Odette ei osannut sanoa mitään miehelle, joka oli laskenut kätensä hänen reidelleen. Kaunotar räpäytti kultaisia silmiään perin hämillään. Miehen mairea hymy ei ollut kadonnut. Aivan kuin mies ei itse tajuaisi, kuinka törkeää oli tuolla tavoin lähennellä. Kreivitär avasi punattuja huuliaan närkästyneenä aikomuksenaan lausua pari valittua sanaa, mutta kirskuva ääni sai naisen vilkaisemaan vierelleen. Nina oli noussut paikaltaan kääntyen kannoillaan sanaakaan sanomatta, saatikka Odetteen vilkaisematta. Aivan kuin käsi olisi puristanut kreivittären rinnan alla sykkivää sydäntä. Kurkkuun noussut pala teki kaunottaren olon tukalaksi. Hengittäminen tuntui suorastaan mahdottomalta tehtävältä. Ja hetken nainen pelkäsi menettävänsä tajuntansa.
Tolpillaan Odette kuitenkin pysyi. Muutaman rauhallisen hengen vedon jälkeen nainen tarttui miehen käteen yllättävän topakasti saaden miehen irvistämään.
"Jospa etsisit seurasi jostain muualta", kreivitär näpäytti pudottautuen lattialle jakkaraltaan. Nainen nappasi laukun kainaloonsa kiiruhtaen Ninan perään jättäen moukkamaisen tuttavuutensa baaritiskille. Odeten kenkien kannat kopisivat kovaa lattiaa vasten hänen juostessaan ihmismassan läpi oville. Ei hän halunnut Ninaa loukata...Kreivitär pysähtyi hetkeksi. Kultainen katse valui alemmas. Miksi...Miksi hän edes olisi loukannut Ninaa? Hehän olivat...ellei nyt aivan ystäviä, niiin tovereita ainakin. Eihän Ninalla ollut syytä ottaa nokkiinsa vieraan miehen lähentelystä, ellei...casanovattarella ollut vielä tunteita kreivitärtä kohtaan. Naisen silmät kapenivat viiruiksi hänen pyöritellessä ajatusta mielensä syövereissä. Jo pelkkä kuvitelma siitä, että Nina vielä välittäisi hänestä enemmän kuin ystävänä sai naisen polvet notkahtamaan. Kreivitär olisi varmasti valahtanut pitkin pituuttaan lattialle, ellei kaksi nuorta naista olisi ehtineet tarttua hänen käsiinsä.
"Hei ootsä kunnossa?" toinen naisista huolissaan kysyi avittaen Odeten ystävättärensä kanssa istumaan.
"Olen...Olen minä...hieman vain pyörryttää", kreivitär vastasi koittaen vääntää huulilleen hymyä, mutta hänen alahuulensa vapisi. Nainen oli valahtanut kalpeaksi kuin lakana ja hänen kätensä tärisivät. Ei hän olisi uskonut musertuvan tällä tavoin, kaikkien näiden ihmisten keskellä. Silti...Vaikka hän kuinka oli uskotellut itselleen päässeen yli Ninasta, ei se ollut totta. Hän välitti Ninasta edelleen.
"Ootsä täällä yksin? mä voin soittaa sulle taksin", toinen avuliaasta nuoresta neidosta ehdotti. Kreivittären sydäntä lämmitti, etteivät ihmiset olleet itsekkäitä.
"Nina..ystäväni...", Odette takelteli sanoissaan:" H-hän meni kai ulos...h-harmaa puku, musta fedora h-hattu".
"Mä käyn kattoo", tummempi naisista kipaisi yökerhon ovista etsimään kuvausta vastaavaa naista. Odette puri huultaan. Häntä hävetti. Hän osittain toivoi että casanovatar olisi jo ehtinyt häipyä. Ninan ei tarvitsisi nähdä häntä sellaisena, murtuneena...Sydän edelleen kaipaavana...