Kirjoittaja Julle » 08 Touko 2014, 22:57
// mulla vastauksen nopeus riippuu ihan mitä teen siinä samalla :D tässä samalla väsäilen koulujuttuja niin välillä kestää vähän kauemmin. Lähden tosin kohta puolin nukkumaan, kun aamulla aikainen herätys.
Laran onneksi tämän punahiuksisen kahvi ei ollut enää pöydällä, tuota olisi nolottanut varmasti vähintään kymmenen kertaa enemmän jos toinen olisi saanut kaiken lisäksi kahvitkin syliinsä. Ruskeiden silmien katse kohosi hetkiseksi toiseen, hieman epävarman hymyn kohotessa huulille. Kasvoilla oleva puna alkoi onneksi laskea, Lara vihasi punastumista. Se ei yleensä ollut tuon tapaista, mutta joissain tilanteissa tuota nolotti niin paljon että kasvot muuttivat saman tien väriään. Kysymyksen kuullessaan, Lara pudisti hieman päätään.
"Ei sattunut, vähän vaan kolahti." Lara sanahti, edelleen hymyillen. Kylkeen tulisi ehkä pieni mustelma, muttei muuten. Toinen käsi, se joka ei pidellyt vesipulloa, kohosi haromaan hieman tummia hiuksia. Tilanne ei ollut ollenkaan niin epämukava, toisen naisen ollessa ystävällinen.
Vieraan seuraavat sanat kuullessaan, Lara hymähti hieman. Maailmalla ei tosiaankaan ollut tapahtunut hirveästi, vaikka ehkä se oli hyväkin. Liian usein lehdet olivat täynnä juttuja sodista ja muusta epämiellyttävästä. Lara vihasi sotia, sodat saivat nuoren naisen jotenkin surulliseksi. Lara pureskeli edelleen hieman huultaan, miettiessään kehtaisiko istua toisen seuraksi. Laralla tykkäsi tutustua uusiin ihmisiin, muttei halunnut väkisin tupata muiden seuraan - kaikki kun eivät sitä aina arvostaneet.
"Haittaako jos istun seuraksi?" Larisa kysyikin hetkisen kuluttua, epäröityään jonkin aikaa. Kasvoilla oli ystävällinen pieni hymy, ruskeiden silmien katseen kohotessa aina välillä vieraaseen punatukkaiseen. Tuijottaminen oli epäkohteliasta, eikä Lara muutenkaan pitänyt liian pitkistä katsekontakteista. Ennemmin tuo vilkuili ympärilleen, vaikka se saikin nuorukaisen vaikuttamaan levottomalta. Vastausta odotellessaan, mietti Lara esittäytyisikö vai ei. Ehkä kannattaisi odottaa, jos vastaus olisikin kielteinen. Kielteinen vastaus ei haittaisi, Lara tiesi että jotkut viihtyivät yksin tai eivät kaivanneet ventovieraan seuraa. Lara itse taas olisi mielellään tutustunut vaikka kaikkiin maailman ihmisiin, paitsi ehkä murhaajiin ja muihin ei-niin-kivoihin ihmisiin. Huolimatta alun ujoudesta, Lara oikeasti piti siitä että sai tutustua erilaisiin persooniin. Se oli mielenkiintoista, vaikka neiti itse harvemmin uskalsi itsestään mitään paljastaa.
Laran ajatusten juoksu oli taas varsin vauhdikasta, kuten aina. Ulospäin nainen oli melko hillityn oloinen, ellei sitä toisinaan ympärilleen jatkuvasti vilkuilemista otettu, vaikka sisällä olisi kuhissut kuin muurahaispesässä. Yksi Laran suurimpia ongelmia yleensä olikin se että tuo ajatteli asioita ihan liikaa. Onneksi naiselta löytyi se relaus vaihdekkin, muuten tuo ei tosiaankaan olisi kestänyt itseään. Toisin kuin teini aikoinaan, Lara tuli nykyään aika mukavasti toimeen oman itsensä kanssa, mikä oli vain hyvä juttu.
Toisen käden edelleen puristaessa vesipulloa, toinen siirtyi nykimään päällä olevan takin helmaa alaspäin. Vaikka ihan hyvin se oli, Lara vain tarvitsi muutakin tekemistä kuin seikkailla ajatustensa labyrintissä. Ruskeiden silmien katse siirtyi harhailemaan ympäriinsä kahvilassa, palaten aina välillä punahiuksiseen. Toinen vaikutti mukavalta, mutta ensivaikutelma saattoi pettää, sen Lara oli oppinut kantapään kautta jo aikoja sitten. Toisaalta, ei saanut olla liian negatiivinen, suurin osa ihmisistä oli mukavia kunhan noihin tutustui. Jep, ei varmasti ole ihme miksei Laralla pahemmin ole vihamiehiä, tuon mielestä lähes kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Jopa ne murhaajat, suurimman osan menneisyydessä on vain tapahtunut jotain sellaista joka on saanut ne ihmiset tekemään kauheita tekoja. Tai sitten murhaajilla on mielenterveys ongelmia. Usein molempia. Mutta pointti oli, että Larasta oli äärimmäisen hankala saada vihamiestä, tai ainakaan nainen itse ei vihannut ketään.