Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodessa

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodessa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 18:41

[Mörrimöykky paikalle. Parikymmentä kilsaa Docstonista jonnekin puskaan.]

ANATOLY OLESKY

Ei voi sanoa että suunnitelmani olisi taaskaan kerran kovinkaan pitkälle mietitty - sen ehkä oivalsi heti minua katsoessaan kun seison keskellä talvista metsää kirves kädessäni. On minulla mukana sahakin, sekä toki viinapullo mikäli tämä hullun homma alkaisi oikein vituttaa. Mutta en minä piru vie rupeaisi joulukuusesta maksamaan niitä kiskurihintoja mitä niistä torilla pyydettiin. Ei kukaan nyt yhden kuusen puuttumista niin huomaisi tai siitä välittäisi.. luultavasti.
Ainoa mietittävä asia oli kuinka helvetissä pääsisin tavaroineni lopulta takaisin kaupunkiin, tuskinpa ne minua bussiin kuusen kanssa päästäisivät. Taikka kirveen. Tai noh, työkalut minulla olivat olleet repussa piilossa jotta olin päässyt bussilla edes tänne asti vaikuttamatta kovinkaan vaaralliselta ja vinksahtaneelta. Takaisin tuleminen kuusen kanssa voisi vain olla vaikeampaa.

Kerrankin minulla on sentään maiharit tennarien sijaan, olin ajatellut että hangessa vituttaisi jos kengät olisivat ihan märät. Vanhat kunnon tummat reisitaskuhousut, taskut täynnä tupakkaa ja sytkäreitä ja ehkä vähän muuta roinaa siinä sivussa. On minulla kerrankin talvitakkikin, pakkasta sentään oli viitisentoista astetta ja kun kerta olin tiennyt tulevani pöpelikköön niin olin todennut että se pitäisi minut ehkä nahtakkia paremmin lämpimänä. Tummansininen villakangastakki, kaulukset pystyssä ja mustavalkea huivi kaulassa. Hiukset sekaisena sotkuna silmillä ja leukaparta kasvanut entisestään, pientä sänkeä poskillakin. Tuttuun tapaani hieman epäsiistiä siis, mutta kaipa talvitakki oli pientä parannusta.

Vilkaisen puhelimen kelloa, se oli hieman yli kuusi. Onneksi pimeä tuli näin talvisaikaan jo varhain. Sytytän tupakan ja heitän reppuni paremmin olalle. Ehkä kuitenkin menisin hieman syvemmälle metsään pois ihan tien kupeesta niin jos joku sattuisi jostain ihmeen syystä paikalle sattumaan, niin ei heti syyttelisi kuusivarkaaksi.
Eikun pöpelikköön siis.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 18:51

IRWIN WÄHRN

Ilta oli jo kerennyt pimentyä siinä vaiheessa, kun sammutin valot vajastani ja varmistin, ettei ahjo syttyisi tuleen yön aikana. Suoristauduin, venyttelin kipeitä jäseniäni ja kävelin raikkaaseen pakkasilmaan katselemaan ympärilleni. Lähes koskematon hanki ympärilläni hain elukoitani katseellani, jotka olivat pari tuntia olleet olleet ihan omine päineen ulkona.

Lammaslauma seisoskeli taloni luona sen näköisenä, ettei niitä juuri mikään kiinnostanut, mutta Rautakotka vaikutti tavallista valppaammalle. Kohotin sille kulmiani, mutta keskityin sitten laskemaan lampaitani.

10.

"Helvetti", totesin ääneen ja hieroin kädelläni naamaani. Mulkaisin Kotkaa, joka katseli edelleen aidan toiselle puolelle sen näköisenä, että siellä oli jotain erittäin kiinnostavaa. Kirosin mustan lampaani johonkin alimpaan helvettiin, koska minulla oli tälle illalle piparien paistoa, ei suinkaan lampaan metsästystä pilkkopimeässä. "Et ole sattunut näkemään Fazunia?"

Kotka hörähti, mutta ei juuri muuten reagoinut. Pyöräytin sille silmiäni, kävelin takaisin tallille ja hain suitset. Puin ne orille, joka vaikutti tympääntyneelle elämäänsä ja kävin sitten hakemassa eteisestä paksummat hanskat ja taskulampun. Raahasin hevoseni porteille, avasin ja suljin ne, kunnes kiipesin aidan kautta eläimen selkään.

"Mennäänpä sitten", totesin ja usutin hevosen pohkeilla hankeen pellon lävitse. Onneksi sinne oli jo aurautunut normaaleista lenkeistämme pieni polku, jota epäilin Fazuninkin lähteneen kulkemaan. Se lammas oli niin tuhottoman laiska, ettei se puolen metrin lumihangessa maha maata viistäen taivaltaisi vapaaehtoisesti.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 19:00

Seison helvetin korkeassa hangessa ehkä noin kolmen-neljänsadan metrin verran tiestä pusikossa. Eiköhän se siihen riittäisi ettei kukaan tulisi heti kurkkimaan mitä minä olen tekemässä. Lasken repun hankeen, edessäni on oikein sievä ja tasaisen tuuhea pikku kuusi. Tai no, pieni ja pieni, onhan silläkin korkeutta miltei minun verran, mutta muihin reilusti yli kaksimetrisiin kuusiin verrattuna se näyttää hyvinkin pieneltä. Tuo vielä mahtuisi ehkä asuntoonikin, mikäli sen nyt saisin ikinä sinne asti raahattua.

Vilkaisen vielä kertaalleen ympärilleni, sitten potkin hieman lunta kuusen kannan ympäriltä pois. Otan kirveen käteeni ja alan töihin. Onneksi kuusi ei ollut niin suuri että sen kanta olisi ollut kamalan jykevä, eiköhän tämä kaatuisi pelkällä kirveellä.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 19:07

Osottelin taskulampulla ympärilleni, kun astuimme metsään. Olin aiemmin nähnyt muutaman lampaanperseen mentävän lumihankeenmolskahduksen, joten todennäköisesti Fazun oli kompuroinut tähän suuntaan edelleen polkua seuraten. Kotka tuntui lämpimälle jalkojani vasten ja se hengitteli rauhalliseen sävyyn kammetessaan pientä ylämäkeä eteenpäin. Taskulamppuni tuntui valaisevan aina vain pienempää alaa, mutta onneksi metsässä oli sentään lunta, joten näin edes kohtalaisesti eteenpäin.

Jostain kuului rapinaa ja pysähdyimme orin kanssa hetkeksi kuuntelemaan, mutta sitten äänet hiljenivät. Vihelsin lyhyesti, vaikkei itsepäinen lammas ollutkaan mikään paimenkoira ja annoin sitten Kotkalle taas pohkeita. Jatkoimme lumessa rämpimistä ja sitä mukaa mitä pienemmäksi polku kävi, sitä paremmin erotin heikossa valossa lampaan askeleiden jäljet. Oli se jumalattoman tyhmä elukka, seuraavaksi pistäisin sille kellon kaulaan.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 19:13

Pyyhkäisen hikeä otsaltani kädessäni olevan nahkahansikkaan syrjään ja jatkan hakkaamista. Puu kaatuisi kohta, enää muutama isku oikeaan kohtaan ja... noin.
Kuuluu hiljainen tömähdys kun puu kaatuu havuisine oksineen pehmeään hankeen. Sehän oli sujunut helpommin kuin odotin, olin vain ottanut pienen työnaloitushörpyn viinapullostani muttei sen enempää. Tosin loput varmaan tarvitsisinkin kuusen kotiin viemiseen, joutuisin nimittäin varmaankin kävelemään kuusen kanssa sen parikymmentä kilometriä.

Sytytän tyytyväisenä suoritukseeni juhlatupakan, kun minulle tulee tunne että minua tarkkaillaan. Käännyn ympäri ja hetken näyttää ettei mitään tapahdu, sitten puiden varjoista tupsahtaa eteeni jokin tumma eläin.
Räpytän typertyneenä silmiäni kun tajuan että kyseinen karvapallo on todellakin musta lammas.
"No terve kaveri", tuumaan hiljaa lampaalle ja kumarrun hieman alemmas tupakka suupielestäni roikkuen, ojentaen kättäni.
"Mitäs sinä oikein täällä teet?"
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 19:19

Kotka pärskähteli tympääntyneen oloisena, mutta ei vaikuttanut kovinkaan levottomalta, joten jatkoimme matkaa ihan hyvillä mielin. Toisaalta ilman satulaa olisi muutenkin vähän ikävää jos yhtäkkiä ori saisi jonkun sätkyn ja lentäisin selästä kuin leppäkeihäs. Pysäytin hevosen hetkeksi ja rauhoituimme kuuntelemaan. Vihelsin uudelleen, vaikken kuullutkaan mitään ääntä ympäriltäni ja jossain vierellämme rapsahti. Kotka käänteli korviaan epäluuloisen oloisena, mutta ei reagoinut muuten.

"Hyvä poika", mumisin sille ja taputin sen kaulaa lempeästi. Jatkoimme matkaa hitaammin kuin aiemmin, minulla oli tunne, että Fazun olisi jossain lähistöllä. Kotka höristi korviaan muutaman kymmenen metrin jälkeen uteliaasti ja hoputin sitä hieman. Muutaman kuusen jälkeen kohtasin ehkä oudoimman näyn vähään aikaan. Ana seisoi tupakka suupielessä lampaani käsipuolessaan ja toisessa kädessään kirves.

Minusta tuntui, että jopa Kotka olisi kohottanut kulmiaan, mikäli se olisi ollut ihminen.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 19:28

Lammas hamuaa kättäni vaikka se onkin tyhjä - kaipa poloisella pölkkypäällä oli nälkä. Mistäköhän se oli karannut, saatika miten kauan aikaa sitten?
Ehdin hädin tuskin miettiä mitä ihmettä minun nyt pitäisi tehdä, kun kuulen ääniä edestä päin ja metsästä eteeni ilmestyy tutun näköinen hevonen - Irwin kyydissään.
Hämmentyneenä tupakka tipahtaa suupielestäni hankeen ja sammuu hiljaa sihahtaen. Kohottaudun hieman ylöspäin.
"Onks tää sulta liesussa?" kysäisen sitten edelleen kummastuneena toinen käsi lampaan selällä ja vilkaisen sitten nopeasti takanani nököttävään kuuseen. Liekö olin sitten Irwinin mailla taikka julkisilla mailla, minut oli juuri yllätetty kuusivarkaista. Ja lammasvarkaistakin ehkä, vaikka se oli kyllä vain vahinko ja oikeasti olin vain mokoman elukan löytäjä.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 19:32

Ana vaikutti myöskin jokseenkin hämmentyneeltä näkemisestämme ja katsahdin miestä huvittuneena ja jokseenkin uteliaana myös. Kirveelle löytyi selitys miehen takana olevasta kuusesta ja tällä kertaa kohotin Analle oikeasti kulmiani. Kotka steppasi muutaman askeleen eteenpäin ja mulkaisin Fazunia varoittavasti.

"Onhan se", vastasin. "Onneksi Fazun on niin laiska, että sen jälkiä on helppo seurata."
Rauoittelin Kotkaa taputtamalla sen kaulaa ja katselin sitten lammastani. En ollut vielä keksinyt miten saisin sen kotiin, mutta todennäköisesti pelkkä paimennus riittäisi. Käänsin katseeni takaisin seuralaiseeni.

"Oletko kuusivarkaissa?" ääneni kuulosti varmasti vielä huvittuneemmalle kuin oli tarkoituskaan.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 19:39

Seuraan hevosen liikkeitä katseellani vaikka en sitä pelännytkään - me olimme ainakin aina aiemmin tulleet hyvin juttuun. Irwin kertoo lampaan olevan omansa ja henkäisen helpotuksesta. Ainakaan minun ei tarvinnut lähteä etsimään elukan omistajaa ympäri pitäjiä.
"No hyvä. Minä jo mietin minne tämä pitäisi kiikuttaa", tokaisen huvittuneesti ja vilkaisen mustaa otusta vieressäni.

Kun Irwin sitten kysyy minulta huvittuneeseen sävyyn olenko kuusivarkaissa, naurahdan ja kohautan hartioitani.
"Saatan vaikka ollakin", totean ja vilkaisen taas puuhun takanani. Reppuni nököttää vieressä ja kirves minulla on edelleen kädessäni. Päästän siitä irti ja nousen nyt kunnolla seisomaan lampaan vierestä.
"Sen kerran kun lähtee kuusivarkaisiin niin heti tulee joku musta lammas sössimään kaiken", tokaisen sitten muka-vihaisesti lammasta mulkaisten.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 19:44

"Fazunilla on sellainen taipumus", vastasin miehelle, kun se syytti lammastani kuusivarkauden sössimisestä. "Ajattelitko raahata kuusen ihan yksin takaisin kaupunkiin pilkkopimeässä ja kävellen?"

Kotka steppaili taas allani, mutta olin kiitollinen siitä, että lampaani vaikutti hyvin tyytyväiselle oloonsa siinä Anan vieressä. Se tuijotteli lumihankeen niin kuin olisi pöllyssä ja pyöräytin sille silmiäni. Minun pitäisi joka tapauksessa saada se takaisin kotiin, mutta ensin oli varmaankin parasta selvittää, missä narkkituttavani aikoi viettää yönsä.

En nyt välttämättä haluaisi jättää sitä tänne pimeään metsään hankeen seisomaan, mutta tietysti mikä kellekin kirkastetaan.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 19:52

Naurahdan hieman Irwinin sanoille. Kun hän sitten jatkaa että meinasinko raahata kuusen kaupunkiin kävellen pimeässä, tuhahdan huvittuneesti.
"Niin vissiinkin. Totesin että bussiin tuskin ottavat minua kyytiin sekä kirveen että kuusen kanssa", tokaisen huvittuneena samalla kun kumarrun ottamaan kirvestä hangesta ja tungen sen takaisin reppuun.
"On minulla viinapullo mukana, ajattelin että kyllä se lämmittäisi kävelymatkan verran. Ehkä", jatkan sitten ja sipaisen hieman hiuksiani silmiltäni.
"Onko sun kuusia vai jonkun muun?" tuumaan sitten puuhun vilkaisten.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 19:57

"Siitä tulee mielenkiintoinen matka", totesin ja Kotka pärskähti kuin myödäten sanojani. Pudistelin päätäni huvittuneena kuunnellessani Anan puheita ja mietin suunnitelmaa saada itseni ja eläimeni hengissä metsästä ulos.
"Voivat olla minun kuusiani tai sitten eivät", totesin. "En ole ihan varma pimeässä missä maiden rajat menevät."

Harkitsin vähän aikaa ja hieroin kädelläni hevosen kaulaa, joka alkoi vaikuttaa rauhattomalle. "Asun tuossa pellon toisella puolella, joten jos et halua raahata kuusta kaupunkiin 30 kilometriä, voit paimentaa Fazunin kotiin ja minä voin kantaa kuusen. Ja viedä sinut ja kuusen huomenna pois."

Musta lammas tuntui hamuilevan miehen lahjetta sen näköisenä, että ottaisi kohta jalat alleen, ellemme keksisi jotain. Ja minua alkoi väsyttää tämä puhuminen. Ja kaipasin oluttani, joka odotti minua ja piparitaikinan muokkaamista jääkaapissa.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 20:11

"Ehdottomasti", totean kun Irwin sanoo että matkasta tulisi mielenkiintoinen. Olin jotenkin henkisesti varautunut että puolimatkassa hakkaisin kuusta kiukuksissani kännipäissäni puihin tai vastaantulijoiden postilaatikoihin, kunnes lopulta potkisin sen ojaan, mököttäisin ja jatkaisin taas matkaa.
Hän jatkaa että kuuset saattavat olla hänen tai eivät, mutta ei ainakaan mainitse mitään siitä että pikku kuusivarkauteni tuohduttaisi häntä mitenkään vaikka ne olisivatkin hänen puitaan.

Nostan repun selkääni juuri kun Irwin tekee mielenkiintoisen ehdotuksen. No, se säästäisi vaivan siltä että riehuisin koko ensi yön kuusen kanssa metsässä... Hymähdän ja vilkaisen puuta.
"Sovitaan niin", virnistän sitten.
"Jos siedät minua niin pitkään", jatkan hieman huvittuneesti. Toisaalta, ihan hyvin meidän yhteiselomme oli mennyt viimeksikin kun satuin eksymään näille nurkille. Ja ylipäätään.
"Näytä tietä niin me tullaan tämän rasavillin kanssa perästä", tokaisen sitten ja otan napakan otteen lampaan niskavilloista ennen kuin se keksisi taas lähteä lipettiin.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 20:20

Mies myöntyi ehdotukseeni varsin helposti, joten laskeuduin Kotkan selästä ja katselin hetken aikaa mietteliäänä kummallista joukkiotamme. Lopulta irroitin ohjat toisistaan ja otin toisen lenkin irti Kotkan kuolaimesta, jättäen ohjan maahan. Ori seisoi tyynen oloisena paikallaan sillä aikaa, kun kietaisin toisen ohjan lampaan kaulassa olevaan pantaan.
"Muistuta, että ostan tälle elukalle kellon kaulaan", mutisin Analle ja ojensin sille Fazunissa kiinni olevan ohjanpätkän sekä taskulamppuni.

Nostin kuusen maasta olalleni - olin hyvilläni siitä, että mies oli valinnut tällaisen kääpiökasvuisen - ja tartuin Kotkan suupielestä roikkuvaan ohjaan.
Naksautin kieltäni ja hoputin orin liikkeelle, meidän olisi ehkä hyvä mennä edeltä, koska itsepäinen lammas saattaisi muuten keksiä vaikka mitä.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Joulu 2017, 20:26

Irwin hetken tuumailtuaan niputtaa joukkiomme siististi yhteen ojentaen minulle ohjanpätkän ja taskulampun. Sitten hän nappaa kuusen olalleen ja lähtee johdattamaan kummallista joukkiotamme pois metsästä. Minä seuraan hölmistyneen lampaan kanssa varmaan yhtä pöllämystyneen näköisenä perästä - selässäni reppu täynnä kuusenryöstötarvikkeita. Jos joku näkisi juokkiomme nyt, voisi pitää meitä kunnon sirkuskulkueena.. joskin siinä tuskin oli mitään uutta.
Noh, ainakin pääsisin täältä pakkasesta sisätilan lämpöön ja karkulainenkin pääsisi ruuan kimppuun mitä tuntui niin olevan ahneuksissaan vailla.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Seuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron