Kirjoittaja kujakettu » 20 Joulu 2017, 21:08
Kun Irwin toteaa ettei varastele kuusia kuten jotkut, hymähdän huvittuneesti.
"Kun ei ole omia metsiä niin ne joulukuuset tulee tyyriiksi kaupungista ostettaessa", tokaisen sitten. Hirveitä kiskurihintoja huonoistakin kuusista, ihan järkyttävää.
Mies häviää ilmeisestikin takaisin keittiöön juuri kun olen saanut nauhan ripustetuksi. Hörppään palkaksi itselleni suuren siemauksen oluesta. Sen jälkeen alan asettelemaan erivärisiä palloja ja muita koristeita paikoilleen.
Tovin kuluttua vilkaisen kuusta. Ihan hyvä lopputulos minun mielestäni, koristeet sopivin välein ja sopivan verran, ei kuitenkaan yliampuvasti. Vilkaisen vähän muuten olohuonetta. Joulukoristelu rajoittui lähinnä kuuseen, se oli vähän surku. Virnistän itsekseni ja kaivelen laatikkoa. Kaikilla oli joululaatikkojen pohjilla aina jotain vanhoja kartonkeja tai joulukortteja.
Koska minulta löytyy taskuista kaikki mahdollinen, kaivan pienen esiinvedettävän paperiveitsen housujeni taskusta löydettyäni laatikon pohjalta hieman punaista kartonkia. Askartelen hieman, roskat jätän julmasti joululaatikon pohjille.
Mikä upea tonttu-ukko. Kaivan toisesta taskustani mustan tussin ja piirrän sille naaman. Teen vielä muutaman yhtä ruman tonttukuvan, mielessäni käy myös että tekisin muutaman hieman irstaamman tontun ja niin teen muutaman alastoman tyttö- ja poikatontun ja asettelen niitä käsi käsissä sekalaisiin pareihin. Ihan kamalan näköisiä vaikka itse sanonkin. Olen minä oikea taiteellinen lahjakkuus. Kaivan taskuistani teippiä - reisitaskuhousujen etu oli se että tungin niihin tosiaankin mitä moninaisempia mahdollisesti hyödyllisiä pieniä esineitä. Liimaan teippiä kuvien takapuolelle ja käyn sitten teippaamassa rumia tonttuja olohuoneen ikkunoihin, lipaston oviin sekä hyllyihin. Hymähdän itsetyytyväisenä, hörppään oluesta ja lähden sitten kävelemään villasukat hiljaa lattiaa vasten kahisten keittiöön.
"Joko täällä on leipominen täydessä vauhdissa?" kysäisen keittiöön päästessäni. Irwin on pöydän äärellä essu päällään, joskin olen hieman pettynyt kuinka asiallinen se on. Mies tarvitsisi ehdottomasti jonkun säädyttömän tai typerän näköisen essun, toisaalta olihan hän silti moiseksi jättiläiseksi varsin herttaisen näköinen moinen päällään.
"Tarviitko apuja?" kysäisen sitten ja asetun pöydän äärelle. Vilkaisen viinapulloani pöydän nurkalla.
"Tota saa sitten ottaa jos maistuu. Kerta en joutunut sen voimilla raahaamaan kuusta kotia."