Humalaisen viulistin taruja

The Irish Fox-pubin omistaa irlantilainen Felcia Hayes joka on usein myös itse töissä tiskin takana tai tarjoilemassa. Pubissa soi aina irlantilainen musiikki ja tarjolla on alkoholijuomien lisäksi myös limsaa, kahvia, teetä ja kaakaota sekä pikkupurtavaa. Hillitty mutta kotoisa sisustus on monilta osin tummaa puuta sekä vihreän tai oranssin sävyjä.

Felcian pubin alaikäraja on 16 vuotta.

Humalaisen viulistin taruja

ViestiKirjoittaja veranthia » 23 Loka 2013, 18:11

Chikatsuno

[[Elikkäs ryhmäpeli Irish Foxissa. Mukana Synoi, Werucchi sekä Sinikuunlilja. Hiijjohoi!]]

REIZO KUROGANE

Reizo huokaisi. Työpäivä oli ohi jo aikoja sitten, mutta tällä hetkellä hänellä oli ratkaistavana yllättävän kinkkinen kysymys. Lähteäkö illaksi kaupungille vaiko ei. Toisaalta se oli houkuttelevaa, mutta toisaalta taas ei välttämättä niin järkevää, jos hän haluaisi herätäkin aamulla. Mutta toisaalta, herääminen oli aina ollut yliarvostettua, varsinkin vapaapäivisin.

Joten ei kun farkut jalkaan, pitkät hiukset uhmakkaasti auki valumaan olkapäille, vihreä kauluspaita, musta t-paita ja maihinnousukengät. Hänelle ei kuittailtaisi illalla. Varmuuden vuoksi ase piiloon, koska ikinä ei voinut olla liian varovainen. Hän oli kuitenkin varsin haluttua lihaa joissain piireissä.

Lisäksi vielä ylle musta nahkatakki, jonka kontrasti hänen valkoisten hiustensa kanssa oli aika uskomaton, kävelymatkan ajaksi. Hetken kuluttua hän löysi tutun pubin, jota myös irlantilaiseksi ketuksi kutsuttiin. Ovi kilahti auki, Reizo nuoruuden uhmakkuudellaan, taikka sen rippeillä, tilasi itselleen kaljan, ja pisti tupakaksi. Niin epätavallista hänelle, mutta joskus se piti vähän kapinoidakin. Sitä paitsi, nurkan lossista oli mukavaa vakoilla muita.

----------

Sinikuunlilja

KEIRA VÁSQUEZ

Saamarin sadekuuro, kymmenen minuuttia sitten oli vielä ollut selkeää.
Juoksen katua pitkin kädet pääni päällä että selviäisin muka edes näennäisesti kuivana vaikka aika turhaa toivoahan tuo taisi olla. Olin ollut tanssistudiolla selkeästi yhden puolituntisen liian pitkään. Olisin ehtinyt kuivana kotiin kun olisin silloin lähtenyt.. Nyt toivon vain löytäväni jonkin paikan jonne päästä sisätiloihin.

Ruskeilla nahkasaappailla joissa on seitsemisen sentin korko ei muutenkaan taida olla paras idea taas juosta. Ei ole nimittäin ihan helpointakaan. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun juoksen koroilla. Paitanakin totta kai on vain napapaita kun olin yrittänyt nauttia viimeisistä kesäisistä päivistä - ennen kuin sitten tuli tämä hemmetin sadekuuro. On minulla tosin sen punaisen napapaidan päällä tumma huppari ja seurana harmaat farkut. Korvissa pienet renkaat. Mukana putkimainen treenilaukku joka toki helpottaa entisestään sitä juoksemista.

Kadulla jokin isompi ihmisten kasauma tukkii juoksemistieni joten vilkaisen ympärilleni - edessä on jokin juottola, noniin, siitä sisään vain.
Astun ovesta ja meinaan saman tien liukastua kun tuon vettä mukanani sisälle. Ja mistä vetoa että koko sadekuuro olisi jo viiden minuutin päästä taas onnellisesti ohi.


IRIS HÄRMA
Istun syrjäisessä pöydässä itsekseni, kuinkas muuten. Viskilasi edessä ja vanha kunnon epätoivo kasvoilla. Häpeän taas itseäni, tästä tekee joka kerta vielä parempaa sen kun haukun itseni vanhempana. Tiesin olevani paska jo muutenkin mutta kun tiesin miten huono äiti olin niin se ei helpottanut asioita - sai vain kasvoille uurtumaan entistä syvemmän epätoivon. No, tämä ilta kuluisi täällä. Tällä kertaa tyttö oli sentään viettämässä viimeisiä lomaviikkoja Englannissa isovanhempiensa luona joten saatoin nyt työntää syyllisyyden siitä pois ja keskittyä muuten vain kytevään ikuiseen vitutukseeni.
Tuijotan lasia kuin se olisi paraskin pohjaton kuilu tyhjyyteen ja hörppään juoman tyhjäksi. Montakohan juomaa sitä tänäänkin kuluisi.

[Molemmat nyt sitte ku oli liian vaikiaa XD Katotaan mis vaihees toinen vaan.. katoaa....]

-----------------

Synoi

[ Ta-daa~ ]

Ensimmäiset sadepisarat saivat nuoren miehen ynähtämään ärsyyntyneesti vasta sytytysvaiheessa oleva tupakka suussaan. Toiset saivat hänet vilkaisemaan taivaalle vähintään syyttävästi. Ja koska sadekuuroilla on tapana iskeä yllättäen, ei enempää yksittäisiä reaktioita ehtinyt syntyä ennen kuin Wolverine tajusi että tämä ei pitäytyisi tihkusateessa.
"Äh, perhana", karkasi miehen suusta ja reippaalla eleellä hän vetäisi päällään olevan tummansinisen hupparin hupun päänsä päälle. Ei se kovin kauaa suojaisi sekunneissa riehaantuvalta sateelta sen paremmin päätä kuin suuhun jäänyttä tupakkaakaan, mutta tuntui jokseenkin loogiselta reaktiota. Ja sitten juoksuksi.

Wolverine jatkoi matkaa vain vajaat sata metriä, kun näki vasemmalla puolellaan houkuttelevan näköisen valonlähteen. Katsomatta sen tarkemmin minne oli matkalla, hän singahti kevyesti kilahtavasta ovesta sisään ja oli törmätä ilmeisesti juuri sisään tulleeseen nuoreen naiseen hiuksineen päivineen.
"Oho, anteeksi", mies naurahti ja vilkaisi tummaverikön kasvoihin lisätäkseen pahoitteluunsa asiaankuuluvan hymyn.
Ja koska kukaan ei jaksa suuttua henkilölle, joka ei ole enää paikalla, Wolverine asteli parin askeleen verran oven suusta peremmälle ja antoi sitten katseensa kiertää paikkaa ympäri todetakseen minne oli tullut. Ja sen tajutessaan myös hetki sitten kasvoilla vallinnut, ovella kohdatun naiskauneuden aiheuttama hymy katosi.
Baari. Nytkö?

Nuorukainen oli hyvin lähellä poistua takaisin sateeseen saman tien, mutta katuja vasten vain voimistuvalta kuulostava kuuro ei kyllä kovin houkutellut. Mutta kuitenkin...
Hän oli ollut töissä kolme viikkoa eikä enää uskonut että kuivilla olon helpottuminen oli vain kuvitelmaa. Mahtaisiko tänne jääminen vesittää tulokset ihan kokonaan, noin vain? Hänellä olisi huomenna vapaata ja niin edelleen, mutta kun tuopillinen ei jotenkin tuntunut sen arvoiselta ilman vanhaa, tuttua, terävää polkaisua takaraivossa.

-----------

werucchi

[ päivää päivää ]

Mona Chekanova

Perjantain koulupäivä oli venähtänyt Monalla vähän normaalia myöhäisemmäksi tukiopetuksen takia, ja Lottie sekä Jensen olivat molemmat lähteneet edeltä kotiin. Hän oli vilkaissut kelloa ja todennut äitinsä olevansa vielä muutamien tuntien ajan töissä, eikä häntä huvittanut palata tyhjään kotiin miettimään mitä tekisi viikonlopullaan. Sen sijaan hän oli parantanut otettaan laukusta ja oli kulkenut koululta kaupungin keskustaa kohti, jossa oli huomannut The Irish Fox-nimisen pubin. Hän oli tuijottanut ovea hetken aikaa, mutta puistanut päätään, eihän hänellä ollut ikää. Pieni präntti ovessa aukioloaikojen vierellä kuitenkin kiinnitti hänen huomionsa ja toi pienen hymyn hänen huulilleen.
Hän tarttui ovenkahvaan ja astui sisään kellon kilahtaessa hänen yläpuolellaan. Mona meni säikähdyksestä kyyryyn pariksi sekunniksi, mutta suoristui kun tajusi äänenlähteen. Tiskin ääressä oli ollut vapaata, joten tyttö oli astellut sinne ja levittänyt laukkunsa sisällön pöydälle, tilaten kassan takana hääräilevältä naishenkilöltä kaakaon. Hän oli ojentanut tasarahan ja ryhtynyt käymään läpi koulukirjojaan ja mahdollisia läksyjä. Kerta oli aikaa eikä kotona ollut kukaan odottamassa, hän voisi hyvin viettää iltansa juuri tässä.

Muutama tunti kului Monan tehdessä läksyjään ja välillä jutellessaan myyjän kanssa, joka oli kysellyt häneltä lähinnä koulusta ynnä muusta arkipäiväisestä. Pubiin alkoi tulla lisää porukkaa, etenkin siinä vaiheessa kun sadekuuro yllätti jalankulkijat. Kello kilahteli alituiseen, mutta Mona pyrki hukuttamaan sen puheensorinan alle. Hän rummutteli välistä pöytää kynsillään ja heilutti jalkojansa korkealla baarijakkaralla ja pohti ranskan kielitehtäviä. Hän oli jättänyt sateenvarjon kotiin, joten päätti odottaa joko että sade lakkaisi ennen kuin lähtisi kotiin tai että hänen äitinsä pääsisi töistä ja Mona voisi pyytää tätä hakemaan.

--------------

Chikatsuno

Tupakka paloi nopeasta karistamismittaansa, ja Reizo kopautti sitä tuhkakupin laitaan. Harmaata tuhkaa astian pohjalle ja ei kun uusi hengenveto. Sisään pyyhälsi ihmisiä, ilmeisesti sadetta pakoon, varsin tiuhaan tahtiin. Eräs ruskeatukka näytti kylläkin omituisen tutulta. Uusi hengenveto, ja lisää salamyhkäisiä vilkuiluja tämän ruskeatukan suuntaan kaljalasin takaa. Tuttu, niin jumalattoman tuttu, lyhyt, hieman ylivilkkaan oloinen...

”Wolverine!” Palaset asettuivat oikeille paikoille, ja kuva täydentyi varsin tehokkaasti. Todellakin, eihän tuo herra ollut lähtenyt hänen kaupastaan kuin muutama tunti sitten, mikä oli kyllä hieman yllättävääkin.

-----------

Sinikuunlilja

[Saa nähdä mitä tästä roolista tulee kun kirjoitn puhelimella junassa... XD]

Keira

Kerkeän vain suoristaa itseni ja jotenkuten välttää kaatumisen kun oven oven kilahduksen saattelemana joku törmää suoraan minuun. Kerkesinkin vasta saada tasapainoni takaisin... Vilkaisen hämmentyneenä kiharat heilahtaen ken oli tämä piruparka joka minuun törmäsi - joku minuun verrattuna hyvinkin lyhyt mieshenkilö, joka väläyttää hymyn ja taitaa pyytää anteeksikin ennen kuin katoaa paikalta salamannopeasti. Pöllämystyneenä vilkaisen vielä miehen suuntaan ennen kuin nykäisen treenilaukun hihnaa paremmin olalleni. Tiskille tullessani katsahdan jotain nuorta tyttöstä joka taitaa tehdä läksyjään ennen kuin tilaan työntekijältä tiskin takana lonkeron.

Iris
Vilkaisen ohimennen ovelle kun se kilahtaa useita kertoja lyhyen ajan sisällä. Saapujien märkyydestä päätellen ulkona oli alkanut sataa, joka oli liene syynä myös tähän yllättävään väenpaljouteen. Tummaverikkö korkeine korkoineen ja pienempi jätkä törmäävät toisiinsa ja tuhahdan. Itselläni olisi voinut parhaassa tapauksessa kärähtää käämi jo tuossakin tilanteessa. Kiinnitän huomioni takaisin viskilasilliseeni ja vetäisen lehden pöytni nurkalta selattavaksi. Tämän lasillisen jälkeen voisi varmaankin suoria tupakalle.
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere

Re: Humalaisen viulistin taruja

ViestiKirjoittaja Synoi » 30 Maalis 2014, 22:21

Kiperän kysymyksen äärelle hyvin epävarmana jäänyt mies oli jossain välissä sisälle tulonsa ja aloilleen seisahtumisensa välillä nykäissyt kyllä tupakan suustaan, mutta tällä hetkellä vain pyöritteli sitä levottomasti sormiensa välissä. Jäädäkö vai lähteä? Kaipa hän voisi juosta bussipysäkille odottamaan sateen lakkaamista ja säästyä monelta mielipahalta. Mutta toisaalta eikö se olisi kuitenkin vähän niin kuin luovuttamista? Vähän niin kuin 'juu, en minä voi olla samassa tilassa alkoholin kanssa koska olen itseasiassa riippuvainen sekakäyttäjä.' Ja sitähän hän ei tietenkään ollut, kyllä hän oli nähnyt sekakäyttäjien tilanteita ainakin etäältä eikä varmasti sellainen ollut. Niin että eikö se olisi valehtelemistakin eikä vain luovuttamista?

Pohdiskelu jää kesken, kun hänen takanaan joku kuului huudahtavan hänen nimensä. Käännähdys kannoilla, etsiskelevä katse ja sitten hitaasti, mutta voimalla syttyvä lamppu. Energiansäästölamppu suorastaan.
"Oho!",nuorukainen tokaisi yksiselitteisesti ja jäi sitten pariksi sekunniksi arvioimaan tilannetta, mikä oli jo sinällään suuri saavutus. Ajatukset tuntuivat vielä askartelevan vähän muissa asioissa ja mieli oli jotenkin vielä kumman kiihtynyt äskeisestä tapahtumaketjusta, joka oli seurannut kaatosateen alkua. Mies vilkaisi takanaan olevaa menuta.
Uusi käännös Reizon suuntaan ja viittaus tiskin suuntaan merkiksi siitä, että hän kävisi tiskillä ennen etsiytymistä toisen pöytään. Ei kai hänen tarvinnut enää tässä vaiheessa työsuhdetta esittää suotta jotenkin virallisempaa, varsinkin kun toinen ihan selvästi oli asettunut vapaa-ajan viettoon kaljatuoppi kourassa? Viittominen kävi hyvin.

Muutama askel tiskille ja havainto siitä, että tiskillä oli jo kaksi ihmistä: joidenkin opusten ääreen käpertynyt nuori tyttö ja se suurihiuksinen nainen, johon hän oli ollut törmätä ovella. Hetken Wolverinen päässä käy pieni villi idea tarjota toiselle juotavaa vedoten johonkin anteeksipyynnön läpinäkyvään tekosyyhyn, mutta sai sentään tämän mielihalun hillittyä. Hänellähän oli selvästi ohjelmassa työsuhteiden hoitoa seuraavaksi, tässä ei ehdittäisi nyt toteuttamaan tyhmiä ajatuksia.
Saatuaan työntekijän huomioon omakseen mies pyysi kaikista tavoistaan poiketen tätä tuomaan annoksen leivitettyä kanaa ja ranskanperunoita. Milloinkohan hän muka oli syönyt ulkona mitään, varsinkaan oikeaa ruokaa? Mutta kerrankos sitä varsinkin jos hän aikoi vielä olla järkevä ja olla tilaamatta sitä tuopillista Reizon seuraan sopeutuakseen.

Tiskin takana hääräävä mies pyytää häntä odottamaan hetkisen ja ilmoitteli ilmeisesti keittiöön tilanteen. Niin kauaa aikaa hänen ruokansa tuloon ei anneta, ettäkö hänen vaikuttaisi juosta siinä välissä pöytään joten nuorukainen jää odottelemaan tiskin ääreen vilkuillen välillä lonkeronsa juuri saanutta naista. Mihin tämä mahtaisi suunnistaa?
Ja jotta ei kävisi turhan ilmeiseksi, että hänen mielestään kylmä juoma imarteli naista aivan valtavasti, vilkaisi nuorukainen hetken päästä myös vasemmalle puolelleen, missä luultavasti teini-ikäinen tyttö puuhasteli kirjojensa parissa. Uteliaisuus voitti ulos jääneen järjen ja Wolverine kurkisti huppunsa suojista kirjan sisältöä.
"Mitäs hän hommaa? Onko tuo ranskaa?"

[ ...tästä tuli vähän pitkä, kun päätin jostain syystä ottaa vastuulleni lankojen yhteenvetoa vähän jo. Ikävä kyllä Iris-paran päänmenoksi en vielä keksinyt yhtään mitään, mutta voihan olla että se pian kiinnittää huomion juuri siksi ettei kiinnitä huomiota eikä halua kiinnittää huomiota. ps. milloin tuo jätkänretale on kehittynyt noin... neitoja vilkuilevaan suuntaan vai onkohan se aina ollutkin ]
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: Humalaisen viulistin taruja

ViestiKirjoittaja veranthia » 29 Huhti 2014, 17:34

Mona vilkaisi sivulle, kun joku nainen - sivuprofiilia jos oli uskominen niin aika kauniskin sellainen - tilasi lonkeron. Tyttö mietti ohimennen josko oli tullut hänen aikansa lähteä, mutta sade ei näyttänyt ihan lyhyeltä ja äidillä menisi töissä vielä kuka ties kuinka pitkään. Tyttö laittoi viestin äidilleen, että ilmoittaisi kun pääsee viikonlopun viettoon. Hän sai juuri kännykän taskuun, kun joku lyhyenläntä jätkä tuli viereen tilaamaan ruokaa, yllätys kyllä. Mona seurasi tiskin tapahtumia hetken, mutta kääntyi takaisin kirjojensa pariin yrittäen epätoivoisesti taivuttaa verbejä. Sitten se sama lyhyenläntä jätkä työnsi päänsä lähemmäs ja tiedusteli mitä on tekeillä.
"Ömm, joo, on," Mona vastasi vähän hämillään. "Ranskan läksyjä."

[se on aina ollu sellanen tuo wolvi :D]
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere


Paluu The Irish Fox

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron