Bleecker Street

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Bleecker Street

ViestiKirjoittaja nezabudka » 02 Helmi 2014, 18:02

[Welldon. Peli siirretty tänne vanhalta foorumilta ja jatkuu ensimmäisen viestin jälkeen normaalisti.]


Katla Chaconne (pelaaja nezabudka)

Sade kohisee melkein sateenvarjostani läpi niiden kolmen korttelin aikana, jotka harpon autoltani lainehtivaa katua ylös tutun kahvilan oviportaalle. Pysähdyn ovensuun niukkaan sateensuojaan puuskahtamaan ja ravistelemaan uitettua sontikkaani. Pahuksen talvinen kaatosade on sulattanut viime viikolla sataneiden kinosten rippeetkin, ja nyt kadut ovat muuttuneet koskiksi. Kiskaisen takkini hihaa ylemmäs ja katson kelloa, vaikka tiedän jo valmiiksi että se on varttia vaille kahdeksan ja kahvilan ovessa seisoo, kuten aina ennenkin, että sulkemisaika on torstaisin kello 8 PM. Seison siinä pienen hetken ja tiirailen lasisen oven läpi sisälle. Kahvilan tuikkuvalot pöydissä ja ikkunoilla hehkuvat lämpiminä ja saavat takanani vuolaana kohisevan sateen ja pimenevän iltataivaan kerrostalojen katonharjojen yläpuolella näyttämään entistä sateisemmalta ja pimeämmältä, ja minähän olen joka tapauksessa jo täällä, joten jos en tilaisi mitään ihmeellistä, tuskin Misan päivä siitä pilaantuisi, tai ilta, eikö Misa teekin iltavuoroa torstaisin, niin kuin viime viikollakin?
Tunnen silti syyllisyyden piston, kun taitan sateenvarjoni kasaan. Mutta siitä huolimatta haron hiuksiani pois kasvoiltani ja astun sisälle. Vain ikkunapöydässä istuu enää kolmen naisen rauhallisesti keskusteleva seurue. Etsin Misaa katseellani takahuoneen ovelta. Ulko-ovi sulkeutuu takanani kilahtaen ja sulkee sateen kohinan taakseen.


Hanagata Megami (pelaaja Sasu)

Kuulen ulko-oven kellon kilahtavan kuivatessani käsiäni. Shian-sama vilkaisee kelloaan ja sitten minua.
"Minä menen", sanon heti, ripustan käsipyyhkeen takaisin kaapinoveen ja pyyhkäisen pari vesipisaraa tummanpunaiselta kimonoltani. Vieläkö tänne joku on tähän aikaan tulossa? Tai ehkä jonkun ikkunapöydän rouvista vain piti lähteä ennen muita. Mutta hyvin mahdollisesti joku heistä kaipailee jo tiskin taakse jotakuta, jolle voisi maksaa.

Yllätykseni on kuitenkin suuri, kun astahdan takahuoneesta tiskin taakse ja katseeni osuukin ovella seisovaan Katlaan. Hämmennys kestää kuitenkin vain parin silmänräpäyksen verran ja muuttuu sitten iloiseksi hymyksi.
"Katla! Mukava nähdä sinut täällä", tervehdin reippaasti. "Mitä saisi olla?"


Katla

Kuluu vain hetki, ja Misa ilmestyy takahuoneesta, juuri niin kuin toivoinkin. Hämmennyn hetkeksi pelkästään siitä syystä, että joskus jotkut asiat menevät juuri sillä tavalla kuin olin toivonut. Olkoonkin että kyseessä on niinkin yksinkertainen asia kuin työpaikkansa takahuoneesta ilmestyvä Misa, silti.
"Hei, Misa!" tervehdin hiukan hengästyneenä, helpottuneena siitä että hän kuulostaa iloiselta. "Ajattelinkin että sinä olisit vielä täällä! Kuule, tiedän että suljette ihan kohta, mutta... onko liian myöhäistä tilata... jotain nopeaa vain?"
Astelen tiskille tietämättä edes, mitä aioin tilata.
"Voin ottaa kahvin mukaankin", jatkan nopeasti ja kadun saman tien.


Misa

Kuuntelen mitä Katlalla on sanottavanaan ja vilkaisen samalla olkani yli kohti takahuonetta. En minä usko, että Shian samalla on mitään sitä vastaan, etten hätistäisi Katlaa ovesta ulos sillä punaisella minuutilla kun kello tulee kahdeksan. Hän voi ihan hyvin lähteä kotiinkin jos hänellä on kiire, kyllä minä ovet osaan lukita ja niin edelleen.
"Höpö höpö", totean topakasti Katlalle. "Tilaa ihan mitä haluat. Voit vaikka miettiä hetken, minä tulen ihan kohta takaisin", sanon ja kopistelen takaisin takahuoneeseen, jossa Shian-sama näyttää lopettelevan tilikirjansa tutkimista.
"Eräs ystäväni tuli käymään. Olisiko mitenkään mahdollista, jos minä olisin täällä vähän pidempään? Te voitte kyllä lähteä, minä pistän ovet kiinni ja paikat kuntoon", vakuuttelen ja yritän olla huojumatta paikoillani vähänkään kärsimättömästi Shian-saman sulkiessa tilikirjan ja laittaessa sen takaisin työpöydän lukolliseen laatikkoon. En minä usko, että hän kieltäytyisi, mutta on tämä toisaalta paljon pyydetty - en minä voisi Shian-samaa syyttää, jos hän ei haluaisi jättää liikettään yksin minun hoitooni edes illaksi.
"Eiköhän se käy", hän kuitenkin helpotuksekseni toteaa. "Voit pistää etuoven lukkoon kun ikkunapöydän seurue on mennyt."
Nyökkään reippaasti vastaukseksi.
"Kiitos!" huikkaan ja käännyn kannoillani.

Luikahtaessani ovesta takaisin tiskin taakse hymyilen pahoittelevasti.
"Anteeksi että jouduit odottamaan. Sovin vain Shian-saman kanssa, että minä voin vielä jäädä tänne, hän lähtee nyt kotiin. Mutta niin, mitä sinä haluaisit juoda?" tiedustelen.
"Kävitkö keskustassa, kun täällä päin liikut? Kai sinä sentään autolla olet, tuolla taitaa olla ihan kamala ilma kävellä", jutustelen valmistaessani toivottua juomaa.


Katla

"No, jos olet varma..."
Misa vakuuttelee, ettei vielä ole liian myöhä ja että saisin vieläpä tilata ihan mitä haluan, ja hymyilen helpottuneena ja sitten epävarmana, kun Misa katoaa saman tien takaisin seinän taakse. Muistutan itseäni, että hän on töissä ja tuijottelen tiskin taakse ripustettua tee- ja kahvilistaa hajamielisesti. Onko tee vai kahvi nopeampaa valmistaa? Kummasta jää Misalle enemmän siivottavaa? Mistä ihmeestä minä tiedän, pitäisikö minun kysyä?
Hymyilen Misalle automaattisesti, kun tämä ilmestyy takaisin, mutta sitten kauhistun.
"Mitä - ei, en minä halua että sinä jäät minun takiani ylitöihin! Olin vain tulossa töistä ja ajattelin - ajattelin vain pysähtyä kahville enkä tajunnut että kello on näin paljon - ainakin laitat itsellesi samalla jotain, jos kuvittelet jääväsi ylitöihin? Minä tarjoan", purskautan suustani.


Misa

Katlan yllättävä sanaryöpppy hämmentää minua niin että pysähdyn niille sijoilleni, kädetkin ilmassa edessäni puolivälissä matkalla jonnekin, en ole enää ihan varma minne.
"Oi, en minä oikeastaan ylitöihin jää", kiirehdin sanomaan ja meinaan todeta perään, että en minä tästä yliajasta tietenkään mitään palkkaa saisi, mutta se ei taitaisi varsinaisesti rauhoittaa Katlaa. "Teehuone sulkee oikeastaan ihan tavalliseen aikaan, mutta emmehän me nyt ketään hätistä ovesta ulos jos on sisälle asti jo ehtinyt", yritän sanoa, mutta ei sekään kuulosta vakuuttavalta. Mutta en minä nyt oikein voi sitäkään sanoa, että kyllä Katla täällä minun puolestani saisi olla ihan niin pitkään kuin haluaisi, sulkemisajasta viis, kun kolmen rouvan seurue on edelleen paikalla ja ihan kuuloetäisyydelläkin. Niinpä päädyn toteamaan: "Sitäpaitsi paljon mieluummin minä täällä olen sinun kanssasi teellä kuin istua nökötän kotona yksikseni." Mikä on ihan totta, ei minulla kotona kuitenkaan mitään tekemistä olisi.
"Voin minäkin jotain juoda, mutta katsotaan sitä maksamista sitten myöhemmin. Otatko sinäkin teetä, vai kahvia?" kysyn Katlalta.


Katla

"No... jos... niin..."
Misa vaikuttaa päätöksensä tehneen, ja nielen hänen selityksensä nopeasti. Ajatus teelle jäämisestä on liian lupaava, jotta saisin itsestäni irti enempää vastaväitteitä, varsinkin kun Misa sanoo istuvansa mieluummin alas minun kanssani kuin lähtevänsä kotiin - sanoiko hän todella niin? Hymyilen puolipahoittelevasti, puoliksi vain iloisena. Tunnen oloni yhtäkkiä tyytyväisemmäksi kuin koko viikkoon.
"Ei kun ihan oikeasti, minä tarjoan", painotan kuitenkin. "Teetä minä voisin... valitse sinä, kun olet asiantuntija."
Avaan takkini ja nojaudun tiskin yli katsomaan, mitä Misa sen takana tekee.
"Tästä sinun kahvilastasi on tainnut tulla minulle kantapaikka. Outoa", höpisen ja naurahdan. "Muuten... kuka se... Shian-sama oikein on, josta puhut?"


Misa

Huitaisen Katlalle kädelläni sellaiseen 'katsotaan sitten' -tyyliin hänen edelleen halutessa tarjota minun juotavani. Tarkalleen ottaen minä saisin varmaan juoda täällä melkein mitä vain haluan ihan työntekijäetuna, ja usein Shian-sama antaa minulle kotiin vietäväksi ties mitä eri teelaatuja jotka ovat jääneet yli jostain erästä tai poistuvat listalta ja niin edelleen, mutta voisin vakuuttaa Katlan siitä jahka teehuoneen varsinaiset asiakkaat olisivat lähteneet. Mikä sivumennen sanoen taitaa tapahtua piakkoin, sillä naiset näyttävät liikehtivän pöydässään vähän siihen malliin, että tulisivat pikkuhiljaa maksamaan.

Kiinnitän kuitenkin täyden huomioni Katlaan, kyllä minä sitten näkisin kun he tähän tulisivat.
"Selvä, katsotaan mitä keksin", tuumaan ja napsautan vedenkeittimen päälle ennen kuin alan silmäilemään eri teelaatuja.
"No mutta sehän on kiva", totean ilahtuneesti Katlan tuumiessa, että teehuoneesta on muodostunut hänen kantapaikkansa. Vaikka eihän tämä nyt millään muotoa minun ole. Taidan minä silti olla täällä lähestulkoon yhtä paljon kuin Shian-sama... josta puheenollen, enkö ole koskaan maininnut Katlalle, kuka hän on? Olenhan minä hänestä tosiaan varmasti Katlalle puhunut, mutta ilmeisesti taidokkaasti unohtanut selittää, kenestä ihmeestä höpisen. Naurahdan annostellessani vihreää teetä pannuun haudutettavaksi.
"Hän omistaa tämän teehuoneen, olen hänellä töissä", selitän. "Et olekaan tainnut nähdä häntä, ainakaan montaa kertaa? No, kyllä sinä vielä ehdit."
Teenkeitin napsahtaa pois päältä ja samaan aikaan rouvaseurue nousee tuoleiltaan.
"Mene sinä vain jo istumaan jonnekin, tai vie toki ensin takkisi ja sateenvarjosi naulakkoon, ja valitse sitten pöytä. Minä tulen ihan kohta", kehotan Katlaa ja hymyilen hänen olkansa yli kohteliaasti naisille, joista yhdellä on jo lompakko kädessä.


Katla

Vastaan Misan vähättelevään huiskautukseen kulmien kurtistuksella. Voimakas jääräpäisyyspuuska valtaa minut - en varmasti antaisi Misan maksaa, hänhän on minua nuorempikin, eikö ole? Varmasti on, mutta kuinka paljon, minulla ei ole aavistustakaan. En ryhdy väittelemään maksamisesta, mutta pistän asian visusti mieleeni.
"Niin, niin on... tämä on tosi mukava kahvila", nyökyttelen Misalle. "Joskus toivon että olisin itsekin töissä jossakin tällaisessa söpössä pikkuputiikissa, mutta sitten muistan että olen aivan kamala asiakaspalvelija. Ja näköjään olen kamala palveltava asiakaskin, kun törmään paikalle viisi minuuttia ennen sulkemista..."
Mutisen loppulauseen puoliääneen ja naurahdan hölmösti itsekseni. Kiiruhdan nyökyttelemään oivaltavasti, kun Shian-sama paljastuu Misan työnantajaksi. Tietenkin.
Siirryn sivumpaan tiskiltä, kun muut asiakkaat tulevat tekemään lähtöä, nyökkään ja hymyilen Misalle ja luikin ripustamaan vettä tippuvan sateenvarjoni ovensuun naulakkoon. Istun yhteen ikkunapöydistä selkä kadulle päin, levitän takkini tuolin selkänojalle ja lasken laukkuni ikkunalaudalle katsellen siinä sivussa Misaa, joka asioi lähtevien asiakkaiden kanssa. Hän on taitava asiakaspalvelija. Häntä on hyvä katsella työssään. Kai hän tietää olevansa hyvä tässä? Olisiko typerää sanoa se hänelle?
Käännän katseeni hetkeksi pimeän kadun kaatosateeseen, kun ovi kilahtaa kiinni aiempien asiakkaiden jäljestä. Peilikuvani heijastuu ohuena ikkunasta onnellinen hymy kasvoillaan, ja sen huomatessani tajuan myös olevani aivan levoton. Aion tuhahtaa, mutta se tipahtaa ulos naurahduksena.


Misa

"Pöh", totean topakasti Katlan väittäessä olevansa kamala asiakas. "Minusta on mukavaa että tulit käymään, ja oikeastaan vielä parempi, että tulit tähän aikaan. Jos olisit tullut keskellä päivää, minun olisi varmaan jatkuvasti pitänyt olla palvelemassa asiakkaita, eikä meille olisi jäänyt melkein ollenkaan aikaa jutella!" huomautan. Enkä minä nyt halua kuulostaa kiittämättömältä tai mitään, iloinenhan minä siitä olen, että Shian-sama on ottanut minut töihin, mutta kyllä minä silti mieluummin istuskelisin Katlan kanssa kahvilla. Tai siis.. äh, antaa olla. Pointti oli, että olen yhtä iloinen Katlan näkemisestä kuin aina, sulkemisaika tai ei.

Katlan lähtiessä kohti naulakkoa rouvaseurue astelee tiskille. Veloitan heiltä asianmukaisen summan, vaihdamme pari kohteliasta sanaa ja lopuksi toivotan heille hyvää illanjatkoa. Heidän kiskoessaan takkeja päälleen haudutan minun ja Katlan teetä ja yritän olla vilkuilematta kärsimättömästi, koska he saisivat kukin valikoitua oikean sateenvarjon itselleen. Pidän huolen, että maltan odottaa heidän katoavan sateista katua pitkin jonnekin näkymättömiin ikkunanpielien taakse ennen kuin kopistelen ulko-ovelle pistämään sen lukkoon ja kääntämään suljettu-kyltin näkyviin.
"No niin", huokaisen ja hymyilen Katlalle. "Ihan pieni hetki vielä, käyn vaihtamassa vaatteet." Olenhan minä tässä jos tottunut kimonossa kulkemaan, mutta mielelläni varjelisin sitä silloin, kun minulla on mahdollisuus pukeutua johonkin muuhunkin. En minä nyt usein teetä päälleni läikytä, mutta kimonon pesemisessä on aina oma hommansa, jos haluaa sen näyttävän vastaisuudessakin kimonolta.
En kuitenkaan halua pitää Katlaa odottelemassa turhan kauaa, joten yritän kuoriutua vaatekappaleesta suhteellisen ripeästi. Voisin sitten seuraavan kerran töihin tullessani laskostaa sen vähän siistimmin ja niin edelleen. Sen tilalle puen päälleni harmaan, rusetilla koristellun hieman yli polvipituisen hameen ja tummansinisen neuleen, jonka vetäminen pään yli ei varsinaisesti tee hyvää kampaukselleni, mutta ei auta. Kengätkin vaihdan käytännöllisempiin nilkkureihin. Astellessani pois takahuoneesta suoristelen neuleen suurta kaulusta ja yritän taputella hiuksianikin parempaan kuosiin.
"No niin", naurahdan ottaessani tiskiltä mukaani tarjottimen, jonka päällä on teepannu ja kaksi pientä teekuppia. "Anteeksi, että jouduit odottamaan näin kauan", sanon pahoitellen ja kaadan teetä kuppeihin. "Teekään tuskin on enää liian kuumaa", tuumin, istahdan pöydän toiselle puolelle ja vedän välillä vähän henkeä aikani hosuttuani.
"Kerro, Katla, mitä sinulle kuuluu", kehotan hymyillen ja katson häntä odottavasti.
Avatar
nezabudka
Rääkyjä
 
Viestit: 11
Liittynyt: 14 Joulu 2013, 19:51

Re: Bleecker Street

ViestiKirjoittaja nezabudka » 29 Syys 2014, 05:19

Seuraan vaivihkaa katseellani, kuinka vaimeasti rupatteleva naisseurue poistuu ovesta ulos. Varjojen popsahdukset sekoittuvat sateen kohinaan, kun he läväyttävät sontikkansa auki ja katoavat sitten tiehensä katua ylöspäin. Tunnen edelleen pienen hymyn sisälläni. Huomaan suorastaan toivovani ohimennen, että rouvasväki selviytyisi kotiin saakka turvallisesti sateesta huolimatta.

Havahdun takaisin kahvilan todellisuuteen, kun Misa kopistelee ovelle ja lukitsee sen. Vatsani pohjassa nytkähtää äkkiä jännitys, jota en osannut odottaa, ja sydämeni yltyy hakkaamaan yllätyksestä kiivaammin. Nyökkään Misalle ja äännähdän jotain hymähdyksen ja naurahduksen väliltä, kun tämä ilmoittaa käyvänsä vaihtamassa vaatteet ja tulevansa kohta takaisin. Jään hetkeksi kahvilaan aivan yksin. Tila kuhisee hiljaisuuttaan, aivan kuin oven lukitseminen olisi eristänyt meidät kokonaan muusta maailmasta. Tuikut ikkunoilla täplittävät pehmeästi valaistua huonetta. En ole ennen ollut kahvilassa sulkemisajan jälkeen - en ole suoraan sanoen edes tullut ajatelleeksi, että kahvilat ylipäätään ovat olemassa sulkemisajan jälkeen. Ilman asiakkaita ja kiinni ja auki kilahtelevaa ovea paikka tuntuu syvästi yksityiseltä, aivan eri tavalla kuin kenenkään koti. Yhtäkkiä minua jännittää.

Käännän katseeni Misaan, joka ilmestyy esille takahuoneesta hiuksiaan oikoen. Refleksinomaisesti peilaan häntä ja sipaisen omia hiuksia pois silmiltäni. Hymyilen Misalle, kun tämä astelee pöytään tuoden pienimpiä ja söpöimpiä teekuppeja, jotka olen eläissäni nähnyt.
"Älä höpise", naurahdan ja huiskaisen kättäni, kun Misa pahoittelee viivästystä. "Sinä jäit istumaan töiden jälkeen ja laitoit teetä... kiitos."
Huokaisen ja vedän syvään henkeä.
"Minulle... hyvää. Hyvää kuuluu. Ei mitään kauhean ihmeellistä sitten viime viikon... jalkani olivat sen luistelun jälkeen kyllä muusina, mutta se meni äkkiä ohi. Eikä tällä säällä ihan heti lähdetä uudelleen jäälle."
Puhuessani tajuan, että tarkoitan mitä sanon: minulle ihan oikeasti kuuluu hyvää. Voin oikeasti vilpittömästi sanoa niin. Silmäni tuntuvat tavallista kirkkaammilta ja poskeni punaisemmilta, ja täällä sisällä on lämmin.
"Mitä sinulle?" kysyn vastavuoroisesti ja poimin toisen teekupeista käteeni. Se mahtuu täydellisesti kämmenelleni.
Avatar
nezabudka
Rääkyjä
 
Viestit: 11
Liittynyt: 14 Joulu 2013, 19:51

Re: Bleecker Street

ViestiKirjoittaja Sasu » 06 Loka 2014, 11:00

[Mmmitä on tämä, enkö muka ole täällä käynyt viikkoon edes vilkaisemassa uusia viestejä, koska huomasin tämän nyt vasta. O_o Etkä pahus vieköön edes sanonut eilen mitään. :'D (Okei, siinä kooman tilassa en kyllä olisi ehkä edes kyennyt tekemään asian eteen mitään. :'D)]

Hymyilen Katlalle lämpimästi tämän kiittäessä, ja vedän tuoliani vähän lähemmäksi pöytää kunhan olen saanut hameeni aseteltua hyvin. Katlan vastatessa kysymykseeni otan toisen teekupin käsieni väliin. Tee ei tosiaan taida olla enää kuumaa, mutta kuppi on silti mukava lämmin. Täällä on ylipäätään mukavan lämmintä ja rauhallista, etenkin äskeisen kiiruhtamiseni jälkeen. Tuikut lepattavat lempeästi ja heijastuvat ikkunaan Katlan takana. Ulkona on pimeää ja sateista, ja varmaan kylmääkin, mutta meidän ei tarvitse siitä nyt huolehtia.
Naurahdan vähän Katlan mainitessa kipeät jalkansa, ja nyökkään ymmärtäväisesti. Minua sattui seuraavana aamuna ihan joka paikkaan, en olisi halunnut edes nousta sängystä. Toisaalta edellisen illan hyvä mieli ei ollut yön aikana ihan kokonaan kadonnut, joten kyllä minä sitten lopulta sain nilkutettua kylpyhuoneeseen pesemään hampaat, ja päivä lähti käyntiin. Nyökkään uudestaan Katlan mainitessa sään, ja siemaisen teetä kupistani. Hymyilen jälleen Katlan kysyessä vuorostaan minun kuulumisiani. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, mutta minusta on silti mukavaa, että hän kysyy. Eivät kaikki kysy, minulta varsinkaan.

"Mitäpäs minulle", totean mietteliäästi.
"En itse välitä erityisemmin vesisateesta, mutta teehuoneella on taas vähän enemmän asiakkaita, kun ilma on tällainen, eli ei kurjasta ilmasta pelkkää haittaa ole", hymähdän. "Ja ensi viikoksihan luvattiin kai taas kylmenevää ilmaa... Sitten varmaan kadutkin ovat yhtä liukkaita kuin se luistelukenttä", naurahdan, mutta sitten mieleeni juolahtaa huolestuttava ajatus.
"Kai sinulla on autossa hyvät talvirenkaat?"
Minulla on varmaan ihan riittävästi tekemistä pysyä kävellenkään pystyssä, jos vettä tulvivat kadut tässä joku yö yhtäkkiä jäätyisivätkin, niin että toivottavasti Katla ajaisi sitten varovasti. Minä en sipsutteluvauhdistani kaatuessani varmaan kauheasti saa vahinkoa aikaan, mutta autoa en kyllä varmasti uskaltaisi ajaa yhtään kävelyvauhtia kovempaa.

"Entä mitä lapsillesi kuuluu? Ikarokselle ja... Katrinalle?"
Toivon totisesti, että muistin Katlan tyttären nimen oikein. Ikaros ja minähän olemme ilmeisesti jo oikein hyvissä väleissä, mutta tämän isosiskoa en ole vielä tavannutkaan. Ehkä vielä joskus? Vaikka totta puhuen minua kyllä vähän hermostuttavat sen ikäiset nuoret. Eikös Katla silloin joskus sanonut tyttärensä olevan yläkoulussa? En minä toisaalta osaa ihan aina lapsienkaan kanssa olla, mutta Ikaros on osoittautunut oikein suloiseksi nuorukaiseksi.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28


Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron