There's fight at the heart of a struggle

Dockstonin kampusalueella sijaitseva asuntola, joka voi majoittaa n. 240 opiskelijaa. Asuntola on jaettu kolmeen kerrokseen, joilla jokaisella on a- ja b-puoli, joiden päädyissä on (yhteensä 6) solukeittiö-olohuone. Huoneita on sekä yhden että kahden hengen asuttavia ja jokaisessa on kylpyhuone.
Rakennuksessa on keskellä pääovet, sekä kummassakin päädyssä sivuovet, joista kaikista pääsee portaikkoihin. Rakennuksessa on myös kaksi hissiä.
Asuntolassa on erikseen ruokala, jossa tarjotaan neljä ateriaa päivässä.

There's fight at the heart of a struggle

ViestiKirjoittaja veranthia » 23 Loka 2013, 18:22

Sussu

//Dockston, kampusalueen asuntola//

Natalía Scheving

Tänään en jaksa jumittaa omassa huoneessani, ja siksipä istunkin asuntolan kolmannen kerroksen kaikille opiskelijoille tarkoitetussa olohuoneessa. Istun vain sohvalla, omissa ajatuksissani.
Ja vieläpä aivan yksin. Se ei ole mitään uutta, enkä oikeastaan kaipaa seuraa. Tai ehkä sittenkin, ihan vähän vain, mutten odota liikoja. Kello näyttää puoli neljää ja ajatukseni pysyttelevät perheessäni. Kotimaassani, sen upeissa hevosissa, tahtomattani myös entisessä poikaystävässäni. Luoja sentään, miten kova ikävä minulla sitä kaikkea on, vaikka olen alkanut viihtyä aina vain paremmin Kanadassa.

Ulkona sää on kaunis, ja harkitsen vakavissani jopa kävelylle lähtemistä. Ainakin toistaiseksi ajatus on kuitenkin jumittanut harkitsemisen tasolle, vaikka tarkenisin varmasti näissä vaaleansinisissä farkkushortseissa ja ylisuuressa, luonnonvalkoisessa t-paidassani, jonka etupuolella on yksityiskohtana niiteistä muodostunut risti.
Hiukseni roikkuvat vapaina ja hieman lainehtivina rintojeni päällä. Olen jaksanut ainoastaan harjata ne, enkä ole tuhlannut aikaa meikkaamiseenkaan muuten kuin ripsivärin verran.
You never credit yourself so when you get older, It's seems like you came back ten times over.. Huokaisten pysäytän kännykästä kuuluvan musiikin, otan kuulokkeet korvistani ja tungen ne taskuuni. Ehkä minun pitäisi harkita vakavasti tekeväni jotain muuta kuin kuolevani tylsyyteen ja haikeuteen tähän sohvalle.
Tai ehkä vain käyn pitkäkseni ja leikin kuolluta.

------

werucchi

[minä tulen minä tulen olen reipas]

Chenguang Jiao

Chen istui hämärässä huoneessaan pelkässä läppärin valossa ja katsoi, kuinka hänen nettikaverinsa häipyivät yksitellen Skypestä. Hän sammutti hiljaisella soineen musiikin ja nojasi työpöydän tuolin selkänojaan miettien mitä tekisi. Kellokaan ei ollut vielä illan puolella, ja ruokalan päivälliseenkin oli vielä muutama tunti. Hän ei ollut pahemmin ollut tekemisissä muiden vaihto-oppilaiden kanssa, mutta eivätpä ne muutkaan tainneet olla. Ainakaan sen pahemmin ei ääntä kuulunut Chenin oven ulkopuolelta, eikä tässä kerroksessa tainnut asia muita opiskelijoita.

Tyttö klikkasi läppärinsä sammuksiin, nousi tuoliltaan ja suljettuaan ovensa suuntasi yhteisiin tiloihin katsoakseen vaikka mitä televisiosta tulee. Hänen huonoksi onnekseen siellä olikin jo se blondi tyttö istumassa sohvalla, eikä hän kehdannut tunkea tämän viereen, eiväthän he olleet koskaan oikeastaan jutelleet tai mitään. Chen jähmettyi sekunniksi huoneen ovelle, ja päätti sitten vilaista jääkaapista ruokatilannettaan, ettei näyttäisi aivan tyhmältä.

Kaikkien vaihtareiden ruoille oli varattu oma hyllynsä, ja Chenin hylly ammotti tyhjyyttään yhtä puolityhjää maitopussia ja voipurkkia lukuunottamatta. Niinpä hän sulki jääkaapin oven ja seisoi hetken siinä miettimässä mennäkö vaikka lähikauppaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Päätös oli nopeasti tehty ja hän otti oleskelutilan pöydällä lojuvan kynän ja repi tyhjästä paperista reunan irti kirjoittaakseen lyhyttä ostoslistaa. Hän kirjoitti heti ensimmäiseksi isoilla kirjaimilla JÄÄTELÖÄ, jonka alle kirjoitti vähän sievemmällä käsialalla hedelmiä, kananmunia, jogurttia...

--------

Sussu

Olen juuri aikeissa käydä makaamaan sohvalle, kun joku tulee ja jähmettyy ihan pieneksi hetkeksi ovelle minut nähdessään. Itsekin jähmetyn siihen paikkaan, katsoen tulijaa yllättyneenä ja lähes pelästyneenä.
Muistan nähneeni hänet aikaisemminkin, tietenkin. En tosin muista, että olisin koskaan vaihtanut sanaakaan tämän vaihto-oppilaan kanssa. Käännän katseeni nopeasti pois, mutta näen sivusilmällä, kuinka mustanvioletit hiukset omaava tyttö käy ensin jääkaapin luona ja siirtyy sitten raapustamaan jotain paperille.

En ole enää yksin, ja se hankaloittaa huomattavasti ajatustyöskentelyäni. Voisin joko nousta ylös nyt ja lähteä jonnekin, tai vaihtoehtoisesti avata suuni ja ehkä nolata itseni siinä samassa.
Kai elämässä on joskus ihan hyvä ottaa myös riskejä..
"Hei", aloitan varovasti hetkeä myöhemmin, kohdistaen katseeni tyttöön, jonka nimeä en saa millään päähäni.
"Kaunis sää ulkona.. Mitä ajattelit tehdä tänään?"
Tunnen oloni idiootiksi, mutta en pakene ainakaan toistaiseksi. Ei kai minulla ole mitään menetettävääkään, jos kokeilen tehdä tuttavuutta tämän kanssa.

Vaikkei hän varmaan olekaan ihan samaa maata kanssani, ainakaan ulkoisesta olemuksesta päätellen. Ei voi kuitenkaan ikinä tietää, jos ei edes yritä. Ehkä emme loppujen lopuksi olisikaan niin erilaisilla aaltopituuksilla, jos antaisimme toisillemme mahdollisuuden tutustua.

--------

werucchi

Kesken Chenin listankirjoittelun hän kuuli sen toisen tytön tervehtivän. Hän nosti hämmentyneenä katseensa listasta ja katsoi vaaleahiuksista tyttöä silmiin, kun tämä kysyi mitä Chen ajatteli tehdä tänään. Hän tuijotti toista silmiin pari sekuntia pohtien oliko oikeasti juuri äsken kuullut ne sanat ja vielä kohdistettuna hänelle itselleen. Sitten hän rykäisi, koittaen saada ääntä irti itsestään.

"Öö, ajattelin mennä siihen lähikauppaan", hän sanoi naama peruslukemilla koittaen parhaansa mukaan olla olematta tyly niin kuin hänen ensimmäinen vaistonsa sanoisi. Tätähän varten tänne oli tultu, ei vaan hengaamaan yksin omaan huoneeseensa ja juttelemaan vain ihmisille jotka hän jo tunsi. Eikä tämä blondi ollut toistaiseksi vaikuttanut hassumalta, toisin kuin se Brady joka heti kättelyssä oli pelännyt häntä niin että oli tärissyt kauttaaltaan.
"..Mitä itse ajattelit tehdä?" hän kysyi siirtäen katseensa takaisin listaansa ja kirjoitti jogurtin alle hitaasti omenamehua.

---------

Sussu

Onneksi tyttö ei vastaa tyyliin en mitään, minkä voisi hyvin tulkita niinkin, ettei hän halunnut kertoa minulle. Siispä vältymme entistä kiusallisemmalta tilanteelta, vaikka tyttö onkin jonkin verran hämmentyneen oloinen. Vai kuvittelenko vain? Itse ainakin olen vähän hämmentynyt, mutta yritän silti kuulostaa ystävälliseltä ja väläyttää pienen hymynkin vastaukseksi.
Olen jokseenkin yllättynyt vastakysymyksestä, vaikka sen kai olisi pitänyt olla ihan odotettavissa. Tämähän menee hyvin.

Mietin vastausta hetken aikaa, uskaltaen vasta sitten kääntää katseeni seiniltä takaisin tyttöön.
"En tosiaan tiedä.." naurahdan vähän hämillänikin. Pitäisi kai lähteä kävelylle jotain. Pitäisi tehdä kaikenlaista, mutta kun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään, niin ehkä päädyn vain kuolemaan tylsyyteen kaikessa hiljaisuudessa.
"Voisin ehkä tulla mukaan, jos... jos vaan seura kelpaa", uskaltaudun lopulta sanomaan, muttei äänensävyni ole enää lainkaan varma. Tunnen lievän kuumotuksen poskillani ja tuskin uskallan enää edes katsoa tytön suuntaa. Entä jos hän sanoisikin, ettei missään nimessä? Tai vastaisi myöntävästi siitä huolimatta, että halusi tehdä kauppareissunsa kaikessa rauhassa?

-------

werucchi

Blondin vastaus lyö Chenin vähän ällikällä, eikä hän voi olla katsomatta toista yrittäen tajuta, oliko hän tosissaan. Tyttö kuitenkin käänsi katseensa muualle, ja näytti vähän punaiselta. Chen räpytteli itsekseen silmiään miettien hetken mitä vastaisi. Sehän oli vain kauppareissu, joten seuralla tai sen puutteella ei ollut niin väliä. Toisaalta toinen vaikutti kuitenkin ihan kivalta, joten mikä syy hänellä oli kieltäytyä?
"No... Mikäs siinä, jos haluat tulla", Chen sanoi ja hymyili vähän arasti. Hän kirjoitti vielä ohimennen pari asiaa listaansa, taitteli sen ja tunki housuntaskuunsa.

Chen nousi pöydän äärestä ja kipitti käytävää pitkin nopeasti oman huoneensa ovelle. Hän jätti sen auki, kun veti hupparin ylleen ja survoi jalkansa tennareihin. Hän otti lompakkonsa, kangaskassin ostoksia varten ja avaimet pöydältään eikä mennyt kauaa kun hänen huoneensa ovi oli lukittu ja hän seisoi jälleen yhteisissä tiloissa valmiina lähtemään.
"Oletko valmis?" Chen kysyi blondilta. Ohimennen hän ajatteli, että voisi olla ihan hyvä kysyä toisen nimeä, koska vaikka hän oli varmasti kuullut sen aiemmin, se oli pudonnut hänen muististaan sen siliän tien.
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere

Paluu Kampusalueen asuntola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron