Sivu 1/1

Kun katson ulos ikkunasta, näen kahden yksilön silmin.

ViestiLähetetty: 11 Helmi 2014, 11:54
Kirjoittaja Synoi
[ Chikatsuno ja Cier~ ]

Nuorukainen laski viimeisen muuttolaatikoistaan huoneen lattialle ja suoristautui sitten katsomaan työnsä tuloksia. Pahvilaatikoita oli lattialla neljä, nurkassa lähellä vaatekaappia kaksi matkalaukkua ja pullolleen pakattu selkäreppu. Ja vaikka kaikkea tuota oli ollut haastavaa kuljettaa lentokoneessa, vuokratun pakettiauton takaosassa ja sitten portaita ylös toiseen kerrokseen, oli tavaraa toki melko vähän ottaen huomioon että Timotei Raducioiu oli saapunut Romaniasta noin kolme tuntia sitten.

Kauaksi aikaa poika ei kuitenkaan jäänyt katselemaan huonetta tai analysoimaan tuntemuksiaan viimein loppuun saatetusta ulkomaille muutosta. Väsymys alkoi jo hieman painaa Timotein silmiä ja hänen olisi vielä palautettava vuokra-auto takaisin ennen kymmentä. Kahden päivän vuokraus olisi ollut viiden aikoihin heränneelle nuorukaiselle kieltämättä armollisempi, mutta hän oli joutunut jo muutenkin pyytämään äidiltään rahallista avustusta muuttonsa järjestämiseen. Auton palauttamisen lisäksi hänen kai täytyisi löytää sänkyyn lakanat ja toimistossa avaimet luovuttanut nainen oli sanonut hänen ehtivän iltapalalle ruokalaan. Mistään tehtävästä ei oikeastaan voinut tinkiä, joten parempi vain pistää toimeksi.
Ongelmaksi taisi vain muodostua lakanoiden löytäminen. Olisihan hän toki voinut tuoda omat lakanat kotoaan eivätkä ne olisi paljoa laukussa painaneet, mutta hänelle oli ystävällisesti kerrottu että hän saisi liinavaatteet tarvittaessa asuntolalta. Sellainen fakta vain oli onnistunut kai tipahtamaan ohitse korvien, mistä ne tarkalleen löytyisivät puoli kahdeksalta illalla. Timotei kävi kierroksen huoneen kaapeilla ja jopa WC-tilassa, muttei löytänyt tarvitsemaansa. Kaipa hän voisi nukkua vaikka ilman lakanoita ensimmäisen yön, jos olisi välttämätön pakko, mutta eihän se kyllä toivottavaa olisi miltään kannalta katsottuna.
Pöydältä löytyvä pohjapiirros ei valaissut asiaa, sillä väsyneenä Timotei ei saanut palautettua päähänsä käännöstä sanalle "utility room."

Päivän kestänyt pienoinen muuttostressi ei näemmä pääsisi ihan vielä laantumaan, mutta poika päätti kieltäytyä kaikenlaisesta negatiivisuudesta uuden elämän kynnyksellä. Hän vetäisi tuolin selkänojalle hetki sitten heittämänsä tummanpunaisen, napitettavan neulepaidan nopeasti ylleen, työnsi avaimet taskuun ja poistui huoneestaan tarkoituksenaan suunnata toimistolle. Eihän kysyvä tieltä eksy ja hän ihan tosiaan halusi ehtiä syömään jotain, joten olisi turha viivytellä löytymättömien lakanoiden parissa liian kauan.