My liver may be fucked but my heart is honest.

Plaza on keskustan tunnetuin yökerho ja on erityisesti villimpää juhlintaa kaipaavien mieleen. Plazassa on paras tanssilattia mitä kaupungista löytyy, eikä baari jätä janoisia kuivin suin. Klubilla on usein myös sekä tunnettuja että tuntemattomampia artisteja esiintymässä.

Yökerhon alaikäraja on 19 vuotta. Henkilöllisyys sisäänkäynnillä on todistettava.

My liver may be fucked but my heart is honest.

ViestiKirjoittaja Synoi » 01 Huhti 2014, 19:52

[ Denis ja Sussu tänne näin~ ]

Musiikki oli liian isolla minkäänlaiselle normaaliäänellä käytävälle keskustelulle kuten tavallista, eikä ketään mainittavasti kiinnostunut kuten tavallista. Toisten naamoja ei myöskään hämärän ja värikkäiden valojen vaihtelussa erottanut erityisen tarkasti, baarimikkojen taidokas lasien käsittely näyttäytyi maagisena ja tunnelma oli ylipäätään katossa. Tanssilattialla tosin näkyi väliin jopa varsin irvokkaan kaoottisia esityksiä, johtuen luultavasti joko ihmisten humalatilasta tai tänään jokseenkin hardcore teknoon painottavasta musiikista. Joku vieraileva DJ ehkä, ei tämä nimittäin ainakaan ihan sitä Plazan tavanomaista musiikkitarjontaa ollut. Parin kappaleen välein erään pöydäksikin hyvin sopivan kaiteen ääressä seisoskeleva Wolverine oli tunnistavinaan rytmin tai sanat, mutta täyttä varmuutta ei parin kolmen olusen jälkeen oikeastaan ollut eikä oikeastaan sen syvällisempää kiinnostustakaan.
Ylipäätään tuoppinsa ääreen istunut nuorukainen näytti jotenkin tavallista enemmän syrjään vetäytyneeltä. Jokunen tuttu oli tullut vastaan niin että kai hänellä olisi ollut seuraa mikäli hän niin toivoisi, mutta jotenkin tanssilattia houkutteli tänään vieläkin vähemmän kuin vielä kuukausi takaperin.
Mustavalkoinen Angelina Jolie hänen hihattomassa t-paidassaan poltti tupakkaa ja samoin paidan omistaja harkitsi vakavasti tupakalle lähtöä saamatta kuitenkaan hilattua jalkaa toisen eteen.

Tänään hän oli herännyt puolen päivän jälkeen pitkästä aikaa ikävän humisevassa, tutisuttavassa krapulassa ja suoraan sanottuna hirvittävän huonolla omallatunnolla. Muistikuvia oli kotibileistä, ekstaasista, tarjotusta tequilashotista, kahdestakin, jonkun ehkä liian nuoren tytön suutelemisesta ja etenkin siitä ekstaasista.
Hän oli pärjäillyt lähes kuukauden ja sitten retkahtanut niin helposti, joutumatta edes miettimään vaihtoehtojaan. Ja nyt hänellä oli huono omatunto eikä krapulakaan varmasti olisi vielä edes ohi ilman tunnin sisään nautittuja olusia. Siitä oli aikaa, kun hän oli oikeasti pohtinut kriittisesti päihteiden käyttöään ja olisi mieluusti jättänyt miettimättä nytkin. Mutta eilinen oli karannut niin lapasesta, oli todellakin. Mitä jos se teini-ikäisen näköinen tyttö oli jäänyt jonnekin pyöräkatokseen pötköttämään ja kuollut tai raskaana tai vaikka kuvitellut hänestä jotain hienoa ja romanttissävytteistä? Eihän näitä aina voinut tietää. Ja kuinkahan nopeasti hän muuten saisi vasta ansaitsemansa palkan törsättyä? Hänen kotonaan ei ollut viime kuussakaan ollut nettiyhteyttä.

Joku voisikin kysyä mitä ihmettä Wolverine edes teki Plazassa, kun hänellä ei selvästikään ollut oikeanlaista mielentilaa minkäänlaiseen juhlimiseen. Totuus oli kuitenkin se, että hän oli tuntenut itsensä iltaan asti jotenkin niin eksyneeksi ja yksinäiseksi kahden päivän vapaata viettäessään, ettei ollut tiennyt mitä muutakaan tehdä. Averya ei ollut näkynyt eikä kuulunut vähään aikaan ja siinäpä ne vaihtoehdot alkoivat ollakin, mikäli seuraa kaipasi. Ja mitä muutakaan hän muka olisi sitten tehnyt? Jäänyt kotiinsa, helvetin sotkuiseen ja vaativalta tuntuvaan kotiinsa? Ja kyllä vain asuntokin voi olla vaativa, kaikki voi olla vaativaa ja heittää paheksuvia silmäyksiä kun velloi oikeanlaisessa olotilassa.
Äh. Eikö yksikään niistä hetki sitten ohikulkeneista tutuista tai tuntemattomista naamoista olisi voinut istua vaikka jutustelemaan tai jotain? Tai odottamaan että hän pääsisi vaikka sitten sosiaalisen paineen siivittämänä sopivaan nousuhumalaan? Ei niin välttämättä olisi käynyt odottamallakaan, mutta olisi kai joku voinut edes yrittää. Olisi kai joku voinut edes yrittää, koska ei hänen piristämiseensä olisi ehkä vaadittu kuin juttuseuraa, jolla ei tanssittanut.
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: My liver may be fucked but my heart is honest.

ViestiKirjoittaja Sussu » 06 Huhti 2014, 14:53

    Denis Lindgren

Vailla selkeää ajatusta kellonajasta huomaan tieni vieneen yökerho Plazan oville, jossa epäluuloiselta näyttävä portsari jo odottelee minua.
"Ryhdistäydy", murahdan hiljaa seurassani olevalle jätkälle, jota en oikeastaan edes tunne. Se oli vain tarttunut mukaan etkoilta, joilta loppujen lopuksi vain minä ja tämä ties missä pöllyissä oleva kaveri päätimme jatkaa peräti keskustaan ja Plazaan asti.
Portsari katselee meitä molempia arvioivasti, mutta toista kaveria huomattavasti minua pidempään. Eikä ihmekään, siihen malliin jätkän silmät seisoo päässä.
Minä kykenen pienestä humalatilasta huolimatta sentään esittämään selvää.

"Kai tämän vielä sisälle päästää. Mutta sulta mä haluan nähdä paperit", portsari rykäisee meitä aikansa katseltuaan. En oikein tiedä, olenko positiivisesti vai negatiivisesti yllättynyt - mutta yllättynyt ainakin. Siis siitä, että kaveri päästetään sisälle asti. Ja sinnehän se näyttää katoavankin, kun minä vasta kaivan paperit taskustani ja todistan olevani 19-vuotias.
"Hauskaa iltaa", portsari tokaisee varsin tylysti, ja niin minäkin pääsen livahtamaan sisälle.

Hetkeä myöhemmin löydän itseni tiskiltä. Sitä pöllyissä olevaa kaveria sen sijaan en löydä, vaikka katseeni kiertää jatkuvasti ihmismassassa. Hyvin nopeasti huoleni kuitenkin katoaa. Ajatukseni siirtyvät ihmisiin, joilla näyttää olevan hyvä fiilis. Se saa hymyn omillekin huulilleni.
Alkaa ihan naurattaa, kun katselee tanssilattian suuntaan. Itse en osaa sanoa oikein juuta enkä jaata musiikista, joka yökerhossa raikaa, mutta kaipa sitä kuuntelee.
Oluen tilattuani, sen saatuani ja maksettuani otan hörpyn ja jatkan katselua. Aloitan lasini tyhjentämisen tasaiseen tahtiin, ja huomaan hetkeä myöhemmin haluavani tupakkaa.

Kokeilen taskujani, joista ei löydy sitten mitään. Siis muuta kuin lompakko ja puhelin. Päätän lähteä surutta pummi-linjalle, ja tyhjennettyäni lähes ennätystahtiin olueni päätän aloittaa sopivan uhrin metsästämisen.
Tuskin onnistuisin pelästyttämään ketään ulkomuodollani. Näytän lähestulkoon siistiltä päällimmäiset hiukset taakse vedettynä, ylläni mustavalkoisella tiikerin kuvalla varustettu musta huppari sekä harmaat farkut ja jaloissani mustat Vansit. Enkä ole illan aikana edes koskenut mihinkään alkoholia vahvempaan, ihme kyllä.
Huomioni kiinnittyy minua mahdollisesti jonkin verran vanhempaan jätkään, joka ainakin näyttäisi suhteellisen selvältä ja vielä kaiken lisäksi olevan yksinään.
Tiedä sitten saisinko kenties jopa seuraa. Tuskin ainakaan turpaani noin pieneltä mieheltä... Joka tapauksessa astelen itsevarmana tämän luokse ja istahdan viereen. Toivottavasti se ei pelästy, vaikka joudunkin tulemaan aika lähelle saadakseni ääneni kuuluviin tässä melussa.

"Hei, ei olis yhtä tupakkaa heittää?" korotan ääntäni, mutta hymyilen aidon tuttavallisesti ja ruskeilla silmilläni katsekontaktia tavoitellen.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Re: My liver may be fucked but my heart is honest.

ViestiKirjoittaja Synoi » 14 Huhti 2014, 16:51

Wolverine pohdiskeli itsekseen edelleen apaattisia ja - mitä sitä kieltämään - luultavasti myös krapulaisia ajatuksiaan, kun hän erotti äkkiä silmäkulmastaan jonkun tipahtavan viereensä. Luontainen reaktio oli säpsähtää noin äkillistä tapausta, mutta katse kääntyi tulijaan vielä kohtuullisen rauhallisena ja kysyvänä. Kyllä, joku oli tosiaan istunut nimenomaan hänen viereensä eikä esimerkiksi saapunut seurueineen viereen jutustelemaan tai mitään sellaista. Ruskeat silmät tavoittelivat toisia samanlaisia ja nuori mies jopa hymyili pummatessaan tupakkaa.
"Hmm", Wolverine päätyi ensialkuun hymähtämään, vaikkei uskonutkaan toisen kuulevan äännähdystä baarin metelissä. Katse pyyhkäisi nopeasti saapuneen olemuksen päästä jalkoihin, mutta hän ei ollut arvostelevalla tuulella eikä arvosteluun taipuvainen ihminen. Sen sijaan mies tarkisti vielä kertaalleen, ettei varmasti ollut tavannut toista aiemmin. Tai ainakaan hänellä ei ollut muistikuvaa.

Vieraalta vaikutti ja mies nosti katseensa takaisin toisen kasvoihin, joihin tanssilattialta tuleva turkoosi valo heitti juuri sillä sekunnilla mielenkiintoisen efektin. Tosin merieläimeltä hänkin varmaan näytti sillä hetkellä.
"On. Tupakkaa löytyy. Mennään vaikka heti", mies korotti ääntään musiikin yli kumartuen lähemmäs. Vastaus olisi varmaan voinut olla vähemmän omituinen eikä ollut varmaa, että toinen välittäisi tupakkaseurasta, mutta toisaalta lyhyistä lauseista sai täällä paremmin selvää ja kaipa hänellä oli oikeutensa niin kauan kuin se oli hän, jolta pummattiin savuketta? Niinpä Wolverine kippasi loput tuoppinsa sisällöstä kurkkuunsa pelastaen sen samalla sopivasti lämpenemiseltä, hypähti alas jakkaralta ja suunnisti kohti pienelle terassille johtavaa matalaa parvea, johon kompastuessaan joku saattaisi joskus halkaista sopivasti päänsä. Oletus oli että seuraan ilmestynyt jätkä seuraisi, jos haluaisi tupakkansa.

Jostain syystä nuorukaisen päähän pälkähtää vasta ulkona kaksi olennaista asiaa: ensinnäkin hän oli unohtanut hupparinsa jakkaralle. Toisekseen hänhän oli kaivannut seuraa ja tässä saattaisi olla hänen tilaisuutensa. Wolverinen sisällä heräsi oikeastaan säälittäviin mittasuhteisiin kohoava into ja matkasta jäänyt huppari unohtui hyvin nopeasti. Nuorukainen kaivoi savukkeet farkkujen taskusta ja ojensi nuhjuise näköistä askia toista kohti ennen kuin tämä ehti kunnolla edes paikalle.
"Siinäpä olisi. Oletko kauankin joutunut pyörimään tupakanhimossasi tuolla?"
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: My liver may be fucked but my heart is honest.

ViestiKirjoittaja Sussu » 17 Kesä 2014, 16:59

Ensiksi tuo ahdistelemani pieni mies vain hymähtää, mittailee minua katseellaan. Se lienee ihan luontainen reaktio. Hän ei vaikuta juoneen niin paljoa, että kokisi kaikki tuntemattomatkin ystävikseen. Eikä hän myöskään suhtaudu minuun sillä tavalla, että haluaisi yrittää turpaan vetämistä.
Tupakkaa löytyy, mennään vaikka heti, kuulen hänen sitten sanovan. Voitonriemuinen mutta silti kovin vilpittömän iloinen virnistys leviää huulilleni. Hypähdän alas jakkaralta, jossa olen ehtinyt istua vain hetkisen. Tarkalleen ottaen sen verran, että hän on tutkinut minua tarpeeksi kauan katseellaan ja tyhjentänyt tuoppinsa.

Seuraan häntä kuin kuuliainen koira terassille. Seisahdun häntä vastapäätä ja jään vahtaamaan, kuinka toinen kaivaa farkkujensa taskuja ja ojentaa kovia kokeneen näköistä askia. Saan kuin saankin kaivettua sieltä savukkeen, jota en kuitenkaan ehdi asettaa huulieni väliin kuullessani miehen kysyvän minulta kysymyksen. Väkisinkin naurahdan hänen sanoilleen.
"Kiitos", sanon ihan ensiksi ennen kuin jatkan, "en kauan. Tai siis, saavuin ihan hetki sitten yhden ystävän tutun, tai siihen suuntaan olevan jätkän kanssa."
Pyöräytän vähän silmiäni.

"Ihme kun pääsi vielä baariin sisälle. En tiedä, mitä oli vetänyt. Mä olen muuten Denis. Ja sulla on varmaan tulta?"
Asetan tupakan odottamaan huulieni väliin. Ei lisäkysymyksiä tai mitään muutakaan. Hän varmaan kertoisi oman nimensä, jos kokisi sen tarpeelliseksi. Keskustelua voitaisiin minun puolestani jatkaa heti, kun saisin ensimmäiset savut keuhkoihini.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Re: My liver may be fucked but my heart is honest.

ViestiKirjoittaja Synoi » 14 Elo 2014, 21:11

[ Onkin sitten kestänyt oikein urakalla taas, pahoittelen... Jospa otan kuitenkin seuraavaksi itseäni niskasta kiinni Finchunkin suhteen. ]

Nuorukainen nyökytteli pidemmälle miehelle ymmärtävään sävyyn tämän kertoessa seurastaan, hämmästellen myös melko vilpittömän kuuloisena sitä miten tämä oli päässyt enää edes sisälle.
"Sitä sopii aina miettiä. Sitä miten tämä porukka pääsee tänne. Täytyy vetää kättä lippaan, hengittää nurkan takana hetki ja näyttää siltä, että on hyvin skarppina. Kokeiltu on, mutta on se silti käsittämätöntä", Wolverine rupatteli pitkäsanaisesti, edelleen jumiutuneena siihen ajatukseen että toisesta olisi saatava myöntyväistä seuraa täksi illaksi. Hän ei kestäisi istua yksin ja hukkua ahdistukseensa, hän ei kestäisi mennä kotiinsa, ei taatusti. Seinät kaatuivat päälle ja krapula sai hänet luulemaan asioita ja elämä oli hirveää ja hän oli hirveä. Sellaista se olisi tänään, jos hän jäisi yksin.

"Wolverine", mies tokaisi muistaessaan, että toinen oli myös esitellyt itsensä ja sytytti toisen tupakan. Sitten hän poimi huulillaan yhden savukkeen itselleen, sytyttäen senkin.
"No mutta, mitäs sinä täällä tänään sitten? Joidenkin mahtavian etkojen jälkeenkö päätitte lähteä keskustaan vai naisiako metsästämään vai...", nuorukainen arvuutteli virnistäen ja hetki sitten otetut henkoset pakenivat savuna yöilmaan hänen puhuessaan. Vastaus kysymykseen saattaisi osaltaan ratkaista sen, miten hänen kannatti toimia.
Krapulan kummitus, epämääräinen pahoinvointi kuitenkin heikensi hieman hänen sosiaalisia taitojaan juuri nyt ja taktisesti Wolverine muisti erään sivumaininnan toisen aikaisemmista puheista.

"Ja missä tämä mainitsemasi kaveri sitten on? Joka oli... vetänyt jotain. Vieläkö hänellä sitten on... jotain. Tiedäthän?", mies aloitti, keskeytellen ja hidastellen puheissaan. Samalla hän kuitenkin katsoi toista merkitsevästi silmiin ja hymyili tavalla, joka oli kaiketi tulkittavissa monellakin tapaa. Ei kai hän voisi suoraan kysyä viisi minuuttia sitten kohtaamaltaan nuorukaiselta oliko tämän ystävällä hallussaan laittomia päihteitä, eihän?
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09


Paluu Yökerho Plaza

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron