Far into the night

Pieni sushiravintola, joka sijaitsee The Irish Fox -pubin ja kauppakeskus Ironien lähettyvillä. Maneki Neko tarjoilee asiakkailleen mitä eksoottisimpia japanilaisia annoksia sopuhintaan. Ravintola on yksinkertaisesti ja hillitysti sisustettu. Ulkopuolelta ravintola näyttää melko tavanomaiselle kaupunkirakennukselle.

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 31 Touko 2014, 13:05

Virnistän Shanen reaktiolle. Kerrankin joku on tuota mieltä. Onhan tässä toki huonotkin puolensa, mutta minä tasan tarkkaan päätyisin lataamoon, jos joutuisin jäämään yhteen paikkaan liian pitkäksi aikaa. Toisaalta, ehkäpä se estää minua tekemästä ihan kaikkea typerää. Yön yli putkassa selviää ihan kevyesti, mutta linnareissu ei kiinnosta tippaakaan. Muurien sisälle koko ajan vahdittavaksi? En voi kuvitella mitään kamalampaa. Hyh.

"No, olet säkin sentään meren yli päässyt", huomautan. "Ja Losista tänne. On se enemmän kuin useimmat."
Kyllä siitäkin jo kilometrejä kertyy. Sitäpaitsi tuskin Shane minua ainakaan kauheasti vanhempi on - vielä siis ehtii aloittaa! Nyökkään toisen kertoessa, ettei hän vielä ole vuottakaan ehtinyt täällä asumaan. No joo, ei tämä nyt huonolta kaupungilta vaikuta sen perusteella, mitä minä olen nähnyt, ja vielä on paljon näkemättä. Mutta vuosi... Saapa nähdä. Onko täällä jotain niin mielenkiintoista vielä muutaman kuukauden päästä, etten loikkaisi junaan tai bussiin? Jää nähtäväksi. Tällä hetkellä paikka kuitenkin kelpaa, eikä muulla ole niin väliä. Hetkessä eläminen on helpompaa.

Minäkin hymyilen, kun Shane tunnustaa saaneensa tartunnan matkakuumeesta.
"Pöh. Matkalaukussa jää kaikki hauska näkemättä", tuhahdan huvittuneena. "Mä voin tulla koputtelemaan ovelle sitten ku joskus lähden ja kysyä, vieläkö innostaa", virnistän. Yleensä matkaseura kyllä tarttuu mukaan vasta tien päältä, tai sitten matkustan yksinäni, mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin. Minusta kyllä vähän tuntuu, että jos ilmestyisin Shanen ovelle viiden aikaan aamulla ilmoittamaan, että juna lähtee puolen tunnin päästä, tämä ei iiiihan välttämättä siltä seisomalta marssisi ovesta ulos. Tai ehkä marssisikin. Ei tiedä ennen kuin kokeilee!

Ehdin tunkea uuden palan sushia suuhuni ennen kuin Shane esittää kysymyksensä ja minulla menee hetki saada suuni tyhjäksi. Sillä välin kohautan olkiani.
"Teen mitä töitä sattuu eteen osumaan", vastaan vähän mietteliäästi sitten, kun on edes jotain toivoa että Shane saa puheestani selvää. "Mulla on aika pitkä lista kaikkea mitä oon tehny. Kyllä useimmiten jotain duunia löytää kun menee vaan kyselemään. Sit ei vaan sovi olla turhan nirso", totean. "Eikä palkka aina huimaa päätä, mutta kun on pakko saada rahaa jostain, niin aika hyvin kaikki kelpaa."
Eihän niitä paikkoja ihan tarjottimella eteen tuoda, mutta ehkä sekin auttaa, etten koskaan etsi mitään tietyn alan töitä. Kunhan ei tarvita mitään yliopistotason koulutusta, niin hyvin voi käydä ainakin yrittämässä. Siitäkin tuntuu olevan ihmeen paljon apua, että on koko ajan suuna päänä äänessä. Ja, no, osa työpaikoistani on saattanut olla, jos ei nyt suoranaisesti laittomia, niin ainakin jollain moraalisesti harmaalla alueella. Mutta hei, siinä vaiheessa kun tili näyttää ihan oikeasti nollaa ja syödä pitäisi, mikä vaan kuulostaa hyvältä.
"Ja sitten voi tietty aina elää siivellä", jatkan virnuillen. "Ja kun aina ei tarvitse maksaa edes kämpästä, niin ainoa pakollinen meno on oikeastaa ruoka. Kamaa voi olla just sen verran mitä ite jaksaa kantaa, eli sitäkään ei tule hamstrattua."
Nappaan taas uuden sushin puikkoihini, nyt jo paljon sujuvammin kuin aluksi. Ei palasia nyt enää niin kauhean monta ole tarjottimella. No, siitä voisikin sitten jatkaa nestepuolella.
"Ei tää nyt aina ihan pelkkää juhlaa ole. Tietäisit vaan millasissa paikoissa mäkin olen nukkunut. Mut ei ainakaan käy tylsäks", totean huvittuneesti. Muutaman kerran on tullut ihan oikeasti paha paikka vastaan, mutta hengissä olen aina selvinnyt. Rapatessa roiskuu ja reissussa kolhiintuu väkisinkin.
"Mutta kyllä säkin varmaan jotain oot nähny. Onko Los Angelesista mitään jänniä tarinoita kerrottavaksi?" kysyn uteliaasti.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Shane » 03 Kesä 2014, 07:13

"Voi, tule!" Shane innostui silmät tuikkien, kun Rakki lupasi tulla noutamaan hänet lähtöpäivänään. Hän olisi niin mieluusti vaan matkustellut, ei kai hänelläkään liikaa tavaraa ollut? Hän voisi hyvin jättää ainakin osan. Toisaalta, hän oli hamstrannut itselleen kadehdittavan kasan vaatteita, eikä tietäisi koskaan, mitä ottaa mukaansa. Rikkaista ystävistä oli ollut suuri apu aikoinaan vaatekaapin täyttämisessä.
"Kiitos matkakuumeesta", hän virnisti ja tyhjensi lasin pahanmakuisesta sakesta. Rakin yhtälailla tyhjää lasia vilkaistuaan hän täytti molempien lasit piripintaan ja virnisti. Pitäisi nopeuttaa juomistahtia, ruoka alkoi jo käydä vähiin.

Vai ei ollut herkkua? Shane ei ollut kovin nirso nukkumapaikasta, ja osaisi kyllä puolustaa itseään tarpeen tullen. Nuoren uholla mentiin vaikka läpi harmaan kiven. Hän oli kyllä oppinut lyömään, sillä temperamentilla kun ei tappeluilta vältytty.
"Kuulostaa vaan paremmalta", hän virnisti toisen pelottelulle ja nappasi toiseksi viimeisen sushin suuhunsa.

"No mikä nyt on jännää", Shane vähätteli.
"Yks kerta Luke vei mut baariin ja päädyttiin lopulta Beverly Hillsiin johonkin huumehörhöjen orgioihin. Piristi kummasti", hän virnisti muistaessaan tarinan. Luke, siis Lucas, joka sitä nykyä oli hänen siskonsa mies, tunsi huumeskenen liiankin hyvin. Tuolla ei koskaan ollut käytön kanssa ollut ongelmia, mutta kun salakuljetti huumeita vaikkakin työstä kädet pesevänä huumekuninkaana, ei ongelmilta vältytty. Siltä toiminta oli Shanen silmiin näyttänyt, vaan tosiasiassa kyse oli ollut paljon pienemmistä kaupoista. Vaarallista yhtä kaikki, ja Lucasin myöhemmin keksimä poliisiura näytti muiden silmissä vain itsetuhoiselta. Hyvin tuo oli pärjännyt.
"Siitä sitten ajateltiin käydä naapurissa, meidän yks muusikkokaveri Ty on sen verran rikas että asu siellä, ja yllätettiin se sen tyttöystävän kanssa uima-altaasta. Ei varmaan yhtään epäselvää, mitä tekemästä", Shane jatkoi huvittuneena. Hän oli itsekin käynyt uimassa, vaan muistikuvat olivat hataria ja perustuivat osaltaan poliisipöytäkirjoihin ja muiden kertomuksiin.
"Tietysti innostuttiin menemään seuraavalle pihalle, mikä yhtälailla oli yhden meidän koulukaverin talo, vaan sepä ei ollut kotona. Sen sekopäinen vaatesuunnittelijamutsi soitti poliisit hakemaan meidät, oltiin kuulemma jotenkin häiriöksi, en ymmärrä", Shane nauroi ja kiskaisi uuden lasillisen sakea. Hän tökki puikoillaan viimeistä sushipalaa Rakkia kohden.
"Ei liene epäselvää että putkareissuhan siitä tuli. Vaan hauskaa oli ainakin." Vastaavia tarinoita Shanella riitti. Hän kun ei paljon rohkaisua tai yllytystä tarvinnut, kun oli jo pahanteossa.

"Ehkä voin joskus viedä sut sinne, Losiin", hän lupaili hymyssä suin. Ei hän todennäköisesti koskaan veisi, kunhan puhui lämpimikseen. Olisihan se hienoa näyttää vanhaa kotikaupunkia uudelle ystävälle, mikäli hän niin toisesta sai ajatella.
"Joskus sitä vilskettä ja erityisesti aurinkoa kyllä kaipaa. On täällä niin erilaista." Kyllä hän Snowfinchissä viihtyi, vaan olihan se nyt ihan eri asia, kuin unelmia varten rakennettu, teennäinen paratiisi Los Angeles.
"Mikä on sun matkalla ollut mieleenpainuvin paikka?"
Shane
 

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 09 Kesä 2014, 16:51

[Pahoittelut vastauksen kestosta! En ole tässä vajaan viikon sisään ollut kovin montaa tuntia kotona ja nekin vaan nukkumassa, eli koneen käyttö on jäänyt vähän vähiin. :'D]

Minäkin virnistän Shanen täyttäessä lasit taas. Tällä kertaa en tyhjennä lasia ihan saman tien, vaikka ison kulauksen otankin - sen verran kamalan makuista sake on. No, eipä tässä kauaa taidettaisi enää ruokailla, joten juomatkin varmaan paranisivat piakkoin. Okei, myönnetään, pyörrän melkein saman tien päätökseni yrittää juoda maltillisesti, koska ei se tee sakesta yhtään vähemmän pahaa. Hörppään juomaa uudestaan, ja päätän ottaa tämänkin kokemuksena. Eipä tätä ihan joka päivä tule tehtyä.

"No niin, hyvä, ainakin sulla on seikkailumieltä. Tulee kummasti tarpeeseen", naurahdan huvittuneesti. Minusta Shane vaikuttaa päällisin puolin siltä, että olisi tottunut.. tietynlaisiin mukavuuksiin. Toisaalta mikä ettei, jos kerran on mahdollisuus. Ei hän kuitenkaan mikään toivoton hienohelma selvästi ole - sellainen, jolle kelpaa vain viiden tähden hotellin silitetyt lakanat ja ankanpaisti päivälliseksi. Sen sortin tyypit eivät tulisi kolmen metrin päähän minusta, saati istuisi samassa pöydässä. Pelkäävät varmaan, että huoleton elämäntapa tarttuu kuin joku kulkutauti. Tarttuisikin, tuumaan hilpeästi. Maailma olisi paljon viihtyisämpi paikka!

"Uskon", nauran ja tyhjennän lopunkin saken lasistani. Irvistys muuttuu taas virneeksi Shanen jatkaessa kertomustaan, joka ei tunnu menevän ainakaan latteampaan suuntaan.
"Se kaveri epäilemättä ilahtui", tuhahdan väliin, mutta kertomus sen kuin jatkuu, ja minua naurattaa.
"Ihmeen tiukkapipoista porukkaa", tuumaan minäkin. "Luulis että olisi ilahtunut, kun sai pihalleen vähän elämää."
Kalastan Shanen tarjoaman sushinpalan puikkoihini, tungen sen suuhuni ja yritän vähän aikaa olla nauramatta etten tukehtuisi riisiin. Kaadan lasini puolilleen sakea ja hörppään sen saman tien tyhjäksi selvitäkseni syömisestä vähän vikkelämmin.
"Sehän on se paras tapa päättää iltansa", totean hilpeästi saatuani suuni tyhjäksi ja lasken puikot pöydälle. Kyttien kanssahan on aina yhtä mukavaa asioida.

Kohotan kulmiani Shanen tarjoutuessa viemään minutkin turistikierrokselle ja virnistän.
"Joo, koska lähdetään?" nauran. Se on ihan eri asia, kenen rahoilla sinne oltaisiin menossa, mutta eipä minullakaan vielä ole kiire täältä lähteä. Shanen seuraavat sanat saavat minut kuitenkin levittämään käteni dramaattisesti.
"Aurinkoa! Lämpöä! Se kyllä kelpaisi", totean tunteella. "Jos Kanadassa on jotain vikaa, niin perkeleen kylmät ja märät ja lumiset talvet. Mä olen miettinyt, pitäiskö alkaa muuttolinnuksi. Aina mahdollisimman etelään talveksi. Olen mä sitä nytkin tehnyt, mutta ei eteläinenkään Kanada varsinaisesti mikään lomakohde ole", tuhahdan. Vaakasuoran räntäsateen voisi mielestäni kieltää kokonaan. Vietän niin ison osan ajastani ulkona, että hyvä jos vaatteet ehtivät vähän kuivua välissä talvisin. Kunnon lumihanget ovat kiva näky ehkä kerran talvessa, mutta jatkuva luihin ja ytimiin käyvä kylmyys ja kosteus on vähän liikaa. Talvella mahdollisimman suuret kaupungit ovat ihan jees, jos vain suinkin on mahdollisuus majailla sellaisessa. Rannikolla on ehkä vähän lämpimämpää kuin sisämaassa, mutta jumalattoman märkää. Joo, muuttolinnuksi ryhtyminen kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Onhan tässä koko kesä aikaa harjoitella lentämistä.

"Ooonhan tässä muutama paikka mieleenkin jäänyt matkan varrella", totean mietteliäästi. Kaikkein mieleenpainuvin... Minulla on usein tapana unohtaa aika paljon. Liika muistelu on pelkkää painolastia, enkä minä kyllä minnekään varsinaisesti haikaile takaisin kerran lähdettyäni. En tiedä, onko yksikään jäänyt mieleen ylitse muiden, mutta päätän valita yhden viihdyttävimmistä paikoista.
"No, kerran mä olin ihan oikeasti sirkuksessa töissä", totean virnistäen ja pidän pienen tauon nähdäkseni Shanen reaktion. Kotoa karkaaminen ja sirkuksen mukaan lähteminen on ehkä kliseisintä ikinä, vaikka en minä tiedä onko joku oikeasti joskus tehnyt niin. Minäkin olin jo aika kauan ehtinyt olla liikkeellä ennen pestiäni.
"Kaupunki sinänsä ei ollut mikään ikimuistoinen, aika onneton paikka oikestaan, mutta sen takia mä sinne sirkukseen päädyinkin. En kyllä valitettavasti päävetonaulaksi. Okei, tää ei oikeasti ole edes mikään ihmeellinen juttu", myönnän huvittuneesti, "mutta ainakin voin sanoa olleeni sirkuksessa hommissa. Satuin törmäämään joku ilta yhteen esiintyjään, sellaseen jätkään joka teki ihan sekopäisiä temppuja hevosen selässä. Tutustuttiin siinä sitten, ja kävi ilmi että yks heppu oli just ottanut loparit ja toinen murtanut jalkansa kun kävi vähän hassusti. Kumpikaan ei ollu varsinaisesti esiintyjä, mutta nyt niiltä puuttu kaks tyyppiä kantamasta kamoja, eikä ne esiintyjät olleet varsinaisesti innoissaan tekemässä sitä hommaa. Mä sovin, että pääsen niitten kyydillä seuraavaan paikkaan, jos tuun auttamaan."
Vähän suostutteluahan se oli vaatinut, mutta sain lopulta vakuuteltua, että molemmat hyötyvät. Al oli loppujen lopuksi ihan reilu tyyppi. Pähkähullu - minä en varmaan pysyisi hevosen selässä edes istuallani - mutta reilu.
"Menin sitten sinne, roudasin vähän kamoja paikasta toiseen ja sellasta. Tein saman homman vielä seuraavassakin kaupungissa ennen kuin hyppäsin kyydistä. Ei siis niin mielenkiintosta miltä kuulostaa, mutta ainakin vaihtelua." Tiivis porukkahan se oli ollut, kaikki olivat yhtä perhettä, huolehtivat toisistaan ja niin edelleen. Ei tällaista ulkopuolista sinne oltu varsinaisesti kaivattu. Tulin kuitenkin heidän kanssaan toimeen, ja kuten sanottua, kaikki hyötyivät. Kokemus se sekin.

"Pitäsköhän meidänkin tuhota loput saket ja lähteä kohti uusia seikkailuja? Johan tässä on aikamme istuskeltu", virnistän. Nyt kun ruoka on loppu, kiinnostukseni pelkkää istumista kohtaan on olematon ja tuttu levottomuus on palannut. Kaikenlaisia tarinoita varmasti riittää kerrottavaksi, mutta puhua voi kävellessäkin!
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Shane » 11 Kesä 2014, 06:30

[Eipä mitään, ei aina voi ehtiä. Itsekin lähden tänään työmatkalle ja palailen vasta lauantai-iltana.]

Shane nyökytteli. Los Angelesin aurinko oli asia, mitä hän kaipasi lähes päivittäin. Erityisesti silloin, kun satoi räntää niskaan monta päivää peräkkäin.
”Hienoa. Ehkä palaan vielä joku päivä kotiin vain siksi, että täällä on kamalat talvet”, hän naurahti. Olisi kai parempi vain asua siellä, missä oli kaverit ja mihin oli tottunut. Snowfinch oli paikkana ihan kiva, mutta kyllä hän silti kaipasi vanhaa elämäänsä. Hän ei kuitenkaan vielä ollut valmis palaamaan.

Mikäli Shane olisi edelleen pidellyt puikkoja, hän olisi ne viimeistään sirkuksesta kuullessaan pudottanut. Uskomatonta, Rakkihan oli nähnyt vaikka mitä! Hänen pelleilynsä eivät kuulostaneet enää miltään. Sirkus, hyvä luoja, olikin sitten vain roudarina.
”Vitsi olis siistiä olla sirkuksessa töissä. Voisin vaikka hyppiä trapetsilla tai kouluttaa niitä temppuilevia koiria”, hän keksi vaikka todennäköisesti päätyisi korkeintaan pelleksi. Hän ei omannut mitään taitoja, jotta yksikään sirkus hänet ottaisi.

”Hyvä idea”, Shane nyökkäsi sanoille uusista seikkailuista, ja sanojensa painoksi kaatoi itselleen lasillisen sakea ja kippasi sen kurkusta alas. Hän irvisteli hetken mutta se muuttui pian naurahdukseksi. Ehkä seuraavaksi voisi harkita makeaa ja näyttävää cosmopolitania tai edes yrittää olla mies ja juoda olutta. Riippui tietysti myös siitä, mihin he jatkaisivat. Hän nousi tuolista ja keräsi tavaroitaan pöydältä. Kummallisesti puhelin, kotiavaimet ja lompakko aina hyppäsivät taskusta. Oli ihme, ettei hän hukannut niitä useammin.
”Mikä fiilis, mihin sitten?” hän kysyi kun he olivat maksaneet ja poistuneet kadulle. Pakollisen ruokatupakan paikka, hän totesi kaivaessaan automaattisesti askin taskustaan. Savukkeet alkoivat vedellä viimeisiään, mutta hän tarjosi silti Rakille ihan vain kiitoksena siitä, että tuo kesti häntä.
Shane
 

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 15 Kesä 2014, 14:12

Shane suhtautuu kertomukseeni kuten odotinkin, ja minä virnistän.
"Kokemushan se sekin oli. Musta kyllä tuntu, että ne sirkushevoset oli lahjakkaampia kuin mä", naureskelen. "Mutta no, kavioilla ei kanneta laatikoita paikasta toiseen, eli joku etu mulla sentään oli."
Pitäisikin varmaan joskus koittaa uudestaan päästä matkustamaan sirkuksen kanssa. Kun oli herännyt viiden aikaan aamulla tekemään hommia ja työpäivä jatkui iltamyöhään, asuntovaunun lattiakin oli oikein kelvollinen nukkumapaikka, vaikka sitten useamman villakoiran kanssa jaettuna - enkä nyt puhu pölypalloista. Niillä riiviöillä oli tapana hyppiä surutta päälläni, ja niin pieniksi koiriksi niistä lähti aikamoinen kuorsaus.

Tyhjennän sakepullon loput omaan lasiini ja juon sen tyhjäksi. Yh. No, tuskinpa sakea tulee ihan heti uudestaan juotua. En usko, että minulla olisi edes rahaa tulla tänne uudestaan ennen ensimmäistä palkkaani, tuumaan kaivellessani kolikoita taskunpohjalta maksamista varten. Ovesta mennessämme kiskon takin päälle ja tarkistan, että olennaisimmat tavarat ovat edelleen mukana.
"Hmm", äännähdän mietteliäästi. Shanen tarjotessa röökiä otan yhden sen kummemmin ajattelematta. Kuulostan huomenna luultavasti vanhalta varikselta, jos jatkan polttamista tätä tahtia, mutta haitanneeko tuo. Kaivan kännykän taskustani vilkaistakseni kelloa. Ei se ole vielä paljon mitään! Olemme me jo jonkun pari tuntia saaneet käytettyä aikaa, mutta yöelämää olisi ihan turha hakea vielä muutamaan tuntiin.
"Onko jotain villejä ideoita?" naurahdan. "Yökerhot sun muut aukeaa vasta joskus kymmenen jälkeen, eikä siellä varmaan ole pahemmin porukkaa ennen puoltayötä, eli tässä on aikaa kehitellä jotain", tuumaan. "Aina voi tehdä vertailevaa tutkimusta, eli pysähtyä tuopilliselle jokaiseen vastaan tulevaan baariin, ja katsoa mihin päätyy. Tai sitten keksiä jotain yhtä viihdyttävää, mutta lain silmissä kyseenalaista", virnistän. Yleensä minulla tosin on tapana päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka aloittaisinkin iltani ihan kiltisti ja rauhallisesti - tai siis niin kiltisti ja rauhallisesti kuin minä ylipäätään osaan olla.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Shane » 19 Kesä 2014, 23:10

”Tarviin lisää tupakkaa”, Shane ehdotti villiksi ideaksi ja naurahti rennosti. Se ei ehkä riittäisi illan toimintaosuudeksi, mutta kyllä he kaksin jotakin keksisivät. Hän oli siihen mennessä jo ymmärtänyt, miten hieno ihminen Rakki oli – kuka tahansa muu olisi pelännyt kuollakseen sitä, että he olivat tavanneet toisensa. Shane ei todellakaan osannut hillitä itseään, eikä tuntenut minkäänlaisia moraalisia esteitä tehdä hullujakaan asioita. Rakki vaikutti samanlaiselta. Sellainen parivaljakko karkotti jo olemassa olollaan perheenäidit lapsineen sekä vanhemmat pariskunnat lukittujen ovien taa idyllisiin lähiöihinsä.

Shane hypähti viereistä parkkipaikkaa ja katua rajaavalle matalalle kiviaidalle ja jatkoi kulkua sen päällä. Hän nautti tupakastaan kiinnittämättä kuitenkaan suurta huomiota inhottavaan tapaansa. Hän oli polttanut 13-vuotiaasta enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten tapa oli ja pysyi eikä hän miettinyt sitä sen enempää kuin hengittämistä.
”Kalja kyllä maistuis”, hän kääntyi katsomaan Rakkia hyväksyvä ilme kasvoillaan. He ehtisivät aiheuttaa pahennusta myöhemminkin. Sake poltteli kurkkua, ja Shane ajatteli oluen auttavan. Ratkaisu sekin, vaan ehkä ei järkevin. Olivathan he jo ehtineet kumota pullollisen, joskin pienen, sakea, joten hiljalleen kaksikko alkaisi juopua. Se tuskin olisi kenenkään puolesta positiivinen asia, sillä mitä vaan saattoi tapahtua, kun he olivat humalassa.
”Joko oot löytänyt jonkun hyvän kantapaikan?” hän uteli Rakilta ja vilkaisi edessä siintävää kioskia: tupakkaa. Hän hidasti askeltaan ja viittasi kädellään pientä putiikkia.
Shane
 

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 30 Kesä 2014, 22:32

"Ostamaan siis, mars!" vastaan puhaltaessani tupakansavua ulos. "Ehkä munkin pitäisi hankkia oma aski, ettei sun tarvitse ravata kaupassa koko iltaa", virnistän. Ei minua sinänsä haittaa Shanenkaan askilla käydä, itsepähän hän niitä tarjosi, mutta jos tässä nyt kerran ollaan ostamaan menossa niin mikä ettei. Suurin osa tupakoista tosin todennäköisesti päätyisi ennemmin tai myöhemmin jollekulle ihan muulle kuin itselleni, mutta haitanneeko tuokaan. Ei minua yksinäni kuitenkaan huvita röökillä käydä.

Minä tyydyn astelemaan ihan kadun pinnalla, mutta käännän kuitenkin katseeni Shanen puoleen karistettuani tuhkaa jalkakäytävälle. Nyökkään reippaasti Shanen hyväksyvälle mielipiteelle kurkunkostukkeesta. Sakea ei ollut ollut niin paljon, ettäkö se olisi oikeasti kunnolla noussut päähän. Olin toiveikas, että pullonpohjan ripeä tyhjennys olisi saanut aikaan edes keveän humalanalun, mutta vielä ei siltä vaikuta. Onneksi tilanne on helposti korjattavissa.
"Enpä oikeastaan", vastaan Shanen kysymykseen. "Oonhan mä jossain paikoissa käynyt parikin kertaa, mutta ei ole vielä tullut vastaan mitään paikkaa jossa oikeasti huvittaisi vietää puolet viikostaan", naurahdan ja nyökkään sen merkiksi, että minäkin huomasin kioskin. "Entäs ite? Sulla on tainnut olla vähän kauemmin aikaa etsiä."

"Hei, kato!" huudahdan yllättäen vähän ennen kioskia, kun silmäni osuvat jalkakäytävän viereisellä parkkipaikalla seisovaan autoon - tai ei ehkä niinkään autoon, kuin sen varsin pörröiseen matkustajaan. Takaluukussa on suurehko, mielettömän paksuturkkinen ja pörröinen valkoinen koira, joka näyttää lähinnä massiiviselta hahtuvapallolta. Yritän haukkua sille, mutta koira ei korvaansa lotkauta, vaikka ihan varmasti kuulee minut. Auton ikkunakin on raollaan.
"No ei sitten", tuhahdan suu mutrussa, mutta pettymys on varsin ohimenevää. "Hei, onko sulle koskaan opetettu, miten varastetaan auto?" kysyn Shanelta ihan hetken mielijohteesta. "Tai siis eihän piuhoista käynnistäminen ole temppu eikä mikään, mutta mulle on joskus neuvottu sekin, miten sinne pääsee sisälle, ja oisko rattilukon aukaiseminenkin. Sääli vaan, etten muista hittojakaan", virnistän. Kukahan minulle oli mahtanut niitäkin opettaa? Ei Tommy ainakaan, vaikka se autoista hyvin olikin perillä, etenkin omastaan. Sen autoa minä en kyllä olisi yrittänyt viedä hetken mielijohteestakaan. Jätkä olisi vääntänyt minut umpisolmuun pelkästä puolivillaisesta yrityksestä, tuumaan ja hymyilen itsekseni.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Shane » 11 Heinä 2014, 20:29

Shane ei kerinnyt miettiä vastausta suosikkipaikastaan, kun Rakin innostunut huudahdus vei hänen huomionsa muualle. Hän ymmärsi pian, mistä tuo puhui, kun Rakki alkoi haukkua. Hän näki auton takaluukussa istuvan koiran, jonka ulkomuoto sai hänet naurahtamaan huvittuneena. Mikä karvapallo! Shane ulvahti Rakin haukkuihin ja nauroi, kun tuo näytti hetken pettyneeltä, kun koira ei vastannut. Rakin kysymys sai ymmärtäväisen virneen kohoamaan Shanen kasvoille.
”Veljeni istuu tällä hetkellä kiven sisällä muun muassa autovarkauksista. Ei sillä että olisin siitä ylpeä, mutta kyllä mä yhtä sun toista siltä olen oppinut”, hän kertoi nyökytellen toiselle ja hypähti sitten matalalta aidalta alas parkkipaikan puolelle.
”Tule”, hän viittoi innoissaan toiselle muistellen mielessään kaikkia mahdollisia tapoja murtautua autoon. Vaikka se olikin väärin, hän oli todella innostunut ajatuksesta. Sitä paitsi eivät he mitään pahaa tekisi, voisivat käydä vain ajelulla ja paijata koiraa.
”Onko sulla mitään avaimia? Jotkut näistä aukeaa ihan millä vaan”, Shane naurahti ja kaivoi taskujaan avaimien toivossa. Hänellä tosin oli vain avain kotiin, millä ei pitkälle pötkitty.
Shane
 

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 25 Heinä 2014, 13:40

"No jopas sattui", naurahdan. "Mä kuitenkin elän siinä toivossa, että me juostaan nopeempaa kuin sun veljes. Mulla on tällä hetkellä ihan mukava katto pään päällä, en tarvii valtion rahottamaa majotusta", tuumaan, mutta hölinästäni huolimatta en epäröi puolta sekuntia loikatessani matalan aidan toiselle puolelle Shanen perään. Ainahan voi vaikka väittää olleensa huolissaan koiraparasta, vai mitä? Aurinko paistaa eikä ketään näy, mistä sitä tietää kuinka nopeasti tuollainen karvapallo läkähtyy hengiltä. Ei täällä superkuuma ole, mutta minulla ei olekaan turkkia päällä.
Tietysti voi olla, että myös koiran omistajalla on käynyt asia mielessä, mikä on siitä ikävää, että tyyppi saattaa pamahtaa paikalle hetkenä minä hyvänsä. Se on sen ajan murhe!

Kalastan avaimet taskustani.
"Kotiavain, varaston avain, älä edes kysy mikä tuo yksi on. En usko, että näistä on ihan hirveästi apua", mietin kilistellessäni nippua. Takaikkuna on raollaan juuri sen verran, että saan ujutettua sormeni siitä sisään. Heiluttelen niitä koiran suuntaan, mutta se näyttää lähinnä epäluuloiselta ja luimistaa korviaan.
"Onpas hapan tapaus. Mitä veikkaat, onko tässä varashälyttimet? Jenkeissä nyt ei tarviis edes kysyä, mutta hyvällä tuurilla rajan tällä puolella kaikki ei ole yhtä vainoharhasia. Kaikella rakkaudella", virnistän Shanelle, vaikka okei, teoriassa hän on britti, mutta asunut riittävän kauan Yhdysvalloissa voidakseni kiusata häntä. "En sano etteikö kannattais olla, kato nyt millaista porukkaa tämänkin autoparan kimpussa on."
Ainakin liiketunnistimet ovat poissa laskuista, koska koira, mutta se ei tarkoita etteikö olisi tuhat muuta keinoa saada auto huutamaan korviasärkevästi. Kioskikin on sen verran lähellä, että ihan hyvin sieltäkin saattaisi joku tulla vilkaisemaan, mikä sai hälytyksen ujeltamaan. Mutta no, toisaalta, on sitä ennenkin karkuun juostu, ja hyvin päättyneitä kertoja on ainakin minun muistini mukaan enemmän kuin huonosti päättyneitä. Kierrän auton ja kokeilen kaikkia kahvoja, joskaan en kovin toiveikkaasti.
"Oiskin ollut tylsää, jos tämä olisi ollut liian helppoa", virnistän viimeisenkin oven pysyessä kiinni. "Tuleeko mieleen mitään hyviä niksejä?" kysyn naputellen auton kattoa sormillani.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Shane » 26 Heinä 2014, 17:54

Shane nauroi, kun Rakki kertoi pitävänsä mieluusti vapautensa. Ei hänkään vankilaan hinkunut, mutta onneksi osasi olla varuillaan. Ainakin hän oli siihen asti selvinnyt muutamaa putkareissua lukuun ottamatta. Ehkä se oli sitten sitä niin kutsuttua hyvää tuuria. Kun yksikään Rakin avaimista ei vaikuttanut lupaavalta, eivätkä ovetkaan olleet auki, jäi Shane miettimään. He tuskin voisivat rikkoa ikkunoita, se herättäisi liikaa huomiota jo ilman varashälyttimiäkin. Hän katseli ympärilleen parkkipaikalla etsien jotakin kättä pidempää, jonka ehkä saisi pujotettua auton ikkunan välistä. Ehkä hän sillä hyvällä tuurillaan sörkkisi auton lukot auki? Shane potkaisi asfaltin päällä lojuvaa hajanaista hiekkaa kohti Rakkia tuon kuittaillessa amerikkalaisista. Ei sillä, että hän olisi ottanut sitä itseensä, lähinnä ehkä korvaan kalskahti toisen käsitys hänen rakkaudestaan Amerikkaa kohtaan. Vaikka se oli ollut hänelle koti, hänen sydämensä oli silti aina Iso-Britanniassa. Toisen kysellessä nikseistä, Shane kokeili ihan uteliaisuuttaan pyöränavaintaan auton lukkopesään. Hän käänteli ja renkutti sitä hetkensä, mutta luovutti huokaisten ja nojautui autoon mietteliäänä.
”Ikkuna paskaks?” hän heitti vitsillä, kun ei siihen hätään muutakaan keksinyt.
”Tai sitten sun mahtavilla koirakuiskaajataidoilla tosta koirasta kuoriutuu mestarimurtovaras hetkessä?” Shane virnuili ja kumartui katselemaan pörrökasaa. Miksi se ei voinut avata ovia heille?
Shane
 

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 10 Elo 2014, 11:18

[Uaa vastausvälini senkun venyvät, pahoitteluni. >_> Ehkäpä tämä pelaaminenkin lähtee taas kulkemaan kunhan loma loppuu ja ilmat viilenevät vähemmän kuolettaviksi. : D]

Shanenkaan avaimista ei tunnu olevan liiemmälti hyötyä. Mutristan huuliani tyytymättömästi ja pyörittelen omia avaimia mietteliäästi kädessäni.
"Ikkunaparan kimppuun käyminen on tietty aina yksi vaihtoehto", tuumaan vastaukseksi toiselle. "Ei tosin välttämättä keskellä päivää ja keskellä kaupunkia."
En minä nyt niin kovasti halua päästä autoon sisälle. Eri asia ehkä, jos se olisi edes hieno, mutta epäilen että punaisella farmarilla kehtaisi edes ajaa mihinkään. Naamalleni kuitenkin leviää jälleen virnistys ja tungen avaimet taas takaisin taskuun ennen kuin ne ehtivät häviämään.
"Koirakuiskaus sen sijaan kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Mainittakoon tosin, että jos se ei onnistu, se on yksinomaan tuon tärkeilevän oloisen otuksen vika, eikä minun", huomautan Shanelle ja kiepsahdan ympäri naama koiraa kohden. Se ei vaikuta edelleenkään järin yhteistyähaluiselta, mutta en anna sen lannistaa. Ainakaan ensimmäiseen minuuttiin. Vaikka kuinka haukahtelen ja vingahtelen ja samalla viiton kovasti ovea kohti, karvapallosta ei irtoa kuin varoittava murina kun lopulta tungen naamani kiinni auton ikkunaan.

"Kuten sanottua, tärkeilevä", huokaan ja näytän koiralle kieltä. Käännyn taas selkä autoon päin ja rojahdan nojaamaan sitä vasten - ilmeisesti hitusen liian reippaasti. Onni onnettomuudessa auton hälytysjärjestelmä ei laukea kokonaan, mutta varoittava torvensoitto siitä irtoaa. Muuten se ei kiinnostaisi minua pätkääkään, mutta ääni oli ilmeisesti viimeinen pisara koiralle.
"Ai nyt sitä sitten sopii haukkua", älähdän turhautuneena hätkähtäessäni kauemmaksi autosta. Koira sen kuin jatkaa räksytystään, ja siitä lähtee ihan kiitettävästi ääntä.
"Voi paska", naurahdan ja otan vielä pari askelta takaperin voidakseni näyttää koiralle keskisormea ennen kuin pyörähdän taas naama menosuuntaa kohti ja käännän katseeni Shaneen.
"Niin, öö, röökiä? Minä en ainakaan ole eläessäni koskenut yhteenkään autoon enkä yrittänyt puhua yhdenkään hurtan kanssa", sanon oikein viattomasti. Minulla on etäinen muistikuva, että ennen sivupoluille harhautumista olimme tosiaan röökinhakureissulla.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Shane » 22 Elo 2014, 18:12

[Ei mitään hätää, itsekin tässä vähemmän aktiivisesti ollut koneella.]

”Tietenkin”, Shane nyökkäsi virnuillen, kun Rakki syytti karvakasaa tulevasta epäonnistumisestaan. Ei toisen yritteliäisyydestä ainakaan ollut puutetta, sillä vaikka Shanea houkutteli murtautua autoon ja lähteä ajelulle, ei hän ollut ihastunut punaiseen farmariin niin kovasti. Takapenkillä läähättävä eläinkään ei sytyttänyt tarpeeksi. Mikäli kyseessä olisi ollut uutuuttaan kiiltelevä avoauto, hän olisi jo kuskin paikalla. Oli kai sanomattakin selvää, ettei hänellä ollut ajokorttia tai harmainta hajua liikennesäännöistä.

Rakin koiraimitointi sai Shanen nauramaan. Mies taipui kippuraan vatsaansa pidätellen eikä estellyt aitoa huvittuneisuuttaan. Se ei ollut loukkaavaa, vaan hyväntahtoista ja tilannetajuista hajoilua. Shane rakasti spontaaniutta, mitä Rakista löytyi enemmän kuin monesta muusta. Kanadassa hän ei ollut tavannut vastaavaa.
”Ymmärrätkö sä mitään koirista?” Shane nauroi epäuskoisena, kun Rakki päätti luovuttaa karvakasan kanssa. Hän ei voinut uskoa, että toinen oli todella yrittänyt kommunikoida eläimen kanssa. Se oli jotakin sellaista, mitä Shane ehkä voisi tehdä vaan Rakki oli ehtinyt ensin. Hauskaa. Hän kaivoi viimeisen tupakkansa ja ryttäsi askin heittäen sen sitten päänsä yli jonnekin parkkipaikan pölyyn. Hän ehti saada tulen sytyttimeensä, kun auton torvensoitto säikäytti hänet ja koira alkoi haukkua. Tietenkin, voi helvetti! Shane työnsi sytkärin taskuunsa, nappasi tupakan huultensa välistä ja otti pari juoksuaskelta autolta. Hän nauroi edelleen ja katseli koiraa huvittuneena. No, kai se oli ihan oikeassa puolustaessaan autoa heiltä. Mokomatkin hulttiot.

”Huuleni ovat sinetöidyt”, Shane virnisti ja jatkoi matkaa kioskille kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen askelensa oli rento ja aiemmin kesken jäänyt viimeinen tupakka paloi huulessa.
”Pikkasen olis kova kruisaa jollain avoautolla”, Shane haaveili ja siveli sormillaan parkkipaikan viimeisen, sinisen pakettiauton pölyistä kylkeä. Hän kokeili huvikseen auton pelkääjän paikan ovea ja yllättäen se aukesi. Ovi oli ajan myötä löystynyt ja se singahti auki terävällä kiskaisulla.
”Jackpot”, Shane henkäisi ja nappasi penkkien välissä olevan mustan nahkalompakon. Hän heilutteli sitä Rakin nähtävillä leveä, ilkikurinen hymy huulillaan. He olivat osuneet kultasuoneen, eikä Shane voinut olla kurkistamatta lompakon sisälle. Kuten hän oli arvellut ajoneuvon ja sen sisutan suhteen, mitä ilmeisimmin raavaampi, keski-ikäinen mies omisti auton ja mitä muuta tuo olisi mukanaan kannellut kuin setelitukkoa. Hän nappasi useamman satasen ja vilkaisi ajokorttia.
”Kiitos, herra Forbes”, hän virnisti ja heitti lompakon takaisin paikalleen. Shane kääntyi Rakin puoleen huolettoman onnellisesti hymyillen.
”Mä tarjoon tän illan.”
Shane
 

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 17 Syys 2014, 22:19

Shanen nauru vain yllyttää minua yrittämään entistä kovemmin, mutta koiraan sillä ei ole mitään vaikutusta. Saakelin nirppanokka, tuumaan hyväntuulisesti.
"Mitä, epäiletkö muka?" naurahdan Shanelle, kun tämä ei kuulosta kovin vakuuttuneelta esityksestäni. No okei, jos totta puhutaan, niin koirat on ihan mukavia, mutta en minä niihin kyllä kovin moneen yksilöön ole mitään syvempää yhteyttä saanut. Jos ne eivät tykkää minusta, minulla ei yleensä riitä kärsivällisyyttä yrittää maanitella niitä muuttamaan mielensä. Ei kovin kummoista koirakuiskaajataustaa siis, mutta eihän minun sitä Shanelle tarvitse mainostaa! Ei sillä, koko koirajuttu jää sikseen siinä vaiheessa, kun auton ja karvapallon yhteisyritys saa meidät vihdoin pois kulkupelin kimpusta. Heti syntyy hieno yhteisymmärryskin siitä, ettei mitään ikinä tapahtunut, oikein hienoa! Taas yksi todiste siitä, että olen täysin oikeanlaisessa seurassa.

"No äläpä", ehdin naurahtamaan vastaukseksi Shanen kommenttiin ennen kuin tämä noin vain nykäisee sinisen pakun oven auki. Kulmakarvani ovat ihan varmaan jossain hiusrajan yläpuolella, mutta hämmästys muuttuu erittäin nopeasti villiksi virneeksi, joka on vähintään yhtä pahankurinen kuin Shanen hymy.
"Mahtavaa", nauran ja vilkaisen nopeasti ympärillemme Shanen perehtyessä lompakon sisältöön. Olisi se nyt kiva tietää ainakin mihin suuntaan kannattaa lähteä juoksemaan, jos joku sattuisi yhtäkkiä näköpiiriin. Suuremmanpuoleiset setelit vetävät kuitenkin huomioni nopeasti takaisin lompakon suuntaan.
"Kansallissankari!" julistan Shanen paljastaessa anteliaan auttajamme nimen.
"Todellakin! Tästä tulee loistoilta", virnistän ja potkaisen oven huolimattomasti kiinni. Kyllä noilla rahoilla maksaisi kaljan jos toisenkin! Astellessamme poispäin autolta vilkaisen vielä uudelleen ympärillemme, mutta melko huolettomasti. Hei, me ei sentään viety koko lompakkoa, tai, no, vaikka koko autoa, tuo romu nyt olisi varmaan lähtenyt käyntiin vaikka ruuvimeisselillä. Äijän luottokortit ja ajokortti sun muut olivat edelleen tallella, siis sikäli kun kukaan muu ei ehtisi vierailemaan pakussa ennen omistajan palaamista, mutta se ei sitten taas ole millään tavalla meidän ongelmamme vaikka niin kävisikin.
"Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos jollain on noin paljon käteistä lompakossaan, niin pitää olla valmis myös menettämään sen verran rahaa", totean, mutta pidän huolta etten puhu ihan hirveän lujaa. Lähinnä minua kyllä naurattaa. "Ja hei, jos äijä kanniskelee tollasta summaa mukanaan, tai ei edes mukanaan vaan jättää autoon, niin ei sillä varmaan pikkurahasta ole puutetta. Hyvä jos huomaa jotain puuttuvan!"
Aukotonta päättelyä, minusta ainakin.

"Hitto sentään. Joku Plazakin on vissiin aika perus yökerho, niin nyt vois yrittää johonki vähän hienompaankin paikkaan sisälle kun on kerrankin millä mennä, mutta mä en kyllä taida omistaa yhtä ainutta kauluspaitaa. Enkä kyllä varmaan kauheesti muitakaan esiintymiskelposia vaatteita, että ei sen puoleen. Sääli kyllä", naureskelen. Kuuleman mukaan kaikkialle ei ihan niin vaan rymytä sisälle rähjäisessä hupparissa ja vielä kärsineemmissä farkuissa. Ihan ihme juttu minusta.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Shane » 21 Syys 2014, 09:24

Shane työnsi rahat vaivihkaa taskuunsa ja salaperäisesti virnuillen jatkoi matkaa Rakin mukana. Hän oli huono salaamaan mitään, ja hänestä näki heti että hän oli tehnyt pahojaan, mutta onneksi kukaan ei tainnut huomata. Mies osasi olla myös varomaton ja suorastaan typerä, mikä ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Sillä kertaa he taisivat selvitä. Tuurilla hän oli siihenkin saakka seilannut, eikä hänellä sitä varmasti enää kovin moneen kertaan ollut. Karman laista viis, Shane teki mitä huvitti.

”Auton ovikin oli auki! Se äijä ihan taatusti tarkoitti ne rahat meille”, Shane virnisti ja askelsi huolettomasti kioskia kohti. He saisivat sillä rahalla juhlia illan vailla tunnontuskia raha-asioista – ainakin jos omisti Shanen moraalin, jota ei käytännössä ollut. Hän ei osannut murehtia jonkun menettäneen rahaa, mitä oli ollut niin typerä että jätti rahaa lukitsemattomaan autoon. Ei kai se hänen ongelmansa ollut, hänhän oli vain koettanut onneaan.
”Hienot yökerhot on hifistelyä. Mennään johonkin missä on jengiä ja hyvää musaa”, Shane ehdotti ja alkoi jo käydä mielessään yökerhoissa, joissa oli aiemmin vieraillut. Toisaalta olisi kiva kokeilla jotakin uutta. Idea välähti kuin lamppu pään päällä ja Shanen ilme kirkastui. Hänhän nyt tietenkin näytti jo jumalaisen hyvältä.
”Kyllä tällä rahalla vaatettakin saa, jos tahdot. Jos en jo kertonut, olen mahtava stylisti”, mies nauroi ylpeänä ammatinvalinnastaan ja yritti tönäistä Rakkia käsivarteen. Jos he käyttäisivät puoletkin vaatteisiin, heillä jäisi silti rahaa törsätä. Ei sillä limusiinikyytiä koko illaksi ostettu, mutta nyt ainakin sisäänpääsy ja juomat.
Shane
 

Re: Far into the night

ViestiKirjoittaja Sasu » 23 Syys 2014, 20:18

"No nimenomaan!" vahvistan ja nyökyttelen reippaasti. Selvää kohtalon johdatusta ja blaah blaah, nyt rahat ovat joka tapauksessa meillä. Paino nimenomaan sanalla nyt - tämän reissun jälkeen rahaa olisi tuskin enää edes puolikkaaseen bussilippuun, mutta se olisi sitten sen ajan murhe. Aina voi loikata metroasemalla portin ylitse, jos oikein kauaksi päätyy! Raha on tehty liikkumaan, asiasta ei mielestäni ole epäilystäkään. Ja mitä äskeiselle äijäparallekin kävi, kun jätti setelinsä vain oleilemaan autoonsa! Ehdottomasti parempi vaihtoehto tuhlata nämäkin rahat, ennen kuin joku moraaliltaan yhtä kyseenalainen tyyppi kuin me ehtii saada näppinsä väliin.

Shanen kommentin kuullessani kallistan päätäni mietteliäästi.
"No joo, totta puhut. Mikään paikka ei ole niin hieno, että mua huvittaisi hengailla katsomassa, kun puolet porukasta istuskelee viinilasi kädessä ja sen näkösenä, kuin niillä olis seiväs perseessä", totean kursailematta. "Liian paljon ihmisiä ja musiikkia volat kaakossa? Kuulostaa paljon paremmalta", myönnän naureskellen. Virnistän sekä Shanen kehuskelulle, että tämän tönäisylle.
"Näinkö meinaat?" kysyn kiusoittelevaan sävyyn. Mietin hetken saapuessamme vihdoin pienen mutkittelumme jälkeen kioskin kulmalle, mutta sitten virne leviää taas naamalleni.
"Normaalisti sanoisin, että sääli tuhlata mihinkään riepuihin rahoja jotka voisi vallan hyvin käyttää juotavaan", tuumaan, "mutta toisaalta, jos vedämme kaksistaan tuollaisen summan kurkusta alas, niin seuraava pysäkki saattaa olla teho-osasto. Tai vielä pahempaa: siinä vaiheessa, kun ajatus lakkaa juoksemasta ennen kuin kaikki rahat ovat edes menneet, joku saakelin moraaliton varas päättää varjella terveytemme rippeitä ja vapauttaa rahat omaan käyttöönsä. Ja hei, kuka sanoo, ettei vähän vauhdikkaampaankin bilepaikkaan voisi mennä hyvinpukeutuneena?"
Virnistän hilpeästi. Kait niillekin vaatteille sitten vielä jotain käyttöä keksisi. Viinapäässäni ei ole valittamista, enkä minä darraa pelkää, mutta jos tuhottavaa rahaa on noin monen sadan edestä, ehkä sitä voisi pistää johonkin muuhunkin kuin pelkkään juotavaa.
"Eli heti kun olet hankkinut sen röökiaskisi, saat taas näyttää tietä. Edellisen vaatekappaleeni taisin ostaa kaupunki tai pari sitten", totean hyväntuulisesti. Okei, ei siitä ehkä ihan niin kauan ollut, mutta en minä yhteenkään Snowfinchin vaatekauppaan ole vielä pahemmin tutustunut.
"Toivottavasti tykkäät haasteista", virnuilen, koska, no, minä ja asialliset vaatteet ei ihan aina mahduta samaan lauseeseen, ainakaan jos mukana ei ole yhtään kieltävää sanaa.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

EdellinenSeuraava

Paluu Maneki Neko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron