Pelaajatar...

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 30 Huhti 2014, 17:58

Jaahas. Ei siis sähköpostia - sen sijaan vakuutteluja siitä, että kyllähän nainen aivan ehdottoman varmasti viihtyisi, kunhan olisi seuraa. Tämä oli jotenkin helppo uskoa - olihan keltamekkoinen nainen paukannut tännekin ja saanut aikaan yllättävän luonnollista keskustelua. Ei olisi onnistunut kaikilta - esimerkiksi myyjäherralta itseltään.

Odette alkoi häärätä numeroaan pienelle lappuselle, joka tuntui sopivan kovasti kreivittären tyyliin, ja Aaron ei nyt ollut aivan varma, vastaanottiko hän yhteystietoja yksityishenkilönä vai tämän onnettoman pikku liikkeen tiloissa pyörivän peliringin vastuuhenkilönä. Hankalaa tämä elämä. Halusiko hän edes soitella Odettelle? Olisiko epäkohteliasta olla soittamatta? Kaikesta huolimatta Aaron kiiruhti takaisin tiskin taa, nosti pientä porttina kääntyvää tasopalasta ja veti esiin muistikirjan - sen virallisen, ei sitä omaa suunnittelukirjaansa.
"Puhelinnumero käy vallan hyvin sekin - voin laittaa teille viestiä, kunhan uusin tiedote tulee." Sinisilmä päätti kuitenkin vihjailla siihen suuntaan, että yhteyttä pidettäisiin ihan öh... virka-asioissa? Olivatko nämä edes virka-asioita? Hanki paremmat sosiaaliset taidot, herranen aika, ja jos tulee tilaisuus laajentaa ystäväpiiriä niin tartu siihen äläkä jäykistele.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 30 Huhti 2014, 18:41

"Puhelinnumero käy vallan hyvin sekin - voin laittaa teille viestiä, kunhan uusin tiedote tulee", Aaron kohteliaasti lupautui.
"Sovitaan niin", Odette vastasi hyvin myöntyväisenä. Hän ei kuitenkaan tehnyt elettäkään jatkaakseen matkaansa. Mihinkäs hänellä olisi ollut kiire, valmiissa maailmassa. Dinokin varmasti torkkui onnellisena kreivittären pehmeässä vuoteessa. Silläkään ei olisi mitään hätää saada emäntäänsä takaisin.

"Eikö sinulla ole yksinäistä työskennellä täällä aivan itseksesi?" Odette vaihtoi taitavasti puuheenaihetta. Hän katsoa tapitta Aaronia hellästi. Ainakin tällä hetkellä liike oli varsin hiljainen, ellei kreivittären sirkuttavaa kujerrusta huomioon otettu. Saisihan nainen syyn tulla kyseiseen putiikkiin uudemmankin kerran, ihan sillä varjolla, jos mies sattui kaipaamaan juttuseuraa. Mistäpä sitä koskaan tietäisi miten hyvin hän tähän Aaroniin tulisi tutustumaan. Useimmat tuttavuudet ikävä kyllä kariutuivat ennen aikojaan, mutta aina silloin tällöin saattoi tavata kultaakin kalliimman ihmisen...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 30 Huhti 2014, 19:28

Aaron ei luottanut pienten paperilappujen pysyvyyteen, vaan kopioi heti puhelinnumeron siististi nimen viereen muistikirjaansa. Sivun alalaitaan hän taiteili oman nimensä ja kännykkänumeronsa.
"Minä olen arkipäivisin aina täällä mutta jos haluatte olla yhteydessä niin" oma numero repäistiin irti muistikirjasta ja paperia ojennettiin naisen suuntaan "tästä numerosta tavoittaa." Hymyi ei haihtunut, ei sitten ikinä - se oli itse asiassa vähän rentoutunut alun jäykistelyyn verraten.

Kysymus yksinäisyydestä yllätti Aaronin. Odette oli aivan oikeassa, ei sillä, mutta olihan tuo aika outo kysymys tuntemattomalle ihmiselle. Sinisilmä nojasi kämmeniään tiskinlaitaan.
"No - kyllä kai, välillä. Mutta ei ole mitään järkeä palkata toista työntekijää näin pieneen paikkaan." Hän selitteli ratkaisuuaan. Yhden miehen yritys.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 30 Huhti 2014, 19:41

Kreivitär katseli uteliaana Aaronin käden liikkeitä. Miten muistikirjan alareunaan muodostui miehen nimi ja numero. Jälleen vain hetkeksi naisen kasvoille ilmestyi ilkikurinen ilme.
"Kiitos paljon", Odette kiitti ottaessaan lapun vastaan ja niiasi syvään kuin kuninkaaliset ikään katseen valuessa hienostuneesti lattiaan. Moisen eleen jälkeen hän nauroi hersyvästi ja piilotti numeron laukkunsa kätköihin. Hän soittaisi Aaronille varmasti, ellei mies ehtisi ensin.

"No - kyllä kai, välillä. Mutta ei ole mitään järkeä palkata toista työntekijää näin pieneen paikkaan", mies selvensi. Kreivitär nyökkäsi hymyssä suin.
"Se on kyllä totta. Ja onhan täällä pelejä mitä pelata, jos tekemisen puute iskee", Odette sirkutti pirteänä kuin peipponen. Jollakin tavalla liikkeessä oli kotoinen tunnelma, hieman samankaltainen kuin hämyisessä kirjastossa. Ja kirjoja Odette rakasti.

"Oletko kotoisin täältä Aaron, vai tuletko jostain kauempaa?" Odette esitti jälleen uuden kysymyksen. Hän olisi mielellään napannut myyjän matkaansa ja veisi tämän teelle. Tosin, mies tuskin pystyisi sulkemaan liikettään keskellä päivää...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 01 Touko 2014, 14:28

"Olkaa hyvä vain" Aaron hymyili, ja kreivittären teatteria seuraten kumarsi kevyesti, sen verran, kun tiskinsä takana saattoi. Nyt olisi ollut kovin kätevää, jos liikkeessä olisi ollut jonkinlaista istumapaikkaa - ikävä kyllä pieni tila oli käytetty tarkoin hyväksi, hyllyjä ja laareja. Se paljon puhuttanut pelirinkikin kokoontui oven taakse piiloutuvassa takahuoneessa, josta Aaron ei nyt voinut tarjota Odettelle istumapaikkaa - ainoa myyjä ei voinut jättää liikettä ja piilotella takahuoneessa, vaikka kuinka hiljaista olisikin.

No, tavallaan tummatukkainen nainen oli oikeassa niiden pelien suhteen, mutta riitti Aaronilla töitäkin - inventaariota, kassaa, järjestelyä... Ja oma muistivihko suunnitelmineen täytti tehokkaasti tyhjiä hetkiä. Kotoisuuskysymykseen oli helpompi vastata. Aaron ei mielellään puhunut perheestään, mutta siitähän ei nyt varsinaisesti edes kysytty.
"Olen asunut Snowfinchissä enemmän ja vähemmän kokoaikaisesti siitä asti, kun aloitin high schoolin. Sitä ennen asuin viitisenkymmentä kilometriä sisämaahan päin, en nyt maalla mutta taajamassa. Entäs te, onko tämä kotikaupunkinne?" Aaron tiedusteli kohteliaasti.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 05 Touko 2014, 11:24

"Olen asunut Snowfinchissä enemmän ja vähemmän kokoaikaisesti siitä asti, kun aloitin high schoolin. Sitä ennen asuin viitisenkymmentä kilometriä sisämaahan päin, en nyt maalla mutta taajamassa. Entäs te, onko tämä kotikaupunkinne?" Aaron vastasi ja heitti vastavuoroisesti saman kysymyksen Odetelle. Nainen naurahti pudistellen päätään kiharoiden heilahtaessa puolelta toiselle.

"Ei, ei, ei suinkaan. Olen syntynyt Sevillassa, Espanjassa. Ja nuorena tyttönä asustelin pitkään Ranskassa...Aikuisiällä olen sitten tasaiseen tahtiin muuttanut maasta toiseen", kreivitär selitti hymyillen leveästi utuisuus kultaisissa silmissään. Hänellä oli tuhansia muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. Paljon oli ehtinyt tapahtua. Vaikka nainen ei missään nimessä ollut lähelläkään ikäloppua, hän eli niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Eihän sitä koskaan tiennyt milloin Kuolema korjaisi...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 06 Touko 2014, 19:04

Odette paljasti olevansa aivan muualta kotoisin, ja vieläpä kierrelleensä maailmaa! Kreivitär kyllä näyttikin aika... espanjalaiselta tummine kiharoineen. Aaronin ulkomaanmatkailu oli jäänyt vähän vähäiseksi, viikonloppupyrähdykseen Roomassa ja koulun luokkaretkeen. Eksoottisin paikka, jossa herra oli viettänyt aikaa, taisi olla se kiinalainen ravintola pari katua keskustasta päin...

"Ihanko totta? Te olettekin sitten nähneet paljon maailmaa." Aaron sulki kirjan, nyt kun puhelinnumero oli hyvässä tallessa.
"Viihdytte kuitenkin Snowfinchissä? Hieno kaupunkihan tämä, ei sillä, mutta häviää varmaan vertailussa Ranskan ja Espanjan kanssa." Poninhäntäsetä rupatteli.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 08 Touko 2014, 13:56

"Viihdyn! todella hyvin. En ole pitkään aikaan asustanut näin mukavassa kaupungissa. Täällä on niin ystävällisiä ihmisiä, ainakin mitä itse olen tähän mennessä tavannut", Odette pulppuillen selitti käsien elehtiessä jälleen sanojen mukana. Snowfinchissä oli todella poikkeuksellisen mukavia ihmisiä. Yllättävän aivoimia. Tai sitten kreivitär oli onnistunut törmäämään kaupungin iloisimpiin ihmisiin. Vai liekkö naisen oma into tarttunut toisiin.

"Paljonkohan kello mahtaa olla. Ei minulla mihinkään ole kiire, mutta toisinaan jään suustani niin pahasti kiinni, etten edes huomaa ajan kulumista", Odette kyseli pälyillen ympärilleen ajannäyttäjää etsien.
"Ai niin, sitähän minun pitikin kysyä. Siitä peli-illasta. Saisinkohan minä mahdollisesti ottaa koirani mukaan? ettei hänen tarvitsisi sitten koko iltaa olla kotona ihan yksikseen?" nainen herttaisesti tiedusteli räpytellen tuuheita ripsiään ylianova katse kultaisissa silmissään. Tietenkin hän jättäisi Dinon kotiin, jos jolla kulla sattui olemaan allergiaa, mutta mieluusti kreivitär ottaisi hauvansa mukaan. Saisi sekin tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia rapsutuksista...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 10 Touko 2014, 17:24

Kreivitär vaikutteli viihtyvänsä Snowfinchissä oikein loistavasti, ja Aaron nyöytteli päätään myötäillen. Ei tämä ehkä hänen mielikaupunkinsa ollut - joitain ikäviä muistoja, vähän kireää tunnelmaa, mutta ei tilanne nyt antanut periksi niin, että olisi voinut muuttaa poiskaan. Siihen tarvittaisiin rahaa, ja noh, tämä liike ei liikkunut mihinkään, rahavirta toimi siis vain tämän osoitteen kautta. Ja tavallaan perheasiatkin pitivät miestä paikallaan. Siskon kanssa asiat olivat... sulamaan päin, muuttumassa helpommiksi, eikä tässä tilanteessa voinut paeta!

"Kello on..." Aaron rullasi paidanhihaa ja kurkisti kellotaulua.
"Puoli kaksi. Pitäisi varmaan laittaa kello seinällekin." Mies naurahti. Koira-asia vaati vähän miettimistä. Allergioista ei voinut olla varma, ja tapaamisessa oli kuitenkin tarkoitus keskittyä pelaamiseen. Koira vaatisi varmaan huomionsa, ja entä jos se vaikka huitoisi pelilaudat kumoon innostuksissaan? Suoraa kieltoa ei kuitenkaan oikein voinut heittää.
"No... riippuu koirasta. Pelitapaamisessa olisi tarkoitus keskittyä pelaamiseen, ja vilkkaimmat eläimet eivät välttämättä... Voivat olla häiriöksi. Minkäkokoinen koiranne on?" Sovittelevaa hymyä.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 11 Touko 2014, 18:22

"Kello on...Puoli kaksi. Pitäisi varmaan laittaa kello seinällekin", Aaron tuumaillen lausui tarkistettuaan ajan rannekellostaan. Kreivittären huulet raottuivat hetkeksi. Kahden aikoihin pitäisi varmaan harkita kotiin paluuta. Voisi käydä eläinkaupassa matkalla ostamassa Dinolle hieman herkkuja hyvitykseksi.
"No... riippuu koirasta. Pelitapaamisessa olisi tarkoitus keskittyä pelaamiseen, ja vilkkaimmat eläimet eivät välttämättä... Voivat olla häiriöksi. Minkäkokoinen koiranne on?" kauppias kohteliaaseen tyylinsä jatkoi. Kreivitär naurahti hilpeästi.

"Kyllähän minä sen ymmärrän! Dino ei ole ihan mikään sylikoira, mutta hän on oikein rauhallinen ja hyvin koulutettu. Voin vakuuttaa ettei hänestä ole kenellekään mitään vaivaa", Odette määrätietoisesti lausui ja naisen ryhtikin koheni sanojen tueksi, jos se enää millään muotoa oli mahdollista.
"Tietenkin jos jolla kulla sattuu olemaan allergiaa, niin jätän rakkaan seuralaiseni kotiiin. En minä hankalaksi aio heittäytyä", Odette vakuuttaen jatkoi punaiset huulet kauniissa hymyssä. Hän siirsi yhden tummista kiharoistaan korvansa taakse, silmäillen Aaronia. Siinäpä vasta erikoisen mukava mies. Todella kohtelias. Ainakin Aaron oli päätynyt juuri hänelle sopivaan työhön...
Dalamar
 

Edellinen

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron