Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

Pieni, mutta idyllinen kahvila keskustan sykkeessä. Arabesquen tilat ovat sievät ja siistit, menyy hienostunut ja hinnat kalliinpuoleisia. Kahvilassa tarjoillaan kaikenlaista pikkusuolaisista kakkuihin monipuolista erikoiskahvivalikoimaa unohtamatta. Kahvilasta on hyvä näkymä viereiseen puistoon, sillä yksi kahvilan seinistä on lähes kokonaan lasitettu.

Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Melmolly » 08 Touko 2014, 20:55

Oli kirpeä kevät päivä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta pohjoisesta käyvä tuuli sai ilman viilenemään. Meira oli juuri käynyt kirjastossa ja kangaskassissaan hänellä oli kolme painavaa opusta, joiden avulla hän voisi tarvittaessa paeta todellisuutta. Bussipysäkille kävellessään hän näki kahvilan, jonka puistoon avautuva seinä oli suunnilleen yhtä suurta ikkunaa. 'Kuin akvaario', Meira ajatteli hymähtäen. Hän oli kulkenut kahvilan ohi useasti ennenkin, muttei ollut ikinä käynyt siellä.

Meira meinasi jo kävellä puiston poikki pysäkille, mutta seisahtui kuitenkin kahvilan edessä. Hänellä olisi loppupäivä vapaata ja kylmä tuuli sai tekemään mieli kahvia tai jotain muuta lämmittävää. Ja kenties jotain pientä hiukopalaakin voisi ottaa... Erityisen kylmä tuulenpuuska sai hänet tekemään päätöksensä ja astumaan sisälle. Kahvila oli oikein viihtyisä, ehkä hieman liian siistitty Meiran makuun. Hetken hän epäröi ovella, mutta kun kerran tänne oli jo tultu, niin turha siinä enää perääntyä. Niinpä hän käveli lähemmäs tiskiä tiiraillakseen hintoja.

Hinnat olivat enemmän kuin hän oli odottanut tai tullut ajatelleeksi. Samassa hän päätti, ettei tarvitsisi hiukopalaansa, vaan tyytyisi kahviin. Kuitenkin erikoiskahvi se sai luvan olla, sen verran hän halusi hemmotella itseään. Tyttö tiskin takana jo hymyili ja koitti saada katsekontaktia Meiraan voidaankseen vastaan ottaa tämän tilauksen. Kun Meira vastasi tämän katseeseen, hänelle esitettiin kysymys "Mitä saisi olla?" lähes ylipirteän tervehdyksen saattelemana.

"No heippa" Meira hymähti ja hymyili ystävällisesti myyjättärelle. Vai baristaksiko häntä tulisi sanoa? "Yksi soijalatte, kiitos."

"Tuleeko muuta?"

"Ei, kiitos. Ei tällä kertaa." 'Ja tuskin hetkeen näillä tuloilla ja menoilla...'

Saatuaan lattensa Meira päätti mennä nurkkapöytään ikkunan viereen. Pöytä oli pieni ja toisella puolen oli tuoli ja toisella puolella sohva, joka jatkui seinää pitkin. Meira laski kangaskassinsa ja laukkunsa nurkkaan sohvalle ja istui itse viereen. Joku oli jättänyt viereiselle pöydälle iltapäivälehden. Meira kurotti lehden itselleen ja levitti sen pöydälle eteensä. Ehkä maailmalla oli tapahtunut jotain uutta.
Melmolly
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Julle » 08 Touko 2014, 21:24

Larisa oli ollut liikkeellä koko päivän, joka alkoi pikku hiljaa tuntua jaloissa. Irvistys Laran kasvoilla kertoi varmasti vastaantulijoillekkin ettei kivistys lihaksissa tuntunut hirveän mukavalta. Jep, Laralla oli onneton kipukynnys missä vain asiassa. Kadut olivat onneksi melkoisen tyhjiä, joten Laran ei tarvinnut turhaan miettiä mitä vastaantulijat ajattelivat itsekseen irvistävästä, ripeään tahtiin kävelevästä naisesta. Kylmä tuuli pörrötti tummat hiukset sekaisin tämän tästä, eikä huppu päässä auttanut yhtään - tuuli vei senkin mukanaan ja heitti pois päästä. Yhä uudestaan ja uudestaan siro käsi kohosi siirtämään hiuksia kasvoilta, ruskeiden silmien vilkuillessa ympärille vilkkaasti. Kun katse osui kadun vieressä olevaan kahvilaan, Lara pysähtyi hetkeksi. Hetken tauko kävelemisestä tekisi varmasti hyvää.. Ja ennen kun huomasikaan, Larisa oli jo hipsinyt sisälle kahvilaan.

Lämpö tulvi kasvoille heti oven avautuessa ja sai hymyn kasvoille. Lara piti lämmöstä, todellakin piti. Vilkaistuaan nopeasti kahvilan läpi, uskaltautui Lara kassalle. Neito nappasi yhden vesipullon ja maksoi sen mahdollisimman nopeasti. Lara oli kyllä kohtelias, mutta hieman ujohko ja sen takia puhui melko vähän vieraille. Korvissa olleet kuulokkeet siirtyivät kaulalle roikkumaan, Laran kävellessä kohti pöytiä. Tietysti kävi juuri niin kuin elokuvissa ja keskittyessään kuulokkeisiinsa, Lara sotkeutui jaloissaan ja löysikin pian itsensä kompuroimassa. Ihme kyllä, Larisa onnistui pysymään jaloillaan vaikka rämähtikin ikävän tuntuisesti yhtä pöytää vasten.
Lara pystyi tuntemaan miten puna kohosi hitaasti kasvoille, Laran kohottaessa katseensa nopeasti ylös. Pöydässä istui joku, niin Laran tuuria. Katse pysytteli muutaman sekunnin vieraassa punahiuksisessa, ennen kun Lara laski katseensa jonnekkin lattian tuntumaan äärimmäisen nolostuneena.

"Öh.. Anteeksi" Lara sai lopulta sanottua, huultaan pureskellen. Miten paljon tuota nolottikaan se tilanne.

Lara ei yleensä edes ollut kovin kömpelö, mutta näin siinä kävi kun keskittyi liikaa muuhun kun jalkojensa liikuttamiseen. Iskeytyminen pöytään tuntui hieman kyljen alueella, mutta Lara ei huomioinut kipua, ainoastaan sen miten paljon tuota nolotti. Laran ensimmäinen ajatus oli luikkia mahdollisimman nopeasti pois tilanteesta, mutta se olisi epäkohteliasta, eikä siis ollenkaan Laran tapaista. Vesipullon tuo oli sentään saanut pidettyä mukanaan ja pitelikin sitä tiukasti toisessa kädessään, Laran tuurilla kun pullokin saisi jostain jalat alleen ja lähtisti omille teilleen.

// anteeksi tekstin laatu, vähän pelaaminen ruosteessa vielä kun taukoa on nyt ollut jonkin verran ja en ennen ole Laralla pelaillut :D
Julle
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Melmolly » 08 Touko 2014, 21:44

// Ei mulla oo mitää valittamista sun tekstin laadusta! :D Itekin aika ruosteessa tosiaan ja ekaa kertaa (jos yksinpeliä ei lasketa) pelaan, että voidaan molemmat treenata tässä. ;) Ja oon pelannu vaan hiljaisessa paikassa nyt, niin ihan jotenkin ufoa saada näin pikainen vastaus! :D (Viimeks mulla meni kuukaus, että toinen sai vastattua.) ...Ja kuten huomaa, niin olen pahasti ruosteessa, kun ei tullut ekalla yrittämällä minimimitat täyteen. :'D\\

Yleensä Meira ei lukenut iltapäivälehtiä, mutta nyt hän oli kuitenkin uppoutuneena sellaisen turhiin uutisiin ja nostanut juuri lattensa huulilleen, kun pöytään törmäsi - kirjaimellisesti - nuori nainen. Meiran kahvia pitelevä käsi jäi puoli tiehen, niin hämmästynyt hän oli tapahtumasta. Hän katsoi silmät pyöreinä, kun siro nuori nainen pääsi jaloilleen ja takelteli anteeksi pyynnön.

"Jaaa... Siis eipä tuo mitään" Meira sanoi yrittäen toeta hämmästyksestään. Harvoin kukaan tuolla tavalla kompuroi hänen luokseen. 'Onneksi nosti kahvin pöydältä, muuten se lämmittäisi nyt sylissäni.'

Seuraava ajatus sai Meiran hymyilemään. 'Taisin viedä jalat alta...' Hän kuitenkin otti pian kasvoilleen vakavan ilmeen tajutessaan, ettei se olisi ehkä sopivaa ja nainen oli saattanut loukata itsensä - ja nyt hän saattoi vielä loukata tätä muutoinkin kuin fyysisesti.

"Ei kai sinuun sattunut?" Meira tajusi sitten kysyä ja katsoi huolissaan paikalle tupsahtanutta naista. Hän ei ollut ehtinyt nähdä kuinka pahasti nainen oli kaatunut, mutta jotenkin nainen näytti kuin häneen ehkä sattuisi. Tai ehkä tilanne vain oli epämukava. Meira hymyili tälle ystävällisesti - ei hän halunnut toisen tuntevan oloaan epämukavaksi. Samalla hän huomasi laskeneensa kahvinsa takaisin pöydälle ja nosti sen nyt huulilleen asti maistaakseen. Kahvi oli vielä hieman liian kuumaa, joten hän laski sen takaisin pöydälle irrottaen otteensa.

"Selailin vain iltapäivä lehteä tässä" hän sanoi viitaten lehteä, jonka aukeamalla joku isotissinen blondi keimaili. Vaikka Meira olikin bi, sellaiset naiset eivät häntä kiinnostaneet, eivätkä sytyttäneet millään tavoilla. Moinen pynttäys ei sopinut hänen elämäntapoihinsa, saati sitten kauneusleikkaukset ja puolialastomana itsensä esitteleminen julkisesti - ellei sitten rannalla oikein kuumana kesäpäivänä.

'Toisaalta eipä minussa ole paljon esiteltävääkään', ajatus hymyilytti häntä. Hän itse oli tyytyväinen vartaloonsa, eikä häntä haitannut muotojen puute tai mitä joku muu saattoi hänen ulkoisesta olemuksestaan ajatella.

"Eipä ole maailmalla kauheasti tapahtunut, kun jonkun bimbon uusista rinnoista on koko sivun kokoinen juttu." Meira naurahti sanojensa päätteeksi.

//Anteeksi Weruchi!! Hyvä, kun sanoit, en nimittäin ole tottunut laskemaan rivejä. :) Nyt vähän hävettää. Pidennän tätä tästä ja olen jatkossa tarkempi. :)

...toisaalta tuolla lukee näin " Lähetä vastaus-näkymässä minimirivimäärä on edelleen 15 riviä, joka näkyy foorumilla reiluna kymmenenä rivinä. "?\\
Viimeksi muokannut Melmolly päivämäärä 08 Touko 2014, 22:34, muokattu yhteensä 1 kerran
Melmolly
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja veranthia » 08 Touko 2014, 22:19

[Heti tulee iso paha talonmies jupattamaan - Melmolly, offlinealueen peliviestin minimipituus on 15 riviä. Täällä asiasta tarkemmin! :)]
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Julle » 08 Touko 2014, 22:57

// mulla vastauksen nopeus riippuu ihan mitä teen siinä samalla :D tässä samalla väsäilen koulujuttuja niin välillä kestää vähän kauemmin. Lähden tosin kohta puolin nukkumaan, kun aamulla aikainen herätys.

Laran onneksi tämän punahiuksisen kahvi ei ollut enää pöydällä, tuota olisi nolottanut varmasti vähintään kymmenen kertaa enemmän jos toinen olisi saanut kaiken lisäksi kahvitkin syliinsä. Ruskeiden silmien katse kohosi hetkiseksi toiseen, hieman epävarman hymyn kohotessa huulille. Kasvoilla oleva puna alkoi onneksi laskea, Lara vihasi punastumista. Se ei yleensä ollut tuon tapaista, mutta joissain tilanteissa tuota nolotti niin paljon että kasvot muuttivat saman tien väriään. Kysymyksen kuullessaan, Lara pudisti hieman päätään.

"Ei sattunut, vähän vaan kolahti." Lara sanahti, edelleen hymyillen. Kylkeen tulisi ehkä pieni mustelma, muttei muuten. Toinen käsi, se joka ei pidellyt vesipulloa, kohosi haromaan hieman tummia hiuksia. Tilanne ei ollut ollenkaan niin epämukava, toisen naisen ollessa ystävällinen.

Vieraan seuraavat sanat kuullessaan, Lara hymähti hieman. Maailmalla ei tosiaankaan ollut tapahtunut hirveästi, vaikka ehkä se oli hyväkin. Liian usein lehdet olivat täynnä juttuja sodista ja muusta epämiellyttävästä. Lara vihasi sotia, sodat saivat nuoren naisen jotenkin surulliseksi. Lara pureskeli edelleen hieman huultaan, miettiessään kehtaisiko istua toisen seuraksi. Laralla tykkäsi tutustua uusiin ihmisiin, muttei halunnut väkisin tupata muiden seuraan - kaikki kun eivät sitä aina arvostaneet.

"Haittaako jos istun seuraksi?" Larisa kysyikin hetkisen kuluttua, epäröityään jonkin aikaa. Kasvoilla oli ystävällinen pieni hymy, ruskeiden silmien katseen kohotessa aina välillä vieraaseen punatukkaiseen. Tuijottaminen oli epäkohteliasta, eikä Lara muutenkaan pitänyt liian pitkistä katsekontakteista. Ennemmin tuo vilkuili ympärilleen, vaikka se saikin nuorukaisen vaikuttamaan levottomalta. Vastausta odotellessaan, mietti Lara esittäytyisikö vai ei. Ehkä kannattaisi odottaa, jos vastaus olisikin kielteinen. Kielteinen vastaus ei haittaisi, Lara tiesi että jotkut viihtyivät yksin tai eivät kaivanneet ventovieraan seuraa. Lara itse taas olisi mielellään tutustunut vaikka kaikkiin maailman ihmisiin, paitsi ehkä murhaajiin ja muihin ei-niin-kivoihin ihmisiin. Huolimatta alun ujoudesta, Lara oikeasti piti siitä että sai tutustua erilaisiin persooniin. Se oli mielenkiintoista, vaikka neiti itse harvemmin uskalsi itsestään mitään paljastaa.

Laran ajatusten juoksu oli taas varsin vauhdikasta, kuten aina. Ulospäin nainen oli melko hillityn oloinen, ellei sitä toisinaan ympärilleen jatkuvasti vilkuilemista otettu, vaikka sisällä olisi kuhissut kuin muurahaispesässä. Yksi Laran suurimpia ongelmia yleensä olikin se että tuo ajatteli asioita ihan liikaa. Onneksi naiselta löytyi se relaus vaihdekkin, muuten tuo ei tosiaankaan olisi kestänyt itseään. Toisin kuin teini aikoinaan, Lara tuli nykyään aika mukavasti toimeen oman itsensä kanssa, mikä oli vain hyvä juttu.

Toisen käden edelleen puristaessa vesipulloa, toinen siirtyi nykimään päällä olevan takin helmaa alaspäin. Vaikka ihan hyvin se oli, Lara vain tarvitsi muutakin tekemistä kuin seikkailla ajatustensa labyrintissä. Ruskeiden silmien katse siirtyi harhailemaan ympäriinsä kahvilassa, palaten aina välillä punahiuksiseen. Toinen vaikutti mukavalta, mutta ensivaikutelma saattoi pettää, sen Lara oli oppinut kantapään kautta jo aikoja sitten. Toisaalta, ei saanut olla liian negatiivinen, suurin osa ihmisistä oli mukavia kunhan noihin tutustui. Jep, ei varmasti ole ihme miksei Laralla pahemmin ole vihamiehiä, tuon mielestä lähes kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Jopa ne murhaajat, suurimman osan menneisyydessä on vain tapahtunut jotain sellaista joka on saanut ne ihmiset tekemään kauheita tekoja. Tai sitten murhaajilla on mielenterveys ongelmia. Usein molempia. Mutta pointti oli, että Larasta oli äärimmäisen hankala saada vihamiestä, tai ainakaan nainen itse ei vihannut ketään.
Julle
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Melmolly » 08 Touko 2014, 23:44

//Joo, samoin. :) Siis että vaihtelee nopeus. Itse menen tämän jälkeen nukkumaan. Mutta en ole tottunut, että samana päivänä saa vastauksen - ja vielä kahdesti! Tää on luksusta. ;)

Meira hymyili toiselle tämän kysyessä, saako tehdä seuraa. Hän heilautti kättää vastapäätä olevaa tuolia kohden.

"Kaikin mokomin. Tämä on vapaa maa" hän sanoi virnistäen. Hänen hiuksensa olivat nutturalla, mutta yksi rasta oli karannut. Hän sieppasi karkulaisen ja tunki sen huivinsa alle, jonka oli kietonut pari kertaa päänsä ympäri. Huivi oli punainen ja siinä oli abstakteja keltaisia ja vihreitä kuvioita. Meira piti tuosta huivista - tosin hän piti kaikista huiveistaan. Kaulassaan hänellä oli ruskea tuubihuivi.

Hän oli muutenkin pukeutunut itselleen ominaiseen tapaan. Hänellä oli haalean oliviinvihreä ylisuuri villapaita, joka oli edestä vähän lyhyempi kuin takaa, jossa se laskeutui takapuolen peitoksi. Se oli melko ohutta neulosta ja alta kuulsi hienoisesti valkea narutoppi. Jalassaan hänellä oli pellavakankaiset ruskeat haaremihousut. Tyttö näytti melkein hukkuvan suuriin vaatteisiinsa ja hän vaikutelma teki hänestä entistä pienemmän näköisen. Onneksi pöyheä rastanuttura sentään toi muutaman sentin.

Meira silmäili vielä iltapäivälehden aukeamaa, mutta totesi ettei siitä olisi mitään kiinnostavaa ja taitteli sen kauniisti ja asetti pöydän reunalle. Hän otti mukinsa takaisin käteen ja nojasin nyt selkänojaan rennosti. Hän katsoi toista hieman raukeasti. Mikäli hän jotain osasi päätellä ulkonäöstä, niin sen että tämä oli suunnilleen hänen ikäisensä. Mahdollisesti nuorempi. Se vaikutelma tosin saattoi johtua pitkälti siitä, että nainen oli niin siro ja pienikokoinen. Meira oli huomannut, että sellaiset seikat joskus vaikuttivat arvioimaan ikää alaspäin. Tuskin heillä joka tapauksessa oli paljon ikä eroa - ei sillä, että se olisi merkinnyt jotain. Meira ei joka tapauksessa ollut etsimässä mitään kumppania, eikä nainen muutenkaan suurella todennäköisyydellä pitänyt saman sukupuolen edustajista.

"Törmäiletkö usein ihmisiin tällä tavalla? Tai pöytiin tässä tapauksessa?" Meira kysyi aavistuksen huvittuneisuutta äänessään. Hän siemaisi kahvistaan, jonka pinta oli alkanut jäähtyä juomakelpoiseksi. Latte oli hyvää, mutta hän uskoi saavansa muualta aivan yhtä hyvää edullisemmin. Esimerkiksi luomukahvilasta, jossa hän työskenteli - ja juoma olisi ollut kaikenlisäksi luomua, mikä on aina plussaa. Hinta tosin ei ollut paljon alhaisempi, mutta hän sai henkilökunta-alennusta, mikä olisi hieman alentanut hintaa. Eihän kuitenkaan katunut, että oli tullut kahvilaan ja ostanut omalla mittarillaan ylihinnoitellun kahvin. 'Ei sitä kaikkialla törmää ihmisiin tällä tavalla.'

Meira ei ollut asunut kaupungissa vielä kauhean pitkään ja ystäväpiiri oli lähinnä koulussa. Ja monet luokkatovereista viettivät koulun ulkopuolella aikaa melko kosteissa merkeissä. Oli Meirakin joskus ollut mukana ja ihan kivaa se oli ollut, muttei sitä aina jaksanut. Hän tuli hyvin toimeen oikeastaan kaikkien luokkalaistensa kanssa ja usein he pyysivät häntä mukaan kaikkialle, vaikkei hän käyttänyt alkoholia. Läheisiä ystäviä hänellä ei kuitenkaan kaupungissa vielä ollut. Eipä hän olettanut, että tuosta törmäilijästä hänen sydänystävänsä tulisi, mutta uudet tutut olivat aina mukavia. Ikinä ei voinut olla liikaa kavereita, niin hän uskoi, mikä näkyi myös hänen facebookissaan.
Melmolly
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja veranthia » 09 Touko 2014, 08:54

[Älkää vaan sanoko että mun ruutuni heittää, voi apua :D Eilen kuitenkin mulla näytti että viestisi oli foorumilla 8 riviä ja tekstilootassa n. 13. Oletko kenties padilla kuten Shane vai muu häikkä? Jos laitat yksärillä selvennystä niin en häiritse teidän peliä enempää :D]
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Melmolly » 09 Touko 2014, 09:02

//Ite oon ihan läppärillä, mutta en tiiä onko tässä jotenkin resoluutiot vinksallaan tai onko näyttö niin pieni tai jotain.. o_o Aika peruskokoinen läppäri tää käsittääkseni on kuitenkin. Ja ainakin kun vilkaisin tuossa jotain vanhempia ropetuksia, jotka vissiin vanhemmalta foorumilta siirretty, niin niissä oli reilu 10 riviä välillä mun näytöllä. Ei toki haittaa kirjoittaa pidempääkin, mutta oishan tästä kiva saada selvyys... :D \\
Melmolly
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Julle » 09 Touko 2014, 14:12

Lara nyökkäsi pienesti ja istuutui vastapäätä tätä rastahiuksista. Naikkonen ei keksinyt heti mitään kysyttävää, joten avasi pian sen vesipullonsa. Otettuaan huikan, laittoi Lara sen pullon siihen pöydälle, katseen siirtyessä rastahiuksiseen. Tuo oli ehkä muutaman sentin Laraa itseään pidempi ja aikalailla saman ikäinen, ehkä vähän vanhempi. Toisaalta, Lara itse näytti nuoremmalta kuin oli. Muutaman kerran tuo oli esimerkiksi baarissa ollessaan joutunut näyttämään henkkarinsa kun tuota ei oltu uskottu ikäisekseen. Toisinaan se oli hieman kiusallista, mutta tavallaan Lara piti siitä että oli siro. Naisen ei ikinä tarvinnut miettiä mitä suuhunsa pisti, sillä vaikka Lara olisi syönyt valaita se ei olisi näkynyt tuon vartalossa mitenkään.

Laran kuullessa rastahiuksisen kysymyksen, nainen virnisti pienesti, päätään pudistellen. "Ei yleensä ole ollut tapana, nyt vaan sotkeuduin jotenkin jalkoihini.." Lara vastasi kysymykseen. Jep, törmäily ei todellakaan ollut Laran tapaista. "Olen muuten Lara." Nainen esittäytyi hetken kuluttua ja mietti hetken ojentaisiko kätensä pöydän yli, mutta se tuntui ehkä liian... Hmm, tönköltä. Viralliselta. Miten vain.

Ruskeiden silmien katse siirtyi taas vilkuilemaan ympäristöä, toisen käden kohotessa näpräämään kuulokkeiden johtoja. Johdot veivät ohuen takin taskuun, jossa Laran puhelin oli. Neito kuunteli usein kaduilla kävellessään musiikkia, tai oikeastaan missä vain. Lara ei voinut edes kuvitella elävänsä kuurona, tuo ennemmin kuolisi. Niin inhottavalta kun se kuulostikin. Lara ei pitänyt ajatuksesta kuolemastakaan, mutta silti jos pitäisi valita elämä ilman musiikkia... Ei, Lara ei pystyisi siihen.

Mustan takin alla oli merensininen villapaita ja sen alla vielä valkoinen toppi. Jalassa Laralla oli mustat farkut sekä kuluneet harmaat tennarit. Vaikka Lara oli ollut koko päivän asioilla, ei tuo ollut aamulla jaksanut meikata. Silloinkin kun meikkasi, Lara laittoi vain kevyesti meikkiä naamaansa. Ei Lara mitenkään paheksinut niitä jotka meikkasivat rajummin, oli hienoa uskaltaa olla oma itsensä. Ja Lara oli oma itsensä juuri tällaisena.

Katseen harhailtua hetken ympäriinsä kahvilassa, palasi katse taas tähän punahiuksiseen jonka Lara odotti esittäytyvän. Larisa esittäytyi oikeastaan aina Laraksi, paitsi virallisemmissa tilanteissa tietysti Larisaksi. Kaikki tunsivat neidin Larana ja nainen itsekkin piti tästä nimestä enemmän. Larisa nimi oli siitä hankala että kaikki ajattelivat sen aina kahdella ässällä - Larissana. Eipä se Laraa haitannut, eikä tuo jaksanut aina edes korjata jos joku nimen sanoi väärin.
Julle
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Melmolly » 09 Touko 2014, 19:18

Meira nyökkäsi toisen esitellessä itsensä Laraksi. Toinen vaikutti hieman levottomalta, eikä tuntunut välittävät katsekontaktista, joten Meira ei kiusannut tätä yrittämällä muodostaa sellaisen. Ei hän juuri välittänyt. Juttuseura voisi kuitenki olla mukavaa ja jos ei, hän voisi lähteä kotiin.

"Meira" hän esitteli itsensä ja joi päälle lämmintä kahvia. Hän kiinnitti huomioita, ettei tytöllä ollut muuta kuin vettä. Hänestä oli kummallista, että ihmiset tulivat kahviloihin ja ottivat vain vettä. Oliko tyttö tullut jostain muusta syystä? Tai oliko hänellä jokin syömishäiriö? Koostaan päätellen se ei olisi poissuljettu vaihtoehto. Meira ei kuitenkaan kysellyt asiasta, ei se hänelle kuulunut kuitenkaan. Niinpä hän käänsi katseensa ulos ikkunasta.

Ulkona näytti läpmimämmältä ja kutsuvammalta kuin siellä todellisuudessa oli. Meira kaipasi jo kesää, hän halusi päästä kävelemään rannalle avojaloin ja upottamaan varpaansa hiekkaan. Myös uimista hän kaipasi. Nuorempana hän oli käynyt varsin ajoissa keväällä uimassa, vaikka vesi oli miltei jäätävää. Nykyään hän oli kuitenkin mukavuudenhaluisempi ja odotti, että vesi edes hieman lämpenisi. Toisaalta oli hyvä, ettei vedet vielä olleet lämmenneet, sillä kesää kohden koulussa alkoi aina tulla deadlineja vastaan ja kaikki piti hoitaa valmiiksi syksyä varten, eikä hän olisi välttämättä jaksanut keskittyä niinkään hyvin.

Lämpimän pullan tuoksu leyhähti hänen nenäänsä ja hän käänsi katseensa pois ikkunasta. Läheiseen pöytää oli istunut joku tuoreen pullan ja ilmeisesti jonkin kahvin kanssa. Vesi herahti Meiran kielelle tuoksusta, mutta hän käänsi päättäväisesti katseensa pois herkuista ja kääntyi Laraa kohden. Meira joi jälleen kahviaan ennen kuin avasi suunsa.

"Kaunis ilma" hän totesi. Meira ei ollut puheliaimmasta päästä, eikä oikein tiennyt mitä tuntemattomille tulisi sanoa, etenkään kun toinen ei ollut mikään suupaltti itsekään. Meira huomasi, ettei toisella ollut meikkiä. Hän itse oli laittanut aamulla yläluomelle ohuen viivan eyelineria ja vähän ripsiväriä. Enää hän ei tiennyt kuinka paljon tuosta huikeasta meikkikerroksesta oli jäljellä. Kun käytti vähän meikkiä, sitä ei onneksi ollut tarpeeksi leviämään kunnon pandameikeiksi - ainakaan ihan peruskäytössä, kun ei edes satanut ulkona.

Vaikkei toisella ollut meikkiä, tämä oli muuten huolitellumpi kuin Meira. Tai ainakin vaatteet istuivat paremmin kuin hänellä. Toisen naisen vaatetus ei eronnut Meiran silmään juuri valtavirrasta, vaikka eihän sillä mitään väliä ollut. Naisen hiukset olivat kuitenkin kunnioitettavan pitkät.

'Minullakin saattaisi olla lähes yhtä pitkät hiukset ilman rastoja', Meira mietti. Toisaalta hän uskoi, ettei jaksaisi niin pitkiä "vapaita hiuksia" vaan leikkaisi ne lyhyemmiksi. Joskus hän oli miettinyt lyhyitä hiuksia, mutta hän oli liian kiintynyt rastoihinsa että vakavissaan harkitsisi niiden pois leikkaamista. Ehkä jos hän joskus hairahtuisi hankkimaan lapsia, mutta se ei ollut mikään lähiaikojen agenda tai suuri haave. Tulee jos on tullakseen oli hänen mielipiteensä asiasta. Hän ei tiennyt olisiko muutenkaan hyvä äiti, mutta uskoi ettei ainakaan voisi pärjätä huonommin kuin oma äitinsä oli pärjännyt. 'Ja elossa ollaan! Ja vielä melkein ehjänä.'
Melmolly
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Julle » 09 Touko 2014, 23:50

Rastapään esitellessä itsensä Meiraksi, Lara nyökkäsi taas pienesti. Puheenaiheen keksiminen oli naikkoselle yleensä aika hankalaa, keskusteluissa Lara olikin yleensä se hiljaisempi puoli. Ainakin aluksi. Kun tuohon tutustui paremmin, muuttui Lara puheliaammaksi ja joidenkin asioiden suhteen vähän liiankin puheliaaksi. Meiran kehuessa säätä, Lara vilkaisi ikkunasta ulos.

"Muuten kyllä, mutta saisi olla lämpimämpi." Lara totesi, pienen hymyn pysytellessä sitkeästi kasvoilla. Lara piti lämpimästä, kukapa ei olisi pitänyt. Vaikka toisaalta, harvemmin Lara valitti. Oli sitten kylmä tai lämmin. Sen suhteen nainen oli inhottavan massaa ja jotenkin.. Näkymätön. Lara ei ollut sellainen räväkät mielipiteet omistava henkilö joka sai kaikkien huomion itseensä. Ehei, Lara oli hiljainen taka-alalla pysyttelijä. Vaikka joihinkin asioihin naisella toki oli voimakkaat mielipiteet - eri asia olikin kertoiko Lara niitä ääneen.

"Asutko muuten täällä päin?" Laran katse palasi kysymyksen myötä Meiraan, pään kallistuessa hieman, sellaiseen kysyvään tapaan. Ei ehkä parhaita mahdollisia keskustelun avaajia mutta ainakin Lara yritti ja sehän oli tärkeintä. Keskustelu muuttuisi kyllä helpommaksi, ainakin Laran puolelta. Tuo vain oli alkuun vähän sellainen syväjäässä oleva tyyppi vaikka kohtelias olikin.

Viereisestä pöydästä tuleva tuoksu oli houkutteleva, vaikkakin Laralla ei ollut yhtään nälkä. Ei kyllä pahemmin janokaan, sen takia tuo oli ottanut vain veden. Kahvilaan neito kun oli tullut istuakseen hetkeksi ja lämmitelläkseen. Vaikka Lara puki melko paljon päälleen eikä ulkona loppujen lopuksi edes kovin kylmä ollut, tuo paleli silti helposti. Ehkä se johtui siitä sirosta ruumiinrakenteesta tai geeneistä tai jotain. Naikkonen oli aina ollut sellainen vilukissa, joka käytti ohuita takkeja vielä kuumimpinakin kuukausina. Ja kylmimpinä aikoina Lara muistutti lumiukkoa paksuine takkineen.

Lara tuijotteli nyt ikkunasta ulos, seuraten kulkijoita katseellaan. Ihmisillä oli kiire jonnekkin, sen huomasi kävelytyylistä. Vain muutama kadulla tallaaja ei harpponut pitkin kiireisin askelin. Jep, Lara kiinnitti kaikkiin pikkujuttuihin huomiota. Ainakin yleensä. Ellei ollut aivan omissa ajatuksissaan. Nytkin Lara oli siirtynyt hipelöimään vesipullonsa korkkia kuulokkeiden johtojen sijaan aivan tajuamattaan. Kyllä Lara voisi istua aivan paikallaankin ilman että samaan aikaan näpräisi jotain, mutta se ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta, ei ollenkaan. Naikkonen siirsi ruskeiden silmiensä katseen pian Meiraan, odottaen tuon vastausta kysymykseensä. Kysymys oli todellakin ollut vähän tönkkö, muttei sille nyt voinut mitään.

Lara vilkaisi nyt Meiraa vähän tarkemmin, ei mitenkään häiritsevästi tosin. Sepä vasta antaisikin hyvän kuvan hänestä, eh. Lara koki paljon enemmän vetoa naisiin kun miehiin, mutta juuri nyt neito ei voinut kuvitella seurustelevansa kenenkään kanssa. Tai noh, voisi, sillä Lara oli hyvin hellyydenkipeä ja kaipasi jotain pysyvää, mutta samalla pelkkä ajatus suhteesta sai tuon pelokkaaksi. Ei tarvittu kuin yksi epäonnistunut suhde ja muutenkin itsestään epävarma Lara oli alkanut pelkäämään ihastumista. Tavallaan. Mutta jos suhteeseen päätyisi, oli Lara 99% varma että se olisi naisen kanssa. Ei Lara kokonaan rajannut miehiä pois, mutta sillä hetkellä seurusteleminen miehen kanssa oli vain jotenkin epätodennäköistä. Huolimatta siitä että naiset olivat Laraa enemmän satuttaneet. Eipä sillä, ei Lara etsinyt itselleen mitään suhdetta, eikä siis katsonut toista tarkemmin sen takia. Ihmisten ulkonäöstä vain yleensä pystyi päättelemään - tai edes arvailemaan noista asioita. Sekin oli Laran mielestä kovin mielenkiintoista.

// ei pitäisi kirjoitella kuoleman väsyneenä mutta pakko oli vielä tulla raapustamaan ennen kun meen nukkumaan ^^ pahoittelut siis taas laadusta ja mahdollisista kirjoitusvirheistä, silmät ei millään meinannut pysyä auki kun väsyttää niin hurjasti :D
Julle
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Melmolly » 10 Touko 2014, 16:44

Meiran nyökkäsi naisen sanoessa, että ilma saisi olla lämpimämpi. Meira ei kiistänyt sitä, vaikka pitikin jokaisesta vuodenajasta omalla tavallaan. Kaikissa oli jotain kiehtovaa - kuten jokaisessa säätilassakin. Aina ei toki jaksanut kiinnittää huomiota säähän kiinnostavana asiana. Silloin kun otti oikein päähän, oloa ei helpottanut välttämättä kaunis auringonpaiste vaan se tuntui melkein pilkkaavan huonoa oloa. Tällöin Meira piti huomattavasti enemmän myrskyisästä säästä. Huonoja päiviä hänellä oli nykyään onneksi harvoin.

"No, eiköhän se siitä lämpene" hän sanoi ja joi pitkään kahviaan. Mieleen tuli oliko hän sammuttanut oven kahvinkeittimensä aamulla. Hän ei muistanut, mutta oletti tehneensä niin, sillä se oli yleensä niin automaattinen tapahtuma. Lisäksi hän epäili, että mikäli kämppä olisi ilmiliekeissä joku olisi varmaan ilmoittanut hänelle. Siihen hän aina vetosi, kun mietti oliko uuni tai jokin vastaava laite jäänyt päälle. Kerrostaloasumisessa saattoi olettaa, että muut välittäisivät sen verran - vähintäänkin viranomaiset.

"En ihan tässä kulmilla" Meira vastasi kysymykseen. Se kuitenkin oli...noh, aika vajaavaisesti sanottu, sen hän ymmärsi itsekin. Niinpä hän jatkoi: "Asun Dockstonissa."

Hän piti hetken tauon ja vilkaisi Laran takana näkyvää kelloa. Onneksi kello oli toisen takana, jotta ei näyttänyt että hän jo vilkuilisi aikaa. Tuskin hän kelloa muuten olisikaan katsonut, siitä sen vain näki niin hyvin, että sen teki puoli ajattelematta.

"Asutkos itse lähellä?" Hän kysyin sitten laskien katseensa takaisin uuteen tuttavuuteensa. Meira halusi nimenomaan asua meren lähellä, joten keskusta-asuminen ei niin houkutellut, vaikka palvelut olivatkin lähellä. Hänen kampuksensa muutenkin sijaitsi Dockstonissa ja ruokakaupat oli lähellä. Keskustassa oikeastaan kirjasto oli se, minkä takia hän kävi siellä melko usein, sillä siellä oli luonnollisesti paremmat valikoimat kuin lähikirjastossa. Toisinaan tietysti piti tulla myös ostamaan paperia, maalia, pensseleitä, kyniä ja mitä nyt sattui tarvitsemaan taiteillessaan. Dockston oli hänelle siis luonnollinen valinta - kun Sandsley oli kuitenkin liian kallis asuinalue hänelle. Lisäksi teollisuus- ja varastoalueessa oli jotain urbaania viehättävyyttä. Etenkin sään ollessa synkkä paikka näytti varsin kiehtovalta harmaine betonirakennuksineen ja graffiteineen. Vaikka olihan alue pääosin varsin siisti. Huono puoli oli uimarannan puute, mutta toisaalta satama oli varsin kiinnostavaa aluetta, etenkin kun välillä näki kunnon vanhanajan merikarhuja pienine kalastaja-aluksineen. Jos Meira voisi päättää, hän asuisi mieluummin noina "vanhoina hyvinä akoina".

Nykyteknologia ei ollut aivan hänen juttunsa, vaikka kieltämättä helpotti elämää. Ja toisaalta vaikeutti. Välillä tuntui, että koko ajan piti olla läsnä ja "online". Hän mieluummin etsi tietonsakin edelleen kirjoista kuin internetin ihmeellisestä maailmasta. Taisipa hän muutenkin olla vähän vanhanaikainen ja tietämätön. Oli hänellä jo älypuhelin, mutta usein hän unohti sen vain johonkin pöydälle kotona unohtaen katsoa sitä koko päivänä. Muutenkin hän soitti mieluummin kuin laittoi pikaviestiä jonkin palvelun kautta. Facebookiin hänet oli lähestulkoon pakotettu, eikä hän oikein osannut käyttää sitä ja käyttikin vain harvoin.

//Itsellä oli sama juttu tuossa pari iltaa sitten.:D Oli pikkusen kankeaa. Nyt en muuten tiiä pääsenkö miten tänään ja huomenna ropettamaan, kun Jyri tulee illasta tänne. Tosin se tulee vasta joskus ysiltä, että sitä ennen hengailen keskenäni ja huomenna varmaan illasta taas istun koneen ääreen.
Melmolly
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Julle » 10 Touko 2014, 19:30

"Toivottavasti" naikkonen mumisi sitten vielä sää-asian suhteen. Oli talvikin ihan kiva, kun oli kaikkialla niin kaunista ja erilaista kun kesäisin, mutta silti. Ei tosiaankaan ollut kiva näyttää elävältä lumiukolta aina talvisin, eh. Meiran vastatessa ettei asunut ihan tässä kulmilla ja jatkaessa että asui Dockstonissa, Lara nyökkäsi. Hetken nainen meinasi kysyä miten toinen tänne päin oli eksynyt, mutta sen olisi voinut ottaa jotenkin epäkohteliaana joten Lara päätti sittenkin pitää suunsa kiinni. Kysymyksen kuullessa, katse palasi taas pöydän pinnasta toiseen.

"Joo, ihan tässä lähistöllä" neito vastasi, vilkaisten ikkunaa. Kerrostalolle jossa Lara asui ei ollut tästä kovin pitkä matka, kuten ei oikein muuallekkaan. Se oli vain hyvä, sillä Lara ei omistanut autoa ja liikkui lähinnä bussilla tai kävellen. Kesäisin pyörällä. Naikkonen oli ratissa suorastaan hengenvaara muulle liikenteelle, joten jo ihan sen takia Lara oli päättänyt olla hankkimatta autoa. Eipä Laralla olisi luultavasti ollut rahaakaan autoon, ellei johonkin vanhaan kauppakassi - tyyliseen. Vaikka Lara sai DJ hommistaan ihan hyvää palkkaa, etenkin kun siihen mukaan otti vielä tarjoilijan töistä saatavan palkan, ei tuon varat olisi autoon riittänyt. Ja hyvä niin.

Jotta keskustelu ei heti siihen tyssäisi, alkoi Lara miettiä seuraavaa puheenaihetta. Toki tuon päässä pyöri useitakin kysymyksiä joita voisi kysyä, muttei Lara tiennyt olisiko ne liian tönkköjä tai jotenkin liian utelevia. Lara piti kyllä hiljaisuudesta, muttei sellaisesta vaivaantuneesta hiljaisuudesta, joten lopulta tuo uskaltautui jopa kysymään.

"Minkä ikäinen sä muuten olet?" Okei, kysymys kuulosti tyhmältä saman tien kun se karkasi huulilta, mutta sanoipahan jotain. Ja olihan se hauska tietää oliko Lara osunut oikeaan ikäveikkauksessaan - siis siinä ettei toinen ollut paljoa häntä vanhempi tai nuorempi.

Taas kerran ympärilleen vilkaistessaan, kiinnitti Lara hetkeksi katseensa kelloon. Naisella oli yleensä äärimmäisen huono ajantaju, eikä tuo pahemmin kelloa vilkuillut. Nytkin oli vain mukava tietää kauanko tuo oli siinä istuskellut. Laralla ei ollut kiire minnekkään, tuo menisi suoraan kotiinsa sillä oli jo aamusta hoitanut kaikki asiat mitä oli pitänytkin ja tänään oli töistäkin vapaa päivä. Lara oli vähän turhan aamuvirkku, joten jopa vapaa päivinä nainen heräsi aikaisin vaikka olisi ihan mielellään nukkunut pidempäänkin. DJ:n hommissa työt olivat usein vasta illalla, mutta tarjoillessa piti töihin mennä joskus melko aikaisinkin, mikä ei haitannut Laraa yhtään. Kuten ei sekään että teki kahta työtä, Lara ei olisi pystynyt tekemään vain yhtä. Toki joskus se tuntui raskaalta jos molemmissa töissä oli pitkä päivä, mutta useasti Lara olisi voinut olla vielä muutaman tunnin lisää töissä. Sekin johtui ehkä siitä että nainen viihtyi etenkin DJ:nä erinomaisesti.

// okkei :)
Julle
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Melmolly » 11 Touko 2014, 16:49

"24 tuli täyteen tammikuussa" hän vastasi toisen esittämään kysymykseen kohottaen hieman toista kulmaansa. Hän oli syntynyt vuoden alussa, minkä vuoksi hän oli ollut usein vanhin luokallaan. Joskus hänen oletettiin sen takia olevan kypsempi ja häneen luotettiin sen takia. Ihan kuin muutamalla kuukaudella olisi ollut niin väliä. Tietyssä vaiheessa, kun Meiran ongelmat pääsivät valloilleen, ei kukaan toisaalta enää ajatellutkaan niin. Oli ihme, ettei hän ollut jäänyt luokalleen. Osan kursseista hän oli varmasti päässyt armolla läpi - tai säälillä. Erityisesti opettajien keskuudessa oli selvää, millaista hänellä oli ollut äitinsä kanssa asuessa, joten hänet päästettiin välillä pälkähästä.

Ennen kuin Meira ehti esittää mitään vastakysymystä joku tuntematon tuli pöydän luo. Meira ehti jo silmänräpäyksen ajan miettiä, että mikä ihmeen ihmismagneetti hän oli tänään. Uusi tuntematon kuitenkin halusi vain lehden, jota Meira oli selaillut, ennen Laran ilmestymistä kuvioihin.

"Juu, ota vain" Meira vastasi kyselijälle tämän tiedustellessa, olisiko lehti vapaana, ja ojensi taitellut iltapäivälehden tälle. Tyytyväisenä tuntematon poistui omaan pöytäänsä lehti kourassaan ja Meira oli unohtanut mitä hänen ikinä olikaan pitäny kysyä, jos mitään.

"Hetken jo kuvittelin, että hänkin halusi istua seuraamme" Meira sanoi Laralle naurahtaen. Hän kumartui nojaamaan pöytään ja hämmenteli kahvia lusikallaan. Jäljellä oleva maitovaahto alkoi sekottua kahviin ja muuttua saman vaaleanruskean sävyiseksi. Hieman saman sävyiseksi kuin vastapäätä istuvan tytön iho Meira tajusi. Ehkä tyttö oli maahanmuuttaja tai hän toinen vanhemmistaan oli. Meira vilkaisi tyttöä alta kulmain.

Nyt kun Meira asiaa mietti, toisen englannissa tuntui olevan hienoinen korostus. Mutta jos se olikin vain toisen puhetapa ja tämä loukkaantuisi, jos Meira mainitsisi asiasta. Korostus - mikäli sitä oli - oli kuitenkin niin vähäinen, eikä puheessa ollut mitään kieliopillisia virheitä, joista olisi tytön alkuperää voinut päätellä. Ehkä hän siis toistaiseksi jättäisi asian sikseen - ei ainakaan kysyisi suoraan. Ehkä se tulisi ilmi myöhemmin.

"Ihan kivan oloinen tämä kahvila" hän sanoi sitten suoristaen taas selkänsä ja juoden hupenevaa soijalatteaan. Sitä ei ollut enää paljon jäljellä ja se alkoi jo pikkuhiljaa viilenemään. Siitä huolimatta Meira päätti hidastaa tahtiaan, että hänellä olisi hyvä syy istua pöydässä tuon uuden tuttavuuden kanssa, niinpä hän laski kupin pöydälle eteensä.

"En ole ennen käynyt täällä, kulkenut vain useat kerrat ohitse. Nyt kuitenkin päätin tulla käymään akvaariossa" Meira kutsui paikkaa akvaarioksi, sillä ei muistanu kahvilan oikeaa nimeä. Hän saattoi antaa typeriä - tai parhaassa tapauksessa nokkelia (useimmiten kuitenkin typeriä) - lempinimiä asioille, ihmisille ja paikoille, joiden nimiä ei joko muistanut tai tiennyt. Hän kumartui hieman lähemmäs naista ja vilkaisi tiskille. Madaltaen ääntään hän sanoi: "Mutta totta puhuakseni, paikka on hieman ylihinnoiteltu."

Hän virnisti ja nojasi taas sohvan selkänojaan. Olihan paikka viihtyisä ja varmaan tosi hip, mutta hän ollut ikinä ollut erityisen trendikäs tai muutenkaan seurannut muotia. Ehkä jos hän kävisi kokopäivä töissä, kahvila ei vaikuttaisi niin kalliilta. Ehkä.

"Olen itse töissä luomukahvilassa tässä lähellä" hän sanoi sitten hymyillen. Hän piti työstään. Seuraava työvuoro hänellä olisi vasta ylihuomenna, lauantaina. Hän olisi periaatteessa voinut säästää kirjastoreissun sille päivälle, jottei hänen tarvitsisi matkustaa niin paljon edestakaisin, mutta tänään oli tuntunut, että kirja olisi saatava heti eikä kohta. Silti hän oli nyt jäänyt istumaan kahvilaan edes koskematta lainaamiinsa kirjoihin. Huomenna olisi lähiopetusta ja saattoi olla, ettei hän ehtisi lukea kirjoja kuitenkaan ennen lauantai-iltaa. Hassua, miten asiat joskus menevätkään.
Melmolly
 

Re: Kun tuuli käy, kahvi lämmittää

ViestiKirjoittaja Julle » 12 Touko 2014, 17:52

Larisa nyökkäsi toisen vastaukselle, Meira oli siis vuoden häntä nuorempi. Lara ei sitten keksinyt mitään sanottavaan, joten leikki vain sillä vesipullonsa korkilla, ollen aikalailla omissa ajatuksissaan. Vasta kun joku tuntematon siihen pöydän luo tuli, heräsi Larisa siitä horroksestaan. Naikkonen siirsi katseensa tuohon, ajatellen että tuntematon oli kenties joku Meiran tuttu. Ei sentään, vieras tahtoikin vain lehden. Meiran kehuessa kahvilaa, nyökkäili Lara taas uudemman kerran.

"Onhan tämä ihan kiva." Lara oli käynyt kahvilassa melko usein, vaikkakin harvemmin joi kahvia. Jäätee, se oli Laran heikkous. Sitä nainen olisi voinut litkiä vaikka kymmenen litraa ilman mitään ongelmaa. Kahvista tuo ei niinkään välittänyt, latte oli ihan hyvää ja jotkut erikoisemmat kahvit myös. Meiran kutsuessa kahvilaa akvaarioksi, hymähti Lara hieman.

"Olenkin varmaan joskus käynyt siellä." Lara sanahti toisen kertoessa missä työskenteli. Larisa oli kiertänyt oikeastaan kaikki lähistöllä olevat kahvilat, vaikkei mitenkään tarkoituksella. Naikkonen nyt vaan tuppasi kiertelemään jalan paikkoja vähän kauempanakin ja usein poikkesi istuskelemaan kahviloihin, kuten nytkin. Vaikkakin aina tuo myös osti jotain, jotkut kun katsoivat hieman pahalla silmällä jos meni kahviloihin vain viettämään aikaansa. Ja kyllä Larisa sen ymmärsi, työskentelihän tuo itsekin tarjoilijana ja oli hieman turhauttavaa jos asiakas ei sitten ottanutkaan mitään.

"Olen itsekin töissä tarjoilijana tässä lähistöllä. Vaikka suurimmaksi osaksi työskentelenkin DJ:nä iltaisin." Larisa avasi taas sen vesipullonsa, nostaen sitten pullon huulilleen. Laskiessaan pullon takaisin pöydälle, pisti Lara merkille että ulkona taivaalle oli tullut kovin tummia pilviä. Kohta saattaisi alkaa satamaan, ainakin pilvien perusteella. No jaa, Laran asunto ei ollut kaukana joten sataminenkaan ei haittaisi. Sade ja ukkonen olivat siitä ihania asioita, että ne usein puhdistivat ilmaa. Oliko mitään parempaa kuin se tuoksu, joka ilmassa oli aivan sateen jälkeen. Sellainen ihanan raikas.. Aivan kaupunkien keskustassa se ei toki ollut niin vahva kuin vaikkapa maaseudulla, mutta kuitenkin. Lara oli asunut suurimman osan elämästään kaupungissa, mutta etenkin nuorempana oli ollut isovanhempiensa luona maalla. Ranskassa. Laran isovanhemmat olivat nyt jo kuolleet, jo lähes kymmenen vuotta sitten ja noiden talokin oli myyty. Harmi, sillä siellä oli ollut erittäin rauhoittavaa vierailla. Oli saanut hetken taukoa kaupungin hulinasta.

Larisa oli asunut elämänsä aikana molempien vanhempiensa kotimaassa, Ranskassa ja Italiassa. Ranskassa asumisen huomasi pienessä aksentissa, italialaiset sukujuuret taas ulkonäössä. Se miten Lara oli tänne päätynyt, ei ollut kovinkaan iso juttu. Tuo vain oli tahtonut vaihtaa maisemia ja täällä naikkonen edelleen oli.
Julle
 

Seuraava

Paluu Café Arabesque

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron