Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodessa

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 20:30

Matkamme takaisin talolle taittui yllättävän nopeasti, mutta selkäni oli silti hiestä märkä kuusen kantamisesta ja Kotka vaikutti aivan valmiilta kävelemään suoraan karsinaan ja pysyttelemään siellä ehkä loppuviikon. Päästin takanamme tulevat omituiset kulkijat sisään portista ennen kuin suljin ne perässämme ja iskin kuusen hankeen portin vierellä. Huokaisin syvään ja ori pärskähti lempeästi vieressäni.

Kävelin tallin ovelle Kotka edelleen lauhkeasti perässäni seuraten ja vihelsin käskevästi lampaille, jotka olivat selkeästi olleet hämillään poissaolostani. Ne nimittäin lähtivät laukkaamaan minua kohti talon luota ja sujahdin äkkiä sisään avonaisesta ovesta ja siitä suoraan karsinaan Kotkan kanssa ennen lampaiden villiä mellastusta ja mäkätystä.

Kun pöly oli vihdoin laskeutunut ruokin hevosen nopeasti ja kurkistin sitten tallin ovesta nähdäkseni, oliko Ana päästänyt jo Fazunin irti vai liiskaantunut sen kanssa muiden elukoiden jalkoihin. Sehän tästä iloisesta illasta vielä puuttuisikin.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 20:48

Karkulainen vaikuttaa alkumatkasta hieman levottomalta ja ehkä hieman siltä että uusi karkausyritys olisi hauska idea. Selviämme kuitenkin kunnialla pihaan asti ja siihen mennessä Fazunkin tuntuu jo olevan sen verran uuvuksissa reissustaan ja tempomisestaan että tuskin tekisi moista temppua uudestaan.
Irwin sulkee portit perästämme, lähtien sitten kuin jokin eläinkuiskaaja keräämään sekalaista laumaansa talliin. Päästän mustan lampaan otteestani varsin nopeasti kun lammaslauma rymistää vierestäni Irwinin perään. Hieman pöllämystynyt karkulainen liittyy äkkiä joukon jatkoksi ja minä löntystän pahimman pölyn laannuttua hiljalleen perästä tallin ovelle, sauhutellen rauhassa matkalla.
"Voi kai sitä aatonaaton näinkin viettää", hymähdän huvittuneesti tallin ovelta samalla kun katseeni kulkee pitkin tiluksia hämärässä illassa.
"Ensi kerralla taidan hankkia kuusen vähän aikaisemmin", tuumaan vielä.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 20:53

"Äläpä muuta sano", totesin miehelle, kun olin tarkistanut kahteen kertaan pihalta, ettei yksikään lammas ollut enää ulkona. "Yleensä leivon piparit vähän aiemmin, mutta nyt meni tiukille."
Suoraan sanottuna olin unohtanut koko asian, koska en liiemmin välittänyt kekseistä ylipäätään, mutta kai leipominen sitten vain oli jonkinlainen perinne.

Kävin vielä tallissa Anan polttaessa tupakkaansa tarkistamassa vesiautomaatit sekä lykkäämässä ruokaa elikoille. Fazun murjotti nurkassa väsyneen näköisenä ja irvistin sille vähän ennen kuin suljin säpet tiukasti. Laitoin tallin oven kiinni perässäni ja viittasin Anan mukaani.
"Saatkin sitten koristella kuuseni", totesin miehelle, koska no, minulla oli olohuoneessani kuusi ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Ja Anan oma makasi tällä hetkellä portinpielessä.

Avasin ulko-oven, jätin kengät ja takin eteiseen ja kävelin sisälle sen kummemmin vilkuilematta seurasiko mies perässäni.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 21:16

Mies puhuu piparien leipomisesta ja virnistän.
"Leipomaan olit ryhtymässä?" kysäisen. Milloinkohan olin itse viimeksi leiponut pipareita.. varmaan kotona joskus. Nykyään ostin vain valmiita kaupasta, en ollut mikään varsinainen keittiöihme.

Irwin käy vielä tallissa tekemässä iltatoimia ja minä vain hengittelen rauhassa pakkasilmaa syöpäkääryleeni läpi. Kun olen jo saanut poltettua savukkeeni, mies tulee tallista ja viittoo minut mukaansa puhuen samalla kuusen koristelusta.
"Jes", vastaan huvittuneesti mutta hyvilläni.
"Odotan innolla millaisia koristeita sulta löytyy", jatkan sitten. Viikinkikypärä tai Thorin vasara kuusen latvaan?
Vilkaisen portinpielessä nököttävän kuuseni puoleen ennen kuin astelen Irwinin perästä kuistin kautta sisälle. Kopistelen hieman lumia maihareistani eteiseen ja alan sitten avata nauhoja. Housunlahkeeni olivat iloisen märät hangessa rämpimisestä mutta onneksi villasukat maihareiden sisällä sentään olivat säilyneet kuivana. Liekö olikin ensimmäinen kerta tänä talvena kun olin kuta kuinkin pukeutunut säädyllisesti keliin nähden.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 21:22

"Taikina odottaa vain paistamista", vastasin ja kävin kylpyhuoneen puolella harjaamassa hiukseni ja vetämässä ne takaisin nutturalle. Pesin myös käteni kunnolla ja katselin hetken väsynyttä naamaani peilistä. Eiköhän se hyvällä oluella korjaantuisi, vaikka seuraa nyt olikin.

Palasin takaisin miehen luokse ja katselin arvioivasti ympärilleni.
"Koristeet ovat kuusen vieressä laatikossa. Mikäli haluat oluen, ota jääkaapista", kerroin hetken kuluttua ja vilkaisin Anaa miettien, mitä se oikein taas teki talossani. Me törmäsimme mitä kummallisimmissa olosuhteissa.

"Käyn vaihtamassa jotain väljempää ylle", totesin viitaten nahkavahvisteisiin reisitaskuhousuihini. Halusin myös vaihtaa paitani, kuusen raahaaminen oli käynyt jo melkein työstä. Kiipesin yläkertaan katsomatta taakseni, uskoin, että mies osaisi asettua taloksi.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Joulu 2017, 20:29

Irwin tokaisee taikinan odottavan paistamista ja häviää sitten ilmeisestikin siistimään itseään. Minä saan juuri potkittua lumiset kenkäni jalasta. Olen riisumassa takkia päältäni kun Irwin palaa eteiseen ja kertoo että koristeet ovat kuusen vieressä ja jääkaapissa on olutta. Virnistän.
"Hyvä palvelu täällä", tokaisen ja laitan takin tällä kertaa jopa naulakkoon, toisin kuin viimeksi kun se unohtui pyörimään tavaroideni kanssa pitkin miehen kämppää.

Puistelen lunta sekaisesta tukkapehkostani ja katselen ympärilleni. Irwin on häipynyt yläkertaan, minä taasen hetken mietinnän jälkeen nostan reppuni keittiöön tuolille. Avaan vetoketjun ja katson laukun sisältöä. Pullo kirkasta viinaa, kirves, saha, sekä purkillinen glögiä jos viina yksistään olisi ruvennut tympimään. Sekä yleistä muuta sälää jonka olin ajatellut että saattaa olla tai olla olematta tarpeellista. Nostan viinapullon ja glögin repusta pöydälle, suljen repun ja menen jääkapille.
Irwinillä taisi olla ihan hyvä maku oluiden suhteen, näytti fiinimmälle kuin kaupan halvimmat oluet joita joskus minulla tarttui mukaan. Sihautan yhden tölkin auki ja lähden sitten kipittelemään villasukat jalassani ja olut kädessäni olohuoneen suuntaan.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Joulu 2017, 20:34

Vedin paidan päältäni makuuhuoneessani, vilkaisin puhelintani, vastasin yhteen sähköpostiin ja katsahdin sitten itseäni peilistä. Tatuointi rinnassani oli parantunut hyvin ja katselin sitä arvostavasti ennen kuin vedin puhtaan mustan t-paidan päälleni kaapista. Se oli ehkä vähän tiukka hauiksista, mutta ei auttanut valittaa. Se oli uusimpiani eikä ollut vielä kerennyt venyä tarpeeksi.

Kävelin takaisin alakertaan, vein paitani likapyykkikoriin ja katsahdin sitten olohuoneen suuntaan. Ana oli ilmeisesti jo taapertanut sinne, joten minä aloin kasata leivontatarvikkeita pöydälle, laitoin uunin päälle ja otin sitten kaapista yhden oluttuopin. Kaadoin siihen puoli litraa tummaa olutta ja maistoin. Laskin lasin kädestäni pöydälle tyytyväisesti huokaisten ja menin sitten olohuoneeseen.

Minulla oli mustaa, valkoista ja tummansinistä koristenauhaa ja jonkin verran erivärisiä palloja sekä muutama erikoisempi esine, kuten Kaaren vuolema pieni kuksa, joka roikkui kahvastaan punaisessa nauhassa. Latvatähteä en omistanut enkä varmasti tulisi omistamaankaan. Vedin kädet puuskaan rinnalleni ja seurasin Anan tekemisiä huvittuneen oloisena.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Joulu 2017, 20:46

Lasken oluttölkin kädestäni läheiselle pöydälle ja katson kuusta. Oli sillä ainakin kokoa. Ja minusta kun omani oli ollut jo suuri. Ainakin kun sen meinasi sijoittaa kerrostalokämppään raahattuaan sitä parikymmentä kilsaa jalkapatikassa.
Tongin hieman koristelaatikkoa. Höh, ei outoja viikinkitarvikkeita. Kuksa kylläkin.
Nousen takaisin seisomaan, otan suuren hörpyn huurteisesta ja nostan sitten laatikosta käsiini pitkän valkoisen koristenauhan. Miten helkkarissa saisin sen koko kuusen ympäri kun se oli noin korkealla... Vilkaisen ympärilleni, siirrän huomaamaani tuolia hieman lähemmäs kuusta ja nousen tuolille. Sillä yllän aloittamaan nauhan ripustamisen kuusen latvuksesta.

Irwin ilmestyy olohuoneeseen kun olen asettelemassa nauhaa paikalleen.
"Jättiläismäinen kuusi sulla", tokaisen huvittuneesti.
"Onneksi en sentään ole ihan kääpiö tai en yltäisi tuolillakaan koristelemaan tätä hirmua", tuhahdan.
"Omasta metsästä kaadettu, oletan?"
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Joulu 2017, 20:52

Kun Ana kommentoi kuuseni kokoa, tuhahdin huvittuneena. "No mitäpä muuta minä tällä olohuoneella tekisin, jos en jättikokoista kuusta sinne raahaisi. Enkä yleensä varastele kuusia, toisin kuin jotkut tuntemani."
Katselin, kun mies keikkui tuolilla epätoivoisen näköisenä yrittäen saada koristenauhaa paikalleen. Pudistelin päätäni, mutta en siirtynyt auttamaan miestä, vaan katselin tätä edelleen harkiten. Lopulta jätin miehen itsekseen ja kävelin takaisin keittiöön juoden tuopistani muutaman kulauksen.

Kaivoin alakaapista päälleni tumman kokinessun, joka suojasi vain vyötäröltä alaspäin. En sentään omistanut mitään missä oli pitsiä tai poroja tai muuta kammottavaa. Levitin vehnäjauhoja pöydälle, otin toiseen päähän pöytää ja laitoin niihin leivinpaperit. Leikkasin taikinasta sopivan kokoisen möykyn, jonka asetin pöydälle ja lähdin sitten haeskelemaan kaulintani. Se oli joka vuosi samalla tavalla hukassa, koska ei sitä oikein koskaan muulloin tarvinnut.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Joulu 2017, 21:08

Kun Irwin toteaa ettei varastele kuusia kuten jotkut, hymähdän huvittuneesti.
"Kun ei ole omia metsiä niin ne joulukuuset tulee tyyriiksi kaupungista ostettaessa", tokaisen sitten. Hirveitä kiskurihintoja huonoistakin kuusista, ihan järkyttävää.
Mies häviää ilmeisestikin takaisin keittiöön juuri kun olen saanut nauhan ripustetuksi. Hörppään palkaksi itselleni suuren siemauksen oluesta. Sen jälkeen alan asettelemaan erivärisiä palloja ja muita koristeita paikoilleen.

Tovin kuluttua vilkaisen kuusta. Ihan hyvä lopputulos minun mielestäni, koristeet sopivin välein ja sopivan verran, ei kuitenkaan yliampuvasti. Vilkaisen vähän muuten olohuonetta. Joulukoristelu rajoittui lähinnä kuuseen, se oli vähän surku. Virnistän itsekseni ja kaivelen laatikkoa. Kaikilla oli joululaatikkojen pohjilla aina jotain vanhoja kartonkeja tai joulukortteja.
Koska minulta löytyy taskuista kaikki mahdollinen, kaivan pienen esiinvedettävän paperiveitsen housujeni taskusta löydettyäni laatikon pohjalta hieman punaista kartonkia. Askartelen hieman, roskat jätän julmasti joululaatikon pohjille.
Mikä upea tonttu-ukko. Kaivan toisesta taskustani mustan tussin ja piirrän sille naaman. Teen vielä muutaman yhtä ruman tonttukuvan, mielessäni käy myös että tekisin muutaman hieman irstaamman tontun ja niin teen muutaman alastoman tyttö- ja poikatontun ja asettelen niitä käsi käsissä sekalaisiin pareihin. Ihan kamalan näköisiä vaikka itse sanonkin. Olen minä oikea taiteellinen lahjakkuus. Kaivan taskuistani teippiä - reisitaskuhousujen etu oli se että tungin niihin tosiaankin mitä moninaisempia mahdollisesti hyödyllisiä pieniä esineitä. Liimaan teippiä kuvien takapuolelle ja käyn sitten teippaamassa rumia tonttuja olohuoneen ikkunoihin, lipaston oviin sekä hyllyihin. Hymähdän itsetyytyväisenä, hörppään oluesta ja lähden sitten kävelemään villasukat hiljaa lattiaa vasten kahisten keittiöön.

"Joko täällä on leipominen täydessä vauhdissa?" kysäisen keittiöön päästessäni. Irwin on pöydän äärellä essu päällään, joskin olen hieman pettynyt kuinka asiallinen se on. Mies tarvitsisi ehdottomasti jonkun säädyttömän tai typerän näköisen essun, toisaalta olihan hän silti moiseksi jättiläiseksi varsin herttaisen näköinen moinen päällään.
"Tarviitko apuja?" kysäisen sitten ja asetun pöydän äärelle. Vilkaisen viinapulloani pöydän nurkalla.
"Tota saa sitten ottaa jos maistuu. Kerta en joutunut sen voimilla raahaamaan kuusta kotia."
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Joulu 2017, 21:14

Ana oli epäilyttävän hiljaa olohuoneessa, mutta yritin olla kohtelematta miestä kuin neljä vuotiasta. Löysin kaulimeni viimein yhden korkean kaapin perältä ja mietin hiljaa ääneen miksi olin sen sinne tunkenut, mutta toisaalta, mitäpä tuota ihmettelemään. Olin perinteisesti yleensä hieman humalassa leipoessani pipareita, joten ei nyt sikäli ollut ihmekään, että jahtasin kaulinta joka vuosi ympäri kyliä.

Olin juuri saanut kaulittua sopivan kokoisen taikinanpalan ja nostelin pääasiassa eläin- ja muumiaiheisia piparimuottejani pöydälle, kun Ana saapui keittiöön. Join tuopistani, joka oli hiljalleen vajunut tekemiseni myötä ja kuuntelin miestä puolella korvalla.
"Voit alkaa painella, mikäli haluat", vastasin ja testasin ensimmäisenä itse taikinaa nuuskamuikkusmuotilla. Taikina käyttäytyi sen verran hyvin, että join loput oluestani ennen kuin nappasin pöydältä kuusen muotoisen piparkakkumuotin.

Paineltuani muutaman muodon harkitsin vakaasti Anan ehdotusta viinasta ja hainkin lopulta meille molemmille lasit.
"Toit ilmeisesti omat lantringit?" kysyin katsahtaen glögiä kohti.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Joulu 2017, 21:22

Naurahdan miehen sanoille ja kurotan sitten kättäni miehen pöydälle laskemien muottien puoleen. Saan käsiini muotin joka näyttää pieneltä porsaalta. Ihan sympaattinen. Lasken sen pöydälle ja otan sitten pienen taikinamöykyn. Levittelen jauhoja käsin omallekin puolelleni pöytää ja isken taikinamöykyn siihen.
"Kaulin, kaulin..", mutisen itsekseni vilkaistuani möykkyä ja katseeni vaeltaessa pitkin pöytää. Lopulta huomaankin sen Irwinin lähettyvillä. Kurotan käteni sen puoleen ja alan vaivata taikinaa.

Mainintaani viinasta Irwin toteaa että taisin tuoda omat lantringit. Nyökkään.
"Joo, aattelin että jos homma alkaa liikaa vituttamaan ja viina maistumaan pelkälteen puulta niin voipahan vähän sekoitella", sanon huvittuneesti. "Kylmänä tai kuumana, molemmin käy."
Saan taikinapalani kaulittua ja alan tehdä muotilla pieniä porsaita. Välissä kuitenkin hörppään oluestani joka onkin jo melkein tyhjä. Äkkiä se puolenkin litran tuopillinen kitusiin hävisi.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Joulu 2017, 21:26

Olin pyyhkinyt jauhoisia käsiäni essuun varsin hyvää tahtia ja nyt katselinkin sitten likaista lattiaa jokseenkin turhautuneena. Päätin kuitenkin unohtaa asian kokonaan tämän illan osalta ja kaadoin viinaa molempiin laseihin, lorauttaen glögiä kunnolla päälle. Ojensin puuhakkaan oloiselle Analle toisen lasin ennen kuin painelin loput omasta taikinastani ja aloin nostella niitä lastalla pellille.

Kun pelti oli täynnä työnsin sen uuniin ja join lasistani. Sekoitussuhde oli taas perinteinen, liikaa viinaa, mutta en jaksanut välittää, vaan jätin lasin pöydänreunalle ja aloin täyttää toista peltiä suunnilleen samankokoisilla pipareilla. Katsahdin välillä kulmieni alta Anaan, joka vaikutti keskittyneeltä tekemiseensä meidän hiljaisuudessamme ja kurotin sitten pöydän ylitse kalastamaan yhden tai kaksi miehen pipareista pellilleni.

Kun sekin oli täynnä, nojasin lonkkaani tiskialtaan reunaa vasten uunin vierellä, join lasistani ja katselin keittiössäni hääräilevää tuntematonta mietteliäänä.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Joulu 2017, 21:47

Irwin tekee pipareita tehokasta tahtia - alan kyllä itsekin päästä vauhtiin. Teen possujen lisäksi hevosia, lampaita, kissoja ja kuusia.
"Onks sulla kuorrutetta näihin?" kysäisen tekemisen lomassa. Sen kyllä kai pystyisi tekemään itsekin. Mutta olisihan se se nyt hienompaa jos piparit saisi koristeltuakin.

Juon loput oluestani juuri sopivasti siihen mennessä kun Irwin ojentaa minulle uuden juoman. Hörppään lasista ja virnistän. Sekoitussuhde oli aika mielenkiintoinen, tosin itse olisin varmaan tehnyt samanlaisen. Irwin noukkii muutaman piparin minulta ja on näin täyttänyt kaksi pellillistä varsin tehokasta tahtia.
"Itekseskö sä joulua vietät?" kysäisen sitten kun olen saanut omatkin piparini tehdyiksi - nyt ne odottelivat vain pääsyä uuniin.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Joulu 2017, 21:57

"On joo", vastasin ottaessani pellillistä uunista ja laittaessani toisella kädellä seuraavaa sisään. "Jossain näistä kaapeista."
Samassa paikassa toisin sanoen varmaan kuin kaulinkin. Sama pää kesät talvet. Nappasin kaulimen pöydänreunalta, join viinalasini tyhjäksi ja kaulitsin seuraavan taikinan. Jätin painamisen Anan huoleksi, siirsin piparit lautaselle jäähtymään ja aloin latoa paistamattomia leivinpaperin päälle.

Avasin ikkunan, koska keittiössä alkoi olla jo aika lämmin ja käänsin sitten katseeni mieheen pöydän toisella puolella. Olin hetken aikaa miettinyt esittäisinkö, etten kuullut sen kysymystä, mutta päädyin sitten kallistamaan päätäni arvioivasti.
"Sukuni asuu Norjassa", totesin, koska loppujen lopuksi se kertoi hyvin vastauksen ja kävelin sitten jääkaapille hakemaan seuraavan oluen. Kaadoin sen tuoppiin samalla kun vilkaisin uuniin. Ei vielä palamisvaaraa. "Entä sinä?"
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

EdellinenSeuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron