Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

[Dalamar]

"Sinäpä olet ehtinyt majailla vaikka missä", Nina lausui. Odette nyökytteli verkkaisesti päätään. Se oli täysin totta. Hän oli matkustanut enemmän kuin keskiverto ihminen koko elämänsä aikana. Kreivitär oli kuitenkin elänyt varsin suljetun lapsuuden nuoruudesta puhumattakaan. Avioliitto nuorella iällä oli myös vaatinut omansa. Freusin kuoleman jälkeen kaunottarella oli ensimmäisen kerran elämässään aikaa vain itselleen. Omille haaveilleen ja unelmilleen.

Kreivitär katseli etsivää hellästi, naisen peittäen kädellään suunsa makealta haukotukselta. Voih, casanovatar taisi olla todella väsynyt ja ihmekös tuo. Olihan tämä ilta ollut pitkä ja tunnerikas.
"Anteeksi, viski ja tee laittavat haukottelemaan", Nina pahoitteli saaden Odeten heilauttamaan kättään.
"Turhaan pyytelet anteeksi", nainen virkkoi työntäen tuolia taakse päin päästäkseen nousemaan:"Tule, laitan sinulle vierashuoneen kuntoon."

Ei hän Ninaa voisi lähettää matkoihinsa keskellä yötä. Ja kerta talossa oli yksi ylimääräinen huone, olisi häpeä antamatta sitä Ninan käyttöön. Niinpä kreivitär ei ollut kuulevinaan mahdollisia vastalauseita vaan viiletti jo portaikkoon Dinon ampaistessa emäntänsä perään.

Hymy oli herkässä, Odeten kopistelessa yläkertaan. Hän avasi huoneensa vastapäisen oven hieman pienempään vierashuoneeseen. Huone oli mukavan viileä, ja pimeää. Siellä etsivän kelpaisi nukkua. Kreivitär kiiruhti kahmimaan päiväpeiton vuoteen yltä taitellen sen siististi nojatuolille. Sen tehtyään nainen pöyhi tyynyt. Petivaatteet olivat puhtaat. Vaihtoihan kreivitär ne jokaisen yövieraan jälkeen.

Yöpöydällä oli tarjotin, jolla lepäsi puhdas vesikannu ja muutama lasi. Odette nappasi kannun pujahtaen takaisin käytävään mennäkseen kylpyhuoneeseen täyttämään kannun kylmällä vedellä. Olihan se paljon mukavampaa niin, kuin lähteä yöllä kolistelemaan alakertaan. Kreivitär ei tosin itse toiminut samalla tavoin. Jos hän heräsi kesken unien, hänen oli tarve saada nousta ylös. Kenties se johtui lapsuuden öistä, jolloin pieni Odette oli tassutellut kylmässä kotikartanossaan öisin palvelijoiden keittiöön. Siellä hänen isänsä usein istuskeli rommilasi kourassaan pienessä hiprakassa edessään lautasellinen hedelmäkakkua. Isä oli aina nostanut tyttärensä polvelleen ja puhellut tämän kanssa niitä näitä samalla kun Odette oli napsinut kakusta pieniä murusia suuhunsa...Voi niitä aikoja. Siitä tuntui olevan ikuisuus...

[Reddari]

// Anteeksi, hieman kesti tämä vastaaminen! ^^' //

Odette ei paljoa aikaillut, kun hän näki vieraansa haukottelevan osaksi uupumuksen, osaksi alkoholin takia. "Turhaan pyytelet anteeksi. Tule, laitan sinulle vierashuoneen kuntoon." Kreivitär sanoi ja nousi ylös pöydän äärestä. Etsivä ei ehtinyt sanoa mielipidettään asiasta, tai edes kiittää, kun kaunotar asteli portaikkoa kohti Dino uskollisesti perässä seuraten. Nina jäi hieman hämmentyneenä istumaan pöydän ääreen tuijottaen portaita, joita Odette nousi ylös. Ei kai tuollaiseen tarjoukseen voinut sanoa ei, Ninaa ei huvittanutkaan enää lähte uudelleen taksiin istumaan tälle illalle.

Etsivä nousi ja katseli mietteliäänä pöytää, jonka kreivitär oli jättänyt niille sijoilleen kuppeineen ja tarjottimineen. Nina ei tohtinut koskea kattaukseen vaan päätti suunnata yläkertaan, jonne Odette oli kadonnut hetki sitten. Kai pöydän voisi siivota aamulla.

Odeten asunto oli etsivällä hyvässä muistissa, joten hän tiesi mihin huoneeseen hän majoittuisi. Vierashuoneen ovi oli selällään, mutta kreivitärtä ei näkynyt. Nina kohautti itsekseen olkapäitään, ei talon emäntä varmasti kauas ollut mennyt. Eikköhän tämä jostain ilmestyisi pian. Etsivä napitti riisui kauluspaitansa ja heitti sen tuolille puolihuolimattomasti. Onneksi hän piti päällyspaitansa alla valkoista t-paitaa, joten yöasukin kulki kuin mukana. Myös harmaat housut pääsivät tuolille paidan seuraksi, paksua kangasta olevat housut yllään Nina olisi varmasti viettänyt yönsä hikoillen, vaikka huone olikin miellyttävän viileä. Boxerit saivat nyt luvan kelvata yöhousuista.

Taskumatti kolahti housujen taskusta lattialle. Etsivä katsoi sitä vino hymy huulillaan. Ehkä pieni yöryyppy ei tekisi pahaa. Viskillä täytetty pullo kädessään Nina istahti pehmeän sängyn laidalle. Etsivä naukkaili viskiänsä pari siemausta, sulki mattinsa ja asetti sen lattialle. Nina rojahti selälleen sängylle, paljaat jalat vielä lattialla. Lakanat tuoksuivat raikkaille ja tuntuivat uskomattoman pehmeiltä. Kreivitär varmasti osti vain laatua ja sen huomasi. Silmät puoliksi kiinni Nina tuijotti huoneen kattoa. Kaikkien käänteiden jälkeen hän oli taas päätynyt tähän taloon. Sillä oli varmasti jokin tarkoitus.

[Dalamar]

// Ei se mitään ^^ ihanaa kuitenkin kun vastasit <3 //

Odette sipsutteli takaisin vierashuoneeseen. Hymy levisi naisen kasvoille hänen huomatessaan Ninan, joka oli jo rojahtanut sängylle pitkin pituuttaan. Kreivitär hiippaili sängyn vierelle nostaen kannun tarjottimelle.
"Toin sinulle vettä, jos sinua sattuisi janottamaan yöllä", nainen virkkoi istuutuen hieman arasti sängyn laidalle. Hänestä oli vieläkin vaikea uskoa, että Nina oli siinä. Kreivitär oli kuitenkin onnellinen siitä, että casanovatar oli kuin kotonaan. Vaatteet oli viskottu tuolille.

Dino jolkotteli huoneeseen läähättäen. Se ei lupia kysellyt, vaan loikkasi Ninan viereen sängylle työntäen kuononsa kiinni naisen naamaan antaen tälle märän pusun.
"No, no Dino! älähän innostu!" kreivitär nauroi topuutellen koiraansa pois etsivän kimpusta. Koiran massiivinen häntä huiski edes takaisin vimmatusti. Se oli vain halunnut toivottaa Ninan erityisen tervetulleeksi. Odette hymyili hellästi kaapaten Dinon kainaloonsa rapsutellen ystävänsä korvia.

"Eiköhän päästetä vieraamme nukkumaan, vai mitä sanot", kaunotar puheli koiralleen, joka vastasi lipaisemalla emäntänsä nenää.
"Sitähän minäkin", nainen lausahti aivan kuin olisi todella nelijalkaisen toverinsa kanssa keskustellut. Viipyillen Odette nousi sängyn laidalta viitaten kädellään Dinoa hyppäämään alas. Hän käänsi vielä kauniit kasvonsa Ninaan.
"Hyvää yötä...jos tarvitset jotain niin älä epäröi tulla herättämään", kreivitär sanahti hiljaa pienen punan noustessa hänen poskilleen. Hän taputti reittään saadakseen Dinon seuraamaan, kun nainen lipui ulos huoneesta sulkien oven perässään...

[Reddari]

//voe hitto kun tämä vastaaminen venähti. pahoittelen!! Ollut kaikkea muuta tehtävää. :) //

Nina kuuli askelten lähestyvän vierashuonetta, eikä hänen korvansa valehdelleet. Odette asteli huoneeseen asettaen jotain yöpöydälle. Etsivä ei jaksanut nostaa päätään pediltä, vaan jatkoi huolettomasti makoiluaan silmät ummessa. "Toin sinulle vettä, jos sinua sattuisi janottamaan yöllä" kreivitär selosti ja istahti Ninan viereen sängylle. "Kiitoksia, se tulee varmana tarpeeseen." etsivä totesi unisena, silmät yhä levollisesti kiinni. Hän oli jo täysin valmis kääriytymään viileään peittoon ja sammumaan viskin tuomaan sikeään uneen.

Dino kuitenkin rikkoi rauhallisen hetken hypähtäen sängylle. Etsivä ei ehtinyt paljoa reagoida, kun tunsi koiran märän suukon kasvoillaan. Nina bongahti istumaan yllättyneenä. "No, no Dino! älähän innostu!" Odette naureskeli ja ohjasi lemmikkinsä sivumpaan, vaikka tämä näytti siltä, että olisi voinut antaa etsivälle vielä monta hellyydenosoitusta lisää. Nina pyyhki kasvojaan paidansa helmaan naurahtaen: "Ollaanpas sitä suorasukaisia.." Dino huiski häntäänsä iloisena omistajansa rapsutellessaan sitä. Se näytti tosiaan muistavan Ninan puolen vuoden takaan. Silloinhan etsivä oli usein tämän talon vieras...

"Eiköhän päästetä vieraamme nukkumaan, vai mitä sanot... Sitähän minäkin" Kreivitär puheli uskolliselle ystävälleen. Etsivä katsoi pää kallellaan parivaljakkoa. Vaikka yhteistä kieltä heillä ei ollut, näytti pari ymmärtävän toisiaan täydellisesti. Pienen neuvottelun jälkeen kaksikko nousi sängystä, jotta heidän vieraansa saisi nukkumisrauhan. Ninaa ei kyllä olisi haitannut, vaikka Odette olisi jäänyt hänen vierelleen. Päinvastoin, mutta kaunotar asteli jo ovelle Dino perässään jolkottaen.

"Hyvää yötä...jos tarvitset jotain niin älä epäröi tulla herättämään" Odette toivotti Ninalle äänellä, joka oli melkein pelkkä kuiskaus. Nina nyökkäsi hymyillen. Mitään sanottavaa hän ei keksinyt. Ovi sulkeutui. Etsivä saattoi kuulla Dinon tassujen kopisevan lattiaa vasten. Kaveri oli vaikuttanut kovin pirteältä, vaikka yö oli edennyt jo pitkälle. Koiran askeleet seurasivat kreivitärtä. Myös toiset askeleet alkoivat seurata naista, kun Nina kampesi itsensä sängystä ylös ja harppoi aulaan ilkikurinen hymy kasvoillaan.

"Dino ehti jo antaa hyvän yön suukon, mutta kaipaisin sen vielä sinulta." etsivä huikkasi Odetelle ja jäi nojaamaan vierasoven pieleen odottava hymy kasvoillaan. "Sitten ehkä suostun nukkumaan." Nina vielä lisäsi ja hipaisi huuliaan etusormellaan kiusoittelevasti. Ei etsivä kyllä mikään järin puoleensa vetävä näky ollut seisoessaan pelkät boxerit ja t-paita yllään, hiukset osittain ponihännästä karranneena. Mutta humalainen nainen oli tästä täysin tietämätön.

[Dalamar]

//Hih, ei haittaa! mutta mukava kuulla, että olet elossa ^^ ! <3 //

Odette ei ehtinyt omalle ovelleen, kun hän huomasi liikettä takanaan. Nina oli kampeutunut vuoteestaan ylös ja seisoi nyt ovenpieleen nojaten. Naisen kasvoilla oli hymy, jota kreivitär kaivannut. Mitähän naisella oli oikein mielessä?

"Dino ehti jo antaa hyvän yön suukon, mutta kaipaisin sen vielä sinulta...Sitten ehkä suostun nukkumaan", Nina lausui sormen kulkeutuessa hänen huulilleen. Kreivitär seurasi etsivän käden liikkeitä kultaisella katsellaan ja naisen huulille nousi arvoituksellinen hymy.
"Niinkö? Haluaisitko että tarkistan sängynaluksenkin mörköjen varalta?" Odette myhäili ristien kätensä selkänsä taakse. Hän otti kepeän askeleen eteen viekas hymy huulillaan. Kaunotar hengitti syvään, kun hän lähestyi hiljalleen Ninaa. Kreivittären ilme oli levollisen viekoitteleva. Nainen kohotti leukaansa syventyen hetkeksi etsivän silmiin. Hän raotti kosteita huuliaan...ja juuri kun hän oli painamassa suudelman Ninan amorinkaarille, kreivitär suikkasikin suukon naisen poskelle pyörähtäen taakse Ninan ulottumattomiin.

"Hyvää yötä", Odette kihersi tapaillen ovenkahvaa takanaan. Ovi napsahti auki naisen pujahtaessa koira perässään makuuhuoneeseen. Oven raosta kreivitär vielä hymyili Ninalle, kultaisten silmien tuikkiessa kirkkaina. Odette sulki oven hiljaisuuden ympöröidessä hänet. Vasta nyt hän huomasi kuinka hänen sydämensä takoi tietään ulos rinnasta. Kreivitär ei voinut lakata hymyilemästä. Hän oli...onnellinen. Tai jos ei aivan onnellinen, niin onnellisempi kuin aikoihin. Pienen hetken hän oli nähnyt Ninassa sen ihmisen, johon hän oli rakastunut. Ehkä se ihminen oli vielä olemassa. Kaunotar riisui vaatteensa divaanilleen. Dino oli loikannut vuoteeseen odottelemaan emäntäänsä. Kreivitär hymyili koiralleen lempeästi, mutta vuoteen sijaan nainen istui peilipöydän ääreen. Hän hyräili hiljaa itsekseen, niin kuin elokuvien rakastuneet naiset. Odette tuijotti kuvajaistaan haaveillen samalla kun kampasi kiharaisia suortuviaan yötä varten. Sata harjanvetoa...Niin äiti oli opettanut...

[Reddari]

// Elossahan minä :D //

Etsivän ehdotus nosti hymyn kreivittären huulille. "Niinkö? Haluaisitko että tarkistan sängynaluksenkin mörköjen varalta?" Odette lohkaisi saaden Ninan naurahtamaan. Pitkän huiskea nainen painoi katseensa hetkeksi maahan, hymyn paljastaessa hänen valkoisen hammasrivistönsä. "Eiköhän se suukko riitä.." etsivä hymähti ja nosti katseensa Odetteen, joka asteli hitaasti mutta varmasti häntä kohti. Kreivittären katse hapuili Ninan katsetta. Etsivä vastasi katseeseen rauhallinen hymy huulillaan, vaikka hänen muu kroppa oli jäykkänä jännityksestä. Mitä lähemmäs tuo kultasilmäinen kaunotar Ninaa tuli, sitä kiivaammin hän hengitti. Ilmassa oli selvästi sähköä.

Odeten huulet lähentyivät etsivän kasvoja ja tämä sulki silmänsä odottaen suudelmaa hengitystään pitädellen. Ilkikurisesti kaunotar asettikin lämpimän suudelmansa Ninan poskelle ja lähti kävelemään kohti makuuhuoneensa oveaan naurahtaen: "Hyvää yötä" Etsivä avasi silmänsä hämmentyneenä naurahtaen. Äskeinen hetki oli ollut liian äkkiä ohitse. "Juu, kauniita unia." Nina lausahti ystävällisesti hymyillen ja haroen vaaleita hiussuortuvia kasvoiltaan. Naiset loivat toisiinsa viimeiset katseet tälle illalle ja sitten Odette sulki huoneensa oven jättäen etsivän seisomaan hämärään aulaan haikaileva ilme kasvoillaan. Ninan jalat olivat jämähtäneet paikoilleen, hän vain tuijotti kreivittären huoneen ovea huultaan purren.

Sydän sanoi että ampaise perään, aivot että ota tällä kertaa hitaammin. Näytä, että haet nyt jotain muuta, kuin yhden illan huumaa. Etsivä pudisteli päätään hymyillen. Harva nainen sai hänen päätään näin sekaisin. Siis hyvällä tavalla.

Aulassa seisoskelu ei ollut ainakaan vaihtoehto, joten Nina päätti vetäytyä huoneeseensa. Huoneessa ei kuulunut kuin kellon tikitys. Ulkoa kantautui tuulen pauhu. Lumisade oli voimistunut. Ehkä kreivitär tarvitsisi aamulla apua lumitöissä? Etsivä kömpi peiton alle ja laski päänsä uskomattoman pehmeälle tyynylle. Tässä illasta olisi ollut paljon pureskeltavaa koko yölle, mutta väsymys alkoi viedä Ninastakin voiton. Hiljalleen hän lipui raukeaan tajuttomuuteen. Huvilan ohitse ajoi auto. Sen moottorin hurina ei enää herättänyt etsivää sikeästä unestaan.

[Dalamar]

// Hyvä!!! ^^ <3 //

Odetesta tuntui aivan kuin hän olisi kietoutunut pehmeään pumpuliin. Olo oli mitä suloisin hänen herätessä sälekaihtimien välistä pilkistävään auringonsäteeseen. Kreivitär venytteli pitkään ja hartaasti, haukotellen makeasti. Niin ikään Dino vetryytteli itseään nostaen takapuolensa ilmaan työntäen tassujaan eteen, niin että peitto ruttaantui. Odette sipaisi koiran suurta päälakea ja kaunotar viimein uskaltautui työntämään paljaan varpaansa peiton alta lattialle. Hyi kun oli kylmä! Hetken Odette oli valmiina pujahtamaan uudelleen peiton alle, mutta se ei nyt käynyt päinsä. Hänellä oli vieras, eikä vieraan millään sopinut nousta ennen häntä. Näin ollen kaunotar nousi kylmyyttä uhmaten lämpimästä pesästään. Hytisten hän viskasi vaaleanpunaisen (tällä kertaa huomattavasti paksumman) aamutakin ylleen ja sujautti jalkoihinsa pehmoiset tohvelit. Todettuaan viimein, ettei pakkanen enää luikerrellut iholle asti nainen harjasi hiuksensa, ja tavoistaan poiketen kietoi ne rennolle nutturalle niskaan. Sen tehtyään Odette kutsui hiljaa Dinoa hiippaillen äänettömästi alakertaan hoitamaan aamun askareita.

Oli kerrassaan raikas aamu! Odette henkäisi ihastuneena avatessaan keittiön sälekaihtimet. Lunta oli ilmeisesti pyryttänyt koko yön. Ja miten ihanalta kaikki näyttikään. Onneksi kreivitär oli ehtinyt suojata rakkaan sinisen ruusunsa ennen talven purevia pakkasia. Hymyillen Odette ryhtyi valmistamaan aamiaista Ninalle. Teetä, paahtoleipiä ja munakasta. Kiitos ihastuttavan -mutta pervon- naapurinsedän kreivittärellä oli yllinkyllin polttopuita, joilla sytyttää olohuoneen takkaan loimuava valkea. Olihan sellainen huomattavasti egolokisempaa kuin vääntää pattereiden lämmöt kaakkoon. Niin ainakin kreivitär uskoi.

Saadessaan aamiasvalmistelunsa loppusuoralle kreivitär kiikutti tykötarpeet olohuoneeseen takan eteen. Matkallaan hän usutti Dinon portaikkoon.
"Herätä Nina...mene, hyvä poika!" kreivitär viittelöi koiraa portaisiin. Suuri nelijalkainen syöksähti yläkertaan häntä viuhuen, kieli ulkona. Ylhäällä se pysähtyi vierashuoneen ovelle ulvahtaen ja nostaen tassuaan ovelle saadakseen etsivän hereille...

[Reddari]

// Nonni ny on uuden vuoden juhlinnasta selvitty nii kerkesin taas kirjoittelee. Hyvää uutta vuotta! :) //

Aamuvalo tunkeutui sisään huoneeseen verhojen rauoista. Etsivä havahdui kylmän väristyksiin ja vilkuili ympärilleen silmät sirrillään. Kotonaan hän ei ainakaan ollut, se oli hyvin selvää. Peiton Nina oli ilmeisesti heivannut jossain vaiheessa sängyn jalkopäätyyn ja tyynykin oli teillä tietämättömillä. Ei mikään ihme, etsivä oli kovin levoton nukkuja humalassa. Vaivalloisesti hän kampeutui istumaan sängyn laidalle. Huone näytti tutulta. Vihlovasta pääkivusta huolimatta Nina pinnisteli muistaakseen viime illan tapahtumat ja tuli siihen johtopäätökseen, että hän oli kreivittären talossa. Prameileva ja värikäs sisustus ainakin puhuivat tämän päätelmän puolesta.

Kadonnut tyyny nökötti lattialla yöpöydän vierellä. Nina nosti sen takaisin paikalleen sängyn päätyyn ja nousi varovasti seisaalleen. Hetken etsivästä tuntui, kuin huone olisi pyörähtänyt pari kertaa ympäri ennen kuin hän sai itsensä astelemaan ikkunan ääreen. Nina raotti verhoa nähden valkea lumen kuorruttaneen Odetten huvilan pihan allensa. Ajatus ulos menosta puistatti etsivää. Ilma näytti todella viileältä, eikä hänellä ollut kuin kevyet syysvaatteet mukanaan. Eilispäivä ei ollut osoittanut mitään merkkejä tulevasta lumisateesta.

Portaikosta kuului tassujen iloista kopinaan, eli ainakin Dino oli jo jaksanut herätä tähän aamuun. Ninalta kestäisi varmaan vielä tovi siihen, sen verran kovan kohmelon eilis-ilta oli aiheuttanut. Pian huoneen toiselta puolelta kuului innokas ulvahdus. Se taisi olla käsky herätä. "Hereillä ollaan, joten ei tartte hössöttää siellä!" etsivä huudahti ovelle päin huvittunut ilme kasvoillaan. Kai hänen piti lähteä katsomaan, oliko kreivitär jo jalkeilla. Nina vetäisi housut jalkaansa ja kauluspaidansa yllensä. Paidan nappeja ei hän viitsinyt napittaa. Kunhan päällä oli jotain kylmyyttä torjumaan.

Etsivä avasi oven ja taputti Dinon päätä sanoen virnistäen: "Sinulla ei ainakaan ole tuon turkin kanssa kylmä." Nina huomasi alakerrasta kantautuvan ruuan tuoksun. Odette siis oli jo hereillä, ellei Dino ole oppinut uusia taitoja puolenvuoden aikana... Etsivä asteli portaita alas sitoen sotkuisen ponihäntänsä uudelleen kiinni. Olohuoneesta huokui houkuttelevaa lämpöä, jonka perässä Nina suunnisti. Sinnehän runsas aamiainen olikin jo katettu. Etsivä hieroi niskaansa ja sanoi pudistellen hymyillen päätänsä: "Ei sinun olisi tarvinnut, olisit vain pysynyt vällyjen välissä." Kuitenkin Nina istahti aamiaisen ääreen ja silmäili tarjottavia. Yleensä hän tilasi krapula-aamuna pizzaa. Tämä oli luksusta siihen verrattuna! "Ai niin, huomenta." etsivä vielä lisäsi tyytyväinen hymy kasvoillaan.

[Dalamar]

// Samoin! ^^ //

Odette pöyhi pehmeitä sohvatyynyjä asetellen ne takan ääreen. Hän itse istuutui yhdelle tyynylle antaen takan valkean lämmittää kasvojaan. Miten ihanan suloista siinä oli olla. Kaunotar miltein saattoi uppoutua pehmoisen pumpulisiin unelmiinsa. Ja niin hän ehtikin jo luiskahtaa sateenkaaren tuolle puolen, ennen kuin etsivän tuttu ääni sai hänet säpsähtämään.

"Ei sinun olisi tarvinnut, olisit vain pysynyt vällyjen välissä", Nina oli lausunut. Kreivitär räpytteli silmiään kohottaen katseensa. Siinähän se Nina olikin! Selvästi vasta heränneenä. Odeten huulille nousi valloittava hymy.
"Tietenkin minun tarvitsi. Millainen emäntä olisin, jos en huolehtisi vieraani ruokkimisesta", kreivitär henkäisi toljottaen etsivää pyörein silmin, aivan kuin tämä olisi ollut hullu. Heti perään kaunotar kuitenkin puhkesi nauramaan. Dino viipotti Ninan ohitse pyyhkäisten naisen jalkoja pitkällä hännällään. Koira asettui emäntänsä viereen aivan takan eteen. Odette upotti sormensa koiran paksuun turkkiin.

"Mutta huomenta vain itsellesi kultaseni, toivottavasti nukuit hyvin", kreivitär myhäili hymyillen silitellen koiransa korvia. Dino ojenteli koipiaan tyytyväisenä hellyydenosoituksista ja takasta hehkuvasta lämmöstä. Odeten kultainen katse seuraili Ninaa. Pian naisen kasvoille nousi hyvin viaton ilme. Sellaiselta hän näytti aina silloin, kun hän oikein kovasti halusi jotain.
"Kuule...Nina", Odette aloitti hyvin lapselliseen ja kepeään sävyyn. Hän mukamas katseli lattiaa piirrellen sormelleen kuvoita olohuoneen persialaismattoon.
"Katsos kun tuota lunta on satanut niin paljon...ja sinä kun olet noin vahva", kreivitär nosti katseensa lattiasta Ninan silmiin, samalla kun hän hitusen kallisti päätään.
"Niin voisitkohan millään kolata pihamaan? Minä kyllä lainaan sinulle vaatteita", Odette jatkoi hyvin toiveikkaina silmät säihkyen. Olisi hän itsekin jasanut talsia lumikolan perässä, mutta hän inhosi moisia hommia. Kreivitär piti siivoamisesta ja ruuanlaitosta, eikä rikkaruohojen kitkeminen tuottanut hänelle ongelmia. Mutta suuremmat pihatyöt...Niistä hän ei pitänyt laisinkaan...

[Reddari]

"Tietenkin minun tarvitsi. Millainen emäntä olisin, jos en huolehtisi vieraani ruokkimisesta." kaunotar oli vastannut nauraen Ninan toppuuttelulle. Dinokin liittyi kaksikon seuraan varaten autiopaikan takan äärestä itselleen. Etsivä kohautti olkiaan myöntyvästi ja napapsi käteensä paahtoleipä palasen. Kukapa sitä ilmaisesta ruuasta kieltäytyisi. Ninasta oli ihailtavaa, että Odette hoiti kodinhoitonsa itse, vaikka tällä varmana olisi ollut varaa luistaa kaikista arkisista hommista. Ehkä kaunotar ei voinut kodinhengettären luonteellee mitään.

"Mutta huomenta vain itsellesi kultaseni, toivottavasti nukuit hyvin" toivotteli Odette vastauksena etsivälle, joka keskittyi leipänsä voiteluun. Kreivitär jatkoi hakien Ninaan katsekontaktia: "Kuule...Nina ...Katsos kun tuota lunta on satanut niin paljon...ja sinä kun olet noin vahva" Etsivä haukkasi palan rapeasta leivästään ja katseli liehittelevän oloista kreivitärtä alta kulmiensa odottavan oloisena. "Niin voisitkohan millään kolata pihamaan? Minä kyllä lainaan sinulle vaatteita" Nina naurahti ja huuhtoi leivän kurkustaan alas kuumalla teellä. Vaikeahan Odetelle olisi sanoa ei.

Etsivä alkoi piristyä saatuaan hieman mahantäytettä ja hänen silmiinäsä syttyi se tuttu poikamainen pilke. "Kyllä minä ne voin omissakin vaatteissani tehdä, enhän minä viitsi vain syödä ja lähteä ilman vastapalvelusta." Nina myhäili katsoen ikkunasta ulos arvioiden työmäärää. Ainakin lumisade oli tällä erää loppunut, joten lumitöiden teossa olisi jotain järkeäkin, kun taivas ei puskisi koko ajan lisää entisen tilalle. Ajatus lumitöistä tuntui etsivästä yllättävän mukavalta, viimeksi hän oli päässyt niitä tekemään lapsena isänsä kanssa, kun he asuivat omakotitalossa. Aikuisiällä Nina oli asunut aina kerrostaloissa, joissa lumityöt sai suosiolla jättää talonmiehen tehtäväksi.

Jatkaen leipänsä nautiskelua etsivä siirsi katseensa ikkunasta takassa loimuaviin liekkeihin. Krapula-aamukin tuntui yllättävän mukavalta sen ääressä istuskellessa ja seurakin oli hyvin mieluista. "Itsekö olet halot pilkkonut?" Nina tuumaili viattomasti. Ajatus kreivittärestä huitomassa kirveskädessä tuntui hieman kaukaiselta, mutta varmasti tästä naisesta riittäisi puhtia siihenkin.

[Dalamar]

"Kyllä minä ne voin omissakin vaatteissani tehdä, enhän minä viitsi vain syödä ja lähteä ilman vastapalvelusta", Nina oli vastannut Odeten ehdotukseen. Nainen kätki voitonriemuisen ilmeensä, pitäen kasvonsa tyynen viattomina. Hän hymyili lempeästi, keinuen hiljaa puolelta toiselle.
"Ethän sinä noissa voi ulos lähteä kultaseni!" kreivitär kauhisteli. Ellei Nina olisi taikonut jostain ulkovaatteita, ei etsivällä tainnut muuta olla kuin eilinen asunsa.
"Minulta löytyy kyllä sinullekin sopivia vaatteita, usko pois. Et joudu pukeutumaan vaaleanpunaiseen röyhelöön...Ellet itse halua", kaunotar kikatti pyyhkäisten kämmenellään eteen valahtaneen kiharan. Jos Odetella olisi ollut jonkinlainen motto, saattaisi se hyvinkin taipua muotoon ´aina valmiina´. Vuosien saatossa kaunottaren kätköihin oli eksynyt vaateparsi jos toinenkin. Ehkä naista voisi kuvailla jonkinlaiseksi hamstraajaksi, mutta kreivitär halusi aina varautua yllättäviin tilanteisiin.

Odette huokaisi hiljaa painaen leuan polviin. Hän kiersi kätensä jalkojensa ympärille tuijottaen vaitonaisena tuleen. Unelmoiva hymy oli jäänyt naisen huulille, ja hän näytti varsin onnelliselta.
"Itsekö olet halot pilkkonut?" etsivän kysymys sai virneen kaunottaren kasvoille.
"Voih tietenkin!" hän suureleisesti ilmoitti nauraen kuitenkin sanoilleen.
"Kyllä minä osaisin halkoja hakata, mutta tällä kertaa naapurin kultainen setä oli pelastava enkelini. Hän toi puita viime viikon maanantaina, ja pyysi oikein hatunnoston kera pitämään itseni lämpimänä", Odette puheli tirskuen kuin pieni kanarialintu.
"Mitä hän liene silläkin oli tarkoittanut...Täytyihän minun kuitenkin miesparalle kahvit keittää. Hän taitaa olla hieman yksinäinen, vaikka onhan hänelläkin koira seuranaan", nainen selvitti vakavoituen hieman.

Niin ihanan lämmintä kuin takan edessä olikin, kreivitär kamusi itsensä pystyyn.
"Kun olet syönyt niin tule yläkertaan", Odette lausui ja ohi mennessään sipaisi kevyesti Ninan poskea. Miten helppoa heillä olikaan keskenään. Aivan kuin he eivät olisi koskaan erossa olleetkaan. Jälleen hyvän tuulisena hyräillen kaunotar kipusi portaikkoon makuuhuoneeseensa avaten toisen suuremmista vaatekaapeistaan. Siellä hän säilytti varavaatteita ja asuja, joita hän ei viitsinyt enää käyttää. Niihin lukeutui muunmuassa Freusin vanhoja vaatteita, Dairen vauvatossuja ja puku, jota Odette oli häissään käyttänyt. Hetkeksi naisen kultainen katse sumentui, kun hän kosketti leningin säihkyvän valkoista pintaa. Se oli oikea unelma...Unohtaen etsivänsä Ninalle päälle pantavaa kreivitär kurottautui nostamaan hääpuvun rekistä. Se oli upea, vieläkin.

Kreivitär heilautti puvun eteensä suunnaten rintamasuunnan peiliin. Hän mallasi leninkiä iholleen kuvitellen, miltä hän oli näyttänyt se yllään parikymmentä vuotta sitten. Puvun yläosa oli tiukka, sydämenmuotoinen täynnä kimaltelevia strasseja. Miehustaa kiersi pienen pieni pitsireunus, kuin keijukaisten sormin kudottu. Helma oli leveä ja taakse oli sidottu muhkea rusetti. Kreivitär tuijotti kuvajaistaan haltioituneena heijaten itseään. Ja aivan huomaamatta yksinäinen kyynel vierähti silmäkulmasta poskelle...

[Reddari]

"Ethän sinä noissa voi ulos lähteä kultaseni!" Odette kauhisteli Ninan aikomuksia ja jatkoi leikkisästi vitsaillen: "Minulta löytyy kyllä sinullekin sopivia vaatteita, usko pois. Et joudu pukeutumaan vaaleanpunaiseen röyhelöön...Ellet itse halua" Etsivä pudisteli naurahtaen päätään. "No mikä tahansa käy paitsi ne vaaleanpunaiset hörhelöt, sen verran nirso minäkin olen.." Nina hymähti suostuvasti. Eihän siinä olisi mitään järkeä lähteä tarpomaan lumihankeen pelkässä puvuntakissa. Flunssahan siinä tulisi ja etsivä ei voinut sietää sairastelua. Paikallaan olo ei ollut hänen juttunsa, vaan aina piti päästä jotain tekemään. Työhön tai harrastuksiin liittyvää.

"Voih tietenkin! Kyllä minä osaisin halkoja hakata, mutta tällä kertaa naapurin kultainen setä oli pelastava enkelini. Hän toi puita viime viikon maanantaina, ja pyysi oikein hatunnoston kera pitämään itseni lämpimänä... Mitä hän liene silläkin oli tarkoittanut...Täytyihän minun kuitenkin miesparalle kahvit keittää. Hän taitaa olla hieman yksinäinen, vaikka onhan hänelläkin koira seuranaan" Odette vastasi Ninan uteluihin. Etsivä pudisteli päätänsä hymyillen säälivästi. Jotkut eivät vain osanneet hallita sitä, mitä suustaan päästivät... varmana kreivittären naapuri oli pohjimmiltaan hyvä ihminen irtailuistaan huolimatta. Ainakin Odette tietäisi kelle soittaa, jos mies siirtyisi puheistaan tekoihin...

Nina siirtyi leivästä munakkaan maisteluun. Ruokaa Odette kyllä osasi tehdä, etsivä itse varmaan saisi vedenkin palamaan pohjaan jos ei keskittyisi siihen tarpeeksi. Kotiruoka oli hänelle suorastaan luksusta. "Kun olet syönyt niin tule yläkertaan" kreivitär yht'äkkiä totesi ja suuntasi yläkertaan hipaisten ohi mennen etsivän poskea. Ninan katse seurasi Odettea kunnes tämä katosi portaisiin. Etsivä katsahti Dinoa, jokaei korvaansakaan hetkauttanut emäntänsä liikkeille. Taisi lämmin takkatuli viedä voiton siitäkin. Kukapa sen ääressä ei talviaamuna viettäisi. Nina haarukoi loput munakkaansa suuhunsa ja suuntasi yläkertaan hitaasti mutta varmasti. Seisaallaan olo sai hänen päänsä vihlomaan lähes sietämättömästi, mutta etsivä ei antanut sen häiritä.

Olettaen vaatteiden sijaitsevan kreivittären makuuhuoneessa Nina suuntasi sinne nähden Odeten pysähtyneen peilin eteen valkoinen vaate sylissään. Koristeellinen mekko ei voinut olla muuta kuin häämekko, sen verran pramea se oli... juuri sellainen lumenvalkoinen taideteos joista monet unelmoivat. Kreivitär vaikutti uponneen muistoihin, joita mekko toi hänelle. Etsivä asteli varovasti tämän vierelle ja kosketti mekon silkkistä pintaa arasti, kuin se olisi haihtunut tomuksi pienemmästäkin paineesta. "Tämä taitaa olla häämekko..?" Nina pohti ääneen ja vilkaisi Odetten kyynelten kostuttamia silmiä.

[Dalamar]

Odette ei kuullut portaista kantautuvia askeleita. Niinpä nainen ei ehtinyt huomata Ninan ilmestymistä huoneeseen. Kreivitär hieman hätääntyi, kun yhdenäkin nuori etsivä oli hänen vierellään. Voi miten häntä hävetti. Tulla nähdyksi sellaisessa tilassa...Vetistelemässä muistojen äärellä.
"Tämä taitaa olla häämekko..?" Ninan sanat saivat Odeten kuitenkin naurahtamaan ja pyyhkäisemään kyyneleen kämmenselkään.

"Kyllä vain", kaunotar vastasi kääntyen Ninan suuntaan arka hymy kasvoillaan.
"Freus teetätti tämän minulle vartavasten", Odette kertoi sivellen kädellään puvun helmaa. Yhtään tahraa ei silkkisessä kankaassa ollut. Se oli kuin uusi. Yhtä viaton ja puhdas, kuin kantajansa aikanaan. Jokunen koristekivi oli irronnut ensimmäisen häävalssin aikana.
"Voih...taidan todella tulla vanhaksi, kun muistelen aina vaan vanhoja aikoja", nainen hymähti vieden rakkaan pukunsa takaisin kaapin kätköihin. Jos totta puhuttiin, kreivitär toivoi vielä näkevänsä päivän, kun hän saisi pukeutua uudelleen neitseelliseen valkoiseen.

"Mutta...Mitäs me sinulle keksittäisiin", kreivitär tuumaili tutkaillen vaatekaapin sisältöä. Siellä oli muutama miesten talvitakki. Toinen oli yksinkertainen pitkä miesten takki. Ehkä ennemmin syksyyn sopiva, mutta kyllä se asiansa ajoi. Toinen oli lyhyempi, vetoketjuin koristeltu hupullinen talvitakki.
"Tämä on kummipoikani entinen", Odette nosti sängylle lyhyemmän takin.
"Ja tämä on kuulunut Freusille", nainen jatkoi asettaen pidemmän takin toisen viereen. Seuraavaksi kaunotar kumartui etsimään sopivia kenkiä. Niitä hän löysikin useamman parin.
"Toivottavasti jotkut näistä on sopivat. Minun kokoni on tietysti pienempi, jos tarvitset", kreivitär nosti kaapista esille neljät eri kenkäparit.

Kengät etsittyään nainen nosti sängylle siistiin pinoon muutamia housuja ja villapaitoja.
"Eiköhän näistä jotain löydy, vai mitä olet mieltä?" Odette kysäisi, ja sen kummempia häpeilemättä riisui aamutakkinsa divaanille. Alusvaatteisillaan nainen siirtyi omalle kaapilleen ryhtyen valitsemaan itselleen sopivia tamineita...

[Reddari]

//eih olen toooosi myöhässä. pyydän anteeksi ;___;//

"Kyllä vain..." Odette oli vastannu Ninan ilmiselvän vastauksen omaavaan kysymykseen pieni arkaileva hymy kasvoilaan. Etsivä nyökytteli ja tutkisteli kellertävän ruskeilla silmillään koristeellisen mekon yksityiskohtia. Asulla oli varmasti paljon tunnearvoa kreivittärelle. "Freus teetätti tämän minulle vartavasten" kaunotar jatkoi hääpukuaan tarkastellen. "Näytät varmasti kauniilta tuo yllä." Nina totesi ja vilautti ystävällisen hymynsä kreivittärelle, vaikka tämähän olisi varmana näyttänyt ihan missä tahansa asussa hyvältä. Vaate ei kaunista naista voi rumentaa.
"Voih...taidan todella tulla vanhaksi, kun muistelen aina vaan vanhoja aikoja" Odette haikaili itsekseen ja kiikutti aarteensa takaisin vaatekaapin uumeniin unohtaen äskeiset kyynelensä siihen paikkaan.

"Mutta...Mitäs me sinulle keksittäisiin...Tämä on kummipoikani entinen" Odette tuumi ja alkoi nostella vaatteita sängylleen, esimmäisten joukossa lyhyen mallinen talvitakki. Etsivä seurasi uteliaana vierestä ja napitteli kauluspaitansa nappeja kiinni jo varalta. "Ja tämä on kuulunut Freusille", krevitär totesi seuraavan takin kohdalla. Nina kurtisti kulmiaan ehkä sadas osan sekunnin ajaksi. Ajatus siitä, että hän käyttäisi Odetten edesmennen aviomiehen vaatteita tuntui hieman... epäkunnioittavalta? Tosi kaunotar itse ei näyttänyt suhtautuvat takkiin sen kummemmin, se oli vaatekappale toiste joukossa. Mutta kai sillä jotain tunnearvoa oli, kun Odette oli kerran sen säilyttänyt. Etsivän kasvoille lankesi mietteliäs ilme, mutta hän havaihtui kun Odette toi kaapista muutaman parin miesten kenkiä sanoen: "Toivottavasti jotkut näistä on sopivat. Minun kokoni on tietysti pienempi, jos tarvitset"

Kuin hyvä takki ei olisi pelkästään riittänyt, kreivitär kasasi vielä kenkien viereen housuja ja paitoja. Mistä ihmeestä kaunotar oli nuo kaikki haalinut? Oliko sillä edes väliä? "Eiköhän näistä jotain löydy, vai mitä olet mieltä?" Odette kysäisi ja etsivä vastasi hymyillen kaapaten samalla sinisen villapaidan käteensä: "Kunhan ovat lämpimät, kiitoksia paljon." Nina vetäisi valitsemansa paidan päälle, eikä se tuntunut hassumalta yllä. Sen entinen omistaja taisi olla suhteellisen samaa kokoluokaa kuin etsivämmekin. Haroen paidan laitossa sotkeutuneita hiuksiaan Nina vilkaisi sivusilmälle kreivitärtä, joka asteli vaatekaapilleen alusvaatteisillaan. Etsivän katse kulki hetken toisen naisen kroppaa pitkin, kunnes tämä tajusi kääntää katseensa pois kohteliaasti. Olihan hän nähnyt Odetten ilman rihman kiertämääkin, mutta minkäs Nina itselleen mahtoi.

Hetken etsivä silmäili muita vaatteita, mutta päätyi kuin päätyikin pusakka malliseen takkiin. Se yllään hän näytti ainakin viisivuotta nuoremmalta, mutta lämmin takki se ainakin oli. Kotiin päästyään Ninan piti tosiaan kaivaa talvivaatteensa esiin, jos sää jatkuisi näin kylmänä. Kengille tai housuille ei etsivä kokenut tarvetta. "Tuota, menenkö odottamaan sinua alakertaan?" etsivä kysäisi hieman vaivaantuneena katseensa harhaillen huoneen seinillä.

[Dalamar]

Odette naurahti hiljaa hartioitaan kohauttaen.
"Niin no...Liekkö tämä enää mahtuisikaan minulle, olen minä pyöristynyt sitten häitteni", kreivitär nauroi kepeästi itseään peilistä katsellen. Kiloja oli tietysti kerääntynyt muutama lisää, ja nuori tyttörukka saanut vuosien varrella vartaloonsa pyöreyttä ja pehmeyttä. Mutta koskaan ei kaunotar nähnyt itseään rumana. Aika muutti ihmistä, sille ei mahtanut mitään. Ainahan sitä saattoi itseään leikellä ja levitellä naamalleen ryppyrasvoja ja muita litkuja. Odette ei kuitenkaan ymmärtänyt miksi olisi pitänyt hävetä ikäänsä ja elettyä elämää. Jokainen juonne kasvoilla vain kertoi tarinaansa.

"Kunhan ovat lämpimät, kiitoksia paljon", Nina oli vastannut. Kreivitär vain heilautti vähättelevästi kättään. Eihän tässä mitään ollut. Hän vain sattui säilyttämään vanhoja vaatteita, ja kuten huomattiin, niitä joskus tarvittiin. Kultasilmäinen kaunotar katsahti etsivää nyökäten hyväksyvästi naisen vaatevalinnoille, vaikka samahan se oli mitä toinen päällensä pisti, kerta pihatöihin oli menossa. Silti kreivitärtä hymyilytti...Aivan kuin olisi mies talossa.

Kreivitär avasi oman vaatekaappinsa ryhtyen tutkailemaan sen sisältöä. Hänkin haluaisi temmeltää lumessa pelkäämättä kastuvansa kokonaan. Nainen ei huomannut Ninan katsetta, hymyili vain vaitonaisena itsekseen tonkien kaappinsa perukoita.
"Tuota, menenkö odottamaan sinua alakertaan?" kysymys sai kaunottaren vilkaisemaan etsivää olkansa yli. Ilme naisen kasvoilla oli hieman yllättynyt.
"Jos haluat...Mutta ei minulla pitkään mene, jos maltat odottaa", hän vastasi yhtä aurinkoisesti kuin aina ennenkin. Hänestä koko tilanne ei ollut millään muotoa kiusallinen. Voi että, kyllä hän muisti, kuinka Dairen teini-iässä kummipoika oli saada sydänkohtauksen tätinsä aina pelmahtaessa milloin mistäkin alusvaatteisillaan...tai alasti. Mutta Odetella ei ollut mitään hävettävää, eikä hän muutenkaan nähnyt alastomuudessa mitään häpeämisen aihetta.

Odette hamusi käsiinsä ne ainoat pällyshousut jotka hän omisti. Niitä hän käytti talvisin kuljeskellessaan hangessa Dinon kanssa. Ei haitannut vaikka humpsahtaisikin pitkin pituuttaan lumeen. Luonnollisesti housut olivat vaaleanpunaiset, ja ommeltu hieman imartelevampaan muotoon. Housejen seuraksi nainen valitsi valkoisen pitkähihaisen, mutta ohkaisen paidan. Rekkikaapista hän nappasi paksumman takkinsa, missä oli tekokarvareunukset hihansuissa, sekä helmassa. Nainen istahti sängyn laidalle ryhtyen pukemaan ylleen.
"Onko sinulla...Mitä muita suunitelmia täksi päiväksi?" kreivitär uteli kohottaen katsettaan Ninaan...