Fixing a new life

Sirinan kolmio sijaitsee syrjäisemmillä Fringesterin kujilla, nelikerroksisen kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Kolmio on sisustettu lähinnä melko tummin sävyin. Asunnosta löytyy makuuhuone, huone käärmeen terraariolle, keittiösyvennys, wc-tilat ja olohuone. Asunto on hieman hämärä ja pieni parveke löytyy kadun puolelta.

Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 29 Huhti 2014, 15:31

[Zarroc ja Sirina Orion tännepäin. (◡‿◡✿)
Paikkana toimii Fringesterin nelikerroksinen kerrostalo jossa Sirina asuu.]

Aiden Breen

Alkuviikko oli ollut enemmän kuin kiireinen töiden osalta. Välillä tuntui siltä kuin olisin ollut koko Fringesterin alueen ainut hissinasentaja, sekä korjaaja. Huonosti nukutun yön jälkeen olin saanut kaiken huipuksi heti aamusta tehtäväkseni rauhoitella nuorta naista ja tämän kahta lasta hissin ollessa jäänyt huimaksi viideksi minuutiksi jumiin kahden kerroksen väliin. Kesämekkoon sonnustautunut nuori nainen oli hyvinkin pitkään saarnannut kuinka tämän alueen hissit olivat vaarallisia ja se oli tietenkin minun vikani. Eniten minua kuitenkin huvitti tilanteeseen liittynyt pikkupoika joka voivotteli sitä, että nyt olisi taas mentävä kouluun. Tämä olisi ilmeisesti mieluummin jäänyt hissiin asustelemaan.

Tilanteen rauhoittuessa oli aika katsoa mikä mokomaa vempainta oikein vaivasi. Pelkkä hissiin päin katsominenkin antoi jo miltein vastauksen. Ei nyt noin vanha hissi millään voinut enää toimia moitteettomasti. Koko höskä olisi pian vaihdettava uuteen. Ei auttaisi muu kuin katsoa missä vika piili. Sain avatuksi hissin vieressä seinän suojissa olleiden sähkölaitteiden pienen oven. Vika ei ollutkaan niin pieni kuin luulin. Sähkölaitteiden asennukset olisi tehtävä milteinpä kokonaan uusiksi. Muutenkin hissi näytti siltä, etten ainakaan itse siihen enää uskaltaisi mennä. Olisin mieluummin halunnut olla ulkona. Siellä oli niin kaunis ja lämmin ilma, että sisätyö sai oloni tuntemaan tukalaksi ja ärtyneeksi. Ehkä olin valinnut ihan väärän alan, mutta sille ei nyt mahtanut mitään.

Hissin parissa kului useitakin tunteja, mutta onneksi olin saanut apua. En olisi edes saanutkaan tehdä kaikkea yksin. Nostosylinteriin, putkistoihin ja nopeudenrajoittimeenkin oltiin tehty muutoksia. Huokaisin syvään viimein saadessani istahtaa rappukäytävän rappusille. Työpartneri sanoi, että hissiä tultaisiin korjaamaan seuraavan kerran vasta muutaman viikon päästä jolloin lisäosat saataisiin. Hän laittoi hissin oveen lapun ja toivotti hyvää päivänjatkoa. En ollut yhtään innoissani siitä, että saisin ehkäpä selittää kaiken seuraavalle talon asukille joka astuisi ovesta sisään. Siitä huolimatta jäin rappusille istuskelemaan. Laskin kypärän maahan ja pyyhin käsiäni työhousuihini avaten sitten niskassani olevan ponnarin. Minun oli kuuma vaikka ylläni ei ollut enää kuin hihaton paita. En halunnut edes ajatella kuinka lämmin ulkona olisi. Halusin vain äkkiä viileään suihkuun ja lasillisen kylmää vettä. Tyhmänä olin unohtanut eväätkin kotiin.
TuikKu
 

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja Zarroc » 29 Huhti 2014, 16:10

SIRINA ORION

Toimistolla oli kiire, mutta olin hoitanut paperityöni mahdollisimman pian pois alta. Minulla olisi vielä kello kuusi erään tapauksen asianomaisten tapaaminen ja menettelyistä sopiminen, mutta siihen oli onneksi vielä hetkinen.
Minulla oli päälläni mustat suorat housut, valkoinen kauluspaita ja korkeakantaiset mustat avokkaat. Hiukseni oli kammattu ylös nutturalle, joka jätti muutaman suortuvan roikkumaan vapaammin kasvojeni sivuun. Pyyhkäisin suortuvat kasvoiltani astellessani kohti kotioveani ja muistin, että täytyi tilata manikyyriaika ennen seuraavaa hovioikeudellista tapaamista.
En voinut esiintyä tuomiosalissa stressissä rikkoutuneiden kynsinauhojen kanssa, jotain turhamaisuutta nyt edes.

Avasin alaoven ja astuin sisälle hämärästi valaistuun kerrostaloon. Ainoa asia, minkä näin, oli kuitenkin hissi selvästi poissa käytöstä ja joku mies istumassa portailla. Kohotin kulmiani hieman, hänellä näytti selvästi olevan varsin kuuma hihattomassa paidassaan.
"Hyvää päivää", tervehdin häntä ammattini tuomalla vakavuudella ennen kuin kerkesin itseäni estää ja seisahduin vajaan metrin päähän hänen eteensä.
"Onko hissi epäkunnossa?" kysyin piilottaen huolella venäläisen aksenttini. Olihan se tyhmä kysymys, lapussa luki niin todella selvästi. Mutta sillä saisi varmasti edes jonkinlaista keskustelua aikaan, vaikka tunsinkin päänsäryn tekevän tuloaan.

Liikaa hysteerisesti edestakaisin juoksevia ihmisiä tälle päivälle. Ehkä siksi miehen liikkumattomuus sai minutkin pysähtymään.
Katseeni liukui pitkin hänen vartaloaan ja auki olevia hiuksiaan, kuitenkaan jäämättä arvostelemaan. Jokainen sai tässä maailmassa olla omanlaisensa.
Jopa sinä, дорогая, muistutti pieni ääni jossain pääni sisällä.
Olinhan minä yrittänyt.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 29 Huhti 2014, 17:27

En kerennyt kauaakaan istuskella portailla ja turhaan voivotella omia typeriä mokiani kun kuulin ulko-oven käyvän ja joku asteli rappukäytävään. Korkojen vaimeasta kopinasta päätellen kyseinen henkilö oli nainen ja asia varmistuikin hyvin nopeasti viimein nostaessani katseeni vieraaseen. Rappukäytävään astellut nainen oli hyvin pukeutunut suorine housuineen ja kauluspaitoineen. Hiukset olivat siististi nutturalla ja sain hänesti heti hyvin asiallisen ja ammattimaisen kuvan. Nyt olisin jopa toivonut olevani pukeutunut paremmin, mutta tuskin häntä edes kiinnosti sillä hetkellä miltä näytin tai kuka edes olin. Toinen oli luultavimmin juuri saapumassa töistä. Olihan kellokin jo sen verran, että suurin osa lähtisi ajelemaan kotia kohden, lopulta mennen sohvilleen rentoutumaan.

Nainen tervehti suht vakavalla äänensävyllä ja pysähtyi eteeni yllättävän lähelle.
"Päivää", vastaan tälle lyhyesti aavistuksen hymähtäen ja katsahdan lopulta hissin ovessa olleeseen lappuun kohottaen kulmiani, siirtäen lopulta katseeni nuoren naisen kasvoihin. Tarkemmin tätä katsellessani huomasin hyvinkin tummansiniset silmät ja siropiirteiset kasvot jotka saivat tämän näyttämään ystävällisemmältä. Hän ei vaikuttanutkaan enään niin tuimalta ja kireältä mitä aluksi olin kuvitellut.

"Onpa hyvinkin, enkä usko että se tulee toimimaan pariin viikkoon." Vastaan vaaleahiuksiselle totuudenmukaisesti ja nousen lopulta ylös todeten itselleni että voisi sitä joskus venytelläkin. Paikat tuntuivat olevan jumissa pahemmin kuin koskaan ennen.
"Toivottavasti et asu ylimmässä kerroksessa... tosin en minä sitä sillä ettenkö uskoisi sinun jaksavan kävellä sinne asti." Sanon naurahtaen pienesti koettaen samalla saada toisen unohtamaan asian negatiiviset puolet.
TuikKu
 

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja Zarroc » 29 Huhti 2014, 18:19

Mies vastasi tervehdykseeni lyhyesti ja minä hymähdin myös kevyesti. Huomasin hänen tarkkaavaisen katseensa itsessäni varsin selvästi, mutta annoin olla. Sitähän ihmiset tekivät, tuijottivat toista ihmistä kuin eivät olisi ennen nähneet.
Hänen vastauksensa kysymykseeni olikin jo hieman pidempi ja mies nousi piakoin ylös. Peräännyin askeleen verran antaakseni enemmän omaa tilaa ja nyökkäsin pehmeästi.
"Niin arvelinkin." sanoin. "Olenkin jo odottanut milloin tuo hissinrämä päättää sanoa itsensä irti."

Miehen naurahdus sai minut hymyilemään pehmeästi.
"No, toisiksi ylimmässä. Eikä liikunta tee kenellekään huonoa." naurahdin samaan sävyyn katsellen miestä jälleen hieman pidempään. Oliko hän koko päivän ahertanut hiki hatussa tuon hissiparan kanssa? Todennäköisesti.
"Tule käymään luonani, voin tarjota vaikka kahvit jos se kelpaa." kohautin olkapäitäni. Kai sitä voisi olla välillä ystävällinen ja mitä minä katsoin, ei miehellä näkynyt olevan edes vesipulloa missään. Nestehukkahan tuossa kohta iskisi.

Jokin takaraivossani kuitenkin huusi minulle jälleen, älä päästä vieraita asuntoosi, varsinkaan miehiä, mutta pudistin sen päättäväisesti pois ja ojensin keskusteluseuralleni käteni. "Olen Sirina Orion, mutta sano toki vain Siriksi." hymyilin hänelle. No niin, ongelma selvitetty. Olin esitellyt itseni.
Hän ei olisi kohta enää vieras.
Viimeksi muokannut Zarroc päivämäärä 29 Huhti 2014, 19:40, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 29 Huhti 2014, 19:26

Noustessani ylös toinen perääntyi hieman taaksepäin, muttei näyttänyt kuitenkaan siltä että olisi lähdössä pian. Tämä oli hymähtäny kevyesti ja näytti aavistuksen rennommalta. Naurahdan pienesti toisen sanoille hissistä. Hänkin oli siis huomannut sen olevan jo huonossa kunnossa. Ihmettelin miten se toinen nuori nainen lapsineen oli oikein uskaltanut mennä sinne.

"Olisi varmaan aikaisemmin pitänyt laittaa tuohon lappu että 'epäkunnossa'." Puhelen ja katselen toista.
"Tänäänkin se oli jäänyt jumiin, mutta sen sai vielä suht helposti korjattua." Kerron vaaleahiuksiselle ja hymyilen tälle takaisin naurahtaen sitten hänen sanoilleen hiljaa. Liikunta tosiaan oli aina hyvästä, ihan sama missä kunnossa oli. Lyhyemmän seuraava ehdotus sai minut hieman yllättymään. Joko näytin todella säälittävältä toisen silmissä, tai sitten se oli vain vilpitön ehdotus. Pudistelin päätä itselleni ja katsahdin sitten naisen tummansinisiin silmiin.
"Jos sinä nyt kelpuutat minut tämän näköisenä." Vastaan ja suon tälle leveähkön hymyn. Eniten pelkäsin sitä että sotkisin toisen mahdolliset vaaleat huonekalut likaisilla housuillani.

Hymyillen ojennan toiselle käteni, unohtaen täysin sen olevan aavistuksen öljyinen ja lian peitossa. Toisen käsi oli niin pieni ja siro.
"Aiden Breen, mukava tutustua." Sanon ja nyökkään pienesti.
TuikKu
 

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja Zarroc » 29 Huhti 2014, 19:45

Kuuntelin melko vaitonaisena miehen jutustelua, hymähdellen välillä väliin. En ollut aina kovinkaan puhelias persoona, mutta kaipa se oli ihan tavallista. Varsinkin pitkän työpäivän jälkeen.
Ja olin vielä kutsunut hänet kotiini.

"Tietysti, ei minulle ulkonäöllä ole merkitystä", naurahdin hänelle ja pudistin vielä päätäni huvittuneena. Se sentään oli totta, minunkin menneisyyteni tietäen ei sitä enää välittänyt, minkä näköistä porukkaa naaman edessä seisoi. Valitettavasti hän muistutti minua hieman Jackista, kasvojen piirteissä oli jotain samaa.
Mutta en suostunut enää ajattelemaan asiaa sen kumemmmin, vastasin miehen kädinpuristukseen varmasti.
"Samoin", hymyilin myös samaan tapaan nyökäten.

Irroitettuani otteeni muistelin hänen melko leveää hymyään. Ei Aiden kieltämättä lainkaan pahannäköinen ollut, mutta eipä sillä niin väliä ole.
"Tuota.. ai niin." sanoin muistettuani yhden aika tärkeän jutun, ennen kuin kerkesin ottaa askeltakaan. "Minulla on käärme. Se on tosin täysin vaaraton, mutta aiheuttaa tietysti monissa... erilaisia reaktioita."
Irvistin hieman.

"Haluatko, että laitan sen huoneeseensa?"
Kysyin varmuuden vuoksi, vaikken tiennyt, oliko mies enää edes tulossa mukaani. Voi Cissy.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 29 Huhti 2014, 20:12

Olisin voinut pyöräyttää silmiäni omalle tyhmyydelleni siinä samassa, mutten viitsinyt nyt siinä toisen läsnäollessa. Minun turhanpäiväinen höpinäni tuskin kiinnosti häntä tippaakaan, mutta onneksi en ollut intoutunut sen enempää puhelemaan. Toinen varmasti katui jo sitä, että oli pyytänyt kahville.

Sirinan sanat kuitenkin saivat minut hymyilemään pienesti. Miksi toinen nyt edes olisi kysynyt moista jos ei olisi kelpuuttanut sisälle asti. Tosin olisihan hän voinut tuoda kahvin rappukäytäväänkin. Naurahdan mielessäni ja irroitan sitten käteni toisen omasta.

Jäin katselemaan hetkeksi toista odottavana, mutta muistin sitten, että minulla oli työkalujakin mukana. Nostin maasta työkalupakin ja kypäräni kuunnellen samalla vaaleahiuksista.
"Oh, en minä usko että siitä sitten mitään haittaa on..." Vastaan hieman yllättyneenä. Enimmäkseen siitä, että Sirinan kaltaisella naisella ylipäätänsä oli käärme.
"Se voi kyllä olla ihan siellä missä haluaa." Tokaisen sitten ja odotan toisen menevän edeltä. Oikeastaan olin melko innoissanikin moisesta. Harvalla oli käärme tai jokin muu eksoottisempi lemmikki.
TuikKu
 

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja Zarroc » 29 Huhti 2014, 20:23

Yllätyksekseni mies vastasi, ettei käärmeestäni olisi hänen luullakseen mitään haittaa. Nyökkäsin hymyillen ja lähdin nousemaan ylempiin kerroksiin. Olisin toki voinut ottaa kenkäni pois ja astella sukkahoususillani, mutta minusta tämä tuntui paremmalta idealta.
"Oletko ollut paljonkin käärmeiden kanssa tekemisissä?"
Kysyin sitten omiksi huvikseni kakkoskerroksen paikkeilla. Sama kai tässä oli tehdä vähän jotain tuttavuutta ja ottaa selvyyttä toisesta, ennen kuin menisin lukitun oveni taakse hänen kanssaan. En todellakaan pitänyt häntä kovin suurena uhkana minulle, mutta aina kannatti olla varovainen.

Etsin samalla avaimiani mustan, käsivarrellani roikkuvan jakkutakkini taskusta. Löydettyäni ne astelin viimeiset portaat omaan kerrokseeni ja hakeuduin tottuneesti oikealla olevan oveni luokse. Työnsin tyynesti avaimen lukkoon ja avasin oven, mennen edeltä sisään. Pidin kuitenkin huolta, että näin miehen jatkuvasti peilieni kautta, jotka olin asetellut asuntooni ihan vain tätä tarkoitusta varten.
Sytyttelin valoja edelleen kengät jalassani ja hain Cissyä katseellani. Lopulta huomasin käärmeen tummanharmaalta sohvaltani ja kohotin sille hieman kulmiani.
"Lepopäivä, Cissy-kultaseni?" Virnistin käärmeelle.

Käännyin takaisin eteisen suuntaan, otin korot jaloistani ja asetin ne eteisen kenkätelineen alle. Jätin myös jakkuni sen vieressä olevan rahin päälle. Katsahdin mieheen hymähtäen.
"Ole kuin kotonasi. Jollet pelkää Cissyä, mene toki olohuoneeseen. Tuon kahvin sinne." Sanoin hänelle ja astelin miehen ohitse keittiööni. Olisin joka huoneessa tässä talossa yhtä turvassa, joten ei mitään hätää.
Siitä oli pitkä aika, kun joku oli viimeksi ollut asunnossani.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 29 Huhti 2014, 20:43

Pieni hymy huulillani lähdin kävelemään toisen perässä portaita ylös, pitäen kuitenkin sopivan välimatkan koittaen olla vaikuttamatta mitenkään tunkeilevalta. Harvoin kukaan oli näin ystävällinen ja antelias minua kohtaan. Tämä tuntui oikeastaan jopa lottovoitolta, jos siihen nyt pystyi vertaamaan mitään.
"En oikeastaan, mutta ne ovat olleet aina mielenkiintoisia." Vastaan Sirinan kysymykseen hyvinkin nopeasti ja katsahdan ylöspäin huomaten tämän etsivän luultavasti avaimiaan mustan jakkutakin taskusta.

Saavumme kolmanteen kerrokseen hyvinkin pian. Vaaleahiuksinen kävelee tottuneesti oikean oven luokse ja jään odottelemaan taka-alalle. En osannut yhtään odottaa minkälainen toisen asunto olisi. Joko hyvin siisti ja järjestelmällinen tai sitten jotakin aivan muuta. Tähän mennessä Sirina oli osoittautunut melko yllättäväksikin persoonaksi, joten en voinut olla yhtään varma mitä minua odottaisi sisällä.

Astelen lopulta toisen perässä asuntoon ja suljen oven jälkeeni. Hymähdän Sirinan sanoille, jotka tämä ilmeisimmin oli osoittanut rakkaalle lemmikilleen. Katsahdan ympärilleni ensin ennen kuin lasken työkalupakin ja kypärän alas, ottaen myös kengät pois. Pian Sirinan palatessa takaisin tämä riisuu myös kenkänsä ja jättää jakkunsa rahin päälle. Siirrän katseeni vaaleahiuksiseen tämän hymähtäessä ja kertoessa kaiken tarpeellisen. Tyydyn vain nyökkäämään tyytyväisenä ja kävelen rauhallisin askelin olohuoneen suuntaan.

Yllätyksekseni käärme, Cissyksi kutsuttu, oli paljon isompi mitä olin kuvitellut. Se näytti makoilevan mukavuudenhaluisena pehmeän näköisellä sohvalla. Hetken jo mietin mahtuisinko sen viereen edes istumaan kunnes löysin sopivan paikan. Hieman ensin housujani putsaten istahdan lopulta sohvalle ja katselen tarkemmin asuntoa. Se näytti oikein mukavalta ja oli paljon siistimpi kuin omani.
TuikKu
 

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30 Huhti 2014, 17:05

Kahvinkeitin tiputteli viimeisiään seisoskellessani ikkunassa katselemassa ulos. En edelleenkään tiennyt, miksi ihmeessä olin kutsunut miehen asuntooni, mutta nyt oli jo myöhäistä katua. Eikä tuolta ainakaan kuulunut hätääntynyttä ulinaa, eli hän ei todennäköisesti ollut istunut Cissyn päälle. Ei sillä, ulina ei lähtisi käärmeestä, se kuristaisi miestä paraikaa jos hän sen menisi tekemään.
Hymähdin hiljaa ajatuksilleni ja kaadoin kahvia kahteen tummansiniseen mukiin.
Purin hetken ajan huultani ja päätin sitten koukata maitopurkin käsivarteni ja vartaloni väliin, enhän minä tiennyt, halusiko mies juoda kahvinsa mustana.

Astelin tyynesti olohuoneeseen ja huomasin miehen jo löytäneen sopivan istumapaikan Cissyn vierestä. Kohotin vain huvittuneena kulmiani koisivalle käärmeelle. Sepä vasta päättikin olla rauhallisella tuulella tänään.
"Se osaa olla aika itsepäinen." hymähdin, koska selvästikään käärme ei ollut suostunut liikkumaan senttiäkään mihinkään suuntaan.

Laskin kupit ja maidon sohvapöydälle ja tein itselleni tilaa sohvalla, nostaen puolet käärmeestä syliini. Se luikerteli unisesti vähän parempaan asentoon, käpertyi kokonaan kerälle syliini ja kiepautti vielä hännänpäänsäkin polvitaipeeni ympärille.
"En tiennyt, otatko maitoa", kohautin miehelle hartioitani ja kaadoin omaan kuppiini vain hyvin pienen lorauksen maitoa. Join useimmiten kahvini mustana, mutta toisinaan, varsinkin raskaan työpäivän päätteeksi maito teki terää.

"Olet siis hissiasentaja?" katsahdin mieheen kysyvästi siemaistessani varovasti kupin reunalta. Kuumaa se ainakin oli, joten laskin kuppini takaisin pöydälle ja annoin sormieni hiljalleen silittää Cissyn pehmeää nahkaa.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 30 Huhti 2014, 17:29

Katseeni kierteli pitkälti vieressäni nukkuvassa käärmeessä, kuunnellessani samalla kahvinkeittimen hiljaista porinaa. En suoranaisesti pelännyt käärmettä, mutta kuitenkin jossakin sisimmässäni en pitänyt ajatuksesta jos se yht äkkiä päättäisikin ettei pitänyt minusta ja kävisi päälle. Pudistin kuitenkin moiset ajatukset mielestäni ja keskitin ajatukseni Sirinaan ja olennaiseen. Mietin mahtoiko toinen olla aina näin ystävällinen vieraita kohtaan. Ajattelin että hän olisi halunnut vain tulla rauhassa yksin kotiin, sillä tämä näytti kuitenkin tulleen vasta töistä. Ellei sitten muuten aina pukeutunut noin asiallisesti.

Lopulta Sirinan astellessa olohuoneeseen siirrän katseeni tähän ja naurahdan kevyesti toisen sanoille Cissystä.
"Huomasin sen juuri...", tokaisen hymähtäen. Käärme tuskin tulisi liikkumaan tuosta mihinkään ellei Sirina sitä erikseen käskisi. Toisaalta en tiennyt pystyikö käärmeitä mitenkään käskyttämään. Ja tuo näytti suht painavaltakin, ettei sitä tuskin kanneltaisi ihan muuten vain ympäri kämppää.

Sirinan laskiessa kahvikupit ja maidon pöydälle katselin niitä hetken kuitenkin kääntäen silmieni katseen nopeasti takaisin käärmeeseen joka tuntui liikkuvan sohvalta. Seurasin kuinka se siirtyi parempaan asentoon naisen syliin ja kiepautti hännänpäänsä tämän polvitaipeen ympärille. Havahtuen kuitenkin Sirinan sanoihin nostin katseeni tähän ja otin sitten kahvikupin käsiini pöydältä.
"Tämä menee ihan näin, kiitos." Vastasin kiittäen ja asetuin hieman paremmin sohvalle.

"Mm, joo. Ei mikään loistokkain työ mutta kyllä sillä pärjää." Hymähdän vastaten Sirinan esittämään kysymykseen ja maistan kahvia. Se oli aavistuksen kuumaa, mutta jäähtyisi kyllä pian. Maussa ei ollut valittamista.
"Entä sinä? Veikkaisin jotakin toimistotyöntekijää, mutta en sitten tiedä..."
TuikKu
 

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30 Huhti 2014, 17:42

Naurahdin hänen hymähdykselleen ja otin jälleen kupin käteeni, katsellen siellä aaltoilevaa nestettä mietteliäänä. Cissyä ei näyttänyt kiinnostavan, vaikken ollutkaan tuonut asuntooni oikeastaan melkein ketään sen yhden punapäisen naisen jälkeen. Vain muutama harva oli päässyt käymään eteisessä sekä se sähköasentaja, joka oli tullut vilkaisemaan hellaani.
Nojauduin sohvan selkänojaa vasten juoden välillä kahvistani. Käärme hengitti hyvin rauhallisesti, lähes mitättömästi ja minä mietin, mitä ihmettä se oikein oli tehnyt koko päivän. Yleensä se oli hereillä tullessani kotiin.

Käänsin kuitenkin katseeni takaisin mieheen hänen vastatessaan kysymykseeni. Niin no, työssähän oli tärkeintä, että siinä pärjäsi. Katsoin sekunnin verran miestä silmiin, mutta siirsin jälleen katseeni pois.
Hänen arvauksensa ammatistani sai minut naurahtamaan. Melkoista toimistohommaahan se oli tänään kieltämättä ollut, mutta onneksi en joutunut siihen ihan joka päivä. Vain joka toinen. Tukahdutin toisen naurahduksen.
"Noh, olen asianajaja. Kieltämättä välillä tuntuu toimistotyöltä", kohautin olkiani hieman virnistäen. Mietin, pitäisikö minun vaihtaa vaatteita tapaamiseen, mutta totesin pärjääväni ihan hyvin näinkin.

Tietysti voisin vihdoin ottaa kevarin talviteloilta ja vetää ajopuvun päälleni...
Siirsin ajatukseni kuitenkin sivuun huomatessani kahvini huvenneen puoleen siinä mietiskellessäni.
"Eikös työssä ole juurikin kyse pärjäämisestä?" hymähdin hänelle hetken kuluttua, siirtäen katseeni ainakin suurinpiirtein mieheen päin. "Saa laskut maksettua ja niin edelleen, harva tekee vain siksi, että työ on mukavaa."
Niin, en minäkään tiennyt, oliko tämä varsinainen ihanneammattini, mutta ainakaan vielä ei aamuisin sängystä nousu kuvottanut. Ainakaan silloin, kun oli ollut kuukauden selvinpäin.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 30 Huhti 2014, 18:30

Sirina naurahti ja otti jälleen kahvikupin käteensä. Maistoin myös jälleen kahviani, eikä se ollut enää yhtä kuumaa kuin aikaisemmin. Se oli oikein hyvää, enkä pistäisi pahakseni jos olisin voinut käydä kylässä useamminkin, mutta se nyt oli ihan toiveajattelua. Laskin kahvikupin reiteni päälle pitäen siitä kuitenkin kiinni ja katsahdin lähelläni istuvaan naiseen. Toinen katsoi hetken päin, mutta käänsi kuitenkin kasvonsa hyvinkin pian jälleen poispäin. Tämä kuitenkin naurahti arvaukselleni. Ehken ollutkaan osunut niin oikeaan kuin luulin, tai sitten osuin täysin oikeaan.

"Aaa, en ole tavannutkaan kovinkaan montaa asianajajaa", sanon hymähtäen. Minusta ei kyllä moiseen varmaankaan olisi, mutta Sirinasta ei ollut epäilystäkään etteikö toinen moiseen työhön pystyisi. Hissinasentajana pärjäsi ihan hyvin. Varsinkin yksin, mutta jos minulla olisi ollut perhe niin silloin olisi varmaankin aika vaihtaa työpaikkaa.

Join kahviani suht rauhallisin elein, en kuitenkaan halunnut pitkittää käyntiäni millään lailla tai näyttää liian kiireiseltäkään. Tämä kahvikupillinen oli kuitenkin tämän päivän pelastukseni. Jaksaisin vielä kävellä kotiin ja sielläkin riitti tehtävää vielä ennen iltaa. Kuuntelin tätä käärmenaista hänen puhuessa jälleen työstä.
"Olet oikeassa. Yrittäjyys kuitenkin on varmaan ihan toinen asia sitten...", sanon mietteliäänä ja pyrin pitämään itseni suht asiallisen näköisenä ja oloisena, koittaen varoa aina sanomisiani. Olihan Sirina osoittautunut aivan toisenlaiseksi mitä aluksi luulin.
TuikKu
 

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30 Huhti 2014, 19:10

"Eikö ensimmäisenä tulekin mieleen joku sliipattu herrasmies tai vanha harppu?" Hymähdin hänelle vastaukseksi ja pyöräytin silmiäni. Minua ei voinut kai sanoa kummaksikaan, ainakaan toivonmukaan. Cissy sihisi pehmeästi unissaan, minä join loput kahvistani ja laskin sitten kupin pöydälle. Katselin Aidenia sivusilmällä. Hän vaikutti kovin rauhalliselta, eikä yrittänyt karkuun. Harvinaista sinänsä, tai sitten ehkä ei.
Olin vain ollut aika pitkään yksin, harrastin aika harvoin seuraelämää. Oma seurani, tai Cissy, riitti minulle aivan hyvin.

Mies jatkoi aloittamastani aiheesta ja minä nyökkäsin ymmärtäväisesti. "Yrittäjyys on kovin raskasta", sanoin hetken kuluttua mietiskeltyäni ensin. Elaine ja Jason olivat pitäneet jonkinlaista kirjakauppaa, siinä sivussa Elaine oli käynyt myös töissä lähikaupassa. Se oli kieltämättä ollut melko raskasta ja monena iltana oli mietitty, syödäänkö kaurapuuroa ja ostetaanko uudet kengät vai toisinpäin. Olinhan minäkin siellä avustanut, aika paljonkin. Ja sen takia etenkin vanhempi kirjallisuus oli tullut hyvin tutuksi minulle.

Sormeni kulkivat pitkin käärmeen nahkaa hajamielisesti, ajatukseni meinasivat jälleen unohtua menneisiin. Ei siihen kannattaisi ruveta, ei ainakaan nyt. Eikä oikeastaan koskaan, jos totta puhutaan.
Katsoin Aideniin.
"Onko sinulla kiireitä tänään?" kysyin hetken mietittyäni. En oikeastaan edes tiennyt mitä ihmettä yritin, mutta jotenkin tuntui, että välillä voisi yrittää edes tutustua ihmisiin. Jotenkin lakitoimiston harput eivät minua kovinkaan kiinnostaneet.

Siitä oli niin kauan, kun olin viimeksi päässyt keskustelemaan jonkun kanssa ilman valtapeliä.

Mutta silti. Aiden. En edes tiennyt, oliko hän perheellinen mies tai jotain, mutta kysymyksenihän oli ollut täysin ystävällismielinen. Ainahan hän voisi sanoa, että kyllä vain, vaimoni kanssa.
Sosiaaliset taitoni olivat tosiaan ruosteessa.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Fixing a new life

ViestiKirjoittaja TuikKu » 30 Huhti 2014, 19:30

"Kieltämättä", totean Sirille naurahtaen hieman reippaammin mielikuvien vallatessa pääkoppani.
"Mutta sinä et kyllä ole näistä kumpikaan", jatkan katsoen pikaisesti vaaleahiuksiseen päin ja juon jälleen kahvistani joka oli alkanut jo jäähtyä vähäisen määrän takia. Käärme piti ääntä toisen sylissä, muttei näyttänyt silti heräilyn merkkejä, mikä toisaalta oli ihan hyvä.

Toisen puhuessa yrittäjyydestä nyökkäsin pienesti. Se todellakin oli raskasta. En tietty sitä ollut itse kokenut, mutta hyvällä ystävälläni oli ollut yritys, eikä sekään nyt kovin pitkälle ollut pötkinyt.
"Niin on", vastaan naisen sanoihin ja juon viimein kahvini loppuun asettaen kupin varovasti takaisin pöydälle, toivoen ettei sen pohjasta jäisi minkäänlaista tahraa.
"Sitä kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu...", jatkan hetken päästä puhuen yhä yrittämisestä mutta pysyttelen kuitenkin lopulta hiljaa istuskellen vielä sohvalla.

Juuri aikeissani nousta ylös ja kiittää vielä vaaleahiuksista tämä esittää yllättävän kysymyksen. Onko sinulla kiireitä tänään? Kysymys tosiaankin saa minut hieman hämilleni, mutta parhaani mukaan yritän pitää moisen sisälläni ja näyttää tyyneltä. Katson Siriin ja huomaan tämän myös katsovan itseeni päin.
"Ei ole. En ainakaan usko että olisi", saan lopulta sanotuksi hetken mietittyäni asiaa. Tiesin kyllä tasan tarkkaa, ettei minulla olisi tänään mitään tekemistä ja vaikka olisikin se olisi siivoamista ja jotakin muuta yhtä turhalta tuntuvaa sillä hetkellä. Luultavimmin menisin vain aikaisin nukkumaan. Sirin kaltaisen nuoren naisen seura kyllä kelpaisi aina ja sai minut pirteämmälle tuulelle. En kuitenkaan tajunnut ollenkaan sitä miksi toinen oli kysynyt moista. Enhän minä nyt niin kovin kiinnostavaltakaan persoonalta vaikuttanut tässä kököttäessäni.
TuikKu
 

Seuraava

Paluu Sirina Orionin kerrostalokolmio

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron