- Signa Huitfeldt
Kellon lähestyessä seitsemää illalla minä vaellan rivitaloasunnossani pukeutuneena tummiin farkkuihin, valkoiseen toppiin ja beigen sävyiseen neuletakkiin, joka näyttää naurettavan isolta päälläni.
On lauantai-ilta. En halua edes ajatella sitä, kuinka monet viettävät tällä hetkellä aikaa ystäviensä tai rakkaansa kanssa, kenties juhlien tai sitten rauhallista koti-iltaa viettäen.
Minun asunnossani on hiljaista. Olen sytyttänyt muutaman kynttilän sohvapöydälle luomaan tunnelmaa ja yritän välillä istahtaa sohvalle katsomaan televisiosta jotain ohjelmaa, mutta oloni on silti hirveän rauhaton.
Istun jälleen sohvalle ja kaivan taskusta puhelimeni. En oikein tiedä, mitä luulen sillä tekeväni, mutta päädyn selaamaan varsin lyhyttä yhteystietoluetteloa. Lopetan selaamisen, kun katseeni kohtaa nimen Lawrence.
Vapaalla kädelläni päädyn hieromaan jotenkin vaivautuneesti niskaani. En ottanut mieheen yhteyttä sinä iltana, kun sain hänen numeronsa, vaikka päädyinkin sen tallentamaan. Enkä sen jälkeen, vaikka olen kyllä tullut ajatelleeksi asiaa. Miksi olisin tehnyt niin? Tuskin Lawrencea kiinnosti minua enää tavata. Hän antoi numeronsa siltä varalta, että minulle iskisi hätä, eikä siksi, että haluaisi enää olla yhteydessä.
En saa silti täysin sammutettua sisälläni palavaa toivonkipinää, vaikka tapahtuneesta on aikaa jo puolisen vuotta. Entä jos mies olisikin halukas tapaamaan minut vielä? Hän oli minulle niin kovin kiltti. Olisi varmasti upeaa omistaa hänen kaltaisensa ystävä.
Kuluu useampi minuutti, ennen kuin saan vakuutettua itseni siitä, ettei minulla ole mitään menetettävää, jos otan häneen yhteyttä. Yritän olla ajattelematta liikaa, kun siirryn kirjoittamaan tekstiviestiä.
Hei. Signa tässä.
Mahtoiko hän enää edes muistaa minua? Tunnen itseni niin typeräksi. Epäröin, mutta päätän kuitenkin jatkaa kirjoittamista.
Olen pahoillani, jos häiritsen illanviettoasi. Ajattelin kuitenkin kysyä, haluaisitko tavata vielä joskus? Ymmärrän kyllä,
jos et. Tulit vain mieleeni ja ajattelin, että olisi mukava nähdä pitkästä aikaa.
Sydämeni hakkaa hulluna rinnassani, kun uskaltaudun vihdoin lähettämään viestin.