Doesn't have to be this way

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.

Doesn't have to be this way

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Loka 2013, 21:48

nezabudka Lähetetty: 01. Syys 2012 22:11

KATRINA CHACONNE

[Fringester, Millerien asunto.]

Tökin herätyskellon valonappia pimeässä. Sekuntiviisari tikittää mekaanisen ontosti kättäni vasten. Viittä vaille.
Halaan polviani ja tiiraan hiljaa kierrätyspaperilaatikon takaa kadulle ja parin talon päässä nököttävälle autiolle pihalle. Yhden katulampun venytetty varjo osuu juuri Sidin kotiportaaseen.
Neljää vaille. Tungen vekkarin takaisin reppuni sivutaskuun. Se on asetettu herättämään puoli seitsemältä, mutten kyllä tajua miksi kukaan tarvitsee vielä erikseen herätystä jos nukkuu samassa huoneessa tämän toosan kanssa. Pelkkä tikitys kuuluu selvästi reppuni uumenistakin.
Kyllä minä veisin sen takaisin Ciervon yöpöydälle ennen kuin se soisi.

_________________

Sinikuunlilja

SID MILLER

Istun keittiön pöydän ääressä ja tuijotan kelloa seinällä.
Viittä vaille.
Käännän päätäni hieman kuulostellakseni että Adelia nukkkuu edelleen. Siltä vaikuttaa, ja yleensä Adelia tuli kyllä minun luokseni jos ei saanut unta.

Näprään pienessä puukulhossa olevia kolikoita ja ne kalahtavat kupin pohjalle yksi toisensa perään.
Hemmetin hemmetti.

Kävelen ulko-ovelle farkkujen lahkeet kahisten. Avaan välioven hiljaa, jääden jälleen hetkeksi kuulostelemaan.
Unessa edelleen.
Käännän varovasti lukkoa ja avaan ulko-oven, jolloin kirpeä yöilma lehahtaa kasvoilleni. Katselen ympärilleni mutta en näe ketään. Perhanan perhana, olinko ymmärtänyt sen lapun jotenkin väärin vai oliko se vaan just oma itsensä taas.
Tämä on niin tätä.
Tuijotan pihaa turhautuneesti, aikeissa sulkea oven ja mennä nukkumaan.
Ei se tulisi kuitenkaan.

_________________

nezabudka

Ei ehdi tasaan. Kivetyn paikoilleni, mutta vain hetkeksi. Sitten ponkaisen jaloilleni, hyppään pyöräni, tai siis Ciervon pyörän selkään ja rullaan muutamalla äkäisellä polkaisulla niiden pihan eteen.
Pysähdyn siihen hajareisin pyöräni päälle, joudun olemaan varpaillani että pystyn, pyörä on niin iso. Ärsyttää.
Sidin naama näyttää katulampun valossa oranssilta.

_________________

Sinikuunlilja

Olen sulkemassa tympeä ilme kasvoillani ovea, kun kuulen pyörän tikityksen ja silmieni eteen ilmestyy - ihme ja kumma kyllä - Kat.
Katson sitä oikein päättämättä mitä mieltä olen ja ihan yhtä täydellisen ilmeettömänä kuin yleensäkin.
"Ai."
Olenhan minä oikeastaan aika yllättynyt että se tuli niinkuin oli sanonut. Se tuntuu harvoin tekevän niinkuin sanoo tai tekevän mitään niinkuin oletat.
Laitan kädet taskuun ja toljotan sitä siinä sitten.

_________________

nezabudka


No mihin sitä nyt sattuu.
Töllötän sitä vähän aikaa, sitten yritän tiirata ovesta sisälle sen ohi.
"Nukkuuks sun sisko?"

_________________

Sinikuunlilja

Se koettaa katsoa minun ohitseni mutta siinä on vain melkein kokonaan suljettu väliovi vastassa. Ihan tyhjä ja tylsän värinen.
Kohotan toista kulmaani kunnes se kysyy että nukuuko sisko.
"Nukkuu."
Vilkaisen itsekin olkani yli siihen kapeaan rakoseen joka asuntoa näkyy.
"Luulisin."

_________________

nezabudka

"Tuu sit pölvästi."
Polkaisen eteenpäin kadulla ja annan pyörän tömähtää rämähtäen jalkakäytävän reunakiveykseltä autotien tasaiselle asvaltille.

_________________

Sinikuunlilja

Vilkaisen ovea hetken vähän ahdistuneesti lähinnä jos Adelia herää. Tosin ei tämä ole ensimmäinen kerta kun menen yöllä ulos eikä Adelia huomaa yleensä yhtään mitään. Ja olin minä jättänyt taas sille lapun ja aamupalan ja kaikkea valmiiksi jos en olisi kotona kun se herää.

Kohautan hartioitani enkä sano mitään, näperrän vain taskussa avaimenperääni hajamielisesti ja kalautan ulko-oven hiljaa kiinni.
"Mä en lähde juoksemaan sitten että turha ajaa", totean tympääntyneeseen sävyyn kun lähden kävelemään sen perään.
Tosin taidetaan me molemmat tietää että seuraisin silti.
Kun jostain syystä teen niin aina sitten kuitenkin.

_________________

nezabudka

"Eiku tuu kyytiin", sanon kärsimättömänä olkani yli.
Pölkkyaivo.
Tasapainoilen hankalasti pyöräni kanssa ja mulkaisen toista että se hyppäisi tarakalle.

_________________

Sinikuunlilja

Eiku tuu kyytiin, niin se sanoo minulle. Kohotan vähän kulmiani ja vilkaisen Katille lievästi yli-ison näköistä pyörää epäillen. Jotenkin ensimmäisenä minulla ei ole valtavan houkuttelevaa tunnetta istua sen pyörän tarakalle keskellä yötä, varsinkin kun ottaa huomioon tytön minulle paikka paikoin hyvinkin selvittämättömän käyttäytymisen ja liittää siihen mukaan sen faktan, että viimeksi tyrkkäsin Katrinan laiturilta alas. Ja heitin sen kengän jorpakkoon. Ja sitten se lähti itse jorpakkoon..
Tuijotan hetken pyörää ja Katia.
No, kaipa se oli selvää sekin että kaikista näistä huolestuttavista faktoista huolimatta menisin silti kiikkerän näköisen pyörän kyytiin.
Mitään sanomatta istun tarakalle, jo valmistautuneena henkisesti siihen että jossain kadunkulmassa kohtapuoliin löytäisin itseni ojasta.

_________________

nezabudka

No johan kestää.
Se kuitenkin nousee kyytiin, ja minä polkaisen raskaasti saadakseni yhtäkkiä paljon painavamman pyörän liikkeelle.
"Fffffff..."
Pikkupoika... on vähän kasvanut siitä kun kyysäsin sitä joskus pienenä.
Katu viettää kuitenkin loivasti alamäkeen, ja pääsen pian parempaan vauhtiin. Nykäisen takkini vetoketjua paremmin kiinni.

Tiet ovat tyhjiä ja hiljaisia. Käännyn risteyksestä, ja seuraavan mutkan takana alkaa jyrkempi alamäki. Polkaisen neljä kertaa vauhtia, nousen sitten polkimille seisomaan ja annan painolastin viedä.
Loivan kaarteen sivussa siintää valtava lätäkkö.

_________________

Sinikuunlilja

Tässä ei käy hyvin.
Tässä ei käy hyvin.
Tässä ei käy hyvin.
Alamäkeä tulee. Ja tulee. Ja minä tarraan tarakkaan kiinni kuin henkeni kaupalla koska olen ihan varma että kohta tapahtuu jotain ikävää. Se on hei Kat. Heitit sen viimeksi laiturilta alas.
Miksi hemmetissä minä menin kyytiin... Idiootin idiootti.

Suuri alamäki, lätäkkö ja Kat nousee polkimille.
"Voi perhana.."
Tarraan tarakkaan rystyset valkoisina ja olen ihan varma että tiedän miten tässä käy. Huonosti käy. Huonosti käy.
Minä kiskon sen mukana kyllä mitä huonoa vaan käykin.
Miksi miksi miksi.
Minä hitto vie vielä tapan sinut, Katrina Chaconne.

_________________

nezabudka

Puren huultani ja nojaan vasemmalle. Lätäkkö hujahtaa ohitse renkaiden laitaa hipaisten.
Seuraa pitkä pitkä pitkä pitkä PITKÄ suora alamäki. Suoristan polveni, polkaisen neljä, viisi, kuusi kertaa ja nojaan eteenpäin. Katulamput vilahtelevat välkkyen ohitse ja jossain räksyttää koira.
Näin kovaa en ole mennyt kuin viimeksi.

Sitten tulee ylämäki. Vauhti riittää hyvän matkaa sitä ylös, ja sitten alan polkea.

_________________

Sinikuunlilja

Pidätän huomaamattani henkeä silmät melkein ummessa kunnes kuin ihmeen kaupalla Katrina ei rämäytäkään minua vesilätäkköön ja uskallan vetää kerran syvään henkeä ja avata silmäni.
Siihen asti kunnes Katrina lähtee ajamaan kuolettavan kovaa vauhtia.
Helkkarin helkkari.
Mihinköhän me ollaan edes matkalla.

_________________

nezabudka

Jaksan... jaksan... jaksannnnnnnngggghhhhhh...
En jaksa. Pyörä melkein pysähtyy juuri ennen mäen lakea, ja joudun hyppäämään alas satulasta hankalalla sivuloikalla, ettei koko romukasa kaatuisi. Farkkujen lahje tarttuu hetkeksi kiinni miesten pyörän korkeaan tankoon.
"Pffff."
Sidistä on tullut painava. Ja pitkä.
Tartun pyörän tankoon taluttaakseni sen mäen päälle.

_________________

Sinikuunlilja

No, ylämäkeen mennessä vauhti hiljenee. Hiljenee, hiljenee, hiljenee... Pysähtyy.
Ihan toivottu muutos äskeiseen vauhtiin, voisin väittää. Katrina nousee satulasta taluttaakseen pyörää ja kohotan kulmiani. Voisin tietysti nousta pois kyydistä, tuntuu vain että siinä olisi riski että Kat jättäisi minut itsekseni mäen päälle. Mitä järkeä siinä sitten olisi tosin, mutta.
Heh, melkein kuin en jotenkin luottaisi siihen.
"Tuunko mä pois?" kysyn lopulta sitten kuitenkin. Voihan se olla aika hauskaa yrittää taluttaa pyörää ylämäkeen kun joku toinen on kyydissä.

_________________

nezabudka

Mulkaisen Sidiä olkani yli ja nojaan pyörän tankoon koko painollani.
"Eiku istut siinä nyt."
Saan lastini kitkuttaen mäen päälle ja puuskuttaen polkaisen uudestaan menemään.

Kaartava alamäki viettää kapealle kivisillalle, jonka luona jarrutan ja pysähdyn.
"Noni hus."
Pyörässä ei ole seisontatukea, joten komennan Sidin pois ja jätän sen nojaamaan sillankaidetta vasten. Pyörän siis. Autoja ei näy kummassakaan suunnassa. Kävelen keskemmälle siltaa tähyillen kaiteen yli. Lopulta löydän sen mitä etsin ja huokaisen helpotuksesta.
Nousen varpailleni ja nojaan kaiteen yli kurkistaen alas. Se on kiinteä kivinen kaide, jonka yli on vaikea päästä, mutta kaiteen ulkoreunalla metrin parin päässä alapuolellani kapealla ulokkeella nököttää edelleen Ciervon rannekello. Juuri siinä minne sen pudotin.

_________________

Sinikuunlilja


"Aha, okei", totean kun Kat vaikuttaa olevan vakaasti sitä mieltä että en muuten nouse. No, eipähän tarvitse pelätä sitä että se jättää minut tähän. Kait.
Sitten mennään taas. Jos minulla olisi hattu niin pitäisin siitä kiinni. Mutta ei kyllä ole.

Lopulta ollaan jossain sillalla. Kat häätää minut pyörän selästä ja jään paikalleni seisomaan, melkein näyttäen siltä kuin en tietäisi mihin on lupa mennä. Siltä minä usein näytän, vaikka en minä aio näyttää siltä. Ei minun ole tarkoitus näyttää komennettavalta. Minä vain näytän siltä silti.

Katson kun se sitten kävelee keskemmälle siltaa ja kuikuilee reunan yli.
"Mitä me täällä?"
Laitan taas kädet taskuihin. Avain on edelleen siellä ja avaimenperä myös.
Kävelen sinne kohdalle missä Kat on.

_________________

nezabudka


"Jos vaikka mentäs vähän pulahtaa."
Otan tukea kaiteesta ja ponnistan polvilleni sen päälle. Vilkaisen kerran kaiteen yli alhaalla vaimeana virtaavaa mustaa vettä. Sillan ali lipuu muutama alkavan syksyn pudonnut lehti ja lässyn lää.

_________________

Sinikuunlilja

Seison siinä ja tuijotan epäillen kaiteen yli. Kat nousee kaiteelle ja sitten kun se sanoo että mentäisiin pulahtamaan, niin astahdan askelen kauemmaksi.
"Anteeks mitä?"
"Sori mut viimekertanen pulahdus riitti mulle ihan hyvin."

_________________

nezabudka

Paraskin puhuja.
"No mut kato sä voisit vetää sellasen Pocahontas-uimahypyn tällä kertaa."
Heitän jalkani kaiteen yli.
"Näyttäsit tosi hotilta siinä sen mekossaki."
Vilkaisen viimeisen kerran alas. Sitten pudottaudun käsieni varassa alemmalle ulokkeelle.

_________________

Sinikuunlilja

"Ai jaha?"
Vai että oikein Pocahontas-hypyn. Kaikkea sitä kuulee.
Se heittää jalan kaiteen yli ja astun taas askelen lähemmäs reunaa. Hullu mikä hullu, selvähän se.
Ja nyt se meinaa sit oikeesti...
"Anteeks mitä?"
Sitten se katoaa näkyvistä ja minun naamallani on totaalisen hämmentyneen yllättyneen mitäänsanomaton ilme, ei ehkä vähiten siksi että tuosta tytöstä ei tiennyt että vitsailiko vai oliko se tosissaan. Pitäisikö tässä olla loukkaantunut.
Yksinkertaisesti taidan näyttää yhtä hämmentyneeltä kuin jos Katrina olisi juuri paljastunut vaaleanpunaiseksi nallekarhuksi laamayöpaidassa.
Joka tapauksessa kurkotan äkkiä kaiteen yli että hyppäsikö se tosiaan alas mutta siinä se keikkuukin alemmalla ulokkeella.
"Hullu!"

_________________

nezabudka

Anteeks sitä.
Hyvin äkkiä alan toivoa, että käden ulottuvilla olisi jotain mihin tarttua, koska uloke jolla seison ei ole puoltakaan metriä leveä. Seison siinä hiukan huojuen naama kiinni kiviseinässä ja totean, etten ollut tullut ajatelleeksi sitä että polvien koukistaminen sellaisessa paikassa kellon poimimista varten ei ole ihan itsestään selvä juttu.
No, ei ole melkein mikään muukaan.
Sid hönkii jotain pääni yläpuolella, mutta koetan keskittyä sen sijaan kantapääni vieressä lojuvaan kelloon. Käännyn puoliksi sivuttain ja kumarrun yhdellä kurotuksella ottamaan kellon, suoristaudun uudestaan ja ojennan sitä pojalle.
"Ota toi ja hommaa mut ylös täältä."

_________________

Sinikuunlilja

Tuijotan alas missä Kat tekee... Jotain. Minulla ei ole oikeastaan yhtään mitään hajua mitä ihmettä se tekee.
Juuri kun mietin että ei se näytä siltä että se ainakaan hyppäämässä olisi, se tunkee kaiteelle jotain.
"Rannekello? Mistä sä tän taioit?"
Otan sen kuitenkin kun Kat kerta pyysi ja tungen sen hetkeksi hupparin taskuun. Mutta en minä kyllä käsitä miten ihmeessä se on sinne joutunut. Ja kenen se on.

Käännyn katsomaan takaisin Katia ja hetken mietin että mitäs jos en auttaisikaan sitä ylös. Ihan vaan leikittelen ajatuksella, vaikka kyllä minä tiedän että auttaisin kuitenkin. Kyllä jonkun piti joskus olla sen puolella. Vaikka se olikin hullu ja pöljä.
Ojennan käsiä että voisin kiskoa sen ylös.

_________________

nezabudka

"Se on yhen tyypin."
Kurottelen kivisestä kaiteesta kohtaa, josta olisi edes vähän parempi pitää kiinni ja taivutan niskaani katsomaan Sidiin. Kurtistan kulmiani, mutta kiellän päätäni laskemasta sekunteja.
Tartun sen käsiin ja kiipeän hankalasti takaisin ylös.
"Tiputin sen tonne yks päivä", puhahdan heittäessäni jalan sillankaiteen yli. Ja jään siihen istumaan ja katsomaan alhaalla virtaavaa tummaa.

_________________

Sinikuunlilja

"No ei nyt ihan noin yksityiskohtasesti ois tarvinnu kertoo", tokaisen Katille vähän tuhahtaen kun se sanoo että kello on yhden tyypin.
Sitten odotan että se pääsee ylös. Se jää istumaan kaiteelle mutta minä jään vaan paikalleni seisomaan. Ihan riskin minimoimiseksi en taida istua sen viereen, en oikeastaan ihan tiedä millaisissa väleissä me ollaan just nyt.

Se sanoo tiputtaneensa sen kellon sinne yksi päivä. Hetken meinaan kysyä että miksi, mutta sitten jätän väliin. Ehkä sillä ei ole niin väliä.
"Mitä sä teet täällä?"
Vilkaisen sitä.

_________________

nezabudka


"Se oli vahinko", puuskahdan. "Toimiikse vielä?"
Jos ei toimisi, minulla olisi ongelma.
Jään istumaan kaiteelle, mutta varmuuden vuoksi hilaan toisenkin jalkani sillan puolelle. Olin saanut käsiini paremmat kengät kuin ne Ciervon valtamerilaivat, mutta nämäkään eivät ole ihan sopivat enkä haluaisi katsella yhtään enempää kenkiä vajoamassa uppeluksiin. Sopivia on ihan hirveän vaikea löytää.
Herätyskello tikittää edelleen kovaäänisesti reppuni taskussa. Olin jättänyt sen lojumaan sillankaiteen juurelle.
"Oon vaan", tokaisen mietittyäni tovin mitä vastaisin Sidin kysymykseen keksimättä yhtään mitään.

_________________

Sinikuunlilja


Nyökkään vaan kun se sanoo että se oli vahinko. Kun Kat sitten kysäisee että toimiiko kello vielä, muistankin että olin laittanut sen taskuuni. Kaivan sen sieltä ja ojennan tytölle.
"Kato itse."

Katin vastaus on aika täydellisen mitäänsanomaton. Katson sitä hetken.
"Missä sä ees asut?"
Ja siksi toiseksi mitä Katlalle on käynyt kun tuo juoksentelee ulkona ihan siihen aikaan yöstä kun sattuu huvittamaan.
Vilkaisen tummaa vettä mietteliäästi. Oli työ tyttö kyllä tapauksena ihan oma lukunsa.

_________________

nezabudka


Otan kellon - se käy edelleen, onneksi.
"Huh."
Olisikohan Sid lainannut minulle omaa rannekelloaan, jos se ei olisi toiminut. Onkohan sillä edes rannekelloa. Kiskoi se sentään minut ylös tuolta...
Työnnän kellon takkini taskuun ja vedän vetoketjun kiinni.
"Kiinnostaaks se sua vai", sanon hetken kuluttua jalkojani heilutellen.

_________________

Sinikuunlilja


Katin huokauksesta päätellen arvelen että kello toimii edelleen. Hyvä juttu. Kai. Tosin minua hämmentää edelleen miten se on vain sattunut vahingossa paiskaamaan 'jonkun tyypin' rannekellon melkein jokeen. Mutta mitäs uutta se on. Ei minulle paljon yleensä kertoilla.

Kiinnostaaks se sua vai. Käännyn poispäin kaiteesta ja kohautan hartioitani. Vilkaisen vähän toispuoleisesti Katiin.
"No.. mä luulin että me ainakin joskus oltiin ystäviä. Ja mulla on ollut hieman sellainen käsitys ystävyydestä että silloin kerrotaan asioita. Yleensä sitä silloin tietää edes jotain toisesta kuten sen miten helkkarissa se on yht äkkiä ilmestynyt ja miten se hilluu keskellä yötä siellä missä huvittaa kun sillä pitäisi sentään olla vanhemmat elossa edelleen. Mutta onhan se tietysti aikalailla liikaa vaadittu varmaan. Että kiinnostaako vai eikö kiinnosta, sitä on vähän vaikea määritellä kun en tiedä onko sillä mitään merkitystä että kerrotko siltikään vaikka kiinnostaisi."

_________________

nezabudka

Yhtäkkiä ilmatila on täynnä pöpinää. Samanlainen purkaus kuin silloin viimeksikin, enkä tälläkään kertaa tajua mistä kivenkolosta se repii kaikki nuo juttunsa. Ihan kuin jotain maljapuhetta pitäisi tai vuorisaarnaa. Sidistä tulee varmaan pappi. Ainakin jos se saa pidettyä äänensä normaalilla desibelitasolla alusta loppuun saakka niin kuin tällä kertaa näköjään saa. Ihan viehättävää. Tai sitten se voisi olla karjuva pappi.

Istun paikoillani ja tuijotan vastapäistä sillankaidetta kunnes poika sulkee suunsa.
Mutkan takaa ilmestyy mopo, joka ylittää sillan korviasärkevästi päristen.

Sen mentyä hyppään alas kaiteelta ja kumarrun poimimaan reppuni.
"No sä oot sit vissiin muuttanu mieles."
Marssin pyöräni luo ja nostan sen seisomaan.
"Kiitti et autoit ton kellon kaa."

_________________

Sinikuunlilja


Se on hiljaa, se on hiljaa ja sitten se sanoo taas jotain ihan tyhmää ja minun tekisi mieli läimäyttää sitä suoraan päin naamaa.
"Hitto sä olet välillä tyhmä", sanon sille sitten ja käännyn siihen päin kädet löyhästi puuskassa.
"Luuletko sä että mä olisin tullut tänne asti jos mä en enää pitäis sua mun ystävänä tai välittäis siitä mitä sulle kuuluu?" Tuijottaa napitan sitä.
"Annan vinkin: ei, en mä olis tullut."

Vedän kerran syvään henkeä, vähän kuin huokaisten.
"Välillä mä vaan mietin että oonko mä sulle mitään."

_________________

nezabudka

Sä huusit mulle.
Sen minä haluan sanoa. Juuri nyt minä haluan sanoa sen. Ja ihmetyn siitä niin paljon että jään seisomaan pyöräni tankoa pidellen. En minä yleensä halua sanoa mitään. Tai ainakaan se ei yleensä tunnu tällaiselta.
Avaan suuni, suljen sen. Joudun vetämään pari kertaa henkeä ennen kuin saan sen auki uudelleen.
"Mähän sanoin et sä oot sit vissiin muuttanu mieles."
Käännän pyörän ympäri takaisin menosuuntaan.
"Tuu mä saatan sut takas."
Ei ajatus noin ison ylämäen pyöräilemisestä sekään tunnu yleensä tällaiselta. Tuntuu että kylkiluuni saattaisivat vaikka räjähtää.
Sä huusit mulle ettet sä enää välitä.

_________________

Sinikuunlilja


Katson sitä hetken kummastuneena ja meinaan sanoa että mitä se nyt höpisee.
Sitten muistan jotain hyvin pitkän ajan päästä ja suljen suuni jonka olin aukaissut. Vaivaantuneesti hieraisen vasentä käsivartta oikealla kämmenellä ja katson vähän poispäin.
"Niin."
Minä olin vain niin vihainen silloin. Sen jälkeen olin huolissani vielä paljon pidempään.
Se vaikutti siltä ettei sitä kiinnosta.
Ehkä se välitti silloin kuitenkin.

Kat kääntää pyörän ja havahdun ajatuksistani.
"Joo." Ihan pikkiriikkinen hymyntapainen yritelmä nykäisee suupieliäni hetken ennen kuin katoaa tiehensä.
"Tuunks mä taas kyytiin vai kävelläänkö me?"

_________________

nezabudka

Ehkä se ei edes muista. Se oli vielä pienempi silloin. Pienet hölisee kaikkea eikä muista mitään. Ja Sid hölisee kaikkea ylipäätään, muttei koskaan mitään järkevää. Eikä kaikilla voi olla yhtä hyvä muisti kuin minulla.
Niin niin.

Pikkupoika.
"Kävellään tonne mäen päälle. Voit tulla sit siellä."
Heilautan repun paremmin selkään ja lähden menemään. Ciervon pyörä tikittää hiljaa ja herätyskello repussani tikittää lujaa.

_________________

Sinikuunlilja

Jokin epämääräinen hiljaisuuden harso tuntuu leijailevan jossain meidän lähellä. Ei sillä että me nyt usein mitään yltiöpuheliaita oltais kumpikaan.
Mutta vähän erilailla silti kuin yleensä.
"Okei." Katrina lähtee menemään ylös ja minä lähden kävelemään sen vanavedessä, kädet taas hupparin taskuissa.
Meillä taisi kyllä olla omituisin ystävyyssuhde-mikälie ikinä.
Mutta ei se minua haittaa kunhan ei tarvitse olla ihan yksin.

_________________

nezabudka

Tik-tik-tik-tik-tik-tik-tik ja tik. Tak. Tik. Tak. Tik. Tak.
Ciervon pyörästä ei kyllä tosiaan enää kuulu yhtä kamala ääni kuin ennen. Rämiseehän se ja kolisee epätasaisella, mutta ne kamalat kirskahdukset ja rääkäisyt ovat poissa.
"Mitä sä sit halusit tietää."

_________________

Sinikuunlilja

Se kysyy mitä halusin tietää ja kohotan kulmiani. Katson vähän aikaa sen selkää joka kulkee vähän edellä pyörän kanssa ja pieni hymähdys karkaa huuliltani.
"Mähän sanoin jo. Mitä sä teet täällä. Missä sä elät. Onks tapahtunut jotain."
Käsiä alkaa palelemaan vaikka ne on edelleen hupparin taskuissa.
Katselen asfalttia tennareiden edessä samalla kun kävelen.

_________________

nezabudka

Hymähdys. Juuri tuollainen hymähdys, joita Sid viljelee joka väliin ja joka asiaan. Ja vielä sanoi jo niin just.
Olen vähän aikaa hiljaa. Kuuntelen perässäni seuraavien tennarien tepsutusta tienpintaa vasten.
"Muistaksä sen talon jossa me käytiin sillon kun oltiin pieniä", sanon sitten. "Siis mä ja Katla käytiin. Mun mummo ja pappa asu siinä."
Olihan Sidkin käynyt siellä. Ei varmaan ikinä sisällä mutta siinä pihalla ainakin.
"Ne ei asu siinä enää mut se autotallin vintti on vielä samanlainen kun se oli sillonkin. Niin mä oon ollu nyt siellä. Siitä asti kun tulin tänne."
Puhun pyöräni tangolle. On varmaan sanomattakin selvää että Sid ei menisi selittämään näitä juttuja kenellekään. Olisi parempi olla.
"Ja vähän sitä sun tätä on tapahtunu joo."

_________________

Sinikuunlilja

"Mm", vastaan lyhyesti kun Kat sitten sanoo että muistanko sen talon kun me oltiin pieniä. Vilkaisen sitä ja sen niskaa josta kasvaa pitkiä vaaleita hiuksia.
Kohotan vähän kulmiani.
"Sä asut autotallin vintillä? Ittekses?"
No ei, kun Katla on siellä varmaan kanssa. Mieti nyt. Ne varmaan pitää siellä räiskyviä illalliskutsuja tanssivien hiirien kanssa ja Katla sanoo Katrinalle että tule ja mene milloin lystäät. Varmaan juu. Justiin niin.
Harppaan muutaman askelen niin että olen melkein pyörän vierellä.
Meinaan sanoa jotain mutten keksi mitään järkevää sanottavaa kuitenkaan. Avaan vain suuni Katiin vilkaisten ja suljen sen sitten ja jatkan taas eteenpäin tuijottelua.

_________________

nezabudka

"Nii."
Hyvinhän se upposi. Ei siinä sen monimutkaisempaa. Sid ilmestyy siihen rinnallekin sieltä takaa laahustamasta.
Irrotan toisen käden pyörän tangosta ja vilkaisen ja sekin vilkaisee ja naulaan katseeni takaisin pyöräni, tai siis Ciervon pyörän tik-tik-tikittävään eturenkaaseen ja otan Sidiä kädestä.

_________________

Sinikuunlilja

"Okei."
Ei kai siihen sen kummempaa tarvitse sanoa. Kunhan edes tiedän noin suunnilleen niin eiköhän se riitä nyt minulle. Eipä Katrinakaan taida kaikkia yksityiskohtia tietää oikeastaan siitä miksi minä asun pikkusiskoni kanssa vanhassa rivitaloasunnossa. Siitä se ei itse asiassa taida kai tietää mitään että minulla oli joskus pikkuvelikin.

Yllätyn vähän kun Kat ottaa minua kädestä. Vilkaisen vaitonaisesti siihen, hymyillen ihan pikkuisen.
Sitten tuijotan taas miten askelet hiljaa seuraavat toisiaan.

_________________

nezabudka

Tik-tik-tik-tik-tik-tik-tik-tik, tik. Tak. Tik. Tak. Tik ja pu-pum, pu-pum, pu-pum, pu-pum.
Se ei vedä kättä pois ainakaan. Hymyilikö se?
Mäen laki lähestyy hiljalleen eikä sen takaa näy mitään muuta kuin talojen katonharjoja ja pyörää on hankala taluttaa yhdellä kädellä ylämäkeen, mutta en päästä irti Sidin kädestä. En välttämättä osaisi vaikka yrittäisin kun tuntuu yhtäkkiä että olen jossain aivan muualla kuin täällä, missään täällä, missään mikä on ikinä ollut täällä.

_________________

Sinikuunlilja

Tuntuu tosi kummalliselta. Olo on silti jotenkin äkkiä hirveän helpottunut ja tuntuu että se jokin ajan muovaama kuilu olisi pienentynyt.
Itse asiassa äkkiä tässä pienessä hetkessä kaikki tuntuu helpommalta kuin pitkään aikaan.
En ole sentään kuitenkaan ihan niin yksin kuin aina joskus tuntuu. Hymy nykii uudelleen suupieliä mutta koetan pitää naaman peruslukemilla.

[tö-töks-töks-töks]

_________________

nezabudka

Ja sitten se alamäki avautuu siinä edessä ja se on pitkä ja jyrkkä ja asvaltti on tasaista ja sitä pitkin voisi vain mennä vielä kovempaa kuin tulomatkalla. Pysähdyn mäen päälle. Kämmenessä tuntuu lämpö ja hirveän kokonaisvaltainen kihelmöivä tunne.
"Haluuksä tulla kyytiin", kysyn Sidiltä jonnekin kauas eteenpäin katsellen.

_________________

Sinikuunlilja

Ja lopulta jonkin lyhyen ikuisuuden kuluttua me ollaan kuin ollaankin päästy mäen laelle. Jotenkin hätkähdän vähän kun Kat äkkiä kysyy haluanko tulla kyytiin ja vilkaisen sitä.
"Ihan sama mulle, voidaan me kävelläkin", sanon sille, "ei mulla ole mihinkään kiire."

_________________

nezabudka


Kannattaisihan meidän nyt pyöräillä. Tai siis minun. Pyörällä oltaisiin siellä viidessä minuutissa, kävellessä menisi paljon kauemmin. Mutta ei Sidillä ole mihinkään kiire eikä minullakaan. Enkä halua olla siellä viidessä minuutissa. En halua mennä takaisin.
"No mä tuun hakee tän pyörän sit", tipahtaa suustani ja nekin sanat tulevat jostain kaukaa. "Myöhemmin."
En myöskään halua päästää irti Sidin kädestä, mutta en muuten pysty taluttamaan pyörää tien sivuun pusikkoon. Kiinnitän sen vanhalla ketjulla pienen puun runkoon ja kompastun vähän juurakkoon kun rämmin takaisin tielle.
Ja sitten en yhtäkkiä tajua yhtään mitä olen tekemässä ja jään vain seisomaan ja tuijottamaan postilaatikkoa parin pihan päässä.

_________________

Sinikuunlilja

Nyökkään kun Katrina sanoo hakevansa pyörän myöhemmin. Minustakin tuntuu että nyt on kiva hetki kävellä.
Katson kun se päästää irti ja taluttaa pyörän pusikkoon. Tuijottelen kun se lukitsee sen ja ajatukset harhailee sinne tänne. Ja niin näyttää Katillakin kun se jää jotenkin ihan poissaolevana paikoilleen kunhan se tulee takaisin tielle.
Suupieleni nytkähtää vähän ja otan sitä uudelleen kädestä.

_________________

nezabudka

Katseeni hypähtää Sidiin kun se ottaa minua kädestä itse ja rintaani ja kaulaani leviää kihelmöivä, soljuva tunne, vähän niin kuin vesi joka virtaa väärään suuntaan ja menee jonnekin mihin sen ei pitäisi virrata. Olen yhtäkkiä hirveän tietoinen kaikista viidestä sormestani Sidin sormia vasten.
Puristan sen kättä vähäsen.

_________________

Sinikuunlilja

Onneksi se ottaa taas kädestä eikä vaikka työnnä sitä pois tai voisin tuntea itseni ehkä aika idiootiksi. Se puristaa vähän ja tuntuu kivalta kun voi pitkästä aikaa hymyilläkin. Kättä kihelmöi hassusti ja on jotenkin sellainen kumma tunne, vähän niinkuin jännittäisi. Niin että jotenkin kaikki menee liian lujaa ja silti hitaasti.
Kaikki tuntuu olevan jotenkin enemmän taas niinkuin silloin joskus.

_________________

nezabudka

Sid hymyilee. Sitten sen tummanruskeat silmät eivät pimeässä näytäkään enää niin synkiltä. Se osaa joskus kiskoa niihin niin synkän ilmeen, että on niin kuin ne eivät heijastaisi valoa ollenkaan vaikka niihin osoittaisi suoraan taskulampulla. Mutta nyt Sid hymyilee, ja se näyttää niin paljon enemmän itseltään kun se hymyilee, niin paljon enemmän että haluaisin vain seisoa ja katsoa ja että se näyttäisi sellaiselta aina.
Korvissani humisee, kun vedän Sidin mukaani ja lähden vähän huojuen kävelemään takaisinpäin.

_________________

Sinikuunlilja


Kat tuntuu katsovan paljon tarkemmin kuin se on katsonut pitkiin pitkiin aikoihin, niin että tulee tosi kummallinen tunne. No, katson sitä sitten takaisin, mutta kerrankin hymy sentään pysyy kasvoilla eikä lähde heti pois niinkuin yleensä.
Sitten Kat kiskaiseekin yllättäen meidät lähtemään ja lähden kiltisti sen vanavedessä. Niinkuin aina.

_________________

nezabudka

Mäki laskee ja mäki nousee ja on hankalaa sovittaa askeleet Sidin askeleisiin ja pelkään että käteni tuntuu nihkeältä, mutta en päästä irti Sidin kädestä kertaakaan.

Lopulta Sidin katu ja Sidin talo tulee näkyviin muiden katujen ja talojen takaa, vaikka voisin kävellä Sidin kanssa koko yön, ihan sama minne.

_________________

Sinikuunlilja


Ja äkkiä se on taas siinä. Tuijotan taloa ihan niinkuin en ikinä ennen olisi tajunnutkaan että se on siinä. Valot on ainakin edelleen pois muualta paitsi keittiöstä johon jätin sen tarkoituksella. Adelia varmaan nukkui edelleen.
Katson Katia vähän kummastuneena. Joko me muka tosissaan ollaan taas täällä.

_________________

nezabudka

Sisältä kajastava valo näyttää etäiseltä. Niin kuin se tulisi ihan toisesta paikasta, ja sinne voisi olla ihana mennä, mutta kun se on siellä toisessa paikassa.
Puristan Sidin kättä enkä haluaisi päästää sitä menemään sisälle.

_________________

Sinikuunlilja

Katrina tuntuu puristavan kättäni melkein kuin hengenhädässä. Tuijotan sitä ihan hämilläni.
Kotiovi tuntuu kamalan kaukaiselta.

_________________

nezabudka

Minun pitäisi sanoa Sidille, ettei minulla ole enää kännykkää. Ei ole ollut moneen kuukauteen. Että jos se on yrittänyt soittaa tai tekstata, en ole vastannut sen takia. Heitin sen puhelimen jokeen toisella puolella maata. Katson Sidiin ja pyörittelen niitä sanoja kielelläni, mutta ne tuntuvat irrallisilta, ne ovat tiellä. Nielaisen ne pois. Vedän henkeä ja nousen varpailleni pussatakseni.

_________________

Sinikuunlilja

Minusta tuntuu että me ollaan kamalan usein hiljaa. Ei se tosin minua haittaa. Niin kauan kun ei riidellä ja olla hiljaisia siksi että ollaan vihaisia.
Mietin pitäisikö sanoa jotain-

Sitten äkkiä tajuankin että se on minun huulillani ja hämmästyn kamalasti enemmän varmaan kuin ikinä koskaan ennen koska minä en ikinä ikinä ikinä opi tajuamaan sitä mutta en minä sentään ihan kaadu tai mitään sellaista mutta sydän hakkaa ylikierroksilla pahemmin kuin pahasti.
Voi jestas, se oli eka kerta kun joku pussasi mua.

_________________

nezabudka

Se on kummallisin ja kömpelöin tunne ikinä, eikä oikein sellainen kuin ajattelin. Ja nyt en sitten ajattele enää mitään, paitsi että täältä täytyy lähteä heti.
"Moikka", mumahdan ja saan juuri ja juuri pidettyä itseni lähtemästä juoksemaan. Tungen kädet taskuihini ja lähden kävelemään takaisin pyörälleni.

Katrina poistuu.

_________________

Sinikuunlilja

Ja äkkiä se lähtee ja tajuan kyllä oikein hyvin.
"Moikka", saan sanottua jotenkin kömpelön hämmentyneesti sen perään. Jään hetkeksi hämilläni paikalleni seisomaan, sitten kävelen hiljaa ulko-ovelle.

Sisällä istun keittiön pöydän ääressä varmaan aamuun asti ihan huomaamattani.
Minä en ikinä oppisi kyllä tajuamaan sitä.
Naiset, kuka niitä tajuaa.
Tai no niitä ehkä vielä mutta Katrinoita ei tajua yhtään kukaan, ei tasan todellakaan missään tapauksessa ikinä takuuvarmasti.
Tuijotan keittiön pöytää eikä ole edes aavistustakaan mitä kello on ennen kuin kuulen että siskon askeleet lähestyy keittiötä.

SID "poistuu".

[Kiitos! 8>]
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron