Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Loka 2016, 18:51

[Vaikee varmaan arvata että kuka. Jossain puskassa parikytä kilsaa Dockstonista pöpelikköön.]

ANATOLY OLESKY

Nousen töistä tultuani ensimmäisen bussin kyytiin. Päivä oli venähtänyt myöhäiseksi, eräällä asiakkaalla oli ollut suurempitöinen kuva tänään johon oli mennyt sellaiset kuutisen tuntia. Sen jälkeen olin vielä jäänyt käymään luonnoksiani sun muita läpi ja sulkenut liikkeen, olinhan ainoa joka siellä oli enää.
Kello oli jo lähellä puoli kymmentä illalla sillä olimme sopineet tatuointiajan kolmeksi iltapäivällä. No, väsymyksestä huolimatta lohdutuksena oli sievoinen summa rahaa työstä ja tyytyväisyys siitä, että työ oli miellyttänyt paitsi omaa, myös asiakkaan silmää.

Väsyneenä romahdan takapenkille resuisen laukkuni kanssa. Kaivan laukusta kaupasta ostetun valmiin sämpylän ja tölkin limsaa. Syön evääni hetkessä. Sen jälkeen laitan nappikuulokkeet korville, musiikin pauhaamaan mahdollisimman kovalle ettei varmasti tarvitse kuulla ketään muuta bussissa olijaa ja jään tuijottamaan ohi vilistäviä katulamppujen valoja.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Loka 2016, 19:26

IRWIN WÄHRN

Pyyhin käsiäni essuun noustessani ahjon viereiseltä penkiltä ja huokaisin syvään. Olin ollut koko päivän vajassa, hädin tuskin käynyt syömässä välissä ja juonut vain kahvia termarista. En ollut edes tajunnut ajankulua ennen kuin vilkaisin seinällä tikittävää rautakelloa. Puoli kymmenen. Mihin ihmeeseen koko päivä oli mennyt? Katsahdin takaisin pöydälle, jossa oli puoliksi valmis kahden käden miekka. Keskiaikaismessut olivat muutaman sadan kilometrin päässä parin viikon päästä ja miekka oli vain yksi töistäni, jonka aioin viedä sinne.

Sammuttelin vajasta valot ja kävelin ulos. Oli jo pimeää, sekin oli lähes uskomatonta. Talvi oli tullut paljon nopeammin kuin uskoinkaan ja se sai minut nyökäyttämään hyväksyvästi päätäni. Vilkaisin talon rappusille, yksi lampaistani seisoi siellä se näköisenä, että tulisi mieluiten sisälle ja tuhahdin sille tympääntyneenä.
"Alas", komensin eläintä kävellessäni terassia kohti. NIiden iltaruokinta olisi kohta, mutta ensin kävisin pesemässä naamani.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Loka 2016, 19:39

Tuijotan maisemaa tyynesti, naputan hieman jalkaani musiikin tahtiin. Aina välillä bussi pysähtyy jollekin pysäkille kun joku vähäisistä matkustajista jää pois, nouseepa joku kyytiinkin. Haukottelen leveästi, hieron vähän kasvojani. Nojaan päätäni istuimen selkänojaan ja ummistan silmäni. Että voikin väsyttää.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Loka 2016, 19:50

Vessan peilistä katsoi takkutukkainen mörkö, jonka naamassa oli mustia rantuja. Pyöräytin itselleni silmiäni, laitoin hiukset nutturalle ja pesin naamani pariin otteeseen. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen kuivasin sen ja lähdin takaisin ulos kämpästä. Pakkasta oli varmaan viitisentoista astetta, yötä kohden tuntui kiristyvän reippaalla tahdilla, mutta en suuremmin välittänyt siitä.

Paimensin lampaat talliin yöksi, ne seurasivat ruokaämpärin kolinaa varsin tyytyväisinä kipittäen. Kymmenpäisen lauman ainoa musta määki innoissaan ja hyppelehti pienissä lumikinoksissa.
Salpasin oven niiden perästä, heitin ruoat kaukaloon ja vilkaisin ikkunasta ulos.

Rautakotka nuokkui aitaa vasten nojallaan, sitä ei tuntunut pahemmin kiinnostavan hainko sen sisälle vai enkö. Se oli minulla päivisin vähän pienemmässä aitauksessa, kun tein töitä enkä voinut vahtia sen menoa. Muuten se olisi minun puolestani voinut juosta koko hehtaarien leveydeltä menemään, mutta uskoin, ettei kaikki ihmiset alueella olisi olleet niin iloisia, jos se olisi jonkun aidan yli hypännyt ja viilettänyt muualle.

Kävelin aidan luokse, oriin nähden viistosti takaapäin. "Hei", murahdin sille ja se liikautti korvaansa. "Joko me menemme sisälle?"
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19 Loka 2016, 20:30

Hätkähdän kun joku koskee käsivarteeni. Räpyttelen typertyneenä silmiäni ja näen jonkun täti-ihmisen joka selittää jotain.
Otan toisen kuulokkeen pois korvastani ja katson häntä hämmentyneesti.
"Viimeinen pysäkki", nainen selittää minulle ja nyökkää ovien suuntaan.
"Täh?" tokaisen, mutta hän on jo kipittänyt bussista ulos ennen kuin kerkeän kunnolla tajuta koko tilannetta.
Hämmentyneenä nostan laukkuni penkiltä ja astun ulos bussista ennen kuin olen edes kunnolla herännyt. Ei minun ollut tarkoitus nukahtaa, penteleen pentele...

Bussi sihahtaa ja ajaa matkoihinsa, sen perävalot katoavat jonnekin näkymättömiin. Täti-ihminen on ilmeisesti pysäkin vieressä olevan auton kyydissä miehensä kanssa ja katoaa myös. Minä jään typertyneenä tuijottamaan pysäkin kylttiä yksinäisen katulampun alle lumihankeen.
Missäköhän helvetissä minä olen ja miten pääsen täältä pois? Metsää ainakin tuntui riittävän.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19 Loka 2016, 20:36

Kotka nuokkui edelleen, kun raahasin sitä tallia kohti päitsistä. Sen raskaat kaviot upposivat lumihankeen ja se pärskähteli laiskasti. Oli siinäkin minulla hevonen, ihan kuin pieni possu. Katsahdin sitä ainoaa valonkajoa kohti, joka ei tullut minun pihassani loistavista spottivaloista vaan sijaitsi parin kilometrin päässä bussipysäkillä. Sen päällä oli ainoa katulamppu ennen synkkää pimeyttä, mikä vietti minun asuntoni suuntaan. Pelto oli niin laakeaa, että sinne näki helposti, mutta metsikkö tuntui vuosi vuodelta kasvavan yhä enemmän pysäkin vierelle.

Pian sitä ei enää näkyisi ja sitten minun ei tarvitsisi huolehtia kummajaisista, joita liikkui silloin tällöin täälläkin päin. Jos kukaan ei näkisi täältä tulevaa valonkajoa, kukaan ei myöskään saisi ideaa lähteä tarpomaan tänne.
Kotka höristi korviaan ja pysähtyi tallin ovella. Se tuijotteli jonkin aikaa pellon yli samaan suuntaan kuin mitä minäkin olin tuijottanut. Oliko siellä joku?

Hylkäsin ajatuksen nopeasti, kuka helvetti tässä pakkasessa siellä viitsisi seista. Sehän oli kaiken päälle vielä päätepysäkki, siitä ei päässyt kuin metsään tai minun luokseni.
"Tule nyt", mutisin orille, joka kuitenkin jäkitti paikallaan ja tuijotteli ympärilleen.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Marras 2016, 20:16

Tuijotan typertyneenä pimeän metsän tyhjyyteen ja mietin mitä hittoa minun oikein pitäisi tehdä. Lumihanki ja pakkanen ympäröi kuin pumpulipeitto yhdessä mustan yötaivaan kanssa ja sitten olen minä, tummiin pukeutunut laiheliini laukkunsa ja luonnostensa kanssa.
Ei kai auta kuin pistää tupakaksi.

Kun olen sytyttänyt röökin ja sauhutellut hetken rauhassa vaihtoehtojani pohtien, vilkaisen puhelintani. Akkua on jäljellä naurettavan vähän ja kelle sitä paitsi soittaisin? En ole edes ihan perillä siitä missä olen.
Katseeni ajautuu lopulta metsikön läpi tuikkivaan valoon. Talo varmaankin? Ehkä voisin kysyä sieltä apua. Bussia nimittäin ei varmasti enää tulisi tähän aikaan.
Kohennan vähän laukkuni olkahihnaa, tumppaan tupakan, sytytän saman tien uuden ja lähden sitten tarpomaan pimeydestä kajastavaa valoa kohden.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Marras 2016, 20:22

Miten itsepäinen voi hevonen olla? Pudistelin sille päätäni ja katselin kuusisataakiloista eläintä kulmieni ali. Jos se kerran oli tuolla tuulella, niin en saisi sitä liikahtamaankaan haluamaani suuntaan.
"No katsotaan mitä sieltä löytyy", mutisin sille ja päästin irti orin päitsistä. Lähdin kävelemään kohti pihatielle vievää porttia ja kuulin hetken kuluttua hevosen raskaiden askelten seuraavan perässäni.

Pihan valot ylsivät vain porteille asti ja sen jälkeen pihatie oli pilkkopimeä. Kotka seisahtui viereeni, se tuijotti korvat hörössä pimeyteen ja pärski hieman. Vilkaisin sitä lyhyesti ja taputin hevosen poskea lempeästi. Nappasin aidasta riimunnarun ja naksautin lukon kiinni päitsiin.
Avasin portin ja astelin ulos hevonen perässäni seuraten, sulkien säpin huolellisesti perässäni. Lähdimme kävelemään pihatietä pitkin eteenpäin rauhallisin askelin. Kotka ei vaikuttanut hermostuneelta, mutta jokin sen huomion oli saanut ja tiesin, että jäisin vatvomaan asiaa, ellen selvittäisi mikä se jokin oli.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Marras 2016, 20:29

Onneksi olin laittanut maiharit niin lumi ei sentään pääse kengistä sisään. Takkivalinta olisi sen sijaan voinut olla parempi, sillä minulla oli vain vanha, kauhtunut ja lyhyt tummanruskea nahkatakki. En nimittäin ollut arvannut joutuvani kävelemään hangessa tänään, olin olettanut olevani bussin lämmössä sekä matkan töihin että töistä kotiin.
Reisitaskuhousuissani roikkuva ketju kilisee vienosti kulkiessani eteenpäin, pitkä kaulaliinani sen sijaan tempoo kylmän tuulen kanssa taaksepäin.

Kuljen vain ehkä sata metriä ennen kuin sytytän kolmannen tupakan. Yskäisen hieman, sylkäisen maahan ja jatkan taivallustani. Näinköhän pääsisin kotiin tänään ensinkään.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Marras 2016, 20:32

Olimme kulkeneet vähän aikaa hiljaisuudessa, kunnes näin välähdyksen edessäpäin. Sytkäri? Rypistin kulmiani hieman, mutta en kiirehtinyt kävelytahtiani. Minulla ei ollut kylmä tavanomaisissa nahkavahvikkeisissa sepänhousuissani sekä tummassa takissani, jonka olin napannut naulakosta ennen ulos lähtemistä. Nahkahanskat kädessäni narisivat hieman, kun riimunnaru hiissautui niissä edestakaisin Kotkan kävellessä vierelläni päätään hieman kiskoen.

Kun siristelin silmiäni kunnolla, olin näkevinäni jonkinlaisen punahehkuisen pienen pisteen edessäpäin. Oliko joku tupakalla pihatielläni?
Ajatus kuulosti niin absurdille, että mietin vähän aikaa, olinko sittenkin tullut hulluksi.
Kymmenen metriä vielä, ennen kuin otin riimunnarun lisäksi kiinni orin päitsistä ja huusin pimeyteen; "Onko siellä joku?"
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Marras 2016, 20:45

Poltan hiljalleen kävellessäni, mietiskelen väsyneessä mielessäni miten päädyin taas tällaiseen soppaan ja hymähdän. No, sen siitä sai kun teki pitkää päivää.

Kuljettuani tovin olen aistivinani jonkun läsnäolon. Pysähdyn ja yritän kuunnella josko joku liikkuisi mutta en huomaa mitään, olin ollut liian ajatuksissani. Sitten kuitenkin kuulen äänen pimeydestä.
"Olen minä", tokaisen, vedän savut ja puhallan ne ulos. Sitten jatkan kävelyä, joskos kohta vaikka näkisin ilmeisesti läheisen torpan asukkaan. Mitä hän tässä tiellä sitten lie toimitti, en tiedä.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Marras 2016, 20:52

"Olen minä."

Jokin siinä äänessä oli niin tuttua, että pysähdyin hetkeksi paikalleni. Kotka nyki päätään nyt levottomampana, sekin oli selkeästi tunnistanut äänen.
Mitä helvettiä Ana teki tupakalla minun pihatielläni?

Vilkaisin oriiseen, joka steppasi muutaman askeleen ennen kuin lähti taas seuraamaan minua tasaisesti. Muutaman askeleen kuluttua aloin erottaa valkoista hankea vasten tutunoloisen, laihan hahmon, jolla oli ilmeisesti edelleen tupakka suupielessä. Seisahduin sille etäisyydelle, että näkisin ja kuulisin miehen vaivatta ja annoin sitten Kotkalle vähän narua. Se lähti heti miestä kohden kuin innokas koiranpentu ja mietin, mikä miehessä oli saanut sen niin pauloihinsa.

"Mitä sinä täällä teet?"
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Marras 2016, 21:01

Kävelin rauhallisesti eteenpäin, toinen ilmeisesti edelleen seisoi paikallaan. Kun sitten näin hahmon yhdessä hevosen kanssa ja kuulin äänen, se tuntui paljon tutummalta kuin aikaisemmin.
Räpytin silmiäni hämmentynewsti, sauhutin loput tupakasta ja tumppasin sen.
"Bussi jätti tänne", totean hölmistyneenä.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20 Marras 2016, 21:08

Mies tarjosi minulle hyvin uskottavan selityksen ja kävelin sen verran eteenpäin, että Kotka pääsi miehen lähelle. Se töni Anaa malttamattomasti ja hieroi silmäkulmaansa miehen olkaa vasten.
"Ja lähdit sitten kävelemään summanmutikassa johonkin suuntaan?"

Päiväni olivat tätä nykyä yhä kummallisempia. Katselin tavallisesti hyvin flegmaattista hevostani, joka tutkiskeli ihmisystäväänsä kaikella tarmollaan ja pudistelin sitten huvittuneena päätäni. Oli tämäkin helvetti, tästä puuttuisi enää se, että kaikki lampaani karkaisivat.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Marras 2016, 21:17

Naurahdan miehen kysymykselle.
"En summanmutikassa", totean, "täältä näkyi valoa."
Hevonen hieroo innokkaasti päätään minua vasten ja naurahdan hieman. En vain muista sen nimeä kun se oli ollut joku kummallinen ulkolainen nimi. Alkoi R:llä?
Rapsutan hevosta korvan takaa ja vilkaisen Irwiniä.
"Asut sit tosiaan keskellä ei-mitään?"
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Seuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron