Sydämeni laulu

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Re: Sydämeni laulu

ViestiKirjoittaja Dalamar » 04 Marras 2014, 22:06

"En menisi sanomaan loistavaksi, sinähän tässä keskusteluakin pidät yllä", Jikita naurahti varsin suloisesti. Tuo soliseva ääni oli virkistävää ja sai Odeten entistä hilpeämmälle tuulelle. Nuorukainen oli niin ujo, mutta nauru sai pojan kasvot loistamaan. Ainakin kreivittären omissa silmissä.

"Älähän nyt vähättele itseäsi kultaseni, eihän hyvä seura keskustelua vaadi!" kreivitär hihkaisi liioitellun dramaattisesti mahtipontisuus äänessään. Mutta hän tarkoitti jokaista sanaansa. Paras seura harvoin oli äänessä, he osasivat olla hiljaa ja kuunnella. Ja sitä kreivitär arvosti. Hän oli elänyt suurimman osan elämäänsä seurapiireissä, joissa kukaan ei nähnyt omaa napaansa pidemmälle.

"Mitä tykkäät...te? Se on myyjän itsensä sekoittamaa. Kutsun sitä seikkailuteeksi. Se vähän maistuu seikkailulta, luulisin", nuorukainen selitti hymyn kiiriessä jälleen Odeten suupieliin. Hän maisteli teetä uudelleen. Se todella maistui seikkailulta. Monimuotoiselta, jännittävältä, yllättävältä.

"Oikein hyvää kultaseni, ja sinuttele minua...Tunnen itseni niin vanhaksi, kun teitittelet", Odette naurahti kepeästi sulkien hetkeksi silmänsä antaen teen aromien pirskahdella kielellä kuin helliä hänen hajuaistiaan.
"Tästä tulee jotenkin mieleen matkani Intiaan, kun tapasin erään intialaisen prinssin...Joimme jotain tämän kaltaista hänen elefanttinsa selässä", kreivitär puhkesi yhden äkin kertomaan kultaiset silmät edelleen suljettuina.
"Hän oli kerrassaan hurmaava mies...kohtelias ja urhea. Mutta parantumaton naistennaurattaja", Odette virnisti pehmeästi avaten silmänsä kohdistaen katseensa Jikitaan. Toivottavasti poika ei pitänyt häntä täysin höperönä vanhana akkana, joka horisi jo omiaan...
Dalamar
 

Re: Sydämeni laulu

ViestiKirjoittaja Varja » 20 Joulu 2014, 01:31

"Älähän nyt vähättele itseäsi kultaseni, eihän hyvä seura keskustelua vaadi!" Hymähdän hyväksyvästi ja hymyilen pienesti. En tiedä höpöttääkö Odette vain saadakseen minut puolelleen - miksi hän niin tekisi ja mitä varten? - vai onko hän tosissaan. Tuollaiset sanat kuitenkin lämmittävät ainakin yhtä paljon kuin se teekupponen.

"Oikein hyvää kultaseni, ja sinuttele minua... Tunnen itseni niin vanhaksi, kun teitittelet." Voi jehna. Pieleen meni että pärähti. Punastun taas ja vedän hartioita kyyryyn. Nolottaa.
"Oi, anteeksi... Ei ollut tarkoitus", mutisen vain puoliksi ääneen. Kulmat menevät kurttuun ja puren vähän huulta.

Tuijotan kuppiin välttääkseni kreivittären katseen. Kuulen taas muutaman sanan naisen puheesta, ja sanon pikkuruisesti ääneen "Intiaan" hänen perässään. Siellä vasta olisikin metkaa käydä.
"Olet tavannut intialaisen prinssin. Norsun selässä." Mistä kaikesta jäänkään paitsi opiskelijakopperoni uumenissa, kun en tee mitään tai lähde mihinkään. Mutta ajatus suurimmista maanpäällä taapertavista nisäkkäistä saa minut taas intoilemaan.
"Elefantteja olisi vinha nähdä", lisään hetkosen perään. Silmiin syttyy se innostunut tuli, jonka tavallisesti näkee vain kun neulos on loppusuoralla tai kun uusi sarjakuva saapuu hyppysiin.
"Ne ovat hurjan viisaita. Ja söpöjä", sanon katsahtaen kultaisiin silmiin.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Re: Sydämeni laulu

ViestiKirjoittaja Dalamar » 21 Joulu 2014, 17:55

"Ei, ei, ei! Älä pyytele missään nimessä anteeksi!" Odette kiiruhti huudahtamaan, sillä hänen tarkoituksenaan ei ollut moittia. Kreivittären mielestä Jikita oli vain liian nuori teitittelemään...tai jos nyt ihan rehellisiä oltiin, Odette tunsi itsensä ikälopuksi toisen rinnalla. Siksi hän ei halunnut nuorukaisen kohtelevan häntä kuin vanhempaa rouvashenkilöä -jollainen hän toki oli-, vaan kuin tasavertaista ystävää.

Kreivitär hymyili lämpimästi ja oli oikein otettu siitä, että oli saanut kuulijansa huomion. Tuskin mikään veti vertoja sille tunteelle, kun sai kertoilla elämänsä pieniä tarinoita jollekin toiselle. Jikitan innostus oli miltein käsinkosketeltavaa, ja sai kaunottaren entistä hilpeämmälle tuulelle.

"Elefantteja olisi vinha nähdä. Ne ovat hurjan viisaita. Ja söpöjä", Jikita puheli ja tämän silmät suorastaan loistivat. Kreivitär vastasi tuohon katseeseen milteinpä kaihoten. Ollapa vielä noin nuori, maailma täynnä vielä ihmeitä. Ei sillä, että Odette olisi muuttunut kyynisemmäksi vanhemmiten, mutta pakko se oli myöntää, tietynlainen realismi tulisi aina olemaan osana kreivittären ajatusmaailmassa, vaikka harvoin hän antoi moisen häiritä itseään.

"Olet oikeassa kultaseni. Tämänkin kyseisen prinssin elefantit olivat todella älykkäitä. Ne osasivat tervehtiä ihmisiä", kultasilmäinen kertoi siemaisten jälleen lämmintä juomaansa. Hän nojautui tuoliaan vasten ottaen rennomman asennon. Silmät kuitenkin tutkivat edelleen Jikitaa.
"Kuten jo aikaisemmin sanoin, meidän täytyisi lähteä matkalle yhdessä. Siitä tulisi varmasti jännittävä seikkailu", Odette myhäili sulkien hetkeksi silmänsä haaveillen, mitä kaikkea lomamatka voisi tuoda tullessaan...
Dalamar
 

Re: Sydämeni laulu

ViestiKirjoittaja Varja » 19 Tammi 2015, 17:34

Voi kauhistus. Ei tässä saanut anteeksikaan pyytää omasta törttöilystään. Työnnän nolostuksen mielenperukoille - sitä ehdin puida koko illan ja yön. Tai lähinnä kai yön ja aamuyön.

"Olet oikeassa kultaseni. Tämänkin kyseisen prinssin elefantit olivat todella älykkäitä. Ne osasivat tervehtiä ihmisiä", kreivitär sanoo kauniina. Nyökkään. Yksi internetin lempivideoistani on se, missä norsut maalaavat. Pitävät kärsillään siveltimiä ja maalaavat.
"Ne myös surevat ja kunnioittavat kuolleita perheenjäseniään ja ottavat mutakylpyjä", lisään edelliseen. Mutakylvyt vähentävät ötököiden puremien kutinaa ja viilentävät paahtavassa auringossa. Sitä en tosin sano ääneen, koska unohdan avata suuni.

"Kuten jo aikaisemmin sanoin, meidän täytyisi lähteä matkalle yhdessä. Siitä tulisi varmasti jännittävä seikkailu." Nyökkäilen taas.
"Haluaisin kyllä lähteä", mutisen mietiskellen. Kenties matkasta tulisi liiankin jännittävä. Sydän alkaa jo nyt hakata hirmuista vauhtia ja kädet täristä. Nostan kupin kaksin käsin käpäliini, kun tiedän sen rauhoittavan. Tai tiedän että sen pitäisi rauhoittaa.

Pitäisi sanoakin jotakin. Olisi pitänyt laittaa villasukat. Varpaisiin käy kylmä.
"Jollei siitä ole sinulle liikaa vaivaa", piipitän.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Edellinen

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron