Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

Ydinkeskustassa sekä tie- että raideliikenteen solmukohdassa oleva matkakeskus palvelee niin kaupungin sisäisiä kuin sen ulkopuolelle suuntaavia tai sieltä saapuvia matkustajia. Matkakeskus toimii yhdistävänä linkkinä rautatielle, metrolle ja Snowfinchin linja-autoliikenteelle.

Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Varja » 23 Loka 2013, 21:50

[ Varja ja Jikita~ Paikkana Welldonin matkakeskus ]

Synoi | Kirk Wolverine

Kaunis keväinen ilma oli saanut useat ihmiset liikkeelle tänään ja ilahduttavan moni näytti itseasiassa siltä, ettei ollut menossa yksin kotiin televisiota katsomaan. Matkakeskuksessa oli paljon ihmisiä, sen ulkopuolella oli paljon ihmisiä ja bussia odotteleva Wolverine oli oikeastaan hyvin pettynyt itseensä sillä hänellä ei ehkä kaikesta huolimatta ollut voimia jäädä keskustaan sinne, missä ihmiset olivat.
Mies oli yksi niistä tylsämielisistä tyypeistä, jotka olivat matkalla töistä kotiin samalla, kun jotkut onnekkaat ja hyvän sään johdosta onnelliset tyypit jäivät ylläpitämään sosiaalista elämää ja sen sellaista. Päätä särki ja väsytti ja olo oli ylipäätään vähän turhan välinpitämätön, joten ehkäpä ensimmäinen bussi Fringesteriin olisi paras mahdollinen idea? Averyn luo hän ei kehtaisi mennä, koska vastoin kaikkia tapojaan he eivät olleet vielä sopineet viime viikkoista riitaansa. Se oli ilmeisesti rikkonut aiemman ennätyksen pituudellaan.

Wolverine nojaili katulampun kylkeen lähellä Fringesteriin päin suuntaavien bussien pysäkkiä ja totesi bussin olevan myöhässä. Matka kotiin tuntui tänään kuitenkin mahdottoman pitkältä eikä muutaman minuutin myöhästyminen ollut syy muuttaa tätä kantaa.
Hän oli ollut nyt viikon kuivilla eikä ollut uskoa itseään. Oli hän joskus ollut pidempäänkin ihan vapaasta, lujaksi psyykatusta tahdostaan, mutta tämä oli kyllä aika mieletöntä. Tuskainen olo oli edelleen tosiasia ja arkielämän pitäminen hyppysissä alkoi olla aika kaoottista, mutta sopihan sitä silti onnitella itseään?

____
Varja | Jikita Okeke

Oli surkea idea lähteä pientä lähikauppaa kauemmas. Aurinko sattuu silmiin ja tuntuu, että kaikki ovat saaneet virtapiikin lähteä ulos toilailemaan. Olin jo eksynyt kaupunkiin kahdesti, eivätkä ihmiset näyttäneet kovin avuliailta. Hymy oli herkässä, kunnes nostin katseeni heihin. Ehkä olen vain ihan liian kauhistuttava.
Painelen kohti oikeaa pysäkkiä niin hirmuvauhtia, että kengännauhakin aukeaa. Onneksi se on niin lyhyt, etten kompastu siihen. Tietysti se jää toisen tennarin alle ja kompuroin. Olen vähällä törmätä minua vain vähän lyhyempään poikaan, ja onnistun välttää törmäyksen vain tekemällä viimehetken piruettimaisen väistöliikkeen. Saatuani tasapainoni takaisin, alan tassutella pysäkillä kahdeksikkoa maata tuijotellen. Hermostuttaa. Liikaa ihmisiä kaikkialla.

Potkaisen maassa lojuvaa tölkkiä ärtyneenä ja vinkaisen, kun pelkään sen kolahtavan jonkun jalkoihin. Nipistän silmät kiinni hetkeksi, ja avatessani ne en ole varma osuiko se vai menikö ohitse. Kurkistan varoen toista varpaista ylöspäin - samperi, sama poika johon olin törmätä aikaisemmin.
"Anteeksi", mutisen oletettavasti kuultavan kovaa. Tietysti onnistun häiritsemään viattomia ohikulkijoita hirvittävän paljon. Räpellän kangaskassini hihnaa sormillani, jauhot painavat niin paljon. Jään seisoskelemaa toisen vierelle, kun siihen kerran päädyinkin. Olisi entistäkin nolompaa lompsia paikalta vielä kerran. Kun kotiinkin pitäisi päästä.

____
Synoi | Kirk Wolverine

Harhailevat ajatukset katkesivat, kun Wolverine erotti silmäkulmastaan nopeaa liikettä. Uteliaisuus olisi ollut jonain muuna päivänä ja toisessa ajassa suurin syy katseen kääntämiselle, mutta nyt ele oli lähinnä refleksinomainen väsymyksen vuoksi. Samalla tavalla automaattisesti hän ei olisi ehtinyt siirtymään pois päälle kompuroivan pojan tieltä, ellei tämä itse olisi suorittanut melko lahjakasta väistöliikettä.
Suupieli käännähti aavistuksen verran kohti hymyä ja toinen kulma kohosi kysyvästi. Mieli olisi tehnyt ehkä sanoakin jotain, mutta tuntematon tyyppi lampsi tiehensä niin nopeasti ettei sellaiseen ollut aikaa tai tarvetta. Niinpä Wolverine tyytyi naurahtamaan ja vetäytymään uudelleen lyhtypylvästä vasten.

Hetken päästä jokin kuitenkin kolahti vaimeasti hänen säärtään vasten ja vaikka kipu ei ollut kova, yllätys oli sitäkin suurempi.
”Mit..?”
Katse oli ollut jo muutenkin alaspäin luotu, joten metallinen tölkki rekisteröityi syylliseksi melko nopeasti. Hämmentyneenä ja nyt aidosti kiinnostuneena Wolverine nosti katseensa, eikä kohdannut mitään kovin pahantahtoista: sama lyhyen puoleinen, tumma poikanen joka äsken oli lennähtää hänen päälleen. Ja nyt tämä ainakin oli pelästyneen näköinen.
”Kompastuminen on vitsaus, mutta tölkkien potkiminen ihmisten päälle alkaa muistuttaa vandalismia. Mitä sinä oikein riehut?”, Wolverine älähti. Äänestä kuitenkin kuulsi enemmän huvittuneisuus kuin aito närkästys.

____
Varja | Jikita Okeke

Epäilykseni todistetaan tosiksi, kun poika äännähtää yllättyneenä. Puristan huulet yhteen ja vilkaisen vastakkaiseen suuntaan toivoen, ettei toinen tajuaisi sen olleen minä... Vaikka eipä paikalla taida oikein olla muitakaan mahdollisia syyllisiä.

Toinen paljastaa huomanneensa kompuroimiseni ja alkaa syyttää vandalismista. Viimeistään, kun hän kysyy syytä riehumiselleni, voisin vajota viemäristä alas ja jättää jauhot anteeksipyyntölahjaksi. Punastun rajusti ja painan päätä hartioiden väliin. Yritän olla huomaamaton, vaikka eihän sekään tietysti onnistu. Mikäpä onnistuisi...

"Anteeksi, ei pitänyt osua kehenkään", sanon hiljaisella äänellä, joka tottakai on niin kimeä että mietin hetken itsekin olinko se minä. Miten noloa. Hypistelen kangaskassin hihnaa ja vaihdan kättä, se painaa niin paljon. Tahdon laskea sen maahan, mutta en nopealla vilkaisulla löydä tarpeeksi puhtaannäköistä kohtaa asfaltilta. Mälsää.
"On vähän huono päivä", yritän vielä selitellä tekosiani. Vahinkoa siis. Vähän on vieläpä aika vähätelty sanamuoto. Kurja päivä.

____
Synoi | Kirk Wolverine

Nuorukainen vetäytyi hänen elämöintinsä seurauksena kuitenkin kilpikonnamaiseen tilaan pää hartioiden välissä ja olemus jokseenkin varpaillaan. Anteeksipyyntökin tuli hiljaisuudesta huolimatta niin vilpittömän kuuloisena, että Wolverinen oli pakko kohauttaa kulmiaan yllättyneesti. Että tällainen vandaali? Muistutti itseasiassa Evania ja hieman jopa Averya siinä määrin, että mies uskoi tietävänsä mitä tehdä seuraavaksi.
"Huono päivä näin hienolla ilmallako?", mies äännähti kysyvästi ja taikoi myötätuntoisen hymyn huulilleen siltä varalta, että pelästyneeltä metsäneläimeltä vaikuttava poikanen sattuisi vilkaisemaan häneen.
"Toisaalta, niin minullakin. Tölkkisi oli ensimmäinen tylsää arkea virkistävä asia, joten etköhän saa anteeksi", Wolverine naurahti sitten ja noudatti ujojen ihmisten kanssa hyväksi havaittua keinoa: kääntyi hieman pois päin ja jätti toisen näennäisesti rauhaan. Toistaiseksi siis.

Koska hän oli kuitenkin tosissaan sanoessaan arkeaan tylsäksi ja tällaista yllättävää ihmiskontaktia virkistäväksi, ei kielen kantoja voinut pitää rauhassa kovin pitkään.
"Mihin asti olet menossa? Sandsleyhin rannalle kenties, piristämään huonoa päivää?"

____
Varja | Jikita Okeke

"No kun ei tuo aurinko ainoastaan hyvää tee. Silmiin sattuu", mutisen melko hiljaa vastaukseksi. Helpottavaa kuulla, että saan anteeksi. Vaikka kai tuollaisen nyt tavallisestikin saa, pieni vahinko vain. Surkeana päivänä sekin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Vilkaisen ruskeisiin silmiin pikaisesti. Vähän vaikea arvioida ikää.

"Fringesteriin. Kotiin. Entäs itse? Eikö olisi loistava sää vaikka kävellä?" yritän sanoa järkevän ystävällisesti. Ääneni tosin kuulostaa niin aralta, että voisin itse tulkita sen epäkohteliaana. Ehkäpä muut ei lue minua yhtä kriittisesti kuin minä itse.
Pyörittelen kengän kärjellä vanhoja hiekoitushiekkoja pikkuruisiksi kasoiksi. Joku polkupyöräilijä varmaan lentäisi turvalleen niiden takia. Hetken päästä sotken kasat tasaisiksi, kun en halua aiheuttaa yhtäkään onnettomuutta enää. Tölkin potkaisu oli jo riittävän paha.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Synoi » 30 Maalis 2014, 21:00

Tumman pojan totinen vastaus sai Wolverinen naurahtamaan, muttei sanomaan mitään. Jos aurinko tuntui porottavan silmään niin se kaiketi porotti silmään, kuka hän oli sitä kieltämään? Toinen ei vaikuttanut ihmiseltä joka käytti aurinkolaseja ja tällaiseenkin kiistämättä on olemassa omat ihmistyyppinsä. Jotkut käyttivät aurinkolaseja jos oli pakko, jotkut käyttivät vaikkei olisikaan ja odottivat innoissaan aurinkoa ihan vain saadakseen syyn käyttää laseja päässään. Tai tässä oli ainakin Wolverinen teoria, johon hän ei kyllä muistanut yhtään esimerkkejä.
No, tämä poika ei kuitenkaan käyttänyt aurinkolaseja nyt, tuskipa ehkä muutenkaan. Niin että samapa niille aurinkolaseille sitten. Olisi kai sitä ajatusta riittänyt ties kuinka pitkälle ja siltoja ihan muihin aiheisiin olisi juuri tänään löytynyt hyvin paljon, mutta jospa nyt mietittäisiin oletettavasti olennaista. Hänellä ei kylläkään ollut mitään hajua siitä mikä tölkkejä potkivasta pojasta teki mitenkään olennaisen, mutta jos jutustelu oli kerran alkanut niin mikä häntä estäisi? Tai ketään muutakaan, kaikki vain tähän kiinnittämään huomionsa tähän ujoon ihmiseen joka ei varmaan halunnut tulla huomatuksi.

Vastaus toisen matkakohteesta sai vanhemman napsauttamaan sormiaan voitonriemuisesti ja osoittamaan reippaan eleensä päätteeksi toista etusormillaan.
"Fringesteriin vai? Noniin, menemme sitten oletettavasti samalla bussilla. En ajatellut kävellä, rehellisesti sanottuna tämä aurinko särkee minunkin päätäni", tämä naurahti ja katseli sitten tarkoin, millaiseksi toisen ilme ehkä muuttuisi. Voisihan olla, että piruparka olisi aivan kauhuissaan siitä ajatuksesta että hän änkeäisi tämän seuraan vaikka väkisin. Sitä ei kyllä tapahtuisi, ei tänään, ei hän päällepäin pirteästä olemuksestaan huolimatta oikeastaan jaksaisi ryhtyä mihinkään hätkähdyttävään. Mutta olisihan se silti hauskaa nähdä kuinka kamalan kauhistunut ilme toisen naamalle ilmestyisi mikäli tämä arvelisi hänen istuvan kylkeen kiinni ja alkavan juttusille.
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Varja » 05 Huhti 2014, 16:09

Pikkuhiljaa varpaat jatkaa soran pyörittelyä. Jos en potki sitä niin suuriksi kasoiksi ja jos teen niistä nätin rivin heti korokkeen viereen... Ei kai siitä voi haittaakaan olla. Pahasti. Pienimmät kivenmuruset kimaltaa ihan kivasti siinä isompien, tummanharmaiden alla ja seassa.

Hätkähdän äkillistä liikettä ja olen astahtamassa pois ulottuvilta, mutta refleksit kun eivät ole kovin nopeat niin tajuan lopettaa liikkeen kesken. Hymyilen vaisusti ja vilkaisen lyhyttä miestä kulmien alta. Pitäisi varmaan keksiä jotakin sanottavaa. Tai livahtaa kokonaan paikalta.
Nostan kuononi kohti kirkasta aurinkoa ja joudun siristämään silmiä.

"Vaikka ihan kiva, että se välillä paistaa", totean ääni vähäsen väristen. Jatkan pienten kekojen tekemistä ja keskitän niihin katseenikin. Jään miettimään sitä, että pitäisi toden totta ajatella useammin positiivisesti. Vaikka aurinko sattuukin silmiin ja päähän, aina pilvien lipuessa sen tielle varjo tuntuu paremmalta. Ja mitä pidemmästi se paistaa, sen paremmalta sen jälkeinen varjo ja hämäryys tuntuu. Pitäisi keskittyä siihen.
Vaihdan levottomasti kangaskassin toiseen käteen. Pian nostan sen kokonaan syliin, tuntuu että olkapäät lähtee sijoiltaan. Halailen kassin sisuksissa olevaa jauhopussia. Pitikin ostaa se.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Synoi » 07 Huhti 2014, 20:55

Poika ei ihan selvästi meinannut sanoa hänelle mitään, joko siksi ettei yksinkertaisesti oikein tiennyt mitä oikein sanoisi tai sitten ihan tietoisesti nielaisi ujouden puuskassaan kaikki mieleen tulleet lauseen pätkät. Rakenteli hiekkalinnoja ja vilkuili Wolverineen joku hassu hymy huulillaan. Useimmista tuollainen olisi turhauttavaa ja saisi antamaan periksi, kun taas hän ei monesti antanut näiden suhteen heti periksi syystä tai toisesta. Ehkäpä nuorukainen olikin niin kiltti ja mukava ja kaikkea, että halusi antaa sosiaalisesti älyttömille ihmisille mahdollisuuden koska ei kukaan muu sitä heille antaisi kuitenkaan? Tai sitten hän oli itsepäinen, utelias ja pienesti nautti härnäämisestä.
Tänään hän ei kuitenkaan tuntenut itseään itsepäiseksi eikä uteliaaksi eikä härnääväksi, vaan näki itsensä paljon mieluummin sellaisena kilttinä mahdollisuuden antajana. Tällaiseen apaattiseen oloon ja päänsärkyyn tarvitsi sellaista, ihan itsekin siis.

"Niin kai se on, riippunee kai vähän päivästä. Tänään ymmärrän miksi väität että silmiin sattuu", Wolverine myhäili, kaivoi sitten nuhjuisen puhelimen taskustaan ja vilkaisi kelloa sen näytöltä.
"Bussi on myöhässä. Onko se useinkin?", mies sitten yritti jutustella oikein mukavaan rupattelevaan sävyyn. Kännykkää taskuun palauttaessaan hän veti samalla esiin tupakka-askin ja sytyttimen, asetti savukkeen huulilleen ja sytytti. Kaipa hän ehtisi, ennen kulkuvälineen saapumista.
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Varja » 04 Touko 2014, 18:48

Toinen höpöttelee vieläkin. Ihan kiva kuunnella. Eikä tuo vaikuta ollenkaan pelottavalta. Tai ainakaan kovin paljoa. Mutta sitten minun pitäisi osata vastata kysymykseen bussista.
"En minä oikein tiedä... Aika usein, kai. Käyn tosin aika harvoin näin kaukana kotoa. Ehkä minulla on vain huono tuuri bussien kanssa", sepustan vahingossa pidemmästi kuin oli tarkoitus. Kohautan kuitenkin sanojen päätteeksi vielä olkiakin tehostamaan sanomaani.

Yllätän itseni pää kallellaan katselemassa, kun mies sytyttää tupakkansa. Olen aina miettinyt miten se toimii. Että miten tupakan päähän tulee vain pieni punainen hiiltyvä osa, eikä kokonaista liekkiä. Se on kummallista.
Littaan taas tekemäni keot ja kuikuilen bussin tulosuuntaan.
"Kai se jo kohta saapuu."
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Synoi » 03 Kesä 2014, 10:22

Tupakkaa sytytellessään Wolverine pohti kyllä, miksi hän oikeastaan oli alkanut jutustelemaan pojalle. Tai no, tämä oli potkaissut häntä tölkillä ja kompuroinut hänen niskaansa niin että kaipa siinä jossain vaiheessa jokainen sanoisi jotain. Mutta miksi hän jatkoi juttua? Näinhän oli oikeastaan käynyt Evaninkin kanssa. Tämä oli tullut juttelemaan, mutta tuskin olisi jäänyt juttusille jos hän olisi vain vastannut kysymykseen ja ollut hiljaa. Mahtoiko hänellä olla joku mystinen tarve häiriköidä tuttavallisuudellaan juuri niitä, jotka vähiten huomiota kaipasivat? Ehkä hän oli jopa jonkin sortin supersankari ja miehisen suojeluvietin ruumiillistuma pyrkiessään aina tällaisten ujojen villasukkien seuraan selittämään omiaan.

Wolverine virnisti ajatukselle ja vastasi hieman puolihuolimattomasti tumman pojan pohdintaan siitä, kuinka pian bussi saapuisi - eli tämän mukaan melko pian.
"Toivottavasti ei liian pian että ehdin polttaa tämän."
Kommentti ei välttämättä tuntunut ihan loogiselta, kun hän oli ihan vasta äsken pohtinut sitä miksi bussi on myöhässä, mutta sillä hetkellä nuori mies oli niin keskittynyt pohdiskelemaan tyytyväisenä omaa supersankariuttaan ettei ehtinyt huomioida tuollaista.

Sen hetken mitä hän oli hiljaa, ehtikin kadunkulmasta kuulua lupaava sihahdus ja henkilöautoa suuremman moottorin murinaa. Bussi kaartoi kadulle ja kohti pysäkkiä, seisahtuen melko tarkalleen heidän eteensä. Wolverine heitti kuitenkin arvion, jonka mukaan poika tuskin olisi ryntäämässä ensimmäisenä bussiin ihmisten editse ja jäi itse kaikessa rauhassa vetämään viimeiset pitkät henkoset tupakastaan ja tumppaamaan sitä.
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Varja » 19 Syys 2014, 14:43

/Oho, apua! Oon luullu postanneeni tämän vastauksen jo pari kuukautta sitten. x__X SOrisori!!/

Vilkaisen toista hämilläni. Olenko se vain minä, vai eikö tuo osaa päättää haluaisiko bussin saapuvan hetinyt vai vasta savukkeen jälkeen? Vai toivooko se jotain Täydellistä välivaihetta? Kaiketi niin. Tuhahdan itsekseni, nenään meni pölyä.
Bussin tuttu tuhina saa katseen kääntymään sinne, mihin kaikkien muidenkin.
En koskaan uskaltaisi ajaa bussia ja kuljettaa hirvittävää määrää ihmisiä pitkin ruuhkaisia katuja. Astahdan hivenen taaksepäin kun pysäkin porukka alkaa parveilla huolimattomana laumana kohti ovea. Tätä osaa bussimatkoista vihaan eniten. Pitää jonottaa, odottaa, astua askelma ylös, toivoa ettei kaadu, piipata kortti, paitsi jos mokaa ja sitten pitää pyydellä anteeksi ja pitää koko jonoa paikallaan, ja sitten vielä etsiä sopiva paikka bussista. Hermostus purkautuu syvällä huokauksella.

Siksi onkin kivointa, tai vähiten inhottavaa, nousta autoon viimeisenä. Sitä paitsi jos se jättäisi, voisin aina odottaa seuraavaa. Lasken kangaskassini sylistä roikkumaan takaisin käden jatkoksi. Vilkaisen lyhyttä miestä, jolla ei ilmeisesti hänelläkään ole kiirus kulkuneuvoon.
"Mene vain ensin", sanon hiljaa viitaten kohti ovea. Menisi ensin, niin saisin munia viimeisenä rauhassa.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Synoi » 01 Loka 2014, 21:56

[ Eipä mitään, olen itse ollut Snowfinchin suhteen viime kuukausina niin vetämätön että ei tuosta vahingollista kärsimättömyyttä aiheutunut :D ]

Wolverine seurasi tupakointinsa lomassa, kuinka poika teki juuri niin kuin hän oli arvellutkin ja virnisteli itsekseen, tyytyväisenä tästä ilmiömäisestä intovertteihin kohdistuvasta tuntemuksestaan. Tai sitten toinen vain todellakin oli vähän kuin nuorempi versio Averysta, joka olisi joutunut pienen paniikin valtaan mikäli väkijoukko olisi yrittänyt sulloa tätä väkisin bussin ovista sisään. Jos kolikot olisivat tippuneet, hanskoja ei kerrassaan voisi ottaa pois käsistä niiden poimimisen ajaksi ja kun he lopulta olisivat istuutuneet alas, olisi Avery näyttänyt siltä kuin olisi ollut viittä vailla purskahtamassa itkuun. Tietenkään tämä ei olisi sitä tehnyt, koska ei edes nauranut ääneen julkisella paikalla eikä juuri muutenkaan, mutta sellaiselta tämä olisi näyttänyt.
No, ehkä poika ei olisi niin pelästynyt tapaus ja hyvä niin. Mutta bussiin nousemisesta Wolverine oli ollut oikeassa ja jaksaisi herkutella tällä aina silloin, kun joku tulisi väittämään hänelle että hän ei yhtään ollut kiinnostunut ympärillään olevien ihmisten tunteista tai ajatuksista. Kuinka hän olisi voinut arvata toisesta jotain tällaista, jos ei olisi koskaan välittänyt mistään, mitä?

Tupakka oli tumpattu, ihmiset tunkeneet itsensä kutakuinkin sisätiloihin ja seuraavaksi nuorempi viittoi häntä astumaan bussiin ensin. Nuori mies kohautti olkiaan hymyillen lauhkeasti ja asteli ehkä hieman tavallista hitaammin bussin ovelle, siitä sisään.
"Aurinkoista päivää!", mies toivotti reippaasti bussikuskille ja kaiveli laihan ja risaisen puoleista lompakkoaan esille jostain taskun perukoilta. Tämän olisi tietysti voinut hoitaa jo bussin saapuessa, mutta kuka perkele näitäkin kaikkia "olisi pitänyt"-tilanteita huomaisi koko ajan elämässään tarkkailla?
Hetken kuluttua Wolverine ojensi setelin kuskille, katseli haikeana sen menoa ja tunki nopeasti sekä lipun, että takaisin saamansa vaihtorahat samaan taskuun.

Paikkoja oli melko vähänlaisesti ja niinpä Wolverine istahti nopeasti bussin etupäässä olevalle käytäväpaikalle. Siinä hän taas muisti perässään seuranneen pojan ja siirtyi oitis ikkunapaikalle suoraan sanottuna toivoen, että saisi seuraa vielä kotimatkan ajaksi - eihän hän nyt ihan vielä voisi olla valmis tämän Evania ja Averya muistuttavan poikasen kanssa.
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09

Re: Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla.

ViestiKirjoittaja Varja » 04 Marras 2014, 07:09

Seuraan ihmisten nousua bussiin. Suurinosa näyttää kyllästyneiltä ja kiireisiltä. Taikka molemmilta. Ärtyneiltä kaupunkilaisilta, jotka joutuivat odottamaan muutaman minuutin myöhästynyttä autoa. Voi kun ne ymmärtäväisivät olla tyytyväisiä siihen, että se ylipäätään tuli... Eikä edes sada. Ehdin kivasti tonkia matkakortin taskusta, kun toisella kestää maksun kanssa. Haluaisin hirvittävästi laskea kassin bussin törkyiselle lattialle, mutten onneksi saa tilaisuutta ennen kuin on jo vuoroni.
Tervehdin kuskia taas niin hiljaa, että tuskin hänkään sitä kuulee. Laite piippaa pienellä viiveellä ja ehdin tietysti saada minimaalisen sydänkohtauksen. Sen suuremmitta ongelmitta pääsen kuitenkin etsimään itselleni sopivaa istumapaikkaa.

...jotka kaikki ovat varattuja. Tykkäisin istua lähelle ovia ja aina ikkunapaikalle. Mutta kaikki ne paikat on jo käytössä. Panikoiden haravoin edes siedettävää istuinta itselleni. Bussi nytkähtää juuri liikkeelle, kun bongaan pysäkillä maleksineen ruskeasilmäisen. Kaksi hätäistä askelta, kummallinen pyrähdyksen ja piruetin sekoitus ja pyrstö on penkissä.
Ongin kassin syliin, ettei tarvitse roikottaa sitä enää yhtään kauemmin. Vauhko ilme naamalla ei ota laantuakseen ja sydänkin hakkaa. Kaivelen kassista pienemmän pussukan, johon tungen kortin, ja jonka pudotan takaisin sen kirotun jauhopussin viereen.

"Et ikinä sanonut mihin olet matkalla. Sen tarkemmin", mutisen kuin syyksi istua toisen viereen. Tuijotan bussin lattiaa. Siellä kierii muutama soranjyvänen. Toinkohan minä ne sisälle.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08


Paluu Welldonin matkakeskus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron