Kirjoittaja Zarroc » 30 Huhti 2014, 19:10
"Eikö ensimmäisenä tulekin mieleen joku sliipattu herrasmies tai vanha harppu?" Hymähdin hänelle vastaukseksi ja pyöräytin silmiäni. Minua ei voinut kai sanoa kummaksikaan, ainakaan toivonmukaan. Cissy sihisi pehmeästi unissaan, minä join loput kahvistani ja laskin sitten kupin pöydälle. Katselin Aidenia sivusilmällä. Hän vaikutti kovin rauhalliselta, eikä yrittänyt karkuun. Harvinaista sinänsä, tai sitten ehkä ei.
Olin vain ollut aika pitkään yksin, harrastin aika harvoin seuraelämää. Oma seurani, tai Cissy, riitti minulle aivan hyvin.
Mies jatkoi aloittamastani aiheesta ja minä nyökkäsin ymmärtäväisesti. "Yrittäjyys on kovin raskasta", sanoin hetken kuluttua mietiskeltyäni ensin. Elaine ja Jason olivat pitäneet jonkinlaista kirjakauppaa, siinä sivussa Elaine oli käynyt myös töissä lähikaupassa. Se oli kieltämättä ollut melko raskasta ja monena iltana oli mietitty, syödäänkö kaurapuuroa ja ostetaanko uudet kengät vai toisinpäin. Olinhan minäkin siellä avustanut, aika paljonkin. Ja sen takia etenkin vanhempi kirjallisuus oli tullut hyvin tutuksi minulle.
Sormeni kulkivat pitkin käärmeen nahkaa hajamielisesti, ajatukseni meinasivat jälleen unohtua menneisiin. Ei siihen kannattaisi ruveta, ei ainakaan nyt. Eikä oikeastaan koskaan, jos totta puhutaan.
Katsoin Aideniin.
"Onko sinulla kiireitä tänään?" kysyin hetken mietittyäni. En oikeastaan edes tiennyt mitä ihmettä yritin, mutta jotenkin tuntui, että välillä voisi yrittää edes tutustua ihmisiin. Jotenkin lakitoimiston harput eivät minua kovinkaan kiinnostaneet.
Siitä oli niin kauan, kun olin viimeksi päässyt keskustelemaan jonkun kanssa ilman valtapeliä.
Mutta silti. Aiden. En edes tiennyt, oliko hän perheellinen mies tai jotain, mutta kysymyksenihän oli ollut täysin ystävällismielinen. Ainahan hän voisi sanoa, että kyllä vain, vaimoni kanssa.
Sosiaaliset taitoni olivat tosiaan ruosteessa.