Project Bank...

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Project Bank...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 03 Syys 2014, 22:11

//Melmolly ja Meira, tervetuloa <3 //

”…Ja teillä on tänään tapaaminen neiti Lavoien kanssa kello kaksitoista”, neiti Jhonssonin kipakasti kertasi pienestä mustasta allakasta. Daire ei luonut sihteerinsä silmäystäkään. Miehen teräksenharmaa katse oli kiinnittynyt tietokoneen näyttöön.

”Kenen? En muista sopineeni täksi päiväksi yhtään tapaamista”, Daire murahti edelleenkään sihteeriään katsomatta. Hän selasi läpi sähköpostejaan, ja vaikka hän kuinka yritti lukea niistä jokaisen, jostain putkahti uusia.

”Ette olekaan, sillä minä olen sopinut sen teidän puolestanne”, nainen tylysti napautti selvästi loukkaantuneena siitä, ettei Daire tosiaan tiennyt mitä tapaaminen neiti Lavoien kanssa koski. Niinpä nuorukainen vihdoin irrotti katseensa näytöstä tuijottaen nyt tiiviisti sihteeriään odottaen ääneti lisäselityksiä.

”Neiti Lavoie on Snowfinchin taidekorkeakoulusta. Tehän olette pyytäneet Deschamps Companyn mainoksien ulkoasun uudistamista”, neiti Jhonsson muistutti tuijottaen nuorta toimitusjohtajaa pitkin nenänvarttaan. Nainen muistutti korppikotkaa pistävine silmineen ja terävine nenänvarsineen. Ajatus sai Dairen suupielen nytkähtämään. Mies kuitenkin piti kasvonsa peruslukemilla nyökytellen ymmärtäväisenä. Heidän firmallaan oli tapana antaa mainosten suunnittelu paikallisten opiskelijoiden käsiin. Ei vain siksi, että se olisi halvempaa vaan tukeakseen ja motivoidakseen opiskelijoita.

”Aivan…aivan niin. Ohjatkaa hänet huoneeseeni kun hän tulee”, Daire lausahti katsahtaen merkitsevästi sihteeriään, jotta tämä ymmärsi kääntyä kannoillaan ja poistua huoneesta. Oven naksahdettua kiinni Daire huokaisi syvään nousten ylös nahkaiselta työtuoliltaan.

Hän oli unohtanut koko taideprojektin. Viikot uutena toimitusjohtajana olivat olleet raskaita. Palkitsevia, mutta uuvuttavia. Ei työ sinänsä eronnut hänen aikaisemmasta toimesta isänsä firmassa, mutta sisaryhtiön johtajuus toi aivan uudenlaisia paineita. Hänellä oli enemmän vastuuta kuin ennen. Daire astui muutaman askeleen suurille lasi-ikkunoille. Näkymä olisi ollut huikea, ellei suuret betoniset kerrostalot olisi olleet tiellä. Mies kääntyi ympäri silmäillen avaraa työhuonettaan. Olihan se turhan suuri ja prameileva, ottaen huomioon ettei työpöydän ja tuolien lisäksi huoneessa ollut paljon muuta. Muutamia viherkasveja, joista Daire ei edes tiennyt olivatko ne aitoja vai eivät. Mitään henkilökohtaista ei huoneesta löytynyt, ei edes valokuvia.
Daire vilkaisi seinän suurta kelloa. Kahtakymmentä vaille kaksitoista. Neiti Lavoie saapuisi pian. Nuorukainen asteli takaisin työpöytänsä luo istuutuen. Hän ehtisi vielä lukea pari sähköpostia ennen naisen tuloa…
Dalamar
 

Re: Project Bank...

ViestiKirjoittaja Melmolly » 11 Syys 2014, 10:32

//Anteeksi kauheasti, kun kesti näin pitkään! >_> En sitten ehtinytkään koneella istua missään välissä paitsi koulussa oikein. Mutta nyt vastailen nopeammin, lupaan!\\

Meira ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Hän katseli suurta pankkirakennusta ulkoapäin. Heidän luokalleen oli tarjottu tuota ilmeen uudistamisprojektia, mutta aluksi Meira ei ollut kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota. Kuitenkin heidän vastuuopettajansa oli sitten nykäissyt häntä hihasta ja vakuuttanut, että projekti olisi hyvä Meiralle - sopisi hänen henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaansa ja auttaisi urallaan. Millä uralla? Silloin ajatus oli alkanut tuntua hyvältä - ja ennen kaikkea järkevältä.

Nyt kuitenkin hän tunsi olonsa kaikkea muuta kuin järkeväksi. Hän oli pukeutunut tavallista siistimmin ajatellen, ettei pankkiin kannattaisi mennä haaremihousuissa ja ylisuuresssa neuleessa vanhat tennarit jaloissaan. Ei häneltä jakkupukua löytynyt, mutta jostain hänen kaappiinsa oli eksynyt polvipituinen kynähame, jonka hän oli pitkän harkinnan jälkeen päättänyt laittaa. Hame istui melko hyvin, mutta takapuolen kohdalla olisi saanut olla enemmän täytettä - Meira kun oli melko ruipelo. Paidaksi hän oli valinnut valkoisen t-paidan, jossa oli vesiputouskaulus. Takki oli musta maihinnousutakki - ei varsinaisesti asiaan kuuluva, mutta varsin siistissä kunnossa, niinpä Meira ajatteli sen kelpaavan. Rastansakin hän oli sitonut tavallista siistimmälle nutturalle. Aamulla peiliin katsoessaan hänen suunsa oli vetäytynyt irveeseen, kun hän ei ollut tunnistaa itseään.

Meira huokasi. Ei auttanut muu kuin hoitaa homma alta. Niinpä hän käveli pankin suurista lasiovista sisään ja etsi katseellaan infotiskin (mikä ei tuottanut ongelmia, sillä se oli lähimpänä ovea). Hän käveli tiskille, jonka takana istuva nuori nainen kohotti katseensa näytöstä ja hymyili asiakaspalveluhymyään.

"Hei. Kuinka voin auttaa?" Nainen lausui nuo sanat, kuten varmasti teki monta kertaa päivässä.
"Hei. Minulla on sovittu tapaaminen herra Deschampsin kanssa kahdeltatoista" Meira vastasi hymyillen pienesti takaisin. Nainen nyökkäsi ja naputteli pari kertaa koneellaan. Meira huomasi naisen sopivan täydellisesti tuohon ympäristöön huoliteltuine ulkoasuineen ja tiukkoine poninhäntineen.
"Meira Lavoie? Voitte ottaa hissin kolmanteen kerrokseen, josta hänen sihteerinsä opastaa teidät perille, kun vain ilmoitatte asianne" nainen neuvoi avuliaasti viitaten kädellä hissiä kohti. Meira kiitti kohteliaasti ja teki työtä käskettyä.

Hississä hän ehti ajatella, kuinka häntä nyt jännitti, vaikkei hän ollut erityisemmin jännittävää sorttia. Kai se johtui niin erilaisesta ympäristöstä. Hän harvoin kävi pankissa edes asiakkaana. Hississä kuului kilahdus ja ovet avautuivat. Meira saapui hyvin valaistuun kerrokseen, jossa taas näki naisen näyttöpäätteen äärellä. Meira meni esittäytymään vuorostaan tälle naiselle, jolla oli pistävä katse eikä suu koko ajan hymyssä kuten aiemmalla. Nainen ilmoitti sisäpuhelimeen, että neiti Lavoie (Meirasta tuntui todella hullunkuriselta, että häntä kutsuttiin niin) oli saapunut. Hetken päästä hän laski luurin ja ilmoitti, että Meira otettaisiin vastaan. Meira nyökkäsi ja nainen nousi tuoliltaan ja ohjasi hänet tilavaan huoneeseen. Meira kiitti, mutta nainen oli jo pyyhältämässä pois.

Nuori mies istui työpöydän takana, jonka luo Meira käveli ja ojensi kätensä.

"Hei olen Meira Lavoie, Taidekorkeakoulusta. Tulin ulkoasun uudistamisprojektin johdosta." Meira esitteli itsensä, miettien samalla oliko mies varmasti oikea henkilö. Eikö hän ole melko nuori ollakseen toimitusjohtaja..?
Melmolly
 

Re: Project Bank...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 12 Syys 2014, 12:32

//Joo, ei hätiä mitiä! :D vastailet silloin kun huvittaa ja ehdit :D //

Kellon lyödessä kaksitoista neiti Jhonsson ilmoitti neiti Lavoien saapumisesta. Daire keskitti katseensa ovelle taikoen huulilleen ammattimaisen hymynsä. Oven avauduttua huoneeseen ilmaantui nuori nainen, kenties Dairen ikäinen tai jopa vanhempikin. Naisen ikäähän ei tunnetusti sopinut arvioida. Olihan Daire osannut odottaa, että neiti Lavoie varmasti erottuisi harmaasta massasta, -ja naisen siististä ulkonäöstä huolimatta-, naisen punaiset rastat saivat toimitusjohtajan kulman kohoamaan aavistuksen verran. Daire ei kuitenkaan antanut moisen häiritä itseään. Mies nousi seisomaan ennen kuin neiti Lavoie oli ehtinyt ojentaa kättään.

"Hei olen Meira Lavoie, Taidekorkeakoulusta. Tulin ulkoasun uudistamisprojektin johdosta." nainen esitteli itsensä. Daire tarttui ojennettuun käteen varoen puristamasta liian voimakkaasti nyökäten pienesti.
"Daire Deschamps, istu ole hyvä", Daire lausahti pehmeällä ranskalaisella korostuksella viitaten mukavaan nojatuoliin edessään. Kohteliaasti nuori toimitusjohtaja odotti Meiran istuutuvan ensin.
"Haluaisitteko jotain juotavaa neiti Lavoie. Kahvia, teetä? kivennäisvettä kenties?" Daire kyseli ystävällisesti istuutuen naista vastapäätä katsoen tätä suoraan silmiin. Vasta nyt hän huomasi lävistykset Meiran kasvoissa. Asiallinen hymy leveni hieman. Meira Lavioien kaltaisten henkilöiden kanssa ei Daire ollut pahemmin tehnyt tuttavuutta. Seurapiireissä ei lävistyksiä nähnyt muutoin kuin naisten korvissa.
"Voimme varmasti käydä suoraan asiaan...Jos teille herää kysymyksiä, niin kysykää ihmeessä", Daire sanoi ottaen esille mustan kansion, mihin oli koottu edellisvuosien mainoslehtisiä ja esitteitä. Hän ojensi kansion Meiralle tutkittavaksi.
"Niin kuin näette nämä mainokset eivät herätä mitään mielenkiintoa", nuorukainen jatkoi nojautuen rennommin nahkatuolissaan:"Ihmisten silmissä olemme pankki siinä missä muutkin. Niinpä toivoisin teidän neiti Lavoie auttavan meitä luomaan Deschamps Companylle uuden, raikkaan ilmeen, mikä saa meidät erottumaan kilpailijoistamme. Haluan mainosten ilmentävän asiakaskeskeisyyttä ja hyväntekeväisyyttä, mikä on yhtiömme perusta."

"Tässä on lista hyväntekeväisyyskohteistamme", nuorukainen hymyillen lausahti ojentaen valkoisen paperin Meiralle. Listaan oli kirjattu niin lastensairaaloita kuin nuorten taidekoulutustakin. Daire oli ylpeä isänsä perustamasta firmasta, vaikkei ollutkaan ylpeä isästään. Miten niin pienisieluinen ihminen oli pystynytkään luomaan jotain hyvää. Ehkä se oli ollut äidin ansiota...Kenties isä oli ollut hyvä ihminen, kunnes äidin kuolema oli saanut miehen vetäytymään varjoihin...
"Onko teille herännyt ajatuksia tai ideoita neiti Lavoie?" nuori toimitusjohtaja kysyi tyynesti...
Dalamar
 

Re: Project Bank...

ViestiKirjoittaja Melmolly » 16 Syys 2014, 08:35

//Pää vähän jumii. :D\\

Meira istui toimitusjohtajan kehotuksesta mukavaan tuoliin miestä vastapäätä. Hän risti jalkansa naisellisesti ja näytti varsin sirolta ja asialliselta. Mies katsoi häntä tiiviisti ja tyttö katsoi yhtä tiivisti takaisin pieni hymyntapainen kasvoillaan. Hänen ulkokuorensa oli rauhallisuuden perikuva, vaikka sisällä kalvoikin pieni jännitys.

"Kahvi kävisi hyvin, kiitos" hän vastasi miehen ensimmäiseen kysymykseen. Hän oli toki juonut aamukahvin, mutta lisäkahvi ei olisi lainkaan pahitteeksi. Toisina päivinä hän suorastaan eli kahvilla. Ehkä siksi hän pysyi niin hoikkana.

Mies ojensi Meiralle mustan kansion täynnä yritystä koskevaa materiaalia. Meira selaili kansiota varovasti kuunnellen samalla mitä miehellä oli sanottavanaan nostaen katseensa välillä ja nyökkäillen sopiviin väleihin. Asiakaskeskeisyys ja hyväntekeväisyys. Jokaisen yrityksen lähtökohta tuntui olevan asiakaslähtöisyys ja aina sitä haluttiin korostaa. Me välitämme. Sinä olet meille tärkeä. Sellainen viesti haluttiin antaa kuluttajalle, jotta nämä käyttäisivät enemmän yrityksen palveluita ja tuotteita. Ja tottahan oli, ettei mikään yrtitys tullut toimeen, mikäli se laiminlöi kuluttajan. Asiakkaat äänestivät nopeasti jaloillaan. Hyväntekeväisyys sen sijaan kiinnosti Meiraa enemmän, se tuntui tuoreemmalta näkökulmalta. Eihän monilla yrityksillä toki ollut mahdollista harjoittaa hyväntekeväisyyttä - ainakaan niin laajasti. Toimitusjohtaja ojensikin seuraavaksi listan yrityksen hyväntekeväisyyskohteista, jonka Meira otti kiittäen vastaan.

Sitten tulikin pelottavin kysymys. Oliko Meiralla itsellään herännyt ideoita tai ajatuksia? Meira oli hetken hiljaa ja näytti mietteliäältä.

"Erityisesti pankille luottamuksen herättäminen on tärkeää" hän aloitti pohdiskelevaan sävyyn. "Ihmiset kuitenkin tallettavat pankkiin säästönsä, joista voi olla koko loppuelämä kiinni."

Meira katsoi tiiviisti miestä puhuessaan. Hänen puhetahtinsa oli rauhallinen ja äänensävy hieman mietteliäs.

"Toisinsanoen kuvan pitää pysyä melko vakavana. Sirkus on toki hauskaa, mutta ei sille omaisuuttaan luottaisi hoidettavaksi. Lisäksi hyväntekeväisyyspuolta voisi korostaa. Osoittaa, että yhtiö välittää. Mahdollisesti yrityksen sisältä voisi nostaa esiin todellisia henkilöitä, joiden avulla toisi yritystä lähemmäs kuluttajaa. Toisaalta ei pidä korostaa mekin olemme vain ihmisiä, koska ihmiset tekevät virheitä..." Meira vaikeni pohdiskelemaan ja laski katseen miehestä pöytään.

"No, tämä nyt on lähinnä ääneen ajattelua" Meira sanoi hetken kuluttua nostaen katseensa taas johtajaan. Hän hymyili vähän. "Ja värimaailmaa voisi päivittää tuoreemmaksi. Onko yhtiöllä jotain slogania, jota haluaisitte käyttää? Tai onko sitä tarve uudistaa? Minähän en varsinaisesti ole mainosalan opiskelija, joten sellainen ei ehkä ole minun alaani, vaan pikemminkin visuaalinen puoli..."

Meira jäi odottamaan mitä mies sanoisi hänen ajatuksistaan toivoen, ettei saisi täystyrmäystä.
Melmolly
 

Re: Project Bank...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 17 Syys 2014, 11:52

Neiti Lavoie oli pyytänyt kahvia ja kahvinsa nainen myös saisi. Daire painoi sisäpuhelimen nappulaa.
”Neiti Lavoie tahtoisi kupillisen kahvia”, nuori toimitusjohtaja lausahti pehmeästi. Sihteeri ilmoitti -joskin tylysti- tuovansa kahvin mahdollisimman pian.

"Erityisesti pankille luottamuksen herättäminen on tärkeää...Ihmiset kuitenkin tallettavat pankkiin säästönsä, joista voi olla koko loppuelämä kiinni...Toisinsanoen kuvan pitää pysyä melko vakavana. Sirkus on toki hauskaa, mutta ei sille omaisuuttaan luottaisi hoidettavaksi. Lisäksi hyväntekeväisyyspuolta voisi korostaa. Osoittaa, että yhtiö välittää. Mahdollisesti yrityksen sisältä voisi nostaa esiin todellisia henkilöitä, joiden avulla toisi yritystä lähemmäs kuluttajaa. Toisaalta ei pidä korostaa mekin olemme vain ihmisiä, koska ihmiset tekevät virheitä..." Meira selitti rauhallisen mietteliäästi. Daire kuunteli naisen sanoja nyökytellen hitaasti päätään seesteinen ilme kasvoillaan. Neiti Jhonsson ilmaantui vaivihkaa sisälle toimistoon kantaen käsissään tummanpurppuraa kahvikuppia, johon oli painettu yhtiön logo kultaisin kirjaimin. Nainen väänsi huulilleen hymyn -joka muistutti enemmän irvistystä- ojentaen kupin Meiralle.

"No, tämä nyt on lähinnä ääneen ajattelua...Ja värimaailmaa voisi päivittää tuoreemmaksi. Onko yhtiöllä jotain slogania, jota haluaisitte käyttää? Tai onko sitä tarve uudistaa? Minähän en varsinaisesti ole mainosalan opiskelija, joten sellainen ei ehkä ole minun alaani, vaan pikemminkin visuaalinen puoli...", neiti Lavoiei jatkoi. Daire hymähti hiljaa.
”Yrityksen ylin johtoporras”, toisin sanottuna isäni, Daire mielessään lisäsi:”...ei ole koskaan uskonut mainoslauseisiin.”
”Mutta ideanne kuulostavat toteuttamiskelpoisilta neiti Lavoie. Haluamme varmistaa ihmisten ymmärtävän sen tosiasian, että meidän asiakkainamme he auttavat meitä auttamaan vähempiosaisia. Mitä enemmän me saamme asiakkaita, sitä suurempia varoja me voimme lahjoittaa hyväntekeväisyyteen”, Daire selitti hymyillen rohkaisevasti Meiralle.

”Värimaailmaa on todella uusittava. Nykyisin annamme itsestämme kuvan niin sanotusti varakkaampien henkilöiden pankkina, eikä se ole tarkoituksemme. Deschamps Company on jokaista ihmistä varten”, nuori toimitusjohtaja päätti lauseensa lievään ironiaan äänenpainossaan. Deschamps Company ei ollut avoin kaikille. Ei homoille, lesboille, bi-seksuaalisille, transsukupuolisille...ei, jos vanhempaa herra Deschampsia oli uskominen. Snowfinchin yksikkö oli kuitenkin Dairen hallinnassa ja hän halusi tehdä niin suuria muutoksia niissä rajoissa, jotka hänelle oli suotu...
Dalamar
 

Re: Project Bank...

ViestiKirjoittaja Melmolly » 30 Syys 2014, 14:41

Meira kiitti ja nyökkäsi saadessaan lämpimän kahvin käsiinsä. Hän huomasi sormiensa olleen hieman viileät ja lämmitteli niitä kiitollisena. Hän kuitenkin selitti asiansa ennen kuin maistoikaan kahvia. Hänestä tuntui se tuntui kohteliaammalta, etenkin kun mies itse ei ollut ottanut kahvia.

Meira oli helpottunut, kun mies ei tyrmännyt hänen ideaansa. Hän melkein huokaisi helpotuksesta, mutta sen sijaan vain hymyili ystävällisesti. Mies hymyili myös rohkaisevasti hänelle, mikä rauhoitti oloa entisestään. Jännitys oli jo lähes tiessään ja olo alkoi olla mukava. Vaikka hänen käytöksensä oli tapansa mukaan ollut koko ajan rauhallista, nyt olemuksessa tapahtui pieni rentoutuminen. Ulkoinen muutos oli melko huomaamaton ja johtui siitä, että lihakset rentoutuivat.

"Deschamps Company on jokaista ihmistä varten," toimitusjohtaja päätti puheensa. Meira oli kuulevinaan lauseessa häiveen sarkasmia, mutta kenties hän vain kuvitteli. Silmät siristyivät hetken ajaksi kysyvästi, mutta hän ei kuitenkaan kysynyt mitään.

"Voisimme ottaa uusia valokuvia henkilöstöstä esitteisiin. Osaan valokuvata melko hyvin, mutta saan varmasti apua varsinaisilta valokuvauksen opiskelijoilta" Meira aloitti taas, kun johtaja ei ilmeisesti aikonut enää lisätä mitään. Sitten hän joi kahvia. Hän oli jostain syystä olettanut, että noin hienon laitoksen kahvi olisi jotenkin erityisen hyvää, mutta se oli aivan tavallista. Ehkä jopa hieman kitkerää - saattoi olla seisonut hetken keittimessä. Vai liekö automaattikahvia? Meiralle se kuitenkin kelpasi hyvin. Hän joi jos jonkinlaista sumppia, joten siihen nähden kahvi oli oikein mukiin menevää. Toisinaan hän saattoi unohtaa kahvin kotonaan keittimeen useaksikin tunniksi ennen kuin muisti juoda. Toisinaan hän myös lämmitti kahvin mikrossa - mitä hän ei tosin kehdannut myöntää kellekään. Myös pikakahvi oli tullut tutuksi.

"Minun pitäisi myös saada muutamiin koulupapereihin allekirjoitus..." Meira muisti yhtäkkiä. Hän kaiveli laukkuaan ja löysi kansion. Oli tehdä sopimukset koulun ja harjoittelupaikan välillä. Ohjaava opettaja luultavasti oli soittanut pankkiin ja keskustellut sopimuksista, jolloin toimitusjohtaja suunnilleen jo tietäisi sisällön. Sen sisältö tosin oli perushuttua - kuka oli mistäkin vastuussa ja mitä kunkin tuli tehdä. Meira kaivoi kansiosta muutaman paperin ja asetti ne pöydälle ja työnsi miestä kohden. "Voitte toki lukea ne läpi, mutta hyvin perusjuttuahan niissä on."
Melmolly
 

Re: Project Bank...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 25 Loka 2014, 11:56

Daire keskittyi jälleen kuuntelemaan, mitä Meiralla oli mielessä. Hän nyökytteli naisen sanoille. Uudet valokuvat olisivat enemmän kuin tervetulleita.
"Kuulostaa oikein hyvälle. Tietenkin meidän täytyy yhdessä sopia päivämäärästä", Daire lausahti asiallisesti virkamieshymy huulillaan. Eihän se olisi sopinut, jos neiti Lavoiei olisi marsinnut sisään kamera hyppysissään kesken tärkeän kokouksen...Toisaalta...Ei se niin huono idea olisi ollut. Saisipahan puuduttava kokoushetki uudenlaisen säväyksen. Nuori toimitusjohtaja saattoi miltein mielessään nähdä keski-ikäisten kolleegoidensa punakoina suoristamassa kravaatteijaan ja peilaamassa itseään kahvilusikoista.

Daire ojensi kättään ottaakseen paperit vastaan. Hänelle oli pienestä pitäen opetettu, ettei pitäisi allekirjoittaa mitään lukematta. Niinpä nuorukainen syventyi hetkeksi papereihin varmistaakseen olivatko tapaturma asiat kunnossa. Jos Meiralle sattui jotain matkalla koulusta pankkiin, oli hyvä tietää kumpi oli korvausvastuussa, koulu vai pankki. Mitään ongelmia ei papereista ilmennyt, joten Daire noukki kynätelineestä mustekynän raapustaen siistin allekirjoituksensa papereihin ojentaen ne samoin tein takaisin Meiralle.

"No niin...", Daire lausui ottaen esille puhelimensa, joka toimi samalla sähköisenä kalenterina.
"Jos teille sopii, tapaisimme uudestaan ensi viikon maanantaina kello 9.50? Voisitte tuoda silloin tarkemman suunitelman mainoksesta, millaisia valokuvia haluaisitte käyttää, ehdotuksia värimaailmasta ja mitä ikinä olettekaan siihen mennessä luonnostelleet", toimitusjohtaja selvitti selaten kalenteriaan eteen päin. Sen sanottuaan hän kurottautui ottamaan siististä pinkasta käyntikorttinsa, jossa oli hänen henkilökohtainen työnumeronsa.

"Jos teille tulee ongelmia, tai kysyttävää, voitte soittaa suoraan minulle", toimitusjohtaja ystävällisesti sanoi ojentaen käyntikorttiaan naiselle...
Dalamar
 


Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron