Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

Kaksikerroksinen huvila meren rannalla. Asunnossa on paljon puupintaa sekä pieniä koriste-esineitä ympäri maailmaa. Tekstiilit ovat pääosin pastellisävyisiä (etenkin vaaleanpunaisia). Asunnossa on alakerrassa keittiö, olohuone, sekä vessa. Yläkerrassa on kylpyhuone, ja kaksi makuuhuonetta.

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Reddari » 25 Huhti 2015, 16:29

Jännittävää. Se sana varmana kuvasi kaksikon tämän hetkisi ajatuksia parhaiden. Ei tietenkään enää sitä jännitystä, mikä oli koko päivän vaivannut etsivän mieltä, vaan sitä hyvää jännitystä. Kuin tunne ennen jouluaattoa tai ensisuudelmaa. Tulevaisuus oli edessä päin ja se näytti oikein kirkkaalta. Valaisihan sitä liekki, joka oli taas roihahtanut palamaan kahden naisen välillä. Kipinöitä oli aina ollut, mutta ehkä nyt pelkän kytemisen sijaan liekki myös pysyisi kirkkaana ja lämpimänä. Mitään esteitä sille ei näillä näkymin ollut. Eikä tulevaisuutta pitänytkään murehtia. Kaikki oli hyvin juuri nyt ja se riitti.

"Minunkin täytyy laittautua...Olisi kyllä mukava nähdä asuntosi kultaseni...Vaikka kyllähän minä viimeksikin siellä viihdyin" Odette vastasi Ninan pohdintoihin. Tietenkin. Ei kai se ihme ollut että toinenkin osapuoli halusi hieman valmistua. Ei sillä, että kaunotar ei olisi näyttänyt hyvältä juuri nytkin. Tämä näytti olevan niitä ihmisiä, jotka näyttivät olevan aina parhaimmillaan. Viimeinen lause sai etsivä kääntämään katseensa lattian rajaan ja toisen suupielen nousevan kaiken tietävään hymyyn. Tosiaan, heidän ensimmäinen ilta oli ollut varsin ikimuistoinen. Hyvine ja huonoine puolineen. Toivottavasti pari saisi tästä lähtien tehdä enemmän positiivisia muistoja yhteiselostaan. Ei kai se ollut liikaa vaadittu?

Ninan tuntiessaan toisen naisen käden hakeutuvan hänen niskaansa tämä nosti taas katseensa Odetteen kuunnellen tämän sanoja: "Haetko minut sitten täältä? Minulla saattaa kestää hetki...laittautua" Etsivä nyökkäsi vastaten samalla toisen kysymykseen: "Toki, minunkin pitää käväistä suihkussa ja muuta." Tämän sanottuaan casanova irrottautui kreivittären otteesta ja riisui lainavillapaidan yltään. Ei hän sitä tarvisi taksissa istuessaan. "Kiitoksia lainasta, sopii varmaan että tulen puolentoista tunnin päästä hakemaan?" Nina suunnitteli ojentaen paidan takaisin omistajalleen. Hänellä itsellään ei varmaankan niin kauan menisi siistiytyessä, mutta pitihän aikaa varata automatkoille. Ja ehkäpä kreivitären kaunistautumis rutiinit veisivät enemmän aikaa...

Näillä tuumin etsivä haki taksipalvelun numeron puhelimeensa ja saikin pian vastauksen soittoonsa. Lyhyen keskustelun jälkeen taksi oli lähtenyt kohti kreivittären huvilan osoitetta. "No niin, taksin pitäisi tulla piakkoin." Nina tuumi hymyillen kaunottarelle.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same
Avatar
Reddari
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Dalamar » 25 Huhti 2015, 20:48

"Toki, minunkin pitää käväistä suihkussa ja muuta", Nina sanahti ryhtyen kiskomaan villapaitaa yltään. Kreivitär kietoi käsivarret ympärilleen, oli tullut ihan vilu, kun oli toisen vartalosta erkaantunut. Hänellä oli omituinen olo, kevyt, mutta samalla hyvin hutera. Aivan kuin hän vain olisi leijaillut tuulen vietävänä osaamatta asettaa jalkojaan maahan.
"Kiitoksia lainasta, sopii varmaan että tulen puolentoista tunnin päästä hakemaan?"Casanovatar virkkoi ojentaessaan vielä lämpimän paidan kreivittärelle, joka otti vaatteen vastaan puristaen sen syliinsä. Se tuoksui Ninalta...
"Tiukille saattaa mennä, mutta kyllä se sopii. Ja varmasti voit odottaa, jos en ole vielä silloin valmis", Odette naurahti kepeästi, vilkaisten alta kulmiensa pidempää naista. No johan nyt oli! Hän käyttäytyi kuin nuori tytön hupakko, vaihtoi painoa jalalta toiselle. Ryhditäydy nyt hyvä nainen! Dino nousi laiskasti lattialta pyrähtäen naisten väliin. Se tökki kuonollaan kreivittären reittä saaden naisen katseen valumaan koiraan. Kun Nina keskittyi puheluunsa Odette rapsutteli hajamielisesti koiransa korvantauksia. Mitä ihmettä hän oikein pukisi ylleen? Oliko hänellä edes sopivaa leninkiä. Ei liian muodollista, sillä he tuskin menisivät viiden tähden ravintolaan valkoisten pöytäliinojen ääreen. Muttei mitään liian arkistakaan. Odette penkoi mielessään vaatekaappiensa sisältöä etsivän viimein lopetettua puhelunsa.

"No niin, taksin pitäisi tulla piakkoin", Nina kertoi Odeten nyökätessä pienesti. Aivan kuin hän olisi unohtanut jotain...Herttileiri sentään!
"Kamala!" hän älähti tajutessaan levyn olevan edelleen päällä. Alimmalla lämmöllä, mutta silti. Kreivitär päästi nyyhkynsekaisen naurahduksen napsauttaessaan virran pois. Hän pyöritteli päätään nauraen.
"Nina! Katso nyt mitä menit tekemään minulle! Meinasin polttaa asuntoni", kreivitär hekotti sen viimeisenkin jännityksen lauetessa. Hän levitti kätensä ja kiiruhti rutistamaan etsivää.
"...Siinä tapauksessa minä ja Dino olisimme muuttaneet luoksesi", hän liversi huuliensa välistä ja sen kummempia miettimättä painoi hellän suudelman toisen poskelle. Ei huulille...Se sai odottaa oikeaa hetkeä...
Dalamar
 

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Reddari » 25 Huhti 2015, 22:08

"Tiukille saattaa mennä, mutta kyllä se sopii. Ja varmasti voit odottaa, jos en ole vielä silloin valmis", Odette vastasi Nina suunnitelmiin. Tottahan toki, oli aika ilmiselvää, että kreivittärien laittautumisessa keski kauemmin kuin etsivien vastaavassa. "Jaksoin minä odottaa puolivuotta joten ei pieni lisäodottaminen tunnu enää missään." sanaili etsivä sen enempää miettimättä sanojaan. Kai hän oli jotain odottanut. Ehkäpä sitä, että olisi valmis kohtaamaan kreivittären. Epäilykset olivat vieneet etsivästä voiton, eikä tämä ollut uskaltanut kreivittären puheille lähteä. Onneksi kohtalo oli puuttunut kehiin, ennen kuin Odette olisi tyystin unohtanut casanovan.

Saatuaan puhelunsa soitettua Nina havahtui kaunottaren huudahdukseen: "Kamala! "Nina! Katso nyt mitä menit tekemään minulle! Meinasin polttaa asuntoni" Ei kreivitär tätä mitenkään vihaisena sanonut, vaan naurun saattelemana ja syöksähti halaamaan hieman hämmentynyttä etsivää. "...Siinä tapauksessa minä ja Dino olisimme muuttaneet luoksesi" Odette jatkoi asettaen nopean suukon pidemmän naisen poskelle. Poskelle nousi hento puna suudelman jäljiltä... Ei Nina pahastunut hellyyden osoituksista, kyllä hän tiesi että kreivitär oli fyysinen ihminen. Ja kukapa nyt suukoista pahastuisi?

"Noh, noh vahingolta vältyttiin joten älä hätäile" Nina naurahti sipaisten toisen naisen sileää poskea. Keittiössä oli kaikki kunnossa joten etsivä suuntasi eteiseen ilmoittaen siitä toki kreivittärelle: "Taidan jo vetäistä kengät jalkaan." Piakkoin Pitkän huiskea nainen olikin jo saanut tennarinsa jalkaan ja takkinsa ylleen. Taksimatkalle ei onneksi tarvinut lämpimiä vaatteita, ei nainen nyt ehtisi vilustua kävellessään pari metriä taksille ja asunnolleen. Nina kyttäsi ikkunasta ulos odottaen milloin taksi-teksteillävarustettu auto kurvaisi pihaan. Ja sieltähän se tuli, kuin tilauksesta. Tai no, sehän oli tilattu. "Nähkäämme pian." Nina lausui liioitellun virallisesti mutta väläytti perään poikamaisen hymynsä. Pian etsivä olikin jo kadonnut oven taakse, kivunnut taksiin ja ottanut suunnan kohti asuntoaan.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same
Avatar
Reddari
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Dalamar » 26 Huhti 2015, 19:39

"Jaksoin minä odottaa puolivuotta joten ei pieni lisäodottaminen tunnu enää missään", Nina tokaisi. Odette katsahti naista kummissaan, jopa hämmentyneen oloisena. Oliko...Nina myös ikävöinyt häntä niin paljon? Toivonut heidän yhteenpaluutaan...Aivan varma ei kreivitär toisen sanoista ollut, mutta hän ehtisi kysyä asiasta myöhemminkin. Hän halusi todella tietää mitä toiselle kuului. Mitä tämä oli tehnyt, missä kulkenut ja...Miten tämän kuollut kihlattu vaikutti hänen elämäänsä. Se oli arka aihe...Mutta alkuperäinen syy heidän lopulliseen eroonsa. Kreivittären huulilla viipyili salaperäinen hymy. Uskaltaisiko hän tänään raottaa menneisyyden verhoja jälleen? Vai pitäisikö odottaa. Toisaalta, miksi pitäisi? Kenties heidän olisi pitänyt heti alkuunsa puida vakavat asiat, jotta molemmat tietäisivät missä mentiin.

"Noh, noh vahingolta vältyttiin joten älä hätäile", Casanovatar toppuutteli, sipaisten kevyesti kaunottaren poskea. Odette mutristi huuliaan, mutta naurahti sitten.
"Mutta olisi voinut tapahtua hirveitä", hän älähti dramaattisesti käsiään levitellen. Hyvä ettei painanut kättään otsalle ja pyörtynyt. Se olisi ehkä ollut jo liikaa...Tai sitten ei. Kreivitär seurasi Dino seuranaan Ninaa eteiseen, jossa etsivä ryhtyi pukemaan ulkovaatteita ylleen. Odette nojasi keittiön oven pieleen seuraillen nuoremman toimia, hymyillen. Entä jos tämä kaikki oli sittenkin sitä kaunista unta, ja hän heräisi pian vuoteestaan yksin, myllätyissä lakanoissa. Jopa haikeasti kreivitär katsoi nuorta etsivää, tämän hyvästellessä hänet. Odette kuitenkin vilkutti toiselle jääden seisomaan hetkeksi paikoilleen...No johan oli...Naisen oli pakko pudistaa päätään. Hän ei meinannut uskoa kaikkea tätä todeksi...

***
Odeten oli ollut aivan pakko maata puolituntinen vuoteessa silmät ummessa. Hän oli pyöritellyt mielessään koko aamun tapahtumat kelaten ne uudelleen ja uudelleen mielessään läpi. Kun hän oli viimein tullut siihen tulokseen, että kaikki oli todella tapahtunut, hän pystyi jälleen toimimaan. Ensiksi oli valittava vaatteet. Valkoinen hame, vaaleanpunainen kevyt röyhelöpaita, sekä luonnonvalkoinen neulebolero. Siistiä, muttei turhan prameilevaa. Kenkien valitsemisessa meni huomattavasti pidempään, Odette kun omisti parin jos toisenkin. Loppujen lopuksi oli jalkoihin ilmaantunut pehmeän roosan sävyiset korkokengät. Yksinkertaiset ja tyylikkäät.

Vähän väliä Odette vilkuili seinäkelloa istuessaan peilipöytänsä ääressä. Se oli sama, jonka peilin oli kreivitär ampunut heidän toiseksi viimeisenä iltanaan...Sittemin oli nainen tilannut siihen uuden peilin. Kreivitär oli jättänyt huoneensa oven auki, jotta kuulisi Ninan tulon. Ovea nainen ei koskaan pitänyt lukossa ollessaan kotosalla, vaikka syytä kenties olisi ollut. Ainakin öisin. Ties kuka hullu murhaaja vielä päätyisi hänen lukaalinsa, mutta Odette ei yksinkertaisesti osannut pelätä murhamiehiä, kun oli heitä elämänsä aikana tavannut turhankin monta...
Dalamar
 

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Reddari » 26 Huhti 2015, 23:11

***
Keltainen Chevrolet kääntyi hitaasti rantahuvilan parkkipaikalle, jonka ajaja olikin aikaisemmin samana päivänä puhdistanut. Sille olikin käyttöä yllättävän pian. Avain kääntyi lukossa ja auton voimakas moottori lakkasi hurisemasta sillä sekunnilla. Etsivä jäi hetkeksi istumaan autonsa nahkaiselle istuimelle ja vilkaisi itseään taustapeilistä. Suihku oli tehnyt terää ja nainen ei näyttänyt enää niin väsyneeltä. Vaatteetkin olivat saaneet vaihtua siistiimpiin. Päällysvaatteiden suojana oli nyt keliin sopiva vaalean harmaa villakangastakki, jonka edessä oli kuusi nappia kahdessa rivissä. Takki taisi olla hienoin mitä Ninalta löytyi eikä kovin vanhakaan. Hän taisi ostaa sen ennen Kanadaan muuttoa varautuen astetta kylmempään ilmastoon. Kaulan suojaksi oli kiedottu tummansininen kaulahuivi ja päässä keikkui tuttu harmaa fedora. Siitä etsivä ei luopunut kuin pahimpien koiran ilmojen aikana. Onneksi sää näytti kovin kirkkaalta tällä hetkellä, joten ei naisen tarvinut huolehtia hattunsa perään.

Etsivä astui autostaan ulos viileään ilmaan. Lumi narskui hänen mustien nahkakenkien alla. Nina tunsi pienen jännityksen kouristuksen vatsassaan...kummallista, kuin he olisivat lähtemässä ensikertaa treffeille. Eiköhän kaikki menisi hyvin, kunhan kumpikaan ei hätäilisi. Casanova muisti kaapata takapenkiltä mukaan vaaleanpunaiset ruusut. Ne varmana sopisivat kreivittären sisustukseen. Etsivällä oli valmistautumiseltaan jäänyt hyvin aikaa piipahtaa kukkakaupassakin. Jotenkin treffit eivät olleet treffit ilman kukkia. Mistäköhän naiselle oli tuokin päähän pinttymä jäänyt..

Leppoisasti hymyillen Nina asteli kukkineen huvilan ovelle ja soitti ovikelloa. Hmmm... avaajaa ei kuulunut. Nina kaivoi tumman sinisten farkkujensa taskusta puhelimensa ja vilkaisi sen kelloa. Ei hän ainakaan liian aikasessa ollut. Ehkäpä Odette ei ollut kuullut häntä. Saattoihan ovikellossa olla jotain vikaakin? Etsivä kokeili oven kahvaa ja kuin sattumalta ovi olikin auki. Taisi sis kaunotar olla kotona, ei kai muuten taloon olisi ollut vapaata pääsyä noin vain. Nina asteli eteiseen sulkien oven perässään.

"Et kai ole karkuun lähtenyt?" etsivä huhuili suureen ääneen vilkuillen eteisestä muualle taloon. Eiköhän Odette jostakin ilmestyisi.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same
Avatar
Reddari
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Dalamar » 27 Huhti 2015, 17:10

Odette oli kyllä kuullut ovikellon soivan. Dino haukahti syöksyen makuuhuoneesta alakertaan häntä heiluen. Se oli varmasti Nina. Kreivittärellä oli kuitenkin ripsivärin levitys kesken, eikä hän nähnyt syytä nousta paikaltaan. Eiköhän Casanovatar osaisi tulla omine nokkineen sisään. Ellei tämä nyt aivan turhaan kainostelisi. Hetken päästä nainen kuuli ulko-oven avautuvan. Dino ei ainakaan haukkunut enää, joten tulija ei voinut olla kukaan tuntematonkaan. Niinpä kaunotar ei hötkyillyt, vaan jatkoi mustan ripsivärin levittämistä kaikessa rauhassa. Huulet vienosti raollaan nainen tuijotti kuvajaistaan keskittyen täysin omiin toimiinsa

"Et kai ole karkuun lähtenyt?" etsivän tuttu ääni kajahti alakerrasta. Kreivitär hymyili leveämmin kiertäen ripsiväripuikon kiinni ja laski sen käsistään peilipöydälle.
"Olen ylhäällä kultaseni! Tulen aivan pian!" nainen kiekaisi vastauksen, eikä voinut yksinkertaisesti lakata hymyilevästä. Valkoiset hampaat tuntuivat loistavan syvän punaisen huulipunan taustalta. Vielä hetkisen Odette haroi kihariaan ja pyörähtipä vielä ympärikin tarkastellen itseään joka puolelta. Hameen helmakaan ei ollut noussut, eikä paidassa näkynyt ryppyjä. Jännitys oli tiivistynyt vatsanpohjalle kutittavaksi keräksi. Odette nappasi sängyltään vaaleanpunaisen olkalaukun kiiruhtaen portaikkoon. Hymy naisen huulilla leveni entisestään hänen nähdessään oman Casanovattarensa. Nina näytti erityisen hyvältä, vaikka milloinpa tämä ei näyttäisi. Ja mitä ihmettä tällä olikaan tuomisinaan. Vaaleanpunaisia ruusuja.

"Eihän sinun olisi tarvinnut", Odette sanahi, vaikka oli selvästi hyvillään tästä kauniista eleestä. Kukapa ei kukista pitäisi! Vaikka muovikukista jos allergia vaivasi. Mutta kreivittären riesana ei kukka-allergiaa ollut, joten hän saattoi ottaa kauniit ruusut hyvillä mielin vastaan...
Dalamar
 

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Reddari » 28 Huhti 2015, 21:23

Hetken ihmeteltyään Nina kuuli tassujen kopinaa portaikosta ja pian vaalea koira heiluttelikin häntäänsä hänen edessään. Dino siis ainakin oli vartioimassa kotiaan kuten aina ennenkin. Myös etsivän huutelu sai vastauksen, kun kreivittären ääni kuului yläkerrasta:"Olen ylhäällä kultaseni! Tulen aivan pian!" Odette käytti hellitelynimiä yhtä huolettomasti ja luontevasti kuin aina ennenkin... Nina taisi olla hieman pihtailevampaa sorttia mitä niihin tuli.

Hetken kulutua kaunotar asteli portaita alas leveä hymy huulillaan, pieni suloinen laukko olalla kiikkuen. Etsivä vastasi hymyyn ja ojensi kukat kreivittärellen. "Eihänsinun olisi tarvinnut" Odette henkäisi huomatessaan toisen tuliaiset kovin ilahtuneena. Harvoinpa ihmiset pieniä yllätyksiävihasivat. "Noh, noh kuten isäni sanoi kerran niin ei naisen luokse ole asiaa ilman kukkia. Tai no hän sanoi sen miespuoliselle kaverilleni joka tuli tekemään läksyjä kotiimme mutta tavallaan sen hänelyä opin." Nina totesi hieman toispuoleisen virnistyksen noustessa kasvoilleen. Hänen vanhemmathan eivät katsoneet naisen seksuaalistasuuntautumista hyvällä... Olivathan he tietyllä tapaa kovin uskonnollisia, mikä johti valitettavasti joihinkin hyvin jyrkkiin mielipiteisiin. Mutta ei etsivä ollut antanut sen hidastaa itseään.

"Mutta, mutta toivottavasti pidät niistä. Olisiko sinulla mitään toiveita ravintolan suhteen?" Nina tuumaili virnistyksen vaihtuessa ystävälliseen hymyyn. Ei hänellä ollut sen kummempia suunnitelmia illalle. Yhdessäoloa, hyvää ruokaa ehkä hieman viiniä... Olihan etsivä autolla liikkeellä joten viini saisi jäädä yhteen lasiin. "Autoni tuossa pihalla odottaa niin sano vain milloin olet valmis lähtemään" etsivä jatkoi vilkaisten teräksen harmaata rannekelloaan. Ilta oli vielä kovin nuori.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same
Avatar
Reddari
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Dalamar » 02 Touko 2015, 12:29

//Anteeksi, en ole pystynyt nyt vastaamaan!! //

"Noh, noh kuten isäni sanoi kerran niin ei naisen luokse ole asiaa ilman kukkia. Tai no hän sanoi sen miespuoliselle kaverilleni joka tuli tekemään läksyjä kotiimme mutta tavallaan sen hänelyä opin", Nina totesi niin vaatimattomasti. Kreivitär painoi nenäänsä ruusujen terälehtiä vasten kuitenkin katsellen hiljaisena Casanovatarta. Tämä ei ollut pahemmin puhunut vanhemmistaan...Odette muisti Ninan maininneen isästään sen, että tämä piti kovasti avaruudesta...Mutta äidistään tämä ei ollut tainnut sanoa mitään. Ainakaan mitään sellaista, minkä kreivitär olisi muistanut. Sen käsityksen hän oli saanut, etteivät Ninan vanhemmat hyväksyneet tämän homoseksuaalisuutta...

"Mutta, mutta toivottavasti pidät niistä. Olisiko sinulla mitään toiveita ravintolan suhteen?" Ninan sanat saivat Odeten jälleen keskittymään nykyhetkeen. Hän hymyili leveästi kohauttaen harteitaan. Ei hänellä mitään erityistä paikkaa ollut mielessä.
"Ei oikeastaan kultaseni...mutta mieleni tekisi jotain aasialaista...", kreivitär pohdiskeli ääneen. Jokin intiimi, muttei turhan ylellinen paikka olisi juuri passeli. Nainen tapitti kultaisilla silmillään nuorempaansa, jost tällä olisi jotain ehdotuksia. Dino tökki kuonollaan emäntänsä reittä saaden naisen vilkaisemaan koiraansa. Se kerjäsi huomiota.
"Sushi voisi maistua...Tietenkin jos pidät raa´asta kalasta", Odette jatkoi rapsutellessaan koiransa korvantauksia. Hän muisteli käyneensä jossain pienessä sushipaikassa, lähellä keskustaa. Oli paikka mikä hyvänsä kaunotar kiikutti ruusut keittiöön etsien kaapista lasisen maljakon, johon laski haaleaa vettä. Dino seurasi hänen vanavedessään häntä heiluen...
Dalamar
 

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Reddari » 03 Touko 2015, 01:12

//eipä siinä mitään, vappuna on usein menoa. :D en itsekään pariin päivään ole koneellä käyny!!//

"Ei oikeastaan kultaseni...mutta mieleni tekisi jotain aasialaista...-Sushi voisi maistua...Tietenkin jos pidät raa´asta kalasta" Kreivitär tuumailu vastaukseksi Ninan uteluihin mahdollisesta ruokapaikasta. Ehdotus kuulosti erittäin hyvältä etsivän korviin, hänhän oli aasialaisen ruuan ystävä olkoon kyse sitten kiinalaisesta japanilaiseen ruokaan. Se oli mukavan erillaista verrattuna perinteisiin amerikkalaisiin tai kanadalaisiin ruokiin, vaikkakin USA:n ruokakulttuurista nyt ei ottanut selvää mikä oli lainattua ja mikä ei.

"Kuulostaa hyvältä, en olekaan pitkään aikaan sushia nauttinut, Japanin reissulla viimeksi jos oikein muistan. " etsivä vastasi innostunut pilke silmäkulmassaan. Varmana tässäkin kaupungissa olisi jonkinlainen sushi-baari, olihan se kovin suosittua ympärimaailmaa. Hiemankin suuremmista kaupungeista melkein oletti löytävänsä sushia tarjoavan ravintolan.. Ja jos Nina oikein muiti, hän oli tainnut ajaa joskus jonkun ruokapaikan ohi, joka vaikutti olevan juuri sellainen ravintola... Jospa etsivä osaisi suunnistaa sinne. Ehkä olisi parasta kysyä Odetelta hieman suuntia. "Voit varmaankin toimia sitten kartanlukijana, en ole aivan varma missä täällä saa sitä kuuluisaa raakaa kalaa." etsivä sanoi naurahtaen.

Kukat pääsivät maljakkoon veden kera, tottahan toki, ei niitä kannattanut pöydällekään jättää lojumaan. Kreivitär vaikutti olevan valmis lähtemään joten etsivä avasi ulko-oven valmiiksi ja katsahti odottavan oloisna Odettea. "Valmiina lähtöön?" nainen vielä tokaisi kaikista hurmaavin hymy kasvojaan koristaen.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same
Avatar
Reddari
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Dalamar » 05 Touko 2015, 10:39

"Kuulostaa hyvältä, en olekaan pitkään aikaan sushia nauttinut, Japanin reissulla viimeksi jos oikein muistan ", Nina vastasi selvästi innostuneena. Odette katsahti naista varoen. Eikös tämä Japanin matka juuri ollut tapahtunut etsivän kuolleen kihlatun kanssa? Kreivitär hymyili seesteisesti, jopa hieman arasti. Hän ei tiennyt oliko Casanovatar muistellut asiaa sen kummempia ajattelematta, vai nousisiko kohta kipeät muistot pintaan? Siinä seistessään Odette ymmärsi heillä olevan vielä asioita, jotka kaipasivat kipeästi puhumista. Missä oikeastaan mentiin. Oliko Nina päässyt kaikesta tapahtuneesta yli ja jatkanut elämäänsä. Kysymyksiä. Vaikeita. Eikä niitä tohtisi raottaa vielä ensimmäisillä treffeillä. Odette vain toivoi koko sydämestään, etteivät asiat jäisi hiertämään heidän kahden välille, kuten oli viimeksi käynyt.

"Sittenhän on korkea aika", Odette vastasi lopulta hymyssä suin. Nina ei vaikuttanut surullisesta. Ainoastaan omalta itseltään. Kenties kreivitär oli itse se joka odotti pahinta. Toisaalta...Miksi ei odottaisi? Hän oli saanut rakkaudessa monta kertaa nenilleen. Oli kai sanomattakin selvää, että tällä kertaa hän olisi varovaisempi.
"Voit varmaankin toimia sitten kartanlukijana, en ole aivan varma missä täällä saa sitä kuuluisaa raakaa kalaa", etsivä vielä tokaisi. Odette nyökytteli ponnekkaasti.
"Yritän parhaani...En ole koskaan pitänyt itseäni mestarisuunnistajana", kreivitär naurahti pehmeästi. Hän kyllä löysi tiensä aika usein oikeisiin paikkoihin. Ja jos ei, nopeasti löytyi ihminen, joka oli valmis saattaamaan hänet perille asti.

Kaunotar laski maljakon ruokapöydälle hetken vain ihastellessa kauniita ruusuja. Pikainen vilkaisu Dinon ruokakuppeihin. Kaikki oli niin kuin pitääkin. Ninan sanoille nyökättiin.
"Olehan kiltti poika", Odette vielä lepersi koiralleen rapsuttaen sen massiivista päätä kunnes nappasi takkinsa naulakosta suunnistaen etsivän rinnalla kuistille. Avaimetkin löytyivät laukusta ja nainen saattoi huoletta lukita oven perässään. Jännittyneenä hän katsahti nuorempaa naista...Mitäköhän ilta toisi tullessaan?
Dalamar
 

Re: Muistuta minua, miltä rakkaus tuntuu

ViestiKirjoittaja Reddari » 07 Touko 2015, 14:41

"Sittenhän on korkea aika" Odette oli vastannut Ninan intoiluihin kovin vaitonaisesti, kuin vain tarkkaillen nuorempaa ja tämän elekieltä. Nina ei tätä kyllä huomioinut, tämä jo pyöritteli päässään mitä tilaisi. Sushia kun oli niin moneen makuun ja etsivän teki aina maistaa niin montaa kuin mahdollista.Nainen tahtoi nyt keskittyä positiivisiin asioihin. Olihan hän koko aamun pyöritellyt jos jonkinlaista epäilyksen poikasta mielessään. Pitihän sitä olostaan nauttiakin joskus.

Ninan suunnistuspyyntöihin kreivitär sanahti naurahtaen varovasti: "Yritän parhaani...En ole koskaan pitänyt itseäni mestarisuunnistajana" Casanova nyökkäsi hymyillen päätään ja tsemppasi toista sanoillaan: "Eiköhän me sinne kahdestaan löydetä." Ei kai yhden ravintolan löytäminen voinut olla kovinkaan vaikeaa.

Piakkoin kaksikko astelikin lumiselle pihalle kaunottaren hyvästeltyään uskollisen ystävänsä. Ninan auto odotteli parkkipaikalla hieman lumisena. Oli etsivä enimmät siitä puistellut ennen liikkeellelähtöään, mutta yöyli satanut lumi oli kaapannut auton aikalailla peittoonsa ja sen näki vieläkin. Pääasia että ikkunoista näki pihalle ja rekisterikilvet olivat näkyvissä. Sehän se olisi jos etsivää alkaisi toiset poliisit pysäyttelemään vapaapäivänä pelkän laiskan lumenpuhdisduksen takia.

Nina kiersi tapansa mukaan ensin kartanlukijan puoleiselle ovelle ja avasi sen kohteliaasti seuralaiselleen. Oven suljettuaan etsivä harppoi lumi narskuen kenkiensä alla omalle puolelleen ja työnsi avaimen virtalukkoon. Moottori jyrähti käyntiin ilman suurempia ongelmia, eihän se ollut tarvinut kauaa paikoillaan olla kylmässä ilmassa. Radiosta kuului hiljaa jokin populaarimusiikki kanava. Nina taputteli sormillaan tahtia kääntäessään autoa kohti tietä. Kappale oli kovin menevä, vaikkei hän edes tunnistanut esittäjää. Pian audon suunta olikin kohti kaupunkia ja se jätti taakseen kreivittären huvilan.
Nina Brown
I'm not their hero, but that doesn't mean that I wasn't brave
I never walked the party line, doesn't mean that I was never afraid
I'm not your hero, but that doesn't mean we're not one and the same
Avatar
Reddari
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 25 Maalis 2014, 13:44

Edellinen

Paluu Odette Lacosten rantahuvila

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron