisin joka lähtöön, mutta kun ei vain kiinnostanut.
Nytkin joku sinihiuksinen katseli minua baarin toiselta laidalta ja kohtasi katseeni ilman minkäänlaista varovaisuutta.

[kujakettu]

"Selvä homma", vastaan Sebastianin pyyntöön vähemmän makeasta juomasta, "entäs Toby?"
Mies vilkaisee suurta kolpakkoaan.
"Kyl mä tälläkin hetken pärjännen mut ainahan sä voit jonkun shotin vaikka tuua."

Menen tiskille ja tilaan itselleni kaksi shottia jotka juon saman tien, jonka jälkeen pyydän Tobylle shotin, Sebastianille kuivaa omenasiideriä ja itselleni kaksin kappalein päärynäsiidereitä. Päärynäsiideri oli miedoista ehdoton suosikkini, sitä kului aina varsin paljon. Saan jotenkin kaikki juomat syliini kun painan laseja rintaani vasten ja sitten puikkelehdin ihmismassojen läpi takaisin pöytään.
Jonne Nathen on ilmaantunut.
"Ai katos, et vielä hylännytkään meitä", totean kun lasken juomat pöydälle.
"En mä vielä hei, eihän keikkakaan oo vielä ees alkanu! Ja Toby pitää juottaa känniin niin voin ottaa sen wingmaniks sitten", mies naurahtaa. Hänellä näytti kyllä olevan jo hyvä humala, hymy oli sen verran tavallistakin herkemmässä.
"Toivottavasti kuiva siideri ny kelpaa, en kerinny hirveesti miettiä mitä ottaa kun tuolla on hitonmoinen ryysis", sanon sitten Sebastianille ja liu'utan pöytää pitkin juoman hänen nenänsä eteen.
"Ja siinä sulle shotti", sanon ja ojennan shottilasin Tobyn käteen, joka nyökkää rauhallisesti ja sanoo "kiitos".
"Mitäs sulla mulle on?" Nathan kysyy jo innostuneen oloisena kahta lasiani kattoen.
"Siideriä, yök!"
"No, onnekses nää ei ookaan sulle, vaan molemmat on ihan yksinomaan minulle", sanon hymyssä suin, istahdan alas ja otan siiderilasin käteeni, alkaen juomaan ensimmäistä varsin surutta suoraa kyytiä kitusiini.

[Zarroc]

Lawrence kävi yllättävän nopeasti hakemassa juomista, minä jatkoin silmäpeliä sen sinitukan kanssa. Se näytti yllättävän hyvältä ollakseen nainen, kunhan nyt en vain saisi sitä perääni tällä leikkimisellä.
Sain lasillisen kuivaa siideriä itselleni, mille irvistin ihan avoimesti.
"No eiköhän tän joku juo jos ei mulle uppoa", hymähdin ja maistoin. Pahaahan se nyt oli kuin helvetti, siideri ei ollut ikinä ollut mitään suosikkejani, mutta Lawrencen mieliksi yritin juoda sen.

Olin kadottanut sinitukan näköpiiristäni seuratessani muiden nahistelua oliko siideri pahaa vai hyvää. Toby näytti olevan ainoana kartalla, se pysytteli hiljaa oluensa ja shottinsa kanssa, mikä tuntui turvalliselle.
Katselin siideriäni jollain tavalla inhoten, mutta join sitä silti lyhyin hörpyin. Älysin sen sinitukan jälleen, tällä kertaa tiskillä ja jäin katselemaan sinne suuntaan vähän hämilläni.
Humalani tosiaan näkyi kaipaavan seuraa.